Hallitus vaihtuu – mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle?
PÄÄMINISTERIPetteri Orpon hallituksen ohjelma valmistui samalla viikolla, jona YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoi, että vuoden 2022 aikana kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten määrä nousi ennätykselliseen 110 miljoonaan. Valitettavasti tuore hallitusohjelma ei vastaa kasvaviin haasteisiin, vaan Suomi peruuttelee globaalista vastuustaan.
Ennen Orpon hallitusohjelmaa Suomen rahoitus kehitysyhteistyölle oli vihdoin palautumassa vuoden 2015 äkkinäisten, ja paljon turhaakin vahinkoa aiheuttaneiden, kehitysyhteistyöleikkauksia edeltäneelle tasolle. Hallitusohjelman nyt linjaamat 280 miljoonan euron leikkaukset verrattuna suunniteltuun vuoden 2027 tasoon kääntävät jälleen Suomen kehitysrahoituksen laskusuuntaan.
Valitettavasti tuore hallitusohjelma leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa, ja globaalin vastuun kantamista tarvittaisiin enemmän kuin aikoihin. Pandemia aiheutti merkittävää takapakkia inhimilliselle kehitykselle, jota viime vuosikymmeninä on saavutettu. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys on taas lisääntynyt eikä kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t) olla saavuttamassa vuoteen 2030 mennessä.
Tuore hallitus on vedonnut sosiaaliturvaa ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa linjauksissaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiin. Tämän ajattelutavan soisi ulottuvan myös kehitysrahoitukseen, jossa Suomi on muita Pohjoismaita perässä.
Onneksi vuoden 2015 äkkinäisten leikkauksien vahingoista on otettu opiksi. Tuolloin leikkaukset tehtiin niin nopeasti, että Suomi joutui irtisanoutumaan jo tehdyistä sitoumuksista ja ohjelmia ajettiin alas kesken toteutuksen. Se oli suorastaan rahan tuhlaamista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu joutui sulkeman maaohjelmansa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Orpon hallituksen leikkaukset toteutetaan asteittain kohti hallituskauden loppua huomioiden olemassa olevat sitoumukset. Toivottavasti tämä tapa mahdollistaa myös leikkaustarpeiden harkitsemisen uudelleen.
Jatkuvuutta vai poukkoilua?
Pitkäjänteisyys on yksi vaikuttavan kehitysyhteistyön välttämättömyyksistä. Valitettavasti Sanna Marinin hallituksen aikana valmisteltu kehityspolitiikan ”ylivaalikautinen” selonteko jäi lyhytikäiseksi. Ajatuksena ylivaalikautisen selonteon taustalla oli tuoda vakautta Suomen tempoilevaan kehityspoliittiseen linjaan. Tilalle Marinin hallitus laatiiSuomen kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteon.
Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka paljon kehityspolitiikan linja muuttuu. Hallitusohjelma on tässä suhteessa melko tulkinnanvarainen. Kehityspolitiikan painopisteet kertovat kuitenkin jatkuvuudesta:
”Hallituksen kehityspolitiikan painopisteitä ovat naisten ja tyttöjen aseman, itsemääräämisoikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden vahvistaminen, joka on keskeistä myös väestönkasvun hillinnässä, sekä koulutus ja ilmastotoimet.”
Lisäksi hallitus tukee kestävän kehityksen edellytyksinä toimivaa demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Myös vahva tuki Ukrainalle on yksi asia, josta kaikki ovat yksimielisiä.
Sen sijaan kehitysyhteistyön vahva ehdollistaminen niin maahanmuuttopolitiikkaan kuin Venäjä-politiikkaan on uutta. Ylipäänsä hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus korostaa Suomen intressejä ja strategisia etuja. On myös epäselvää, miten tällainen lähestymistapa on mahdollista sovittaa yhteen ohjelmassa myös korostettujen tasavertaisten yhteistyömallien kanssa.
Järjestöjen rooli korostuu
Hallitusohjelma korostaa suomalaisten toimijoiden roolia kehitysyhteistyössä. On myönteistä, että Kirkon Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen hyvä ja tehokas työ saa tunnustusta. Kehitysyhteistyön painopistettä hallitus siirtää järjestöjen suuntaan ja samalla se pyrkii etsimään keinoja vahvistaa rahoituspohjaa myös Suomen kehitysyhteistyörahoituksen ulkopuolelta.
Itsenäinen ja vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytyksiä. Kansalaisjärjestöt tavoittavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ja toimivat haurailla alueilla. Isot kansainväliset toimijat kuten YK-järjestöt toimeenpanevat merkittävän osan omaa toimintaansa järjestöjen kautta.
Suomalaisilla järjestöillä on merkittävä rooli myös kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kehittyvien maiden asiantuntemuksen ylläpitämisessä Suomessa. Järjestöissä lisäämme suomalaisten läsnäoloa maailmalla – usein sellaisissa paikoissa, joissa virallinen Suomi ei ole läsnä.
KUA:n paikallisille työntekijöille maailman kovimmat katastrofit ovat sekä työtä että henkilökohtaista elämää
Karam heräsi maanjäristykseen, Marianna pakeni sotaa. Susan jättää työpäiviä välistä vedenhakureissun vuoksi. KUA:n työntekijät kertovat, millaista on elää katastrofin ytimessä.
TIESITKÖ, ETTÄ Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee yli 3 000 ihmistä ja heistä 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia? Paikalliset työntekijämme ovat avustustyön sankareita. He elävät keskellä niitä katastrofeja, jotka ovat monille kaukaisia.
Tässä jutussa tapaamme KUA:n asiantuntijoita, jotka ovat kokeneet Ukrainan sodan, itäisen Afrikan kuivuuden ja Syyrian tuhoisan maanjäristyksen. Heille työ ei ole pelkästään työtä, sillä pelissä on myös oman perheen ja kotimaan tulevaisuus.
Karam Sharouf työskentelee KUA:n Syyrian maatoimistossa ohjelmapäällikkönä ja oli toimiston ensimmäisiä syyrialaisia työntekijöitä vuonna 2019. ”Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen”, hän sanoo. Kuva: Karam Sharouf / KUA
Syyrialainen Karam Sharouf on elänyt koko aikuisikänsä katastrofien keskellä, mutta ajattelee silti, että ikkunasta pilkistää valoa.
“Aluksi luulin, että meitä vastaan hyökätään jälleen. Ääni muistutti niitä pommien ääniä, joita olemme sodan aikana tottuneet kuulemaan. Lopulta ymmärsin, että maa järisi.
Oli 6. helmikuuta 2023, aamuyö. Olin nukkumassa kodissamme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Kaappasin shokissa vaimoni ja lapseni kainaloihini. Tavarat tipahtelivat ja särkyivät, mutta me emme onneksi saaneet vammoja.
