Raqqan naiset taistelivat tiensä kouluun
Aisha piti salakoulua, Amina kävi sellaista. Nour on valmis odottamaan tarkastuspisteillä tuntitolkulla päästäkseen kokeisiin. Raqqan naiset tekevät kaikkensa saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden.
ENNEN SOTAA Pohjois-Syyriassa sijaitseva Raqqan kaupunki ja sitä ympäröivät alueet tunnettiin modernina seutuna, joka hyötyi esimerkiksi teollisuuden investoinneista. Aikuisväestö oli koulutettua ja lapset opiskelivat.
Vuodesta 2013 alkaen terroristijärjestö Isis alkoi kovin ottein rajoittaa raqqalaisten – erityisesti naisten ja tyttöjen – liikkumista ja pukeutumista. Paikalliset menettivät toimeentulomahdollisuutensa: viljelijöiden sadosta ja kauppiaiden tavaroista tuli yhtäkkiä terroristien omaisuutta.
Sivistys oli terroristien suurin vihollinen. Ensimmäisenä tekonaan terroristijärjestö sulki alueen koulut, joita järjestö myöhemmin käytti tukikohtinaan, vankiloinaan ja kidutuskeskuksinaan. Terroristit rekrytoivat poikia riveihinsä. Opettajille järjestettiin tilaisuuksia, joissa heidän piti pyytää anteeksi sitä, että he olivat toimineet opettajina. Monien tyttöjen kohtalo oli karmivin. Isis järjesti tyttölapsille koulutuksia siitä, miten he voivat tarjoilla oman kehonsa taistelijoille.
Nykyisin Kirkon Ulkomaanapu toimii Raqqan maaseudulla, josta terroristit poistuivat vuonna 2017. Seudulla on yli sata taisteluissa vaurioitunutta koulua, joissa opiskelee kymmeniä tuhansia oppilaita. Monen koulupolku on häiriintynyt jopa kymmenen vuoden ajalta. Konfliktin eri osapuolet vaikuttavat yhä alueella, ja tarkastuspisteiden läpi kulkeminen tekee koululaisten elämästä vaikeaa.
Näkyvissä on kuitenkin valonpilkahduksia. Paikalliset – tytöt ja naiset mukaan lukien – ovat palanneet koulutyöhön. Tässä jutussa tapaamme kolme raqqalaista, jotka selvisivät terrorismista.
Aisha on piti salakoulua Isisin aikana, pakeni ja palasi kotiseudulleen rehtoriksi.
“Ennen Raqqan naiset olivat yhteiskunnassa aktiivisia ja mukana politiikassa. Elimme itsenäisemmin, ja nuorena minäkin muutin yksin yliopistokaupunkiin opiskelemaan.
Terroristit tiesivät, että opettajilla on paljon vaikutusvaltaa. He yrittivät saada opettajat puolelleen niin, että opettajat houkuttelisivat nuoria tyttöjä terroristien hyväksikäytettäviksi. Olen todella vihainen siitä, mitä he tekivät meille.
Isisin valtakauden alussa yritimme jatkaa opettamista. Sitten ymmärsimme, että heidän jäseniään oli myös luokissa raportoimassa opetuksen sisällöstä johtajilleen. Vastatoimena lukitsimme koulumme ovet. He rikkoivat lukot ja keskeyttivät opetuksen. Seuraavaksi he veivät opetusmateriaalit.
Vuoden 2014 puolivälissä tilanne oli sellainen, etten voinut muuta kuin jatkaa oppilaideni opettamista kotonani. Meitä oli useampi naisopettaja, ja pidimme salakoulua kotonani neljän kuukauden ajan. Opetusta järjestettiin vuoroissa, ja siihen osallistui noin sata lasta. Kun työmme paljastui, terroristit pidättivät minut ja kuulustelivat minua.
Huijasin heille opettaneeni lapsille vain arabian kieltä ja Koraania englannin, ranskan ja luonnontieteiden sijasta. He ilahtuivat, pyysivät minua jatkamaan ja lupasivat toimittaa sopivia oppimateriaaleja. Kuulustelujen jälkeen pakkasin laukkuni ja pakenin kaupungista maaseudulle, eivätkä he päässeet jäljilleni. Koko Raqqan alueelta lähdin vuonna 2015, ja pakoni onnistui viime hetkillä. Lähdin yön selkään ja seuraavana päivänä Isis ilmoitti, etteivät alle 50-vuotiaat naiset saa enää poistua kotiensa ulkopuolelle.
Seuraavat vuodet vietin Haman maaseudulla, jossa oli myös taisteluita. Kirkon Ulkomaanapu järjesti alueella koulujen korjausta ja aktiviteetteja oppilaille. Osallistuin opettajakoulutukseen, ja se oli minulle tärkeä kokemus. Opin psykososiaalisesta tuesta ja uusista opetusmenetelmistä, joissa oppilaat tekevät esimerkiksi ryhmätöitä. Oppilaideni ongelmanratkaisutaidot kehittyivät ja he jaksoivat keskittyä opetukseen paremmin.
