Onko koulujen korjaaminen sodan keskellä turhaa puuhaa, Pauliina Kemppainen? KUA:n koulutusekspertti vastaa 13 tiukkaan väitteeseen
Pauliina Kemppainen ymmärsi Ugandassa kahdensadan ekaluokkalaisen edessä, ettei luokkakoosta voi aina nurista. Nyt vanhempi koulutusasiantuntija vastaa nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten Kemppainen selvisi toimituksen piinapenkistä.
”Lasten pitää päästä kouluun”
Olet taustaltasi opettaja, Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ja sinulla on paljon kansainvälistä kokemusta koulutuksen alalta. Mielestäsi on parasta, kun lapset pääsevät kouluun.
Ehdottomasti. On lasten oikeus päästä kouluun kaikkialla maailmassa, taustasta riippumatta.
”Opettajilla on suuri vastuu tulevaisuudesta”
Kirkon Ulkomaanapu kouluttaa opettajia. Se on tärkeää, koska opettajat kasvattavat uutta sukupolvea.
Suurin osa koulua käyvistä lapsista ja nuorista viettää koulussa ja koulun aikuisten kanssa aikaa enemmän kuin omien vanhempiensa kanssa. Mitä pätevämpi ja paremmin koulutettu opettaja, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tukea lapsia ja nuoria, joiden kanssa he päivät viettävät.
”Paras tapa auttaa lapsia on lahjoittaa vihkoja ja kyniä”
Kaikista paras tapa auttaa koululaisia on viedä kouluihin tavaroita kuten vihkoja, penaaleja ja aapisia.
Materiaalit ovat osa koulunkäyntiä, mutta jos ei ole koulutettua opettajaa, ne aapiset ja kynät eivät itsessään opeta mitään. Jos pitäisi valita opettajan ja kynän välillä, valitsisin joka kerta opettajan.
”On rahan hukkaamista korjata kouluja keskellä sotaa”
Kirkon Ulkomaanapu korjaa kouluja konfliktialueilla. Se ei ole oikein fiksua, koska sota voi rikkoa koulut uudelleen.
Kasvatamme pelloilla viljaa, jota syömme. Onko fiksua kasvattaa viljaa uudelleen? Väittäisin, että on. Samalla tavalla kouluja on syytä korjata, koska aina tulee uusia lapsia ja nuoria, jotka koulua tarvitsevat kasvun ja kehityksen tueksi.
”Miksi aina tuetaan vain tyttöjen koulunkäyntiä?”
Ainakin Suomessa pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa. On outoa, että Kirkon Ulkomaanapu keskittyy niin vahvasti tyttöjen koulutukseen.
Keskitymme kaikkien koulutukseen. Poikien ja nuorten miesten pääseminen kouluun on aivan yhtä tärkeää kuin tyttöjen ja nuorten naisten koulunkäynti. Silti tytöt ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin pojat: heidän kouluun pääsemistä estetään edelleen monissa paikoissa. Tytöt tarvitsevat ekstrabuustia, jotta he pääsevät samaan lähtötilanteeseen kuin pojat. Tämä buusti ei vaikeuta poikien kouluunpääsyä.
”Suomessakin on tukea tarvitsevia lapsia”
Miksi koulutatte ihmisiä ulkomailla? Suomessakin olisi paljon koulussa tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.
Jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella on oikeus koulunkäyntiin samalla tavalla kuin lapsilla ja nuorilla Keski-Afrikan tasavallassa, Keniassa ja Myanmarissa. Suomessa on olemassa resurssit ja mahdollisuudet päästä kouluun ilman Kirkon Ulkomaanapuakin.
”Koulutus menee hukkaan, jos ihmisillä ei ole kunnon asumisolosuhteita”
Ei ole järkeä kouluttaa ihmisiä, jotka elävät savimajoissa ilman toimeentuloa. Ensin pitäisi laittaa perusasiat kuntoon.
Se, nouseeko henkilö aamulla ylös savesta, tiilestä vai puusta tehdystä kodista, ei vaikuta siihen, miten tuottava osa yhteiskuntaa ihminen on tai minkälaisia kykyjä hänellä on. Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja ensimmäinen perusasia, joka pitää laittaa kuntoon. Niin ihminen voi saada toimeentulon, jolla pystyy elättämään myös perheen. Siksi me Kirkon Ulkomaanavussa panostamme ammatilliseen koulutukseen sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää toiminta-alueillamme.
”Kehitysyhteistyövaroilla koulutetut eivät työllisty ikinä”
Kehitysyhteistyössä koulutetaan aina vain mekaanikkoja, puuseppiä ja kampaajia. Osa heistä ei työllisty ikinä.
Ammatillisen koulutuksen suunnittelu alkaa aina markkinatutkimuksesta. Siinä selvitetään, minkä alan osaajille paikallisesti on tarvetta. Jos alueella tarvitaan oikeasti lisää puuseppiä, koulutetaan puuseppiä – mutta vain sen verran kuin on tarve. Emme kouluta tuhatta, jos tarve on kymmenelle. Perinteisten ammattien lisäksi koulutustarvetta on nykyisin esimerkiksi graafikoille, valokuvaajille ja verkkosivusuunnittelijoille eli digipohjaisille ammateille, jotka ovat nykyaikaa mutta myös tulevaisuutta.
”Käteisavustukset pitää osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, että ne varmasti auttavat oikealla tavalla”
KUA on jakanut käteisavustuksia perheille. Käteinen on tärkeää, ja sillä voidaan kattaa esimerkiksi koulukyytikuluja.
Käteisavustus on tärkeä avustusmuoto, koska se antaa perheille mahdollisuuden päättää itse, mihin he rahaa käyttävät. Se on osa ihmisarvoista elämää, että voi päättää itse hankinnoistaan ja olla aktiivinen tekijä eikä vain passiivinen avunsaaja.
Monissa KUA:n tukemissa kouluissa opiskellaan Koraania tai Raamattua, eikä koulutuksella ole muuta pointtia.
Me emme tee lähetystyötä. Pyrimme aina yhteistyöhön paikallisten opetusviranomaisten kanssa, jos se on eettisesti ja kansainvälisten lakien mukaan mahdollista. Jos rakentaisimme rinnakkaisen koulutusjärjestelmän, se kaatuisi lähdettyämme. Jos paikallisessa opetussuunnitelmassa on Koraani-tunteja tai vaikka buddhalaiseen uskoon liittyviä oppitunteja, myös meidän velvollisuutemme on mahdollistaa niiden opettaminen koulussa. Meillä ei ole oikeutta päättää, mitä uskontoja koulussa opetetaan.
”Koulutus on tärkeää myös sodan keskellä eläville lapsille”
Koulutus on erittäin merkittävä elementti esimerkiksi Syyrian ja Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Kyllä. Koulutus on ihmisoikeus, oli tilanne ympärillä mikä tahansa. Ei ole lasten ja nuorten vika, jos ympärillä soditaan. Koulutuksella ja koulunkäynnillä on hyvin tärkeä rooli paitsi kasvatuksen myös psykososiaalisen tuen kannalta. Kouluun ja opetukseen palaaminen luo ja palauttaa rutiineja. Se palauttaa muistoja siitä, minkälaista elämä oli ennen sotaa ja luo merkitystä siihen päivään, kun on jotakin oikeaa tekemistä. Ammatillisen koulutuksen kautta pystytään myös kouluttamaan ihmisiä ammatteihin, joita jälleenrakentamisen aikana erityisesti tarvitaan.
”Jos koulumatka on vaarallinen, on parempi, että lapset jäävät kotiin”
Moni lapsi joutuu kehitysmaassa kulkemaan liian kauas ja liian vaarallista reittiä kouluun. Turvallisempaa olisi jäädä kotiin.
Koulumatkalla voi sattua ja tapahtua – myös Suomessa. Jätämmekö silti lähettämättä lapsemme kouluun? Vai yritämmekö tehdä koulumatkasta turvallisen? Samalla tavalla ihmiset kaikkialla maailmassa ajattelevat ja pyrkivät turvaamaan lasten koulunkäynnin. Koulutuksen avulla ihminen saa esimerkiksi luku- ja laskutaidot, joiden avulla maailmassa pärjää paremmin. Yhä uudelleen tutkimukset todistavat, että naisten kouluttautuminen on kaikkein tehokkain tapa perheille nousta köyhyydestä. Kouluttautuneet naiset laittavat kouluttautumattomia todennäköisemmin myös lapsensa kouluun. Riskejä on, mutta ovatko ne lopulta niin suuria, ettei koulunkäynti kannata?
”Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä”
Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin ylivertainen muihin verrattuna, että me emme voi oppia keneltäkään mitään.
Rohkea väite! Olemmeko me suomalaiset ihmisryhmänä niin ylivertaisia muihin verrattuna, että meillä ei ole mitään opittavaa yhtään keneltäkään? Olemmeko me ihan itse keksineet ne suuret koulureformit, joista menestyksemme on alkanut? Vai olemmeko kenties oppineet jostakin jotakin, että osasimme tehdä näitä muutoksia? Itse olen ollut Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa vuoden ajan. Olin käynyt suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ja olin shokissa. Olin aiemmin nurissut siitä, että minulla on luokassa 24 lasta. Pohjois-Ugandassa opettajilla oli pakolaisasutuskeskuksessa jopa 200 ekaluokkalaista. Jouduin ajattelemaan opettajuuden kokonaan uudelleen. Se oli valtava oppimisprosessi itselleni.
KUA johtaa Ukrainassa 14 miljoonan euron koulutusprojektia – EU:n yhteisrahoituksella kunnostetaan kouluja ja tuetaan opettajia
Ukrainan koulutussektori tulee tarvitsemaan pitkäkestoista tukea tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Kirkon Ulkomaanapu jatkaa EU-projektin ohella myös muita ponnistelujaan ukrainalaisten koulutuksen hyväksi.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittanut Ukrainassa uuden koulutusaiheisen projektin, jonka 14 miljoonan euron suuruinen rahoitus tulee EU:n humanitaariselta osastolta (ECHO).
KUA toteuttaa koulutusprojektin yhteistyössä Pelastakaa Lapset – ja People in Need -järjestöjen kanssa. KUA:n osuus koko ECHO-rahoituksesta on 5,5 miljoonaa ja Pelastakaa Lapset ja People in Need saavat kumpikin 4,2 miljoonaa. Lisäksi mukana on noin 50 000 osuudella War Child Holland -järjestö.
“Tämä 14 miljoonan euron rahoitus on erittäin tärkeä. Se osoittaa, että EU on sitoutunut auttamaan ukrainalaista koulujärjestelmää jälleen jaloilleen. Surullista kyllä, tämä on vasta ensiaskel. Tarpeet ovat niin valtavia, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää rahoitusta, jotta jokainen lapsi pystyy palaamaan takaisin kouluun,” Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-operaatiota johtava Yannic Georis sanoo.
Pääpainoina koulujen kunnostaminen ja hyvinvointi
EU-rahoitteisen projektin kesto on 14 kuukautta, ja sen aikana Kirkon Ulkomaanavun ja kumppanijärjestöjen tavoitteena on tavoittaa noin 67 000 lasta. Kirkon Ulkomaanapu keskittyy projektissa koulujen kunnostamiseen, väliaikaiskoulujen järjestämiseen, psykososiaaliseen tukeen sekä opettajien hyvinvointiin.
“Ukrainan koulujärjestelmän sisällä on nyt tahdonvoimaa. Jokainen haluaa palata töihin. Lapsilla ja opettajilla on oikeus ja tarve palata kouluun,” kuvailee Peter Hyll-Larsen, joka toimii KUA:n koulutusasiantuntija Ukrainassa.
Tšernihivin koulu numero 21 tuhoutui pahoin taisteluissa keväällä 2022. Sota on vaikuttanut pahoin Ukrainan koulusektoriin. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu.
Hyll-Larsen painottaa kuitenkin, ettei sodan aiheuttamia infrastruktuurin liittyviä vahinkoja pystytä korjaamaan nopeasti. Ukrainan opetusministeriön mukaan sota oli tuhonnut 286 koulua syyskuun puoliväliin mennessä. Lisäksi 2477 koulua oli vaurioitunut pommituksissa ja taisteluissa.
“Nyt kun jotkut idän alueet on vapautettu, on selvää, että varhaiset koulutusponnistelut mielenterveyden, psykososiaalisen tuen ja lastensuojelun saralla pysyvät tärkeinä. Tarve jatkuu kuukausien ja vuosien ajan,” Hyll-Larsen sanoo.
Koulutyö jatkuu epävarmassa tilanteessa
Ukraina aloitti uuden kouluvuoden syyskuussa, osin etänä ja osin lähiopetuksessa. Yhtenä edellytyksenä luokkaan palaamiselle on, että koulussa on toimiva pommisuoja. Asiantuntija-arvioiden mukaan 59 prosenttia kouluista täyttää tämän ehdon.