Olen 33-vuotias syyrialainen. Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen.
Olen työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2019, jolloin minusta tuli KUA:n ensimmäinen paikallinen työntekijä Syyriassa. Jo ennen sitä minulle oli kertynyt kymmenen vuotta järjestökokemusta. Maanjäristyksen jälkeen olemme olleet todella kiireisiä. Meillä ei ole ollut Syyriassa mahdollisuutta varautua maanjäristyksen ja pandemian kaltaisiin katastrofeihin, koska olemme eläneet pommituksen ja hyökkäysten alla viimeisen vuosikymmenen ajan. Meillä ei ole ollut käsitystä siitä, miten hoitaa maanjäristyksen kaltaisia tilanteita.
Juuri ennen järistystä me Kirkon Ulkomaanavussa olimme laajentaneet työtämme Aleppoon ja Raqqaan, jonka moni muistaa Isisin pääkaupunkina. Näiden kaupunkien ihmiset ovat eläneet valtavan paineen alla. He ovat kertoneet tarvitsevansa aikaa vain hengitellä kaiken pahan jälkeen. He eivät olisi tarvinneet maanjäristyksen kaltaista katastrofia elämäänsä. Moni on menettänyt viimeisimmän katastrofin myötä kotinsa tai perheensä.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta ajattelen, että meille syyrialaisille on olemassa pieni ikkuna, josta tulvii sisään valoa. Se pitää minut täällä. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa ihmisiä.
Syyrian tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisista ihmisistä, vaikka kansainvälisen yhteisön apua tarvitaankin. Kun ihmiset paiskivat töitä oman maansa eteen, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut harmissani siitä, miten valkoiset ihmiset suhtautuvat meihin Lähi-idän ihmisiin. KUA:ssa työskennellessäni en ole huomannut sitä, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä Suomeen ja muihin toimintamaihimme. KUA:n Syyrian-toimiston henkilökunnasta miltei kaikki ovat syyrialaisia. Se on aika poikkeuksellista ja herättää paljon positiivista huomiota.”
Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni sotaa ja avaisi nyt epäröimättä kotinsa myös muille pakolaisille.
“Muistan, miten tuijotin epäuskoisena taivaalle oman kotini ikkunasta Gostomelissa, Kiovan länsipuolella. Oli 24. helmikuuta vuonna 2022, ja helikopterit pörräsivät ja puhelin soi lakkaamatta. Ystäväni soittivat hädissään ja käskivät minua ja perhettäni pakenemaan. Sota oli alkanut yhtäkkiä, ja rintamalinja oli vain 500 metrin päässä kotoamme. Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani.
Marianna Zhurbenko työskentelee logistiikkakoordinaattorina KUA:n Ukrainan maatoimistossa. Kuva Antti Yrjönen / KUA
Illalla alkoi tykistötulen meteli, ja silloin päätimme mieheni kanssa paeta. Pakkasimme 9-vuotiaan poikamme, kuusi kuukautta vanhan vauvamme ja koiramme autoon. Lähdimme ensin Kiovaan ja sitten läntiseen Ukrainaan.
Siellä elin poikieni kanssa seuraavat kuukaudet. Valvoin paljon ja kuuntelin 9-vuotiaani itkua. Nuorimmainen ei onneksi ymmärtänyt tilanteesta mitään.
Tuntemattomat perheet ottivat meidät luokseen asumaan. Yritimme tarjota heille maksua käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Sota on yhdistänyt meitä ukrainalaisia. Minäkin avaisin oven vieraille perheille, jos sellainen tilanne tulisi vielä eteen.
Sota on muuttanut omia arvojani. Ymmärsin, ettei tavaroilla ole mitään merkitystä. Elämästä, terveydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta tuli minulle tärkeitä arvoja.
Pääsimme palaamaan kotiimme toukokuussa 2022. Kiova oli silloin tyhjillään. Kotipihallamme oli miinoja ja ammusten osia. Miinat siivottiin, ja nyt lapset voivat leikkiä siellä turvallisesti.
Ennen sotaa työskentelin vastuullisessa tehtävissä ompeluyrityksessä. Kotiinpaluun jälkeen kävi selväksi, että vaikka työpaikkani ei ollut tuhoutunut taisteluissa, kaikki työntekijät olivat paenneet muualle eivätkä olleet aikeissa palata.
Aloitin kesäkuussa Kirkon Ulkomaanavussa logistiikkakoordinaattorina. Vastaan hankinnoista ja siitä, että esimerkiksi KUA:n kouluihin menevät avustukset löytävät perille.
Olin maansisäisenä pakolaisena ja tiedän, miltä ihmisistä tuntuu. Minusta on ihanaa, että voin auttaa lapsia. Pidän itsestäni tehdessäni tätä työtä.”
Susan Abuba Jackson saapui Keniaan pakolaisena Etelä-Sudanista vuonna 2017. Kalobeyein pakolaisleirillä on on jatkanut työtään opettajana Kirkon Ulkomaanavun palkkaamana. Kuva: Björn Udd / KUA
Kenian pakolaisleirillä asuva Susan Abuba Jackson on opettaja mutta joutuu joskus käyttämään työpäivänsä vedenhakureissuun.
”Olen opettaja. Kuivuus vaikeuttaa paitsi oppilaideni arkea myös omaa elämääni. Minulla on viisi lasta kotona, joten jonain päivinä minun on yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan vettä sen sijaan että tulisin töihin. Muuten omat lapseni eivät pärjää. Jos en itse saa ruokaa, minulla ei ole energiaa opettaa. Meitä opettajia on koulussa neljä. Luokkakoot ovat niin isoja, että nälkäisenä ja janoisena on mahdoton jaksaa.
Tulin Keniaan Etelä-Sudanista 2017. Pakenin sotaa. Muistan, että yhtä henkilöä ammuttiin ja seuraavaksi hyökättiin meidän kimppuumme. Pakenin lasteni kanssa tänne Keniaan, mieheni jäi Etelä-Sudaniin sotilaaksi.
Työskentelin opettajana Etelä-Sudanissa 12 vuotta. Kun tulin tänne, aloitin peruskoulunopettajana. Viimeisen kahden vuoden aikana olen työskennellyt lastentarhanopettajana Kirkon Ulkomaanavun pyörittämässä koulussa Kalobeyen pakolaisleirissä.
Pidän lasten kanssa työskentelystä, koska lapset ovat niin joustavia, oppivat nopeasti ja ovat niin suorapuheisia. Varhaiskasvatus on myös hyvin tärkeä lapsille. Siinä luodaan perusta kaikelle oppimiselle.