Ennen sotaa oppilaani suunnittelivat tulevaisuuttaan. Isisin aikana lapset ajattelivat vain turvallisuuttaan. Tytöt menivät nuorena naimisiin ja saivat lapsia. Nyt meillä kasvatuksen asiantuntijoilla on edessämme iso urakka. Yritämme muuttaa Isin aikakauden eläneiden tyttöjen ajatuksia siihen suuntaan, että koulunkäynti kannattaa. Isis opetti, että pitää mennä naimisiin ja hankkia perhe. Me opetamme, että pitää mennä yliopistoon ja hankkia itselleen tulevaisuus.
Palasin Raqqan maaseudulle kolmen vuoden jälkeen ja minusta tuli tämän koulun rehtori. Olen päättänyt, etten muistele sotavuosia. Historiasta haluan muistaa vain ajan ennen vuotta 2010 ja ajat vuodesta 2023 eteenpäin. En katso enää menneisyyteen.”
18-vuotias Nour matkustaa 20 tarkastuspisteen läpi osallistuakseen päättökokeeseen.
“Ensimmäinen muistoni Isistä on se, miten he estivät meitä tyttöjä käymästä koulua ja pakottivat meidät verhoamaan kasvomme. Olin silloin toisella luokalla. Elimme täällä Isisin vallan alla kaksi vuotta. Sitten isäni löysi salakuljettajan, jonka avulla pääsimme Hamaan. Siellä jatkoin koulunkäyntiä kakkosluokalta. Se oli outoa, sillä olin vanhempi kuin muut oppilaat ja heitä päätä pidempi.
Palasimme Raqqan seudulle vuonna 2021. Olemme siskoni kanssa eri-ikäisiä, mutta koulutaukojen vuoksi olimme molemmat menossa koulussa 9. luokalle. Oikeasti minun pitäisi olla kolme vuotta pidemmällä koulutuksessani. Isälläni ei ole tarpeeksi rahaa lähettää meitä molempia kouluun, ja siksi käymme koulua vuorotellen. Siskoni jatkoi koulunkäyntiään ensin, ja nyt on minun vuoroni. Siskoni on opettanut minua kansallisia kokeita varten.
Asun kurdialueella eikä siellä ole julkista koulua, jossa voisin opiskella. Heräsin aamulla todella aikaisin ja matkustin tänne osallistuakseni päättökokeeseen. Normaaliaikoina puolituntia kestävä matka vie nykyisin jopa kuusi tuntia. Matkan varrella on 20 tarkastuspistettä. Niillä kysytään paljon kysymyksiä ja tarkastetaan henkilöllisyystodistuksia.
Tänä aamuna pelkäsin, etten pääsisi tarkastuspisteiden yli ajoissa. Se olisi tarkoittanut, etten olisi päässyt päättökokeisiin ja olisin taas joutunut jäämään vuodeksi pois koulusta.
Haluan käydä koulun loppuun, mutta pelkään, että perheeni taloudellinen tilanne estää sen. Ylempien luokkien kokeet ovat vaativia. Tarvitsisin opettajan ja opetusta, pelkkä siskoni kanssa opiskelu ei riitä. Alueiden välillä matkustaminen on kallista ja haastavaa.
Isisin vallan aikana tytöt menivät naimisiin 13–15-vuotiaina. Siitä tuli normaalia kulttuurissani. Olen nyt 18-vuotias ja minusta tuntuu, että olen jo epähaluttu morsian. Haluan kuitenkin jatkaa opiskeluani, ja isäni tukee minua siinä täysin. Hän ei halua minun menevän naimisiin liian nuorena.”
Amina, 14, on kirinyt koulunsa parhaimpien oppilaiden joukkoon.
“Minusta tuntuu, ettei minulla ollut ehjää lapsuutta. Isis tuli, kun olin neljän vanha. Muistan ne ajat hyvin pahoina. Emme pystyneet nukkumaan öisin. En voinut lähteä ulos äitini kanssa, koska olemme naisia. Jos tarvitsimme jotakin markkinoilta, isän piti lähteä hakemaan sitä.
Olin 8-vuotias, kun terroristit lähtivät Raqqan seudulta ja pystyin vihdoin aloittamaan koulunkäynnin. En osannut kirjoittaa tai laskea, mutta opettajaisäni tuki minua. Jo Isisin aikana isäni yritti opettaa minua ja naapurien lapsia salassa. Isis sai tietää siitä ja varoitti isääni. He myös yrittivät pakottaa isääni lähettämään minut heidän “kouluunsa”, mutta isäni kieltäytyi siitä jyrkästi.
Sittemmin olen kirinyt umpeen aukkoja koulutuksessani. Osallistuin tänä aamuna 9.-luokkalaisten kansalliseen kokeeseen. Olen nuorempi kuin muut osallistujat. Olen hyvä koulussa ja saan aina parhaimpia arvosanoja.
Aion jatkaa opiskelua. Olen valmis kävelemään lähimpään tyttöjen lukioon, jonne matka kestää kävellen 45 minuuttia. Tulevaisuudessa haluan lastenlääkäriksi ja auttaa sodan kokeneita lapsia.
Haluan pysyä Raqqan seudulla, koska tämä on minun kotini.”
Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Antti Yrjönen
Kirkon Ulkomaanapu korjaa Raqqan vaurioituneita kouluja ja tukee oppilaita ja opettajia käteisavustuksilla. Avustuksia ovat saaneet esimerkiksi kurdialueilta koulujen päättökokeisiin matkustavat oppilaat ja opettajat. Työtä tehdään yhteistyössä YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston kanssa.