Tulevasta kouluvuodesta ennustetaan monin tavoin haastavaa. Sodan ja energiakriisin vuoksi koulut varautuvat jo siihen, että oppilaat joudutaan lähettämään kotiin lämmityksen puutteen vuoksi.
Asiantuntijat painottavat, että etäopiskelumallit, -taidot ja välineet tulevat tarpeeseen talven aikana. Hyll-Larsenin mukaan tilanne tulee olemaan vakavin idän venäläismiehityksestä vapautetuilla alueilla.
“Näillä alueilla talvesta tulee erityisen ankara, sillä sähköä on saatavilla hyvin huonosti samoin kuin etäopiskelumahdollisuuksiakin.”
KUA varustaa pommisuojia ja kouluttaa opettajia yhdessä paikallisen kumppanin kanssa
EU-rahoituksen ohella Kirkon Ulkomaanapu jatkaa muita ponnistelujaan ukrainalaisten tilanteen helpottamiseksi. Työ alkoi hätäapuna helmikuun lopussa, kun ukrainalaiset alkoivat paeta kodeistaan Venäjän hyökkäyksen vuoksi.
Lapset ja nuoret osallistuivat Kirkon Ulkomaanavun tukemiin kesäkerhoihin Pohjois-Ukrainassa heinä-elokuussa. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu.
Kesän aikana KUA laajensi operaatioitaan pohjoiseen Ukrainaan, jossa kesän aikana koulutettiin paikallisia opettajia ja psykologeja psykososiaalisista taidoista. Yhdessä paikallisen kumppanijärjestön, DOCCU:n, kanssa KUA järjesti kesäkerhoja, joissa lapset ja nuoret pystyivät viettämään yhdessä aikaa turvallisessa ympäristössä.
Kesäkerhojen aikana Tšernihivin kaupungin alueella kuului yli 20 ilmahälytystä 30 päivän sisällä. Hälytysten aikana lapset ja nuoret viettivät tunteja huonosti varustelluissa väestösuojissa.
Kirkon Ulkomaanapu jatkaa yhteistyötä DOCCU:n kanssa pommisuojien parantelemiseksi. Tšernihivin alueella pommisuojia varustellaan niin, että oppiminen voi jatkua ilmahälytysten aikanakin. Opettajat saavat koulutusta siitä, miten oppitunteja voi järjestää sotaoloissa, miten vuorovaikutusta voi lisätä etäopetuksessa ja kuinka ilmahälytysten aikana tulisi toimia.
Ukrainan-maatoimisto saa uuden johtajan
Kirkon Ulkomaanapu on saanut päätökseen virallisen rekisteröitymisprosessin Ukrainassa. Sen myötä KUA on perustanut maahan maatoimiston, jonka johdossa aloittaa Patricia Maruschak.
“Mahdollisuus työskennellä Ukrainassa on minulle erittäin kiinnostava, sillä minulla on ukrainalais-kanadalainen tausta. Kun hyökkäys alkoi, tilanne oli erittäin järkyttävä – ja sitä se on edelleen. Tunnen myös paljon ylpeyttä siitä, miten ukrainalaiset vastaavat tilanteeseen,” Maruschak sanoo.
“Mielestäni keskittyminen koulutukseen hätätilanteissa on erittäin tärkeää ja tarpeellista. Hyvä koulutus on tärkeää ukrainalaisille, ja se kaikki on nyt keskeytynyt. Se on uskomattoman merkityksellistä, että KUA pystyy tukemaan Ukrainan hallintoa ja kansaa saamaan koulutusjärjestelmän jälleen toimimaan näissä olosuhteissa.”
Kirkon Ulkomaanapu pysyy Ukrainassa, tukee paikallisia opettajia ja aktiivisesti, jotta kouluunpaluu on lapsille mahdollista. Uusi maajohtaja Patricia Maruschak aloittaa tehtävässään lokakuussa.
Kesäkerhoissa Ukrainan sodan jalkoihin jääneet lapset ja nuoret pääsivät pitkästä aikaa kouluun leikkimään, urheilemaan ja askartelemaan yhdessä
Tšernihivin keskustassa on vaikea päätellä, että vain kuukausia aiemmin 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta pakeni muualle Ukrainaan ja naapurimaihin – kunnes kulman takaa paljastuu raketti-iskujen kohteeksi joutunut asuinalue.
TODELLISUUDET SEKOITTUVAT toisiinsa Ukrainassa. Jalkakäytävällä sähköpotkulaudat ohittavat jalankulkijoita turhan läheltä niin kuin missä tahansa Euroopan kaupungissa. Lapset leikkivät riehakkaasti puistoissa. Aikuiset vaikuttavat kiireisiltä, ovat ehkä matkalla töihin.
Tšernihivin keskustassa on vaikea päätellä, että vain kuukausia aiemmin 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta pakeni muualle Ukrainaan ja naapurimaihin – kunnes kulman takaa paljastuu raketti-iskujen kohteeksi joutunut asuinalue.
Pohjois-Ukrainassa sijaitseva kaupunki ja ympäröivä kunta kärsivät raskaista pommituksista 24. helmikuuta alkaneen hyökkäyksen ensimmäisistä päivistä alkaen. Huhtikuussa Venäjän joukot vetäytyivät ja kevään mittaan yhä useampi palasi. Tänään Tšernihivissä asuu arviolta lähemmäs 200 000 ihmistä.
Sota keskeytti myös koulunkäynnin. Opettajat kirivät tilanteen normalisoitumisen jälkeen menetettyä aikaa, jotta lapset ja nuoret pääsisivät etenemään seuraavalle luokalle. Kirkon Ulkomaanavun ja ukrainalaisen kansalaisjärjestö DOCCU:n yhteisissä kesäkerhoissa oppilaat pääsivät vihdoin pitämään myös hauskaa toistensa kanssa.
Tässä jutussa paikalliset kertovat, miten kesäkerhot muuttivat yhteisön arkea.
Sota muutti opettajien työtä merkittävästi
Zhanna Kudina, psykologi ja opettaja
”Pakenin Tšernihivistä kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Matkustin Lvivin kautta Tšekkiin, jonne jäin noin kuukaudeksi. Kun kuulin Tšernihivin tilanteen helpottuneen, tunsin että minun oli pakko palata. Koen vahvasti, että tämä on kotini ja koululaiset tarvitsevat minua.
Psykologi, opettaja Zhanna Kudina. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu
Sota muutti opettajien työtä merkittävästi. Emme enää pelkästään opeta, vaan annamme myös terapiaa. Olin Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä opettajakoulutuksessa kesäkuussa. Siellä opimme mielenterveydestä ja psykososiaalisen tuen keinoista. Itselläni on psykologin tausta, mutta sain paljon uutta tietoa siitä, miten erilaiset leikit ja harjoitukset vaikuttavat lasten hyvinvointiin kriisissä.
Lapset ja nuoret kokevat sodasta luonnollisesti paljon stressiä. Se näyttäytyy eri tavoin riippuen viime kuukausien kokemuksista. Jotkut ovat joutuneet kestämään rankkoja pakomatkoja, toiset ovat menettäneet läheisiään tai nähneet asioita, joita lasten ei ikinä pitäisi nähdä. Tyypillisimmät oireet ovat olleet ruokahalun puute, unihäiriöt ja vaikeudet keskittyä.
Kesäkerhoissa olemme muun muassa käyttäneet taidetta terapiakeinona. Alussa piirrokset olivat synkän värisiä ja niissä oli sotilaita, aseita ja ohjuksia. Viikkojen mittaan piirroksiin on tullut enemmän väriä, aurinkoa ja kukkia. Moni on menettänyt luottamustaan ympäröivään maailmaan ja kerhojen on tarkoitus luoda heille turvallinen tila. Harjoituksiin kuuluu muun muassa kaatua taaksepäin niin, että luotat ystäväsi ottavan sinusta kiinni.
Psykologina tiedän, että järkyttävien tapahtumien jälkeen tuella on kiire. Mitä pidempään lapset ja nuoret joutuvat odottamaan, sitä vaikeampi vaikeiden kokemusten jättämiä jälkiä on hoitaa. Olen kuitenkin toiveikas, koska pystyn olemaan täällä tekemässä jotain heidän hyväkseen, ja koska olemme saaneet teiltä valtavasti tukea työhömme. Olemme siitä erittäin kiitollisia.”
”Toivon, että koulunkäynti jatkuu normaalisti”
Sophia, oppilas
”Kesäkerhoissa parasta on ollut nähdä luokkakavereita ja ystäviä. Pandemian takia opiskelimme jo paljon kotoa, ja sitten tuli sota. Mikään ei ole pitkään ollut täysin normaalia. Hyökkäyksen aikana halusimme vain jonnekin piiloon. Kun nyt teemme asioita yhdessä, huomaan, että on paljon helpompi olla. Ajatusten ja kokemusta vaihtaminen ja yhdessä tekeminen ovat valtavia voimavaroja.
Epäröin ensin kerhoja, koska pelkäsin että ne sisältäisivät perinteisiä oppitunteja, joissa odotetaan suorituksia. Olin väärässä, täällä on ollut todella rentoa ja opettajat piristävät meitä. He järjestävät meille leikkejä ja pelaamme pallopelejä. Pidin eniten keskustelukerhosta, jossa leikimme demokraattista päätöksentekoa. Neuvottelimme ja teimme kompromisseja.
Sophia on kaivannut ystäviään ja koulunkäyntiä jo pandemian aikana. Hän haluaisi vain palata normaaliin elämään. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu
Elämä on nyt normaalimpaa, mutta pelkäämme yhä, että mitä tahansa voi vielä tapahtua. Monet aikuiset tekevät vapaaehtoistyötä. Meidänkin tekee mieli tehdä jotain, jotta asiat olisivat paremmin. Täällä kesäkerhoissa tuntuu siltä, että teemme jotain yhteisen hyvän eteen.
Ennen sotaa minulla oli paljon haaveita siitä, mitä halusin tehdä tulevaisuudessa. Nyt pystyn vain ajattelemaan, että olisipa meillä rauha. On vaikea keskittyä muihin haaveisiin. Mutta tilannetta on paljon helpompi sietää yhdessä muiden samanikäisten kanssa. Kotona tunne oli paljon vaikeampi.
Toivon, että koulunkäynti jatkuu normaalisti eikä etäkouluna. Haluamme olla toistemme kanssa.”
Andzey Slautin ja Tanya Slautina toivovat, että perheen kolme lasta saisivat Kirkon Ulkomaanavun kesäkerhon lisäksi muitakin mahdollisuuksia ajatella muita asioita kuin Ukrainassa edelleen jatkuvaa kriisiä. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu
”Kesäkerhot olivat meille vanhemmille valtava helpotus”
Tanya Slautina, äiti
”Sota on vaikuttanut elämässämme kaikkeen. Olimme Tšernihivissä pahimmat kuukaudet eristäytyneinä kotiimme. Pelko, räjähdykset ja paniikki olivat koko ajan läsnä. Onneksemme lapset eivät nähneet kuolemaa, mutta he olivat hiljaisia ja synkkiä. Toivoimme vain, että selviäisimme.
Kotimme on kunnossa, mutta toiset eivät olleet yhtä onnekkaita. Aloimme kerätä vaatteita ja muita tarpeita auttaaksemme muita perheitä. Työskentelin ennen hyökkäystä pankkivirkailijana, mutta jätin työni, jotta pystyisin auttamaan lapsiani ja yhteisöämme. Hätä yhdisti meitä.
Tarvitsemme kaikki apua lastemme kanssa ja kesäkerhot olivat myös meille vanhemmille valtava helpotus. Lapsemme Anastasiya, 6, Valeziya, 10, ja Maksim, 12, ovat olleet kesäkerhoissa kuusi viikkoa. Tyttäremme esittelevät ylpeinä piirroksiaan ja kouluaskartelujaan. Poikamme viihtyy urheilun parissa. Uuden oppiminen ja innostuminen ovat jatkossakin tärkeintä heille. Heidän pitää pystyä ajattelemaan muuta kuin ympäröivää kriisiä ja olla lapsia ikäistensä kanssa.
Näemme heissä taas iloa ja leikkimielisyyttä, ja heidän hymynsä on meille vanhemmille kaikkein arvokkain palkinto. Saamme siitä paljon voimia ja jaksamista.”
Kesäkerhot järjestettiin yhteistyössä ukrainalaisen kumppanijärjestön DOCCU:n kanssa heinä-elokuussa 2022. DOCCU on työssään erikoistunut koulutukseen ja ihmisoikeuksiin.