Kuivuus on meille nyt isoin ongelma. Yleensä meillä on 500 oppilasta, mutta moni jättäytyy pois koulusta, koska koulussakaan ei ole vettä. Jos sitä ei ole, emme voi tarjota edes ruokaa.
Täällä olevilla lapsilla on isoja erityistarpeita. Moni on tullut sodan keskeltä, heillä on traumoja, heidän vanhempansa ovat saattaneet kuolla ja he saattavat jopa asua yksin vanhempien sisarustensa kanssa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta näistä lapsista ja siitä, että saavat hyvän koulutuksen. Se on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen auttaa pitämään maailman asioita kirkon agendalla
Luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat maailman katastrofien uhreja.
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon seurakunnat ovat tärkeitä Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avustustyön rahoittajia. Syyrian maanjäristyksestä tai Ukrainan sodasta kärsivien auttamisesta päättävät seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt.
Kauppatieteiden tohtori Liisa Kuparinen valittiin marraskuun seurakuntavaaleissa luottamushenkilöksi ja vuoden 2023 alussa Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kuparinen työskentelee kansainvälisissä ICT- eli informaatioteknologian alan tehtävissä, ja hän kertoo työnsä kansainvälisen otteen auttavan myös luottamushenkilön tehtävissä.
Kansainvälinen vastuu on Kuparisen mielestä luonteva osa seurakunnan toimintaa. Kuparisen mukaan toisista huolehtiminen, myös kaukaisimmista lähimmäisistä, on osa kirkon sanomaa ja ihmisenä olemista.
Katastrofien sattuessa luottamushenkilön pöydälle tulee esityksiä maailman eri kriisien uhrien taloudellisesta tukemisesta. Liisa Kuparinen oli mukana päätöksenteossa, kun Jyväskylän seurakunta lahjoitti 20 000 euroa Ukrainaan ja 10 000 euroa Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
”Tällaisissa päätöstilanteissa en ole ikinä kuullut soraääniä, vaan auttaminen kuuluu kirkon työn ytimeen, ” Kuparinen kertoo.
Globaali kuva avaa silmät
Luottamushenkilön tehtävä ei ole aina helppo. Asioiden eteneminen voi olla hitaampaa kuin toivoisi. Kuparista motivoi se, että hän pystyy seurakunnan luottamushenkilönä puolustamaan kansainvälisten asioiden ohella myös lähellä olevia tärkeitä asioita kuten metsiä.
Viime kaudella Kuparinen toimi ympäristö- sekä metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Jyväskylän seurakunnan metsänhoitoa määritteleekin nyt metsästrategia, jossa on asetettu tavoitteeksi suojella lähivuosina 30 prosenttia seurakunnan metsistä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on suurempi arvo kuin se, kuinka hakkuista saataisiin suurin mahdollinen tuotto.
Kuparisen mukaan globaali kuva avaa silmät. Ilmastonmuutoksen vastaista työtä voi tehdä sekä lähellä että kaukana. Pääasia, että työtä tehdään: muuttuvan ilmaston vuoksi yhä useampi ihminen joutuu maailmalla esimerkiksi lähtemään kotiseuduiltaan.
“Suomessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset joutuisi jättämään kotiaan. Turhaudun, jos joku väittää Suomen jo tehneen osansa.”
Liisa Kuparinen ja espanjanvesikoira Viva kuvattiin Kuokkalan kirkolla Jyväskylässä. Luottamushenkilönä Kuparinen voi vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
”Kirkko on lähimmäisen etujärjestö”
Kirkon Ulkomaanavun työssä Kuparinen arvostaa erityisesti sitä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Hänen mielestään kansainväliseen työhön varattuja määrärahoja jaettaessa tulisi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset ja sitoutuminen yhdenvertaisuuteen.
“Kirkossa ollaan muita varten, ei siksi, että ajetaan oma etua. Kirkko on lähimmäisen etujärjestö.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Kuparinen pitää tärkeänä koko valtuuston vuorovaikutuksen vaalimista ja sitä, että kaikki kokevat tulevansa kuulluksi, etenkin ensi kertaa luottamustoimia hoitavat nuoret.
”On tärkeää huolehtia myös siitä, että ryhmät keskustelevat keskenään, koska arvokysymyksissä on hyvinkin toisistaan eroavia näkemyksiä,” summaa Kuparinen.
Teksti: Ulla Oinonen
Globaalia kirkkoa rakentamassa
Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura haastoivat seurakuntavaaleissa ehdokkaita rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää.
Vetoomuksen allekirjoitti 350 ehdokasta. Mukana oli ehdokkaita 132 seurakunnasta. Allekirjoittaneista 62,6 prosenttia sai luottamuspaikan.
Pirjo Mäkelä johtaa Changemaker-nuorisoverkostoa ja muistuttaa, että aktivismi on meille jokaiselle paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
ILMASTONMUUTOS, luontokato ja oikeudenmukaisuuskysymykset ovat viime vuosina puhutelleet nuoria erityisen paljon. Ilmastolakkoliikkeen käynnistänyt ruotsalainen Greta Thunberg, 20, on noussut aktivismin nuoriksi kasvoiksi.
Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan juhlapuheissa, mutta kun päätösten aika tulee, nuorten näkökulma usein unohtuu.
”Vaikka nuorilla on valtavasti tietoa, heidät on helppo sivuuttaa. Nuoria on helppo pitää naiiveina ja idealisteina, jotka eivät ymmärrä elämän realiteetteja”, sanoo Changemaker-nuorisoverkoston puheenjohtaja Pirjo Mäkelä, 32.
Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Mäkelä otti vaikuttamistoiminnan ensiaskeleet yläasteikäisenä nuorisovaltuustossa. Lukion jälkeen hän keskittyi musiikkipedagogin töihin, mutta paluu opiskelijaksi herätti vanhan kiinnostuksen vaikuttamistyötä kohtaan. Mäkelä opiskelee Helsingin yliopistossa globaalia kehitystutkimusta.
”Opintojen aloittamisen myötä ajattelin, että nyt on aika.”
CHANGEMAKERIN ja Mäkelän yhteinen taival alkoi alkuvuodesta 2021, kun hän osallistui vaikuttamistoiminnan ABC-koulutussarjaan. Pian hän oli jo lähtenyt mukaan verkoston toimintaa koordinoivaan tiimiin.
Mäkelä pitää sosiaalista mediaa merkittävänä työkaluna aktivismista kiinnostuneille nuorille. Somemainos houkutteli myös Mäkelän mukaan Changemakerin toimintaan.
”Olemme nuorisoverkosto. Jos emme olisi somessa, meitä ei olisi olemassa.”
Changemaker onkin tehnyt kannanottoja somessa ja verkkosivuilla, mutta perinteisemmätkään kanavat eivät ole nuorille tuntemattomia. Verkoston mielipidekirjoituksia on julkaistu valtakunnan suurimpien lehtien sivuilla, ja nuoret ovat jalkautuneet kylttien kanssa erilaisiin tapahtumiin ja mielenilmauksiin. Verkosto myös julkaisee vapaaehtoistensa tuottamaa Globalisti-lehteä ja -podcastia.
Changemakerin ylikulutusta vastustavan Ei kestä! -kampanjan tiimoilta verkosto tapasi eduskuntavaalien alla puolueita. Länsimainen kulutuskulttuuri ruokkii ilmastonmuutosta, joka osuu ankarimmin jo valmiiksi haavoittuvaisimpiin alueisiin. Siksi ylikulutuksen hillintä on myös globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys.
”Yhteiskunnassa tulee olla sellaiset rakenteet, jotka tukevat kestävää kuluttamista. Suuri ongelma on, että kuluttamiamme tavaroita ei ole suunniteltu kestämään eikä korjattaviksi.”
Changemakerin viesti puolueille oli, että korjaus- ja lainapalveluiden arvonlisäveroa pitäisi laskea.
”Tavoitteena on, että olisi aina edullisempaa korjata kuin ostaa uusi”, Mäkelä linjaa.
VAIKKA Mäkelä johtaa nuorisoverkostoa, hän ei halua tehdä liikaa jakoa nuorten ja muiden ikäryhmien ihmisten välillä. Teoilla on vaikutusta iästä riippumatta.
”Miettikää, mitä tapahtuisi, jos kaikki alkaisivat uskoa siihen, että omilla toimilla on merkitystä. Millainen vaikutus silloin saataisiin aikaan?”
Mäkelä näkee vaikuttamistyön olevan paitsi mahdollisuus myös velvollisuus.
”Jos asiat toimisivat optimaalisesti, voisimme kaikki puuhailla omia juttujamme samalla, kun poliitikot tekisivät kestävää ja oikeudenmukaista politiikkaa. Koska niin ei ole, meidän on pakko toimia.”
Kirkon Ulkomaanapu maksaa takaisin ulkoministeriön myöntämän valtionavustuksen
Kirkon Ulkomaanavun sisäisen tarkastuksen yhteydessä havaittiin, että avustuksen käyttö ei noudattanut KUA:n laatu- ja vastuullisuusvaatimuksia.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) maksaa takaisin ulkoministeriön rauhanvälityskeskuksen 4.2.2021 myöntämän 50 000 euron suuruisen valtionavustuksen.
Kirkon Ulkomaanavun 10.3.2022 aloittaman sisäisen tarkastuksen yhteydessä havaittiin, että avustuksen käyttö ei noudattanut KUA:n laatu- ja vastuullisuusvaatimuksia. Tapaus liittyy paikallisen toimijan hankintamenettelyyn, joka koski rauhantyöhön sisältyvän kokouksen järjestämistä Somaliassa. Avustuksen sovitusta käytöstä ei tarkastuksessa löytynyt selkeää näyttöä.
KUA ilmoitti havainnostaan ulkoministeriölle 13.3.2022. KUA:n sisäisessä tarkastuksessa vahvistuneiden löydösten pohjalta ulkoministeriö on pyytänyt 20.4.2023 KUA:a maksamaan avustuksen takaisin.
Rauhanvälitystyö on tärkeä osa KUA:n Somalian maaohjelmaa. KUA on työskennellyt Somaliassa vuodesta 2008 alkaen. Työllä on saatu aikaan positiivisia vaikutuksia etenkin naisten osallisuuden lisäämiseksi päätöksentekoelimissä ja rauhantyössä.
KUA:n kaikkien ohjelmien toteutumista Somaliassa seuraa maatoimiston monitorointi-, talous- ja johtotiimi. Sisäisessä valvonnassa ja taloushallinnossa toimitaan KUA:n yleisten ohjeiden mukaisesti. Maaohjelmissa toteutetaan vuosittain tilintarkastukset. Kehittämistoimenpiteitä seurataan säännöllisesti ja systemaattisesti sekä KUA:n maatoimistoissa että Helsingin-toimistossa. Takaisinperintään johtanut tapaus on rauhantyön laajuus huomioiden vähäinen, mutta erittäin valitettava.
”Kirkon Ulkomaanapu työskentelee usein erittäin hauraissa valtioissa. Tämä on huomioitu sisäisessä valvonnassamme. Mikäli epäilyjä ilmenee, tartumme niihin välittömästi. Avun saattaminen perille on tärkein tavoitteemme. Jatkamme riskienhallintamenetelmiemme vahvistamista sekä sisäistä selvitystyötä”, sanoo KUA:n Somalian maajohtaja Ikali Karvinen.
Kirkon Ulkomaanapu maksaa takaisinperinnän kohteena olevan summan kokonaisuudessaan ulkoministeriölle. KUA jatkaa työtään Somaliassa tukemalla rauhan ja sovinnon työtä sekä romahtaneen valtionhallinnon uudelleenrakentamista. Humanitaarinen apu tuo vettä ja ruokaa kuivuudesta pahiten kärsiville alueille.
Lisätiedot:
Ikali Karvinen, Somalian maajohtaja, Kirkon Ulkomaanapu. Ikali.Karvinen(a)kirkonulkomaanapu.fi
Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat julkaisseet seurakuntien käyttöön materiaalin, jonka avulla voi järjestää eduskuntavaalipaneelin. Seurakunnan alueen ehdokkaat ja seurakuntalaiset kannattaa koota yhteen keskustelemaan tärkeistä aiheista.
”Kulkutauti, luonnonmullistukset, sota ja nälkä ovat tuoneet kärsimystä ja epätoivoa liian monen ihmisen elämään. Aikamme vitsaukset osuvat pahimmin köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, mutta ne eivät säästä rikasta pohjoistakaan. Elämme yhdessä yhteisessä maailmassa, jossa kaukaisilta tuntuvista ongelmista tulee yhtäkkiä myös meidän ongelmiamme – siksi on tärkeää, että myös seurakunnissa puhutaan näistä teemoista eduskuntavaalien alla”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso.
Seurakuntien käyttöön valmistellusta materiaalista löytyy käytännön vinkkejä paneelin järjestämiseen. Materiaalissa on kysymyksiä eri aihepiireistä, jotka pohjautuvat Lähetysseuran, Kirkon Ulkomaanavun ja kotimaan asioiden osalta Kirkkohallituksen tekemiin hallitusohjelmasuosituksiin. Kysymyksiä on niin kehitysyhteistyöstä, rauhanrakennuksesta, nuorten aseman parantamisesta kuin aluekehityksestäkin. Materiaalia voi käyttää myös vaalien jälkeenkin kokoamalla alueen valitut kansanedustajat keskustelemaan päätöksenteon pohjalla olevista arvoista.