Kirkon Ulkomaanapu avaa toimiston Kiovaan – avustustyön uusin vaihe panostaa koulutukseen Pohjois-Ukrainassa
Koulut ovat kärsineet suunnatonta vahinkoa Ukrainan sodassa. Kirkon Ulkomaanapu haluaa olla etulinjassa tukemassa lasten kouluun paluuta.
KIRKON ULKOMAANAPU siirtyy Ukrainan avustustyössä seuraavaan vaiheeseen, johon kuuluu sodasta kärsineen koulutussektorin tukeminen. Työ aloitetaan Tšernihivin kaupungin alueella Pohjois-Ukrainassa, noin 150 kilometriä Kiovasta koilliseen. Työn mahdollistamiseksi Kirkon Ulkomaanapu avaa toimiston Kiovaan.
Vastikään kenttämatkalla Ukrainassa ollut Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg painottaa, että Kirkon Ulkomaanapu haluaa olla etulinjassa tukemassa ukrainalaislasten kouluun paluuta.
”Edessä on pian kesäloma ja koulut pitää saada nyt siihen kuntoon, että kotiseuduilleen palaavat lapset pääsevät syksyllä palaamaan opetukseen. Kiovasta pohjoiseen ei ole tällä hetkellä juurikaan koulutusalan toimijoita, joten sen vuoksi suuntaamme työmme sinne”, kertoo Hemberg.
Venäläisjoukot vetäytyivät Kiovan alueelta maalis-huhtikuun vaihteessa. Taisteluiden, pommitusten ja miehityksen jäljiltä alueen koulut ovat huonossa kunnossa. Alueella on räjähtämättömiä ammuksia ja miinoja.
”Kirkon Ulkomaanavun tiimi kävi alueella ja teki arviota siitä, minkä kuntoisia koulut siellä miehityksen jäljiltä ovat ja miten ne ovat vahingoittuneet. Suurin osa kouluista on tavalla tai toisella kärsinyt. Isossa osassa vielä pystyssä olevista kouluista on tehty monenlaisia tihutöitä, jopa ovet ja ikkunat on varastettu”, kuvailee Hemberg.
Pommitukset ovat tuhonneet ja vaurioittaneet kouluja ympäri Ukrainan. Myös Tšernihivin alueelle on tehty ohjusiskuja vielä toukokuussakin.
”Meidän mielestämme sotatoimien kohdistaminen kouluihin on ehdottomasti kielletty sekä inhimillisyyden että humanitaarisen oikeuden näkökulmasta. Kouluja vastaan hyökkääminen tarkoittaa sitä, ettei sodan sääntöjä ole noudatettu. Selvää on myös, että tällaiset teot vaikuttavat negatiivisesti siviiliväestöön ja lasten ja nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin”, Hemberg painottaa.
Koulu on tärkeä paikka sodan keskellä eläville lapsille
Koulutus humanitaarisissa kriiseissä on Kirkon Ulkomaanavun erityisosaamista. Kirkon Ulkomaanapu tekee koulutustyötä yhdeksässä maassa ja kolmessa maanosassa.
Kriiseissä koulunkäynti nähdään henkiä pelastavana toimintana. Koulu tuo sodan ja pakolaisuuden keskellä elävien lasten arkeen rutiineja ja normaaliuden tunnetta. Kouluissa voidaan jakaa myös elintärkeää tietoa esimerkiksi räjähtämättömistä miinoista ja ammuksista, joita on Ukrainassa sodan vuoksi runsaasti.
Myös psykososiaalinen tuki on tärkeä osa humanitaarisen kriisin keskellä tehtävää koulutustyötä. Kirkon Ulkomaanapu on jo aiemmin muissa toimintamaissaan kouluttanut esimerkiksi opettajia psykososiaalisen tuen tärkeydestä. Ukrainassa on sodan vuoksi paljon lapsia, jotka tarvitsevat monenlaista tukea. Osana työtään Kirkon Ulkomaanapu tulee panostamaan psykososiaaliseen tukeen Ukrainassa.
Avustusjakelut jatkuvat
Nyt alkavan koulutussektoria tukevan työn ohella Kirkon Ulkomaanapu jatkaa hätäavun toimittamista maan sisäisille pakolaisille yhdessä unkarilaisen kumppanijärjestön Hungarian Interchurch Aidin kanssa.
Osana työtä pakolaisille on toimitettu 662 000 kiloa avustuksia, jotka ovat pitäneet sisällään muun muassa ruokaa, juomaa, vaippoja ja muita hygieniatarvikkeita. Lisäksi esimerkiksi kouluihin, päiväkoteihin ja kirkon tiloihin perustettuja pakolaissuojia on tuettu muun muassa pyykinpesukonein ja keittiön kylmälaittein.
Avustustyö alkoi maaliskuussa Unkarin ja Ukrainan väliseltä rajalta ja Lvivistä. Aivan viime aikoina Kirkon Ulkomaanavun ja Hungarian Interchurch Aidin avustusrekat ovat päässeet myös itäisen Ukrainan alueille.
Kirkon Ulkomaanapu laajentaa avustusoperaatiota tukeakseen Ukrainan sodan vuoksi kotinsa jättäneitä
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) ilmoitti maanantaina lisäävänsä Ukrainan sodan vuoksi aloittamiaan toimia lähettämällä henkilökuntaa Ukrainaan ja sen naapurimaihin sekä laajentavansa avustusohjelmiaan tarjoamaan muutakin kuin välitöntä hätäapua.
SOTA ON PAKOTTANUT jo yli kolme miljoonaa ihmistä pakenemaan Ukrainasta. Sodasta kärsivien tukemiseksi KUA suunnittelee useita maita kattavia toimia, joihin sisältyy muun muassa avustushenkilöstön lähettäminen Ukrainaan ja Unkariin. Tällä hetkellä KUA tukee Unkarissa Hungarian Interchurch Aid -järjestöä (HIA), joka auttaa Unkarissa, Karpaattien alueella ja Ukrainan Lvivissä sotaa paenneita ihmisiä jakamalla ruokaa, vettä, hygieniatarvikkeita ja elintärkeitä lääkintävälineitä.
”Suomalaiset ovat anteliaasti lahjoittaneet avustustoimiimme, joilla autamme niitä, joihin sota Ukrainassa on vaikuttanut. Vastaamme tilanteeseen sekä nyt että jatkossa”, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.
”Kokemuksemme pakolaisten palvelemisesta muissa maissa, ja erityisesti koulutuksesta ja psykososiaalisesta tuesta, on erittäin arvokasta auttaessamme traumatisoituneita ihmisiä, varsinkin naisia, nuoria ja lapsia sekä Ukrainassa että sen ulkopuolella.”
15 254 ihmistä on jo saanut apua KUA:n ja HIA:n yhteistyön ansiosta. Järjestöt ovat esimerkiksi toimittaneet seitsemällä miljoonalla eurolla elintärkeitä lääkintälaitteita Länsi-Ukrainaan ja 278 tonnia ruokaa ja muita välttämättömyystarvikkeita useisiin kohteisiin, joissa kotinsa jättäneet ihmiset majailevat. KUA on tukenut HIA:a perustamaan konfliktia paenneille vastaanottokeskuksia sekä Unkarin ja Ukrainan väliselle rajalle että Budapestiin.
Ukrainasta pois pyrkivät ihmiset jonottivat junaan Länsi-Ukrainan Lvivissä perjantaina maaliskuun 11. päivänä. Kuvat: Antti Yrjönen/Kirkon Ulkomaanapu
Sodan vaikutukset Ukrainassa ovat sanoin kuvaamattomat
”Jotkut ihmiset ovat lähteneet kodeistaan kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin varoajalla — he ovat jättäneet kaiken taakseen. Matka Lviviin tai vielä kauemmas on kestänyt vuorokauden tai ylikin. Jotkut perheet ovat asuneet väliaikaismajoituksessa päiviä tai jopa viikkoja. Heidän tarpeensa ovat nyt akuutteja: he ovat nälkäisiä, janoisia ja lopen uupuneita”, kertoo KUA:n viestinnänasiantuntija Ulriikka Myöhänen, joka on vieraillut Lvivissä ja muilla alueilla kuluneen viikon aikana.
KUA lähettää Ukrainaan ja Unkariin lisähenkilökuntaa tukemaan HIA:a avustusoperaation johtamisessa ja hallinnossa, koulutuksen tarjoamisessa hätätilanteissa ja viestinnässä. KUA selvittää myös muita mahdollisia kumppaneita, joita se voi tukea laajentamaan operaatioitaan maihin, joissa on Ukrainasta lähteneitä pakolaisia.
”Toivomme sydämestämme, että rauha tulee pian, mutta vaikka näin kävisi, sodan vaikutukset Ukrainaan ja sen ihmisiin ovat jo nyt sanoin kuvaamattomat”, sanoo Hemberg.
”Yksi asia, jonka voimme koulutuksen asiantuntijoina tehdä, on etsiä keinoja varmistaa, että lapset ja nuoret pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään”, Hemberg jatkaa.
”Kaikki pakoon lähteneet ovat huolissaan tulevaisuudestaan, elannostaan ja lastensa koulunkäynnin jatkumisesta”, kertoo Myöhänen.
Tekoja: Koronapandemia sai teiniraskauksien ja lapsiavioliittojen määrän nousuun kehittyvissä maissa
Tytöille pandemian aiheuttamat koulusulut ovat olleet hyvin kohtalokkaita ja jopa koko elämän suuntaa kääntäviä eri puolilla maailmaa. Mitä tytöille kuuluu nyt? Tekoja on Kirkon Ulkomaanavun uusi podcast-sarja, joka kysyy tärkeimmät kysymykset tämän päivän polttavimmista globaaleista aiheista.
PANDEMIA-AJAN KOULUSULUT lisäävät teiniraskauksia ja lapsiavioliittoja. Mitä nuorille kuuluu, kun koronaa on eletty jo kaksi vuotta? Miksi yläkouluihin pitäisi nyt panostaa?
Kirkon Ulkomaanavun Itä-Afrikan koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen näkee koronaviruspandemian vaikutusten olleen globaalisti samanlaisia joka puolella, mutta asettaneen kaikkein heikoimpaan asemaan kehittyvien maiden tytöt.
Ugandassa koulut olivat kiinni pidempään yhtäjaksoisesti kuin missään muualla maailmassa. Ne suljettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 2020. Sulku venyi pientä välijaksoa lukuun ottamatta lähes kahteen vuoteen.
”Muutama hassu kuukausi siellä välissä oli, kun kouluja yritettiin avata, jotta valmistuvat luokat olisivat päässeet käymään koulunsa loppuun, mutta valitettavasti sekään ei ihan onnistunut täysin suunnitelmien mukaan”, Kemppainen kertoo.
Koulut avattiin Ugandassa alkuvuonna 2022. On arvioitu, että jopa 15 miljoonaa lasta jäi koronan vuoksi koulusta pois sulkujen aikana. Heistä 600 000 oli ala- ja yläkouluikäisiä pakolaisia Ugandan naapurimaista.
Onneksi tilanne ei ollut yhtä synkkä joka puolella. Esimerkiksi Somaliassa koulusulku kesti vain muutaman viikon ensimmäisenä keväänä eli hieman samaan tapaan kuin Suomessa. Sen jälkeen koulut on pystytty avaamaan ihan tavalliseen malliin.
”Etelä-Sudanissa koulut olleet auki pääosin kokoajan ja se onkin nyt luonut uuden muuttoliikkeen kun pakolaiset sieltä Ugandan puolelta ovat palanneet vapaaehtoisesti Etelä-Sudaniin avoimien koulujen vuoksi”, Kemppainen kertoo.
Teiniraskauksien määrä kasvoi räjähdysmäisesti
Vuonna 2020 maalis- ja kesäkuun välisenä aikana teini- ja lapsiraskaudet yleistyivät Ugandassa jopa 22,5 prosenttia. Maalis- ja syyskuun välillä 10—14-vuotiaiden tyttöjen raskauksien määrä nousi jo 366,5 prosenttia. Luvut ovat pysäyttäviä ja toki ne pysäyttävät monen tytön koulunkäynnin lopullisesti. Koulu on tärkeä paikka, ei vain oppimisen vuoksi, vaan myös mielenterveydelle ja fyysiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Koulu suojelee tyttöjä väkivallalta ja liian varhaiselta siirtymiseltä aikuisten maailmaan ja mahdollistaa pääsyn uusien asioiden pariin, Kemppainen kertoo.
Kasvaako Ugandassa koronan vuoksi menetetty sukupolvi?