”Sota Ukrainassa, uhkaava nälänhätä Afrikan sarvessa ja globaali oppimisen kriisi ovat meidän ongelmiamme. Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat vastuun kantamista yhteisestä tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Tulevan hallituksen on lisättävä kehitysrahoitusta. Moderni kehitysyhteistyö on osa Suomen ulkopolitiikkaa, ja sitä tehdään yhdessä niin yritysten kuin kansalaisyhteiskunnan kanssa. KUA:n työhön kuuluu niin humanitaarista hätäapua kuin sijoitustoimintaa tai luovien alojen koulutuksen tarjoamista”, summaa Tapio Laakso.
Seurakuntien luottamushenkilöt ovat avainasemassa varmistamassa, että vastuu lähimmäisestä ulottuu myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Kirkon Ulkomaanapu on valmistellut luottamushenkilöille verkkosivut, joiden kautta seurakunnan päättäjät voivat tutustua Kirkon Ulkomaanapuun seurakuntien kansainvälisen diakonian toteuttajana. Tutustu luottamushenkilöiden verkkosivuihin.
Myös Suomen ev. lut. kirkko tavoittelee hallitusohjelmaan kehitysyhteistyön vahvistamista. Piispa Matti Repo tiivistää: ”Nykypäivänä ei voida ajatella eristäytymistä omaan turvallisuuteen. Ongelmia ja uhkakuvia ei voi sulkea oman maan tai maanosan ulkopuolelle. Ei ole mahdollista eikä järkevää käpertyä oman kansallisen edun varmistamiseen, kun jokaisen maailmankolkan asioilla on heijastusvaikutuksensa toisaalla. On herättävä näkemään, että kaikilla on sama maapallo yhteisenä kotina. Myös Suomen hyvinvointi ja turvallisuus ovat kiinnitetyt maailmanlaajuiseen kestävään kehitykseen. ” Lue piispa Revon koko puheenvuoro.
”On tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti” – KUA myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin keinoin”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
HELMIKUUN 6. PÄIVÄN aamuna Turkkia ja Syyriaa ravistellut maanjäristys on historian tuhoisimpia alueella. Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan maanjäristyksen jäljiltä olevan kuusi miljoonaa ihmistä.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt tällä viikolla katastrofirahastostaan maanjäristyksestä kärsineiden ihmisten auttamiseen Syyriassa toiset 200 000 euroa. Yhteensä 400 000 euroa käytetään Kirkon Ulkomaanavun Syyrian maatoimiston käynnistämään avustustyöhön.
Pohjois-Syyriassa on tällä hetkellä kylmä talvi. Magnitudin 7,8 ja 7,6 maanjäristykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan ajaneet kodeistaan kymmeniä tuhansia perheitä. Kouluihin ja muihin väliaikaisiin suojiin on YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan majoittunut ainakin 18 500 perhettä, joista noin 12 600 on raportin mukaan maanjäristyksen pahimmin vaurioittamiin alueisiin kuuluvassa Aleppossa.
Karam-vauva syntyi Syyrian Aleppossa vain tunti ennen maanjäristystä, joka teki Koillis-Syyriassa ja Turkissa valtavaa tuhoa helmikuun kuudennen päivän aamuna. Karam on äitinsä Wafaan esikoinen. Perhe asui maanjäristystä seuranneella viikolla kouluun rakennetussa hätämajoituksessa yhdessä 35 muun perheenjäsenen kanssa. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Humanitaarisessa kriisitilanteessa on tärkeää, että apu tavoittaa hädässä olevat niin nopeasti kuin mahdollista. Erityisen akuutin avuntarpeesta tekee talven kylmyys. Maanjäristys iski yllättäen ja aamuyöllä, eivätkä kodeistaan paenneet ihmiset ehtineet varautua tilanteeseen juuri mitenkään. Monet niistäkin, joiden kotitalo on yhä olemassa, pelkäävät palata uusien maanjäristysten ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi.
”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin mahdollisin keinoin ja varusteilla, joilla he voivat selviytyä talvesta”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.
”Tällaisia varusteita ovat lämpimät vaatteet lapsille ja aikuisille, peitot, taskulamput, patjat ja suojat.”
Syyriassa uusi kriisi korostaa alkuperäistä avuntarvetta
Kirkon Ulkomaanapu on kuluneen viikon aikana arvioinut tilannetta ja vieraillut väliaikaisissa majoitustiloissa Aleppossa ja Hamassa.
Syyriassa miljoonat ihmiset olivat jo ennen helmikuista maanjäristystä humanitaarisen avun tarpeessa yli vuosikymmenen ajan jatkuneen sodan ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen humanitaarisen avun parissa. Nykyisin KUA:lla on Syyriassa maatoimisto, joka perustettiin Damaskokseen vuonna 2019. Ennen maanjäristystä KUA:n työ keskittyi vahvasti tukemaan lasten kouluun pääsemistä ja koulutusta.
”Maanjäristyksen aiheuttama humanitaarinen kriisi pahentaa Syyriassa jo aiemmin ollutta avun tarvetta ja lisää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kärsimystä”, sanoo Khzouz.
Kirkon Ulkomaanavun työntekijät kiersivät maanjäristystä seuranneella viikolla Aleppossa keräämässä tietoa tuhojen laajuudesta ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä heidän tarpeistaan. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU
Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoista kansainvälisistä avustusjärjestöistä, jotka ovat toimineet Syyriassa on valmiiksi. Siksi päätös avustusoperaatiosta pystyttiin tekemään nopeasti. Maanjäristyksen luoma hätä on saanut myös suomalaiset auttamaan.
”Meille tehtyjen lahjoitusten avulla pystymme tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä hädän keskellä Syyriassa. On erittäin tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti. Sillä voi olla jopa ihmishenkiä pelastava vaikutus”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.
Syyrialaisten hätä on koskettanut niin yksityisiä suomalaisia kuin seurakuntia. Muun muassa Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat lahjoittaneet Kirkon Ulkomaanavun hätäapukeräykseen syyrialaisten auttamiseksi.
”Kiitämme jokaista lahjoittajaa lämpimästi. Jokaisella eurolla on merkitystä. Tuhot Syyriassa ovat valtavia ja, kun huomioidaan maassa jo ennen maanjäristystä vallinnut humanitaarinen kriisi, avuntarve jatkuu vielä pitkään”, Järvinen sanoo.
Ukrainalaisperheen äiti haavoittui raketti-iskussa, isä on viettänyt vuoden armeijan riveissä ja lapset kaipaavat huoletonta arkea. Starodubin perheen vuosi on ollut henkisesti rankka kuten monissa ukrainalaisperheissä. Kun Ukrainan sotaa on käyty jo lähes vuosi, he toivovat tavallista elämää ilman ilmahälytyksiä.
10-VUOTIASMaria katsoo keskittyneesti peiliin ja levittää violettia väriä ronskisti luomilleen. Äiti Oksana istuu vieressä ja tuijottaa kauhunsekaisin ilmein tyttärensä touhuja.
Starodubin perheessä Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä vietetään tammikuun puolivälissä juliaanisen kalenterin mukaista uutta vuotta. Naapuruston lapset piipahtelevat ovilla laulamassa ja saavat palkaksi makeisia ja pikkurahaa.
Maria virnistää äidilleen ja pohtii, millaisen karkkisaaliin hän mahtaa saada kasaan illan aikana. Meikin pitää olla näyttävä, sillä laulamaan mennään värikkäisiin huiveihin ja kukkapantoihin sonnustautuneina.
Päällisin puolin kaikki vaikuttaa normaalilta, mutta itse asiassa mikään ei ole. On onnekasta, että perheen lapset Maria ja Kyryl saavat tänään nauttia sekä isänsä läheisyydestä että äitinsä ruokapatojen antimista. Viimeinen vuosi on ollut perheelle tuskallinen.
Kulunut vuosi on ollut ukrainalaisperheille raskas. Oksanan mukaan rutiinit auttavat jaksamaan, mutta uuden vuoden viettäminen ei tunnu samalta kuin aiemmin. Oksana sytytti kynttilän kirkossa, joka sijaitsee sotilassairaalan lähellä. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Räjähdys rikkoi kodin ikkunat
Pahaenteinen. Niin Oksana kuvailee maaliskuun 6. päivän aamua vuonna 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kestänyt pari viikkoa, ja Tšernihiv oli ankaran tulituksen alla.
Oksana oli aamupäivällä vapaaehtoistöissä koululla, jossa hän opettaa ukrainan kieltä. Elintarvikealalla uraa tehnyt perheen isä Mykola oli värväytynyt Ukrainan armeijan alueellisiin joukkoihin.
Iltaviiden aikaan Oksana komensi lapset perheen kodin ikkunattomalle käytävälle, talon suojaisimpaan paikkaan. Sen lattialla äiti ja lapset olivat nukkuneet kaikki yöt hyökkäyksen alusta lähtien. Oksana itse kärsi kuumeesta ja lepäsi pimeän kodin makuuhuoneessa. Hän puhui miehensä kanssa puhelimessa, kun räjähdys tuli. Ikkunat paiskautuivat sisään, ja tavarat lentelivät.
“Ymmärsin, että jaloilleni kävi jotain. Olin shokissa. Viskelin rojua pois jalkojeni päältä ja raahauduin lasteni luo”, Oksana kuvailee.
“Näin heti, ettei äiti ollut kunnossa. Verta oli hirveästi. Lantio oli murtunut”, 15-vuotias Kyryl kommentoi ja muistelee, kuinka he yhdessä sitoivat haavaa pikkusiskon ponikuvioisella villapaidalla. Puhelinlinjoille yksin jäänyt Mykola ymmärsi tilanteen ja alkoi järjestää vaimolleen apua yhdessä muiden sotilaiden kanssa.
Koko perhe muistaa vieläkin, miten 10-vuotias Maria parkui tuona iltana sydäntä särkevästi.
Opettaja Oksana Starodubin koulu Ukrainan Tšernihivissä on tammikuussa 2023 pakkasasteilla. Oppilaat ovat etäopetuksessa, ja koulun kirjaston kirjat on säilötty pusseihin. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Lasten ei pidä jäädä yksin sodan traumojen kanssa
Sodassa lapset näkevät ja kuulevat jo pieninä asioita, joita lasten ei koskaan pitäisi kokea.
Starodubin perheessä menneen vuoden tapahtumista puhutaan avoimesti, etteivät lapset jäisi yksin ajatustensa kanssa. Erityisesti Maria on oirehtinut tapahtumia jälkikäteen. Oksana kertoo, ettei perhe ole vielä tarvinnut psykologin apua, mutta arvelee, että sekin on paikallaan aikanaan.
Aikuisetkaan eivät ole välttyneet traumoilta. Oksana muistelee, miten hän haavoittumisensa jälkeen makasi liikuntakyvyttömänä sairaalan viidennessä kerroksessa ja kuunteli pommituksia.
“Hoitajat kiirehtivät pommisuojaan ja käskivät meitä potilaitaan rukoilemaan. Sairaalan ikkunat helisivät”, Oksana kertaa tapahtumia tuskainen katse silmissään.
Kriisin keskellä ihmismieli kaipaa rutiineja ja normaaliuden tunnetta, ja niitä on yritetty vaalia myös Starodubin perheessä pitkin poikkeuksellista vuotta. Tytär Maria osallistui viime kesänä Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanijärjestön DOCCUn järjestämiin kesäkerhoihin.
“Se oli ihanaa”, huudahtaa Maria. “Katsoimme videoita ja liikuimme yhdessä. Eniten pidin lautapeleistä. Niitä pelatessa tapasin tytön, josta on tullut sittemmin hyvä ystäväni.”
Kerhoja järjestettiin heinä-elokuussa, ja niissä lapsille tarjottiin myös psykososiaalista tukea. Maria piti kerhoista niin paljon, että hän osallistui niihin koko kesän ajan.
10-vuotias Maria auttoi äitiään Oksanaa uuden vuoden aaton illallisen kattamisessa. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Raketti-isku autioitti koulun
Venäläisjoukot vetäytyivät Tšernihivin alueelta maalis-huhtikuun vaihteessa. Tammikuussa 2023 edellisen kevään kauheuksista muistuttavat pommitetut rakennukset, viikoittaiset ilmahälytykset ja jatkuva sähköpula.
Oksanan oma koulu on kylmillään. Raketti-iskussa rikki menneet ikkunat on jo korjattu, mutta lämmitysjärjestelmän viat pitävät koulun pakkasasteilla. Seinät ovat monin paikoin lommoilla raketti-iskujen jäljiltä. Oksana opettaa etäyhteyksin.
“Haluaisin päästä takaisin kouluun, omalle liitutaululle, nähdä lapset nauramassa”, Oksana pohtii ja pyyhkii silmäkulmiaan.
Hän kertoo palanneensa opettamaan elokuussa, kun jalat oli leikattu ja liikkuminen alkoi onnistua.
“Tapasin silloin jo keväällä valmistuneita oppilaitani. Huomasin, että yhdeksäsluokkalaisista oppilaistani oli kasvanut puolessa vuodessa aikuisia. Sota tekee sen lapsille.”