”Ugandan kohdalla en näe sitä liioiteltuna ja varsinkin valmistuvien ja nuorten kohdalla se pitää hyvinkin paikkaansa. Moni on menettänyt toivonsa siitä, että koulut koskaan aukeaisivat ja he ovat sitten päätyneet erilaisiin ajanviettotapoihin ja töihin ja muihin koulun sijaan”, Kemppainen sanoo.
Toisaalta kouluun pyrki tammikuussa 2022 ennätysmäärä lapsia ja nuoria.
Tekoja-podcastin toisena vieraana oli alkuvuonna 2022 Changemakerin vapaaehtoinen ja entinen puheenjohtaja Ida Silfverhuth. Lisäksi eteläsudanilainen Rose kertoo lähetyksessä, miten koulusulut vaikuttivat häneen ja hänen kaveripiiriinsä. Rosen tarinan löydät kokonaisuudessaan verkkosivuiltamme.
Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-podcastin juontaa KUA:n viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen.
Teiniraskauksia, lapsiavioliittoja ja keskenjääneitä unelmia. Koronapandemia on vaikuttanut tyttöjen koulunkäyntiin ja elämään monin eri tavoin. Miten tästä mennään etenepäin, ja miltä tulevaisuus näyttää? Tämä on Tekoja-podcast, tervetuloa kuuntelemaan. Minun nimeni on Ulriikka Myöhänen, ja tänään kanssani podcast- studiossa ovat Kirkon Ulkomaanavun itäisen Afrikan koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen ja nuorten vaikuttamisverkosto Changemakerin puheenjohtaja Ida Silfverhuth. Lämpimästi tervetuloa studioon.
Pauliina Kemppainen [00:00:35]:
Kiitoksia.
Ida Silfverhuth [00:00:36]:
Kiitos.
Ulriikka Myöhänen [00:00:38]:
Kun korona alkoi keväällä 2020 sulkea yhteiskuntia meidän ympäriltä, melko nopeasti alkoi keskustelu myös siitä miten koulusulut vaikuttavat lapsiin ja nuoriin. Aiheuttavat kenties oppimisvaikeuksia ja koulupudokkuutta. Hurjimmissa arvioissa puhuttiin tuolloin jopa menetetyistä sukupolvista. Pauliina Kemppainen, olet siis koulutuksen asiantuntija ja eritoten Itä-Afrikka kuuluu sinun tonttiisi, tätä korona-aikaa on eletty nyt pari vuotta. Ovatko nämä ennusteet käyneet toteen?
Pauliina Kemppainen [00:01:08]:
No ikävä kyllä täytyy todeta että paikoitellen on. Onneksi tilanne ei ole kuitenkaan ihan sama kaikissa maissa, siitä saadaan onnellisia ja iloisia. Kyllähän jos globaalisti ajatellaan niin koronan vaikutukset on ollut saman suuntaset ympäri maailmaa vaikkakin toki eri suuruiset. Ugandassa koulut ollut kiinni maaliskuusta 2020, muutama hassu kuukausi siellä välissä oli kun kouluja yritettiin avata, jotta valmistuvat luokat olisi päässyt koulunsa käymään loppuun, mutta valitettavasti sekään ei ihan onnistunut täysin suunnitelmien mukaan. Mutta kuten sanoin, onneksi tilanne ei oo yhtä synkkä joka puolella. Esimerkiksi Somaliassa koulusulku kesti sen muutaman viikon keväällä ihan niin kuin Suomessakin. Sen jälkeen koulut on pystytty avaamaan ihan tavalliseen malliin. Taas Etelä-Sudanissa koulut olleet auki pääosin kokoajan ja se onkin nyt luonut uuden muuttoliikkeen kun pakolaiset sieltä Ugandan puolelta ovat palanneet vapaaehtoisesti Etelä-Sudaniin avoimien koulujen puitteissa.
Ulriikka Myöhänen [00:02:24]:
Monenlaista on siis kerennyt tapahtua. Mitä oot mieltä onko liioittelua puhua siitä et ois menetetty joku sukupolvi tässä kahden vuoden aikana?
Pauliina Kemppainen [00:02:33]
No, Ugandan kohdalla en näe sitä liioiteltuna ja varsinkin valmistuvien ja nuorten kohdalla se pitää hyvinkin paikkaansa. Useat on menettäneet toivonsa siitä, että koulut koskaan aukeaa ja ovat sitten päätyneet erilaisiin ajanviettotapoihin ja töihin ja muihin koulun sijaan. Toisaalta jos mietitään koulunsa aloittavia niin jos koulut saadaan ensi vuoden tammikuussa auki, niin siinä vaiheessa on kolme ekaluokkaa ketkä pitäisi yhtäkkiä saadakin koulusysteemiin mukaan. Hyvin kuormittunut koulutussektori, joka oli kuormittunut jo ennen koronaa, täytyisi pyrkiä ottamaan vastaan nämä kolme ikäluokkaa vielä.
Ulriikka Myöhänen [00:03:24]:
Ja ei tää varmasti helppoa oo myöskään nuorille ja lapsille. Changemakerin puheenjohtaja Ida Silfverhuth, miten lockdownit ovat vaikuttaneet nuoriin mikä sun käsitys ja ajatus siitä on?
Ida Silfverhuth [00:03:36]:
Tosi vaihtelevasti. On hirveen erilainen tilanne sen suhteen että ootko ollut peruskoulussa lukiossa vai korkeakoulussa, tai tietysti toisessa asteessa yleisestikin, että lukiolaisten ja ammattikoululaistenkin välilläkin on hyvin paljon eroja.Toisaalta riippuu kauheasti siitä myös, että kuinka ketterästi koulu on voinut omaksua uusia digitaalisia muotoja, mitkä on olleet opettajien resurssit, millaista tukea nuoret on saanut kotoa vai asuvatko he jo omillaan. Ja mikä sitten on se omillaan asumisen tausta, asutaanko yksin vai ystävien kanssa tai pariskuntana tai näin edespäin. Hirveen paljon vaikuttaa muu elämä opiskeluun. Jos sulut tarkoittaa sitä, että joutuu eristykseen omaan kotiinsa, kyse ei ole opiskelusta ja koulusta vaan kyse on siitä koko elämästä joka sitten vaikuttaa tietysti oppimiseen. Tässähän on ollut selviä viitteitä esimerkiksi siitä, että korkeakouluopiskelijat on uupunut, koska heille on annettu vähemmän huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa suhteessa näihin peruskouluissa oleviin, toki toisen asteen opiskelijoihin myös.
Ulriikka Myöhänen [00:04:54]:
Niin maailmanlaajuisesti vaikutus on varmasti ollut suuri koko ikäryhmään, tai sanotaanko sukupolveen, siinä mielessä että jos puhutaan nuorista ja siinä mielessä erot on suuria maiden, maanosien välillä että siinä mielessä on fakta että hyvin erilaisessa tilanteessa nuoret ovat olleet. Tässä jaksossa olisi tarkoitus puhua erityisesti tyttöihin kohdistuneista vaikutuksesta, vaikka onhan tietysti korona vaikuttanut kaikkiin koululaisiin niinkuin tiedetään. Miksi on tärkeää puhua nimenomaan tytöistä Pauliina?
Pauliina Kemppainen [00:05:28]:
No tytöt ja naiset ympäri maailmaa, me ollaan valitettavasti vähän eriarvoisessa asemassa ihan sukupuolen takia. Toki sitten se, että kuinka eriarvoisessa asemassa nii se riippuu siitä mihin on syntynyt, mutta ei ole itsestäänselvyys että tytöt pääsee kouluun, koulutuksen piiriin missään vaiheessa elämäänsä. Vaikka viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana on tapahtunut paljon edistystä ja asiat on mennyt positiiviseen suuntaan, mutta pandemia on syöksenyt ja vienyt meitä paljon taaksepäin, monta askelta, sitä hyvää kehitystä mitä on saatu. Jos tästä ei puhuta nii muutostakaan ei saada aikaan.
Ulriikka Myöhänen [00:06:20]:
Niin Ida, miltä tulevaisuus nyt näyttäytyy erityisesti nuorille tytöille pandemiaa, näin pandemiaa 2 vuotta eläneenä?
Ida Silfverhuth [00:06:29]:
Niin, tä pandemia on lisännyt jo olemassa olevia epätasa-arvoalueita ihmisen elämässä että jos olit huono osainen jo ennen pandemiaa niin todennäköisesti olet entistä huonommassa osassa ja erityisesti se kaula hyväosaisiin kasvaa. Eli kun mietitään tulevaisuutta niin todella paljon täytyy laittaa resursseja huomiota siihen, että uudelleenrakennusta tai jälleenrakennusta tehdään tasa-arvoisesti ja huomioiden erityiset ryhmät, yks niistä on tytöt, toiset on tietysti sitten muut niin sanotut valtavähemmistöt niinku esimerkiksi vammaiset, tai etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, taikka luokkaerot ja näitä löytyy vaikka kuinka paljon, ja mitä useampi erilainen ominaisuus risteää samassa ihmisessä niin sitä todennäköisempää on, että olet jollain lailla ollut syrjitty jo aikaisemmin ja se kehitys on mitä todennäköisimmin jatkunut pandemian aikana.
Ulriikka Kemppainen [00:07:33]:
Kuunnellaanpa tähän väliin etelä-sudanilaisen Rosen haastattelu. Hän on 21-vuotias nuori nainen, ja oli pahimpaan korona-aikaan poissa koulusta kokonaisen vuoden.
(musiikkia)
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:07:55]:
Koronarajoitukset alkoivat maaliskuussa 2020 ja ne ovat jatkuneet tähän asti. Olin poissa koulusta koko vuoden, kertoo 21-vuotias etelä-sudanilainen Rose.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:08:15]:
Rosen oma äiti on Kongossa eikä hän tiedä isänsä olinpaikkaa. Sen vuoksi hän asuu setänsä perheen kanssa. Perhe eli pakolaisena Ugandassa mutta he palasivat vuonna 2021 Etelä-Sudaniin. Koronarajoitukset alkoivat pian sen jälkeen, kun perhe palasi kotiin. Lapset ehtivät olla koulussa vain 2 viikkoa ennen koulusulkuja.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:08:45]:
Elämä muuttui hankalaksi ja tylsäksi, kotona ei ole mitään tekemistä, Rose kuvailee. Pitkä aika koulusta pois teki nuorista levottomia. Rose on erityisen huolestunut tyttökavereistaan.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:09:03]:
Tytöistä monet ovat lopettaneet koulun kokonaan, jotkut ovat nyt naimisissa.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:09:14]:
Ystäväni jätti koulun ja on nyt kotona vauvan kanssa. En tiedä minkälainen tulevaisuus hänellä voi olla, Rose mietti. Nuori nainen korostaa, että perheen tuki koulusulkujen aikaan oli tärkeä. Rose pitää tärkeänä myös sitä, että aikuiset kannustavat nuoria opiskelemaan vaikeissakin tilanteissa.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:09:42]:
Rajoitusten aikana setä ja hänen vaimonsa muistuttivat meitä joka lauantai pitämään mielessä, mitä haluamme tulevaisuudelta ja mitä voi käydä, jos emme pidä neuvoja mielessä, Rose kuvailee. Kannustavasta lähipiiristä huolimatta koronasulut olivat nuorille raskaita.
(Rose puhuu)
Suomenkielinen spiikkaus Elisa Rimaila [00:10:05]:
Minulla oli ikävä uusien asioiden oppimista, ajattelin kaikkia niitä asioita, joita meidän oli tarkoitus oppia, mutta jotka jäivät pois, kun olin kotona, Rose muistelee.
(Rose puhuu)
(musiikkia)
Ulriikka Myöhänen [00:10:24]:
Näin siis eteläsudanilainen Rose, joka oli haastatteluhetkellä syksyllä 2021 ollut koulussa noin 5 kuukautta ja valmistautui parhaillaan tenttiviikkoon. Suomenkielisenä äänenä edellä oli Elisa Rimaila. Otetaanpa tuoreeltaan kommentit tästä Ida, miltä kuulostivat nuo Rosen mietteet koulusulkuihin liittyen?
Pauliina Kemppainen [00:10:44]:
Sekä tutuilta että hyvin erilaisilta. Esimerkiksi itse samaistun hyvin tähän, ettei ollut mitään tekemistä siinä kohtaa kun tuli sulku. Toisaalta täällä Suomessa mun ei tarvitse olla huolissani siitä, että mun ystävät olis lopettaneet koulunkäynnin ja olis nyt kotona vauvan kanssa. Ensinnäkin sen takia, että Suomessa on hyvin harvoin sellanen tilanne, että suomalaisista tytöistä täytyy pitää huolta, kun he saavat vauvan. Mutta myös sen takia, että tällaiset kuormittavat asiat ei Suomessa yleensä oo perheen perustaminen tässä yhteydessä, vaan esimerkiksi mielenterveysongelmat. Se oli kanssa tuttua, että kantoi huolta ystävistään.