Oksanan mukaan opetukseen palaaminen on ollut voimaannuttava kokemus. Oksana puhuu koulutuksen eturintamasta, siitä, miten tärkeää se on ukrainalaislasten tulevaisuuden kannalta. Hän kertoo, miten sota on kasvattanut lasten ja nuorten kiinnostusta Ukrainan historiaa ja kulttuuriperinnettä kohtaan. Se lämmittää äidinkielen opettajan mieltä.
”Kun sota loppuu, haluan olla kotona lasteni kanssa”
Tammikuun 13. päivän iltana Starodubin perheen keittiössä riittää säpinää. Vanhan ortodoksisen perinteen mukaisesti päivä on ennen kaikkea Pyhän Basileios Suuren juhla. Pyhimys suojelee yhteisöjä ja kaikista heikoimmassa asemassa olevia.
Mykola on päässyt armeijasta neljän päivän lomille. Maria antautuu vähän väliä isänsä suukoteltavaksi ja esittelee laulamalla hankkimaansa karkkisaalista. Kyryl suunnittelee illaksi miesten välistä shakkipeliä ja rapsuttaa perheen kissaa Lordia, joka on hakeutunut paikalleen keittiön patterin lämpöön.
15-vuotias Kyryl tunnetaan varsinaisena shakkihaina. Isä Mykola hävisi tämänkin erän. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
Oksana paistaa pannulla ukrainalaisia lettuja, jotka täytetään raejuustolla ja kuivatuilla hedelmillä. Pöydän antimissa on suomalaisille paljon tuttua: nämä ovat kaalikääryleiltä, tuossa on jotain rosollin tapaista ja tässä piiraassa maistuu maksalaatikko.
Tarjolla on myös kutiaa, ukrainalaista joulun ja uuden vuoden herkkua, jota valmistetaan ohraryyneistä, rusinoista, pähkinöistä ja hunajasta. Pyhän Basileioksen päivänä pöydässä pitää olla myös sianlihaa, sillä sen uskotaan lisäävän perheen vaurautta.
Mykola katselee lapsiaan ja vaimoaan lämpimästi, arvoituksellinen hymynkare huulillaan.
“Uudelta vuodelta toivomme voittoa ja Ukrainan hyvinvointia. Kun sota loppuu, haluan olla kotona kasvattamassa lapsiani. Haluan tavallisen elämän ilman ilmahälytyksiä”, Mykola suunnittelee.
Myös lasten puheissa vilahtelevat hyvin arkiset unelmat. Viime kesänä ei päästy uimaan, koska kaupungin hiekkarannan puhuttiin olevan miinoitettu. Rentojen kesäpäivien lisäksi Maria haaveilee matkustavansa kotimaassaan ja näkevänsä kaikki paikat, joista on lukenut.
Juttu keskeytyy, kun ovikello soi. Jälleen yksi rooliasuihin pukeutunut lapsikatras kajauttaa laulut oven suussa. Lähtiessään lapset toivottavat vielä perheelle kaikkea hyvää: terveyttä, rauhaa, yhdessä oloa.
Onnea tarvitaan, sillä Oksana ja Mykola kantavat mielessään raskasta tietoa. Sota jatkuu, ja Mykola on saanut siirron lähemmäksi eturintamaa.
Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat: Antti Yrjönen
Naapuruston lapset tulivat ovelle laulamaan perinnelauluja. Palkaksi lapset saivat makeisia. KUVA: ANTTI YRJÖNEN / KUA
KUA panostaa Ukrainassa koulutukseen ja psykososiaaliseen tukeen
Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa alkoi helmikuussa 2022 hätäapuna, jota järjestettiin yhteistyössä unkarilaisen kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin kanssa. Sittemmin Kirkon Ulkomaanapu on perustanut Ukrainaan oman maatoimiston ja aloittanut koulutusteemaisen työn Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kumppanijärjestöjen avulla apua toimitetaan myös muualla Ukrainassa.
Kirkon Ulkomaanavun kesäkerhoihin osallistui miltei 6 000 lasta. Lisäksi noin 530 opettajaa on saanut koulutusta ja 70 opettajaa ja koulupsykologia on osallistunut erityiseen psykososiaalisen tuen koulutukseen.
KUA:n, kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön, People in Needin ja War Child Hollandin yhteinen 14 miljoonan EU:n rahoittama projekti tavoittaa vuoden 2023 aikana 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa koulutustyön Syyrian Raqqassa ja Aleppossa
Yli vuosikymmenen mittaisen sodan myötä syyrialaisten avuntarpeet ovat yhä suuria. KUA laajentaa operaatiotaan maan pohjoisosiin Syyrian humanitaarisen rahaston avulla.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) laajentaa avustustyötään Pohjois-Syyriaan Raqqan ja Aleppon alueille.
Työ keskittyy koulutuksen laadun parantamiseen sekä koulujen korjaamiseen ja varusteluun. Lapsille ja nuorille järjestetään lisäopetusta, ja opettajat saavat koulutusta. Työllä tuetaan myös oppilaiden ja opettajien psykososiaalista hyvinvointia. Lisäksi KUA varustelee kouluja aurinkopaneeleilla, joiden avulla kouluihin saadaan sekä valot että juokseva vesi.
Moni muistaa Raqqan äärijärjestö Isisin vuonna 2014 valtaamien alueiden pääkaupunkina Suurin osa alueen kouluista tuhoutui tai vaurioitui sodan aikana taisteluissa ja yhteenotoissa. Isis ei enää hallitse Raqqaa, mutta nelivuotisen ajanjakson vaikutukset näkyvät yhä alueen kouluissa.
“Lapset elävät yhä hävityksen keskellä. Moni heistä rekrytoitiin äärijärjestöön, osa näki perheensä ja sukulaisten teloituksia. Äärijärjestö vaati alueen koulujen sulkemista, ja moni on ollut poissa koulusta yli neljä vuotta. Lasten pitää nyt päästä rakentamaan tulevaisuuttaan”, painottaa KUA:n Syyrian-toimiston ohjelmapäällikkö Karam Sharouf.
Talous tiukilla ja talvi tekee tuloaan
Sodan ja sitä seuranneen talouskriisin myötä Raqqan alueen perheet elävät keskimäärin 18 Yhdysvaltain dollarin kuukausituloilla. Avuntarpeet ovat jo nyt suuria, ja lisäksi alueelle on arvioiden mukaan palaamassa sieltä aiemmin paenneita ihmisiä. Myös Aleppoon on viime aikoina palannut paljon alueen entisiä asukkaita.
“Arvioiden mukaan Aleppossa on 75 000 lasta, jotka eivät käy koulua. Alueella on solmittu viime aikoina paljon lapsiavioliittoja, koska avioliitot ovat epätoivoinen keino tuoda perheille taloudellista turvaa”, Sharouf kertoo.