Ulriikka Myöhänen [00:11:34]:
Insertissa tuli esille aika monta asiaa joita koulusulku saa aikaan, ja Rose kertoi, että hänenkin ystäväpiiristään löytyy nainen, joka sai lapsen ja on jäänyt sen vuoksi pois koulusta. Paljon on myös puhuttu lapsiavioliitoista ja muusta. Pauliina, asemapaikkasi on Ugandassa ja olet viettänyt suuren osan pandemia-ajasta siellä. Vastaako tämä edellä kuvattu sitä todellisuutta, mitä siellä olet nähnyt?
Pauliina Kemppainen [00:11:58]:
Kyllä valitettavasti vastaa todellisuutta eikä pelkästään minun omaa käsitystä tilanteesta, vaan myös tutkittua tietoa mitä on pystytty koronan aikana keräämään. Rosen tapausta jos miettii niin hän on hyvin upeassa asemassa, hänellä on hyvin tukeva perhe, joka näkee ja ymmärtää koulutuksen arvon ja muistuttaa Rosea siitä jatkuvasti. On todennäköistä että Rosen motivaatio, into ja usko koulua kohtaan on säilynytkin hyvin, kuten sanot niin hän on siellä valmistautumassa kouluviikkoon ja näin ei varmasti olisi jos ei tätä tukea hänelle olisi tullut. Ystävät, joita Rose kuvaili, he on se toinen joukko, jos jaetaan nuoria ja nuoria naisia. Tänä aamuna ennen tänne tuloa luin raporttia Ugandasta ja sen mukaan vuonna 2020 maalis- ja kesäkuun välillä, eli puhutaan muutamista kuukausista, teini- ja lapsiraskaudet Ugandassa nousi 22,5 prosenttia. Maalis- ja syyskuun välissä 10-14 vuotiaiden tyttöjen raskaudet nousi 366,5 prosenttia. Jos näin kääntää luvuiksi, on ne aika pysäyttäviä. Koulun tärkeyttä, ei pelkästään mielenterveydelle, mutta myös fyysiselle terveydelle, hyvinvoinnille, suojelulle, oppimisille, uusien asioiden pariin pääsemiselle, sitä me ei voida millään kieltää.
Ulriikka Myöhänen [00:14:06]:
Luvut ovat kyllä pysäyttäviä. Kun kerroit näistä niin mulla ihan silmät laajeni tässä, että on kyllä merkittäviä ja isoja lukuja. Paljon näistä on puhuttu mutta se konkretisoituu, kun näkee sen just tuolla lailla, mitä se oikeesti on ja miten se on muuttunut (kyllä) verrattuna edellisvuosiin. Rose kertoi, että hänellä on ollut tärkeää se, että sedän perhe on ohjannut häntä pysymään koulussa. Ida, mitä mieltä sä oot, miten suuri merkitys kannustavilla aikuisilla ja tukiverkoilla on nuorten elämässä näinä aikoina?
Ida Silfverhuth [00:14:40]:
Todella tärkeä. Ja jälleen jos palaan tähän eriarvoistumisen kehitykseen, niin siinä yksi iso tekijä on se, että millainen suhde on kotona, millaisesta taustasta tulee, millainen se suhde on ollut koko elämän ajan. Tässä tapauksessa Rose asuu setänsä luona. Elinympäristö ja perheen tuki on tärkeää ja se on avaintekijä kun halutaan puuttua epätasa-arvoon, niin miten voidaan tukea myös perheitä, jotta he voivat antaa kokonaisvaltaista tukea nuorelle.
Ulriikka Myöhänen [00:15:27]:
Kyllä. No pandemian aikana ympäri maailman on yritetty siirtyä etäyhteyksien päähän myös koulumaailmassa. Koulua on järjestetty television, radion, älypuhelinten ja tietokoneen avulla. Miten nää hankkeet on onnistunut, Pauliina?
Pauliina Kemppainen [00:15:47]:
Etäopetus on sanana hyvin laaja. Suomessa ajatellaan Teamsia, Zoomia ja tietokoneen välillä tapahtuvaa opetusta. Opettaja on luokassa tai koulussa ja oppilaat on oman koneen äärellä. Suomessakin tämä tuotti vaikeuksia silloin koulusulkujen aikaan. Perheissä, joissa on useampi lapsi, niin yhtäkkiä olisikin kaikilla pitänyt olla omat koneet, jotta kaikki voisivat yhtä aikaa tunneille osallistua. Vastaavanlaisia haasteita on maailmalla muutenkin ja varsinkin jos ajatellaan pakolaiskontekstia, jossa oppilaat ovat koulualan toimijoiden varassa siinä että pääsisivät padien tai tietokoneiden tai älypuhelimien kanssa toimimaan, jotka ovat digitaalisten laitteiden haastavimmissa päässä. Pääosin on turvauduttu radioon, on myös alueita, joilla radioaallot ei ole kuuluneet, jolloin ollaan nauhoitettu oppitunteja muistitikuille ja on pystytty jakamaan radioita muistitikkupaikoilla sellaisille oppijoille, jotka sellaisia ovat tarvinneet. Kynä ja paperi on edelleen se kaikista avrmin, kaikista toimivin tapa oppia, ja toki vaikka koulut on ollut kiinni, ollaan pyritty siihen, että lapset ja nuoret ei jää yksin sen oppimisen kanssa. Ollaan pyritty löytämään erilaisia pienryhmäratkaisuja, joissa opettajat kiertävät kylän sisällä tai kylästä kylään riippuen vähän kontekstista, paikasta, ja he tapaavat kerran, pari viikossa pienen ryhmän oppilaita lähiympäristöstä, ketä he pyrkivät tukemaan kirjallisen oppimateriaalin kanssa. Keniassa opettajat saattoivat olla tukena radio-oppituntien kanssa. Heillä oli kannettavat liitutaulut mukana ja he menivät oppilasryhmän luota toiselle ja auttoivat ymmärtämään radiosta tulevaa ja tukivat oppimista.
Ulriikka Myöhänen [00:18:20]:
Voidaanko sanoa että näissä hankkeissa on onnistuttu nyt korona-aikana?
Pauliina Kemppainen [00:18:25]:
Uskaltaisin sanoa että ollaan onnistuttu, vaikka oppiminen ei ole ollut sellaista mihin on totuttu. Mutta jos vaihtoehto olisi se, että lapset olisivat olleet kokonaan kotona ilman pääsyä oppimisen pariin, ilman mitään rutiinia, joka itsessään luo turvan tuntua, ilman turvallista aikuista, opettajaa, ketä he ovat muutaman kerran viikossa tapaamaan, niin uskaltaisin sanoa, että tällöin tilanne olisi entistä synkempi. Lastensuojelullisesta näkökulmasta näillä hankkeilla ja aktiviteeteilla on ollut iso merkitys.
Ulriikka Myöhänen [00:19:17]:
No Ida. Mitä tiedetään siitä, että onko tytöillä yhdenvertainen asema etäyhteyksien äärellä?
Ida Silfverhuth [00:19:24]:
Jälleen aloitan tällä että vaihtelee. Tä on hyvin tilanneriippuvaista. Esimerkiksi joissain tilanteissa on mahdollista ja järkeenkäypää, jos kulttuurissa ollaan vanhoillisia ja mietitään tyttöjen ja poikien asemaa hyvin epätasa-arvoisesti, niin usein käy myös niin että nettiä taikka laitteita taikka muita etäyhteysvälineitä annetaan ensisijaisesti pojille. Tä on tavallaan sitä ihan samaa ajatusta, kun on puhuttu ennen näitä etäyhteysaikoja siitä, että pitäisi saada tytöt kouluun. Koska jos perheellä on varaa kouluttaa vain yksi lapsi niin se yleensä aina se poika. Sama kehitys näkyy myös tässä digitaalisessa ajassa, erityisesti sen takia että nä laitteet on kalliita ja riippuu siitä millainen rahoitus on. Onko perheet hankkineet niitä itse, ovatko he saaneet niitä vai onko esimerkiksi käyttösopimuksia ja näin edespäin. Senkin takia yleensä satsataan perheen poikiin.
Ulriikka Myöhänen [00:20:45]:
Pauliina onks sulla jotakin kommentoitavaa?
Pauliina Kemppainen [00:20:47]:
Laitteisiin ja laitehankintoihin voisin lisätä sen verran, että koronan myötä perheiden toimeentulot romahti ihan globaalistikin. Suomessakin voidaan sanoa ja tunnistaa ne alat, joihin oli suuri vaikutus koronalla. Samalla tavalla itäisessä Afrikassa. Toimeentulokanavat tyrehty, joilla ennen perhe pystyi täyttämään perustarpeet, mutta yhtäkkiä täytyikin heittäytyä luovaksi. Se on tarkoittanut moninpaikoin sitä, että kaikki lapset ovat lähteneet töihin. Monesti tyttöjen kohdalla se tarkoittaa kodista ja sukulaisista huolehtimista, eli tytöilä ei ole aikaa käyttää oppitunteihin vaikka radio kotona olisikin tai tehtäviä tekstiviestillä puhelimeen saisikin. Heillä ei vain ole aikaa siihen. Toisaalta tyttöjä on lähetetty töihin erinäisiin siivous- ja muihin tehtäviin, perinteisesti kun ajatellaan ja odotetaan. On raportoitu että näiden töiden myötä seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt valtavasti. Sitä myötä teiniraskaudet ja teiniavioliitot. Osa perheistä on jopa turvautunut siihen, että he ovat pyytäneet tai painostaneet tyttäriään seksityöhön, että ovat saaneet tuloa ja ruokaa pöytään. Osa tytöistä on vapaahtoisesti päätyneet siihen, että täyttävät omia perustarpeitaan sillä, että harrastavat seksiä jonkun kanssa. Puhutaan pelkästään digitaalisesta oppimisesta, se on pieni raapaisu sitä kokonaiskuvaa, mihin se kaikki nivoutuu ja liittyy.
(Musiikkia)
Ulriikka Myöhänen [00:23:22]:
Aika kovia kohtaloita on maailman lapsilla ja nuorilla ollut tässä viime vuosina, ja erityisesti tytöillä. Tässäkin keskustelussa tuli jo ilmi se, että mielenterveys on ollut näinä aikoina tosi kovilla. Ida, haluaisitko kertoa siitä enemmän, miten koulusulut ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten mielenterveyteen?
Ida Silfverhuth [00:23:43]:
Varmaan kaikista eniten tämä sosiaalinen eristäytyminen on ollut suurin mielenterveyttä haittaava ominaisuus, tai miten sen nyt sanois, syy sille miksi nä mielenterveysongelmat on lisääntyneet. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen. Toisaalta tä on ehkä sellanen asia, että näitä mielenterveysongelmia, en sano etteikö niitä olisi globaalissa etelässä tosi paljon, mutta siellä ei välttämättä ole sellaista sosiaalista eristäytymistä yksin, kun meil on ollut täällä Suomessa. Silloinkin, kun globaalissa etelässä lapset ja nuoret jäävät pois koulusta, niin he yleensä asuvat edelleen isoissa perheissä. Kun sitten taas esimerkiksi Suomessa on ollut paljon myös yksinasujia. Ei tarvitse edes puhua nuorista, koska Suomessahan ylipäätään noin viidesosa asuu yksin, siellä on paljon yksin asuvia työssäkäyviä ja eläkeläisiä ja näin edespäin, eli just tää, kun sitten ei ole sellaista tapaa nähdä muita ihmisiä muussa tilanteessa kuin esimerkiksi kaupassa käynnissä, niin se on varmasti sellainen yksi. Toinen on tietysti se, että jos on oppimisvaikeuksia ja nä etäyhteydet eivät toimi, tai etäopettaminen ei onnistu ja vaikka opettajien resursseja joudutaan laittamaan pois varsinaisesta opettamisesta ja nuorten kohtaamisesta, ja enemmän teknisiin ongelmien ratkomiseen. Silloin muu kuormitus lisääntyy. Vielä yksi erillinen ryhmä on suorituspaineiden kasaantuminen. Jos tuntuu että opiskelu ei yhtään suju, mutta olisi kuitenkin painetta edistää omia opintoja. Se on kanssa yksi syy miksi on ollut raskasta henkisesti.
Pauliina Kemppainen [00:26:03]:
Hyviä pointteja Ida, kiitos niistä. Jos voin vähän vielä lisätä niin, mitä nähtiin Ugandassa esimerkiksi, niin nuoret menetti toivon tän kahden vuoden aikana siitä, että koulut ei enää aukea. Se oli se lähtökohta, että se oli nyt tässä, kouluun ei oo enää paluuta. Sen lisäksi kun toimeentulo meni ja perustarpeita ei saa tyydytettyä, niin mieli alkaa aika äkkiä painua siinä. Tulee kulttuuriset ja yhteiskunnalliset oletukset myös siinä, että kenen täytyy ja millä tavalla huolehtia perheestä. Käsitys perheestä on myös hurjan paljon laajempi mitä täällä Suomessa. Yksinkertaistettuna voisi väittää että ne paineet koronan aikaan on ollut moninkertaiset kun olisi pitänyt pystyä tukemaan myös muita sukulaisia toimeentulolla, mutta kun sitä toimeentuloa ei enää ole. Sen myötä nähtiin muutamia piikkejä esimerkiksi itsemurhissa. Hyvin kylmäävä fakta, että tämmöinen eristäytyminen ja eristäminen, koulun ja toimeentulon menettäminen ihan globaalisti, sillä on samat hurjat, synkät vaikutukset noihin kaikkiin.
Ulriikka Myöhänen [00:27:37]:
Näin varmasti on. Voitais seuraavaksi siirtyä keskustelemaan ratkaisusta ja tulevaisuudesta mitä me voitais tässä tarjota jatkossa tytöille ja nuorille. Miten me voitais kuroa umpeen se menetetty aika tässä, mitä on nyt mennyt pari vuotta? Esimerkiksi Ugandassa tosiaan koulut ollut melkein koko ajan kiinni.
Pauliina Kemppainen [00:28:00]:
Joo, se on hyvä kysymys, sitä pohditaan kovasti ja ollaan viimeset kaks vuotta jo yritetty tässä keksiä siihen jonkun näköisiä, no ratkaisu on niin iso sana, että sitä en ehkä uskalla tässä nyt käyttää kuitenkaan, mutta joitakin toimia, joilla voitas edesauttaa sitä koulun pariin takaisin pääsyä. Mä lähtisin liikkeelle siitä, että meidän pitäis miettiä koulua vähän laajemmin ja joustavammin. Ei pelkästään sen perinteisen koulun, kuten peruskoulu ja mitä sen jälkeen, että se perinteinen koulupolku täytyis mukauttaa tähän uuteen normaaliin. Yksi esimerkki siitä on nopeutettu opiskelu, puhutaan accelerated educationista, joka tarkoittaa sitä, että sitä tavallista kurrikulumia on tiivistetty, eli yhden tai kahden vuoden aikana käydään kolmen vuoden pääasiat läpi. Sillä pystytään tukemaan sitä, että lapset ja nuoret pystyy saamaan joko sitä omaa ikäryhmäänsä kiinni, tai sitten vaikka tässä tapauksessa, kun kokonaisia ikäluokkia on ollut pari vuotta pois koulusta, niin saadaan toivottavasti sitä kuormitusta sinne koulutussektorille purettua tässä tulevien vuosien aikana. Se olisi yksi asia mitä toivoisin että hyödynnetään. Malala Fundin arvion mukaan 20 miljoonaa yläasteikäistä tyttöä ei tuu palaamaan koronan jälkeen kouluun globaalisti ajateltuna. Totta kai siellä on se motivaatio, josta on puhuttu paljon, usko siihen, että koulut avautuu, usko siihen, että sillä koulutuksella on merkitystä ja sen koulun jälkeen on kans joku polku. Mä en käy pelkästään sitä koulua ja saa sieltä lopputodistusta, mutta oon taas kotona hoitamassa lapsia. Meidän pitäis pystyä myös rakentamaan ja tukemaan sitä koulupolun ja tulevaisuuden näkymiä eteenpäin, että koulu saa vähän suuremman, laajemman merkityksen.
Ulriikka Myöhänen [00:30:26]:
Miten sitä voitais tukea?
Pauliina Kemppainen [00:30:29]:
Esimerkiksi juuri yläasteiden ja yläastekoulutuksen, kouluun pääsyn mahdollistaminen on iso asia. Vuosien saatossa ala-asteikäisiä lapsia on tuettu paljon, pystytty rakentamaan kouluja ja kouluttamaan opettajia, mutta yläasteelle ei ole saatu samanlaista rahoitusta, jonka myötä yläasteita on liian vähän. Vaikka on paljon alueita näissä meidänkin toimintamaissa, joissa suurin osa lapsista periaatteessa pääsisi peruskouluun, periaatteessa se on mahdollista. On siellä edelleenkin paljon lapsia, jotka ovat ulkopuolella, mutta periaatteellinen mahdollisuus sille olisi, mutta suurimmalle osalle heistä ei ole enää jatkopaikkaa. Yläasteen lisäksi ammatillinen koulutus, jolla on valtavan suuri ammatillinen potentiaali tarjota toimeentuloa mistä on tänään jo monta kertaa puhuttu. Nämä näkisin ensimmäisinä.
Ulriikka Myöhänen [00:31:43]:
No Ida, miltä nämä ajatukset sun mielestä kuulostaa?
Ida Silfverhuth [00:31:47]:
Päteviltä, mutta taas tässä on kyse resursseista. Melkein puhtaasti puhutaan rahasta. Tässä koronapandemian aikana on ollut viitteitä siitä, että ihan globaalilla mittakaavalla rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Ei voi sanoa tulee uudelleen jakoon ,mutta selvää resurssien uudelleen jakoa pitäisi saada mukaan, koska hyvilläkin ideoilla ja hyvillä innovaatioilla on tosi vaikeaa muuttaa mitään, jos resurssia, rahaa toteuttaa näitä asioita ei ole. Ajattelen että yksi lisäajatus voisi olla se, että erityisesti kun ei ole mahdollista kouluttaa enää kaikkia jo koulussa olleita ja sitä pitää tehostaa, niin toivoisin että erilaisissa kouluprojekteissa, erityisesti missä tuetaan digitaalista oppimista, panostettaisiin medialukutaidon kehittämiseen eikä vain tietynlaiseen, vaan kokonaisvaltaiseen, jotta sitten valmistuvat nuoret, jotka lähtee maailmalle taikka menee piireihin, joissa opetteleminen ei ole keskiössä. Kun erilaista tietoa tulee vastaan, toki netissä, mutta myös muualla, niin siihen olisi mahdollisuus suhtautua muullakin tavalla kuin valmiiksi annettuna, että saa työkaluja tiedon pureskelemiseen. On niin helppo netin kautta saada paljon vaikuttamista vastaan, joka muokkaa omaa ajattelua taikka saattaa johtaa vaikka radikalisoitumiseen tai mihin tahansa muuhun. Tiedämme, että netti on täynnä niin infoa kuin disinfoa, että se on tässä kasaantunut koronapandemian aikana.
Ulriikka Myöhänen [00:34:14]:
Niin rahoitus pitää olla kunnossa ja taidot myös. Siinä tosi tärkeässä roolissa ovat opettajat. Tiedetään se, että korona-aikanai moni opettaja on jättänyt työnsä näiden koulusulkujen takia, ja vaarana on, että koko opetuksen laatu kärsii. Pauliina, miten opettajiin pitäisi nyt satsata?
Pauliina Kemppainen [00:34:35]:
No opettajien hyvinvointiin pitäis satsata, ihan ehdottomasti, ja sitä ollaan pyritty tekemään, ja ollaan pyritty pitämään opettajat mukana, esimerkiksi pienryhmäopetusten kautta. Opettajapula ennen koronaa oli jo valtava. Korona ei ole tätä tilannetta yhtään helpottanut. Opettajien toimeentulo täytyy turvata. Heidän arvostus täytyy saada nostettua ja sen puolesta on tehty töitä pitkään ja tullaan tekemään edelleenkin. Kun arvostusta tulee ulkoa päin niin kyllä sitä omaa tekemistäkin arvostaa enemmän, ja motivaatio kasvaa myös sitä myöten. Paineet mistä puhuin aiemmin, niin tottakai opettajat ovat eläneet saman tässä parin vuoden aikana läpi, kokeneet sen saman, ja heidän henkinen ja fyysinen hyvinvointi on erittäin tärkeää, että he pystyy myös koulujen avauduttua tukemaan lapsia ja oppilaita, nuoria. Jos opettaja ei voi hyvin, hän ei pysty antamaan itsestään samalla tavalla niille oppilaille kuin hyvinvoivana.
Ulriikka Myöhänen [00:35:57]:
Se on juuri näin. Mulla ajatukset on vieläkin keskustelun alkupuolella, kun puhuttiin siitä, miten paljon on teiniraskaudet lisääntyneet Ugandassa viimeaikoina. Paljon on nuoria äitejä, joilla on jäänyt koulut kesken, niin miten me voitais tukea näitä äitejä, että he palaisivat kouluun ja näkisivät sen tulevaisuuden niin, että se hyödyttää, se ei ole vain kouluaika minkä he käy, vaan heille oikeasti on tulevaisuudessa koulutuksesta hyötyä. Mitä koulussa voidaan konkreettisesti tehdä?
Pauliina Kemppainen [00:36:30]:
No opinto-ohjaus on yksi toimi, mitä hyödynnetään kovasti tulevaisuuden näkymien rakentamisessa, opetellaan haaveilemaan. Mietitään mitkä olisi mun haaveet, sellaiset haaveet myös mitkä on mahdollista toteuttaa, ja sen opinto-ohjaajan kanssa yhdessä etsitään ne seuraavat askeleet, ja laitetaan ne askelmerkit kohdalleen, että miten sinne voisi päästä. Siitä opinto-ohjauksesta on todella paljon hyvää näyttöä. Mutta sitäkin yksinkertaisempi keino, mitä on hyödynnetty, niin kouluihin on rakennettu imetyspaikkoja. Nä nuoret äidit, jotta he pystyisivät tulemaan kouluun lapsensa kanssa, niin kouluissa tarjotaan turvallinen paikka, jossa he voi imettää ja osallistua kuitenkin oppitunneille muiden ikätovereidensa kanssa. Tällasilla pienilläkin teoilla, mitä me pystytään tekemään, niillä voi olla yllättävänkin suuri vaikutus.
Ulriikka Myöhänen [00:37:38]:
No hei, siirrytään tämän keskustelun viimeiseen kysymykseen, se on molemmille sama, ja voitais alottaa vaikka Idasta. Haluaisin kysyä sitä, että miksi meidän pitää välittää siitä, että miten tyttöjen koulunkäynnin ja tulevaisuuden käy?
Ida Silfverhuth [00:37:54]:
No ajattelen ennen kaikkea tulevia polvia. Äidin koulutus korreloi suoraan lasten koulutukseen. Mitä paremmat eväät äidillä on elämäänsä esimerkiks koulutuksen kautta, sitä paremmin hän siirtää tietonsa lapsilleen ja hänen lapsensa voivat hyvin. Kun puhuttiin menetetystä sukupolvesta, niin sen pitkäaikainen torjuminen lähtee nuorista tytöistä ja tulevista äideistä.
Pauliina Kemppainen [00:38:30]:
Ehdottomasti on tärkeää pitää pitkän ajan tähtäin mielessä. Ihan samaa mieltä. Toisaalta myös toivon, että muistamme elää hetkessä ja katsoa tähän ja nyt, muistaa se, että jokainen on arvokas. Jokaisella tytöllä ja naisella ketkä on jo tässä maailmassa, heillä on oikeus kouluun ja koulutukseen, ja oikeus toimeentuloon. Ihan senkin takia on tärkeää, että tästä puhutaan ja satsataan tyttöjen koulunkäyntiin ja kouluun pääsyyn.
(Musiikkia)
Ulriikka Myöhänen [00:39:05]:
Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämä keskustelu. Kiitos tästä kiinnostavasta juttutuokiosta kirkon ulkomaan avun koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen ja Change makerin puheenjohtaja Ida Silverhuth.
Pauliina Kemppainen& Ida Silfverhuth [00:39:19]:
Kiitoksia.
Ulriikka Myöhänen [00:39:20]:
Ensi kerralla ollaan toisten aiheiden äärellä. Moi moi.
(Musiikkia)
Naisen ääni [00:39:26]:
Ruoka on kaiken lähtökohta, kaiken a ja o. Ja siellä oli yks, joka sanoi, että köyhät eivät nuku, koska ovat nälkäisiä, ja rikkaat eivät nuku, koska köyhät eivät nuku. Nimenomaan se on kaiken taustalla jollain tavalla. Jos ei ruokaturvaa oo, nii se johtaa turvattomuuteen.
Ulriikka Myöhänen [00:39:49]:
Ensi jaksossa keskustelemme nälästä, ruuasta ja muuttuvasta ilmastosta. Tervetuloa mukaan. (musiikkia)
Miten laadukas koulutus toteutetaan pakolaisleirillä?
”Haasteita on monia” on tuttu lausahdus Itä-Afrikassa. Erityisen hyvin se pitää paikkansa Kakuman pakolaisleirillä Keniassa.