Talvi tuo lisää vaikeuksia ihmisten elämään. Polttoaineen saatavuushaasteiden ja korkeiden hintojen vuoksi talojen lämmittäminen on lähes mahdotonta. Pienten tulojen vuoksi ihmisillä ei ole varaa tehdä hankintoja talven varalle.
KUA antoi Dalal-tytölle pyörätuolon ja hänen perheensä sai käteisavustusta, jotta Dalal pääsisi kouluun. KUA:n koulutushankkeet Syyrian Hamassa ja Homsissa rahoitettiin YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella.
Myös vammaiset lapset saavat tukea
Avustustyön laajentaminen Aleppoon ja Raqqaan YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella. Aiemmin KUA on tukenut koulunkäyntiä ja järjestänyt hätäapua Syyrian länsiosissa Idlibissä, Hamassa, Homsissa, Itä-Ghoutassa ja Daraassa sekä SHF:n että EU:n tuella.
Osana työtä on tuettu myös vammaisten lasten koulunkäyntiä. Kouluja on kunnostettu niin, että liikuntarajoitteiset lapset pystyvät liikkumaan niissä helpommin.
“Ensimmäistä kertaa oloni on rakastettu. Olen motivoitunut jatkamaan koulunkäyntiäni ja ottamaan ensimmäiset askeleet unelmaani kohti: haluan asianajajaksi. Siinä työssä näen itseni tulevaisuudessa”, sanoo Dalal. Ollessaan viisivuotias Dalal pakeni perheensä kanssa Palmyrasta vuonna 2015. Aiemmin Dalal ei voinut käydä koulua vammaisuutensa vuoksi.
Pyörätuolissa istuva 13-vuotias Noor käy ystävänsä Fotonin kanssa koulua Kirkon Ulkomaanavun tukemana Syyrian länsiosassa sijaitsevan Haman maaseudulla. EU-rahoitteisessa hankkeessa KUA kunnosti tyttöjen koulua sellaiseksi, että se on saavutettava myös pyörätuolilla.
Pitkäjänteinen työ tuo tuloksia
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Syyriassa vuodesta 2017 alkaen. Työ on keskittynyt hätäavun lisäksi koulutuksen laadun parantamiseen, koulujen vesi- ja sanitaatiojärjestelmien parantamiseen sekä toimeentulon tukemiseen. Operaation uudessa vaiheessa 45 Aleppon alueen nuorta pääsee ammattikoulutukseen.
Lokakuuhun 2022 mennessä KUA kunnosti kumppaneidensa avulla yhteensä 43 koulua. Pelkästään koulujen korjaaminen vaikutti yli 23 300 syyrialaislapsen päivittäiseen elämään.
11-vuotiaat Malak ja Amena esittelevät Kirkon Ulkomaanavun yhdessä EU:n tuella kunnostamaa kouluaan Hamassa, Länsi-Syyriassa. Hankkeen turvin useita kouluvuosia Syyrian sodan vuoksi menettäneet lapset ja nuoret pääsevät palaamaan laadukkaan koulutuksen piiriin. VIDEO: KIRKON ULKOMAANAPU
Jorma Korpela (vas.) palkittiin joulukuussa Helsingissä. Kuvassa KUA:n sidosryhmätyön johtaja Katri Suomi (kesk.) ja seurakuntasuhteiden asiantuntija Juhana Malme (oik.). Kuva: Antti Yrjönen/Kirkon Ulkomaanapu
Jorma Korpela palkittiin Kirkon Ulkomaanavun juhlavuoden yhteyshenkilönä
Jorma Korpela sai palkinnon tunnustuksena pitkälle työlleen Kotka-Kymin seurakunnan yhteyshenkilönä.
LUMISENA TALVIPÄIVÄNÄ Kirkon Ulkomaanavun Helsingin toimiston ovista astuu sisään mies, jolla on lämmin ja avara sydän. Kotkasta pääkaupunkiin hän on matkannut bussilla. Tänään matkaan on erityinen syy, sillä hänet kukitetaan Kirkon Ulkomaanavun juhlavuoden yhteyshenkilönä.
Kirkon Ulkomaanavun täyttäessä tänä vuonna 75 vuotta, palkittiin edellisten merkkivuosien tapaan juhlavuoden yhteyshenkilö. Netin kautta tulleiden ehdotusten perusteella palkinto myönnettiin Kotka-Kymin seurakunnan yhteyshenkilölle Jorma Korpelalle. Toimiessaan talouspäällikkönä Orimattilassa ja myöhemmin Kotkassa hän edisti talouspäälliköiden osallistumista yhteyshenkilötyöhön seurakunnissa. Eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut vapaaehtoisena seurakuntansa yhteyshenkilönä.
Jorma on monista yhteyshenkilövuosistaan huolimatta vaatimaton mies. Kiitospuheessaan hän toteaa jo ensi virkkeessä, että yksin ei tule onnistumisia, yksin ei jaksa.
”Tiedän kokemuksesta, että yhteyshenkilön tehtävässä ilo ja vaikuttavuus nousevat yhdessä tekemisestä ja yhteydestä seurakunnan työntekijöihin, vapaaehtoisiin ja Kirkon Ulkomaanavun työntekijöihin. Meitä yhdistävät yhteiset arvot, jotka ohjaavat yhteisöllisyyteen, yhteisvastuuseen ja ihmisoikeuksien puolustamiseen”, Korpela sanoo.
Opintomatkalle Mosambikiin osallistuminen vuonna 2004 oli Jormalle tärkeä oppimiskokemus. Työhön tutustuminen ja kohtaamiset matkan aikana jättivät lähtemättömän vaikutuksen. Kokemukset ovat aina mielessä, kun tekee työtä Kirkon Ulkomaanavun hyväksi, Korpela sanoo.
”Mielestäni Kirkon Ulkomaanapu on tällä hetkellä entistäkin tärkeämpi toimija. Ihmisten halu auttaa on edelleen vahva. Sota järkyttää ja ahdistaa, ja sen seurauksia halutaan yhdessä lievittää. Kaipaamme rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista”, hän sanoo.
”Toisaalta ajattelen nuoria, jotka tiedostavat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ne näkyvät erilaisina tuhoisina luonnonilmiöinä. Tämänkin globaalin ilmiön eteen Kirkon Ulkomaanapu tekee tärkeää ja merkityksellistä työtä.”
Seurakuntayhteyshenkilöille järjestetään 2023 elokuussa opintomatka Ugandaan. Tietoa hakemisesta kua.fi/seurakunnat sekä yhteyshenkilöviestistä joulukuun lopulla.