LÄHELLÄ UGANDAN, Etelä-Sudanin ja Etiopian vastaisia rajoja sijaitseva Kakuma on tarjonnut suojaa naapurimaista tulleille pakolaisille lähes 30 vuoden ajan. Leiri perustettiin, kun lapsiryhmä “Kadonneet pojat” saapui maahan Sudanista vuonna 1992. Samana vuonna myös etiopialaiset ja somalialaiset pakenivat kotimaidensa poliittisia kriisejä leirille.
Nyt Kakuman leirillä ja sitä ympäröivillä alueilla majailee monien eri maiden kansalaisia, ja asukkaista yli puolet on alaikäisiä. Heitä palvelevat leirin ja sen ympäristön yhteensä 26 ala- ja yläkoulua. Leirillä annettavan opetuksen maine on niin hyvä, että lapset kävelevät päiviä kestävän matkan Etelä-Sudanista Kakumaan päästäkseen kouluun. Vuoden 2020 maaliskuussa kolme neljästä vastaanottokeskusten 3000 lapsesta oli matkannut Kakumaan ilmoittautuakseen kouluun.
Kenian hallitus ottaa lapset vastaan niin lämpimästi kuin pystyy. Kakumassa olevat pakolaiset saavat palan maata, ja uusimmille tulijoille annetaan tolppia ja muovikelmua suojan rakentamiseksi. Materiaali riittää suojelemaan ihmisiä jopa 40 celsiusasteeseen nousevilta lämpötiloilta.
Kakuma sijaitsee yhdessä Kenian kuivimmista osista, ja myös sen vakituiset paikalliset asukkaat ovat riippuvaisia avustuksista. Joka vuosi saapuu uusia asukkaita, joten resurssit ovat niukemmat vuosi vuodelta. Alakouluikäisistä 77 prosenttia on koulussa, mikä on lähellä kansallista keskiarvoa, 80:tä prosenttia.
Pakolaisleirien kouluissa haasteet eivät liity vain oppimiseen
30 kilometrin päässä Kakumasta on Kalobeyeiksi kutsuttu asutusalue, jossa viime aikoina saapuneet pakolaiset asuvat paikallisten ihmisten kanssa. Vuonna 2016 perustettu alue on muutos Kenian hallituksen aiempaan käytäntöön, joka ei kannustanut pakolaisia työntekoon ja paikallisväestöön integroitumiseen. Kalobeyeissä pakolaiset ja kenialaiset asuvat ja työskentelevät ja lapset käyvät koulua yhdessä. Täällä työskentelee myös Kirkon Ulkomaanapu.
KUA vastaa seitsemästä alakoulusta, joissa käy sekä kenialaisia että pakolaislapsia. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan 77 prosenttia 6–13-vuotiaista lapsista on koulussa. Oppilaiden määrä kuitenkin kasvaa koko ajan, ja täpötäysien luokkahuoneiden haasteet ovat erityisen läsnä Kalobeyeissä.
Martin Albino Ayyiro opettaa yli sadan oppilaan luokkaansa Futuren alakoulussa. Hänellä on opettajan työstä 26 vuoden kokemus. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
Kun koulu alkaa aamulla kello 8, lämpötila on jo yli 30 celsiusastetta. Ilma on täynnä pölyä, ja lasten huudot ja nauru kantautuvat luokkahuoneista. Sisällä suurissa aaltopeltirakennuksissa kuhunkin pulpettiin on ahtautunut neljä tai viisi lasta, ja monet istuvat lattialla. Jokaisessa luokassa on vähintään 100 oppilasta, joissakin jopa lähes 200.
”Tilannetta luokassa ei voi hallita, koska ei voi tietää, kuka ymmärtää ja kuka ei”, sanoo Martin Albino Ayyiro, Future Brightin opettaja. Hän oli opettaja Toritissa Etelä-Sudanissa 25 vuoden ajan, kunnes konflikti pakotti hänet muuttamaan Keniaan. Etelä-Sudanissa hänellä oli korkeintaan 60 oppilasta.
Hänen luokassaan Kalobeyeissä haasteet eivät liity ainoastaan opetukseen.
”Jotkut lapset ovat erittäin vaikeita tai heillä on ongelmia. Lapsi ei välttämättä esimerkiksi pääse kouluun, tulee paikalle vain epäsäännöllisesti tai myöhässä. Joskus he ehkä nukkuvat luokassa.”
Suurin osa Kalobeyein pakolaisista on kotoisin Etelä-Sudanin Toritista. Yhteisön jäsenenä Ayyiro ei ainoastaan puhu oppilaidensa äidinkieltä vaan myös tuntee heidän vanhempansa, joten hän tekee myös kotivierailuja. Pakolaistaustaisena hänellä ei ole opettajan pätevyyttä Keniassa, ja hän tienaa pakolaisavustusten lisäksi vain 53 euroa. Haasteet ovat samanlaisia kaikilla ohjelmassa työskentelevillä.
”Olemme nähneet koulutuksen muuttavan pakolaisten elämän”
Huomio kiinnittyy Richard Tsalwassa ensimmäisenä hänen silmiinsä: ne ovat lempeät mutta väsyneet. Tsalwa on KUA:n projektikoordinaattori Kalobeyeissä. Hänen vastuullaan on seitsemän alakoulua, 231 opettajaa ja 19 000 oppilasta. Tsalwa on kotoisin Kakamegasta Länsi-Keniasta, ja hän usein mainitsee aikovansa eläkkeellä muuttaa takaisin kotiseudulleen.
Kun Tsalwa aloitti opettajaopinnot, hänelle luvattiin työ valmistumisen jälkeen. Kun hän valmistui vuonna 1998, Kenian hallitus oli lopettanut opettajien rekrytoinnin Maailmanpankin rakenteellisten sopeutustoimien vuoksi.
”Olimme ensimmäinen vuosikurssi, jolle ei osoitettu työpaikkaa. Me kaikki aloimme tehdä muita töitä, ja joistakin tuli pankkiireja, toisista liikemiehiä. Jotkut kenialaiset opettajat päätyivät työttömiksi jopa kymmeneksi vuodeksi”, Tsalwa kertoo.
KUA vastaa Kalobeyein pakolaisleirillä Keniassa seitsemästä alakoulusta, joissa käy sekä kenialaisia että pakolaislapsia. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan 77 prosenttia 6–13-vuotiaista lapsista on koulussa. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
Opettajana Tsalwa on nähnyt kaiken. Hän on tehnyt töitä humanitaarisella alalla 15 vuoden ajan Nigeriassa, Sudanissa, Tšadissa, Sri Lankassa ja kolmen viime vuoden ajan Kakumalla KUA:n palkkalistoilla.
”Olemme nähneet koulutuksen muuttavan näiden pakolaisten elämän”, hän sanoo.
Koulutuksen tarjoaminen kaikille lapsille on teoriassa helppoa, mutta käytännössä ”haasteita on monia” erityisesti pakolaisväestön keskuudessa. Kestävän kehityksen tavoite numero 4 on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä tukea elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Todellisuudessa mikään organisaatio tai viranomainen ei kuitenkaan ole asiasta vastuussa. Kakumassa ala- ja yläkoulutasoisesta koulutuksesta vastaa UNHCR, mutta järjestön ensisijainen tavoite on suojelu, ei koulutus.
Avustussektorin rahoitusleikkaukset tarkoittavat, että KUA:lla on vähemmän rahaa maksaa opettajien palkkoja vuonna 2022. Rahoitus on 40 prosenttia pienempi, mikä tarkoittaa joko vähemmän opettajia tai pienempiä palkkoja.
”Jos vähennetään opettajia, oppilaiden määrät kasvavat, sillä uusia tulee koko ajan lisää. Nyt meiltä puuttuu 35 opettajaa, ja voimme maksaa heille palkkaa vain puoli vuotta.”
Consolata Wanyonyi, 30, toimii opettajana Kirkon Ulkomaanavun tukemassa Futuren alakoulussa Kalobeyein pakolaisleirillä Keniassa. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
Teini-ikäisistä pakolaisista vain 5 prosenttia käy koulua
Opettajien palkkojen lisäksi koulujen toiminnassa on muitakin kuluja, kuten opetus- ja oppilasmateriaalit, erityisoppilaiden välineet ja teiniäidille tarjottava tuki. Maailman ruokaohjelma WFP rahoittaa kouluruoan, joka on joillekin lapsille päivän ainoa ateria.
Vaikka alakouluikäisten koulutukseen on vähän rahaa, vielä vähemmän sitä on teini-ikäisille. Tämä aiheuttaa suuren koulupudokkaiden määrän: 14–17-vuotiaista pakolaisnuorista vain 5 prosenttia käy koulua. Osuus on pienempi kuin Turkanan piirikunnassa, jossa se on 9 prosenttia, ja huomattavasti pienempi kuin kansallinen keskiarvo 38 prosenttia.
Kun vain harva pakolainen käy lukion loppuun, yhä harvemmasta voi tulla pätevä opettaja. Tähän asiaan KUA pyrkii puuttumaan perustamalla koulutuskeskuksen pakolaisopettajille Kalobeyein lähelle. UNHCR:n rahoittamassa oppilaitoksessa on tilaa sadalle opiskelijalle, ja Marwut Warr Chol on yksi ensimmäisenä aloittavasta ryhmästä.
Etiopiasta kotoisin oleva Marwut Warr Chol aloitti luennot koulussa lokakuussa. Hänen matkansa kouluun on hyvin tyypillinen esimerkki haasteista, joita pakolaiset kohtaavat koulutuksessaan.
Hän aloitti yläkoulun vuonna 2011, mutta ongelmien, kuten hän asian ilmaisee, vuoksi hänen oli käytävä ensimmäinen vuosiluokka uudelleen. Vuoden 2013 sijaan hän valmistui lopulta vuonna 2014. Tämäkään ei ollut helppoa: loppukokeiden aikaan leiri oli sekavassa tilassa.
Rehtorin toimistossa Future Brightin alakoulussa on valtava määrä listoja opiskelijamääristä. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
”Pakolaisten välillä oli tappeluita, ja tappelut sekoittivat leiriä ja toivat turvattomuutta… En pystynyt öisin nukkumaan. Seurasin tilannetta iltaseitsemästä aamunkoittoon ja sitten menin tekemään kokeen valmiiksi”, Marwut Warr Chol kertoo.
Koe hylättiin.
”Siksi katkeroiduin”, hän sanoo.
Määrätietoisena hän päätti yrittää uudelleen ja sai stipendin kouluun Kiatelessa, joka on suuri kaupunki Kenian länsiosassa. Tällä kertaa hän sai hyväksytyn tuloksen, mutta siitä huolimatta hänellä kesti vuosi löytää työpaikka opettajana Kakumassa. Kun työpaikka lopulta löytyi, hän tarttui jokaiseen vastaan tulleeseen tilaisuuteen kouluttautua. Maaliskuussa 2021 hän jopa suoritti kurssin Regisin yliopistossa Yhdysvalloissa.
“Sen sijaan että menisimme Nairobin yliopistoon tai muuhun vastaavaan, yritämme koota koulutusta palasista niin, että lopulta liitymme sivistyneeseen maailmaan”, Marwut Warr Chol selittää.
Jos hänen kaltaisilla miehillä riittää haasteita, naisille esteet ovat vieläkin suurempia. Niiden harvojen, jotka suorittavat yläkoulun loppuun, arvosanat ovat huonoja. Naisopettajien löytäminen on hyvin hankalaa, koska naisten keskuudessa lukutaitoisten osuus on pienempi.
”Varhaiskasvatuksessa tyttöjen ja poikien suhdeluku on 50–50. Kun mennään luokissa ylöspäin, tyttöjen osuus laskee noin kolmannekseen. He lopettavat koulunkäynnin monista syistä, kuten kotitöiden, muiden lasten hoitamisen, raskauden tai teiniavioliiton takia”, sanoo Tsalwa.
Pikareittiä opettajaksi
Roda Daniel tuntee haasteet hyvin. Hän lähti Sudanista pakolaisena Keniaan yksin alakoulun jälkeen. Hänen kaltaisensa tytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, joten hän ilmoittautui vain tytöille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen. Hän onnistui valmistumaan ja ryhtyi sitten opettajaksi. Nyt hän on vararehtori KUA:n tukemassa Morning Starin alakoulussa ja yksi ensimmäisistä opettajien koulutuskeskuksen opiskelijoista.
Etelä-Sudanista pakolaisena Keniaan saapunut Roda Daniel, 25, on kouluttautunut opettajaksi ja toimii nyt vararehtorina KUA:n tukemassa Morning Starin alakoulussa. Hän on yksi ensimmäisistä opettajien koulutuskeskuksessa Kalobeyeissä opiskelleista. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
”Kouluun mennään hyvin aikaisin aamulla, ja kun päivä loppuu viiden tai puoli kuuden aikaan, kotona ollaan vasta kuudelta. Joillekin naisille, kuten imettäville äideille, se on haasteellista. Kun kouluun pääsi vain hyvin harva, ymmärsimme, että valitsematta jääneillä naisilla vaikutti kaikista eniten pätevyys. Vaikka moni meistä halusi näihin opintoihin, erittäin harvat valitaan, koska pätevyys puuttuu”, Daniel kertoo.
Vaikka syrjittyjen ryhmien erityiskohtelun vuoksi kokemusta painotettiin valinnoissa enemmän kuin pätevyyttä, Daniel oli yksi vain kymmenestä valitusta naisesta. Ensimmäisessä opiskelijaryhmässä oli yhteensä 60 opiskelijaa.
Valituiksi tulleet ymmärtävät olevansa onnekkaita, ja koulutuskeskuksen luentosaliin astuessa voi aistia optimismin tunteen. Samaa voisi ehkä sanoa kenestä tahansa toiveikkaista nuorista, mutta tunnetta kasvattavat entisestään ne haasteet, joista opiskelijoiden on täytynyt selvitä päästääkseen tänne.
”Täällä huomaa halun opiskella, erityisesti eteläsudanilaisten keskuudessa”, kertoo luennoitsija Dennis Wamalwa.
Opettajankoulutuskeskuksen tarjoama tutkinto on tiivistetty opinto-ohjelma, joka vie vain hieman yli vuoden. Tutkinnon suorittaminen julkisessa yliopistossa vie kahdesta kahteen ja puoleen vuotta. Opetusta järjestetään sekä verkossa että koulun tiloissa. Ensimmäisen ryhmän on määrä valmistua tämän vuoden joulukuussa.
Toiveissa opetuksen laadun parantaminen
Tsalwa uskoo toiveikkaana, että opettajakoulu parantaa koulutuksen ja opetuksen laatua Kakumassa.
”Toivon näkeväni vuonna 2022 hyvin koulutettuja opettajia, jotka parantavat opetuksen ja oppimisen laatua kouluissamme. Kun puhumme laadusta, voimme puhua laadusta ainoastaan silloin, kun meillä on koulutettuja opettajia toteuttamassa opetussuunnitelmaa”, hän sanoo.
Joseph Martin, 9, pakeni perheensä kanssa Keniaan Etelä-Sudanin konfliktia. Hän on asunut Kalobeyein pakolaisleirillä vuodesta 2017. Kuva: Antti Yrjönen/FCA
Samaan aikaan Tsalwa on myös realisti. Hän ymmärtää, että pätevyyden saatuaan pakolaiset saattavat lopettaa opettamisen ja alkaa tavoitella muita mahdollisuuksia.
”Vaikka saisit Keniasta peruskoulun todistuksen, Etelä-Sudanissa olet pätevä työntekijä”, hän kertoo.
”Kun heidät koulutetaan hyvin, he saavat muita töitä, koska he eivät pidä opettamisesta. He tekevät sitä vain, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Opettajissamme on siis suuri vaihtuvuus.”
Tilanteelle ei ole paljoakaan tehtävissä. Tsalwa tietää itsekin, kuinka stressaavaa opettaminen on, vaikka luokassa ei olisikaan yli sataa oppilasta. Marwut Warr Chol myöntää ajattelevansa, että koulutus on ”portti muihin vaihtoehtoihin”.
Roda Daniel on kuitenkin erilainen. Hän on osoitus siitä, miksi on tärkeää tarjota mahdollisuuksia naisille.
”Minun näkemykseni on, että olen nyt vain Keniassa. Valmistumisen jälkeen selvitän, saanko mahdollisuuden suorittaa tutkinnon. Sillä aikaa parasta on opettaa tai tukea yhteisöämme.”
Teksti: Melany Markham Kuvat: Antti Yrjönen Käännös: Anne Salomäki
Maailman pisin koronasulku päättyi Ugandassa ja koulut kutsuvat oppilaat takaisin turvallisiin luokkiin
Koulut suljettiin keväällä 2020, kun Ugandassa julistettiin koronasulku pandemian alettua. Yli 15 miljoonaa lasta on jäänyt Ugandassa pois koulusta, joukossa yli 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaisoppilasta.
ISAAC MUNYUZAN suosikkioppiaine on biologia, ja hänen haaveenaan on opiskella lääkäriksi. Valitettavasti viime vuoden ajan hän on tehnyt opintojen sijaan töitä, kun Ugandan koulut ovat olleet kiinni koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Koulut suljettiin alun perin keväällä 2020 koronaviruspandemian vuoksi. Sittemmin yli 15 miljoonaa lasta on jäänyt Ugandassa pois koulusta, joukossa yli 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaisoppilasta. Ugandan koulusulku jatkui pisimpään koko maailmassa.
18-vuotias Munyuza pakeni Kongosta sotaa vanhempiensa ja sisarustensa kanssa vuonna 2014.
”Elämä Kongossa oli vaikeaa. Pelkäsimme jatkuvasti, että sotilaat tulevat tappamaan meidät. Epävarmuuden vuoksi päätimme ylittää rajan Ugandaan ja hakea turvapaikkaa”, hän kertoo istuessaan kotiovensa kynnyksellä Kyaka II -pakolaisasutusalueella läntisessä Ugandassa.
Uusi koulu kannustaa opinnoissa
Munyuza on yksi oppilaista, jotka aloittivat opintonsa Bukeren oppilaitoksessa tammikuun 10. päivänä 2022 koulujen avautuessa uudelleen. Kirkon Ulkomaanapu rakennutti uuden koulun Kyakan pakolaisasutusalueelle Yhdysvaltain väestö-, pakolais- ja maahanmuuttoasioista vastaavan viraston rahoituksella.
”Uudessa koulussani on laboratorio, joten voin suorittaa käytännön oppituntini siellä”, Munyuza kertoo.
Ennen koulujen sulkeutumista Munyuza opiskeli Bujubulin oppilaitoksessa, joka on noin kymmenen kilometrin päässä hänen kotoaan.
”Bukeren koulu on lähempänä kotia. Nyt voin vain kävellä kouluun ja päästä perille ajoissa ennen oppituntien alkua. Entiseen kouluuni menin aina myöhässä, koska se oli kaukana ja kävelymatka oli pitkä. Joskus en mennyt kouluun lainkaan”, Munyuza sanoo.
Bukeren koulussa Kyakan pakolaisasutusalueella rehtorina toimiva Vallence Tukacungurwa odotti innolla oppilaiden paluuta kouluun tammikuussa 2022. Kuva: Melany Markham/FCA
Uusi Bukeren koulu auttaa pienentämään luokkakokoja, sillä sulun jälkeen avautuneisiin kouluihin odotettiin valtavaa oppilasmäärää. Syynä on se, että monet oppilaat eivät pandemian vuoksi ole voineet siirtyä seuraavalle vuosiluokalle.
”Rakennamme parhaillaan lisää luokkahuoneita suurelle oppilasmäärälle, ja lisäksi koulutamme opettajille tietoja ja taitoja suurten luokkien ohjaamiseen koulujen alettua. Olemme antaneet opettajille, vanhemmille ja oppilaille psykososiaalista tukea, joka henkisesti valmistaa heitä koulujen aukeamiseen”, sanoo Denis Okullu Ogang, KUAn koulutusasiantuntija Kampalassa.
”Bukeren koulussa meille on jo rekisteröity yli 250 opiskelijaa yläkoulun vuosiluokille yksi, kaksi ja kolme”, sanoo Vallence Tukacungurwa, Bukeren rehtori.
Koronasulun vaikutukset uhkaavat yhä tyttöjen koulunkäyntiä
Koronasulun aikana KUA varmisti, että yli 70 000 lasta eri vuosiluokilla pystyi jatkamaan opintojaan tarjoamalla heille kansallisen opetussuunnitelman kehittämiskeskuksen (National Development Curruculum Centre, NCDC) etä- ja itseopiskelumateriaaleja. Haavoittuvassa asemassa olevien perheiden lapsille annettiin radiopuhelimia, joiden välityksellä opettajat pitivät oppitunteja. Lisäksi etäopiskelua tuettiin pienillä yhteisöissä toimivilla oppimisryhmillä ja kotikäynneillä.
Tuesta huolimatta monien oppilaiden opiskelu vaikeutui merkittävästi. Yli 90 000 alle 18-vuotiasta tyttöä on YK:n väestörahaston UNFPA:n vuoden 2020 teiniraskausraportin mukaan tullut raskaaksi koronasulun aikana. KUA tekee yhdessä hallinnon kanssa töitä saadakseen nämä tytöt kouluun.
”KUA ottaa käyttöön myös opetusministeriön toimintaperiaatteet teiniraskauksien estämiseksi ja vähentämiseksi Ugandan kouluissa siten, että sulun aikana raskaaksi tulleita koululaistyttöjä tuetaan neuvonnalla ja ohjauksella koulujärjestelmässä, jotta he voivat jatkaa opintojaan”, sanoo Okullu Ogang.
Kaikissa KUAn kouluissa vierailijoilta, opettajilta ja oppilailta mitataan ruumiinlämpö. Lisäksi heidän on jätettävä yhteystietonsa, jotta heidät voidaan jäljittää, jos koronavirus alkaa levitä. Kuva: Melany Markham/FCA
Yksi toimenpiteistä on yhteistyö läheisten terveyskeskusten kanssa, jotta ne voivat olla avuksi mahdollisissa hätätilanteissa. Toinen toimi on tiivistetty opetussuunnitelma ala- ja yläkouluikäisille oppilaille, ja sen tavoitteena on auttaa sekä raskaana olevia tyttöjä että muita oppilaita saamaan opintonsa valmiiksi. Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosaston (ECHO) rahoittama toimenpide mahdollistaa opintojen loppuun saamisen kouluiän ylittäneille ugandalaisille ja pakolaisille.
Huomattavia resursseja on käytetty myös vammaisten lasten koulunkäyntiin.
”Olemme perustaneet kouluja, joissa on erityisiä tiloja vammaisille lapsille. Meillä on täysin varusteltu erityisopetuskoulu Adjumanissa ja erityisopetukseen erikoistunut koulu Kyakan pakolaisasutusalueella palvelemassa lapsia, jotka ovat vakavasti vammaisia tai joilla on vakavia oppimisvaikeuksia. Olemme myös rekrytoineet ja hyödyntäneet erityisopetukseen erikoistuneita opettajia”, Okullu Ogang kertoo.
Turvallinen paluu kouluun on mahdollinen
”Opettajamme ovat kiertäneet asutusalueella tiedottamassa yhteisölle Ugandan hallituksen käytännöistä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Olemme myös varmistaneet, että opettajat saavat rokotteen”, sanoo Tukacungurwa.
Lisäksi ihmisille on kerrottu uudessa koulussa saatavilla olevista palveluista.
Koronaviruksen leviämisen estäminen vaatii enemmän kuin pelkkää puhetta. KUA on toimittanut pakolaisasutusalueilla yli sataan kouluun ja varhaiskasvatuskeskuksiin esimerkiksi infrapunakuumemittareita, käsienpesuasemia, käsidesiä, saippuaa ja kasvomaskeja.
”Olemme myös kouluttaneet opiskelijoista, työntekijöistä ja opettajista valvontaryhmiä, jotta voimme perusteellisesti tarkkailla koronavirukseen liittyvien toimien noudattamista kouluissa”, Okullu Ogang kertoo.
KUA on tehnyt kaiken voitavan varmistaakseen, että koulut ovat edelleen turvallisia oppimispaikkoja lapsille ja että henkilökunta voi ylpeänä avata luokkien ovet uudelleen. Bukeren koulun henkilöstö on mennyt vieläkin pidemmälle tehdäkseen koulusta miellyttävän oppimisympäristön.
”Olemme parhaillaan kaunistamassa koulua. Olemme istuttaneet puita, siistineet aluetta ja puhdistaneet kaikki tilat, kuten luokkahuoneet, jotka ovat olleet pitkään käyttämättä”, Tukacungurwa sanoo.
Seistessään uuden luokkahuoneensa ovella Munyuza kertoo arvostavansa vaivannäköä.
”Palaan innolla kouluun ja tykkään uudesta koulustani”, hän toteaa.
Teksti: Linda Kabuzire Kuvat: Melany Markham Käännös: Anne Salomäki
Kuivuus ja nälänhätä uhkaavat 60 miljoonan ihmisen elämää Itä-Afrikassa
Nälkä on pitkäkestoinen kriisi. Pahimmin kuivuus vaikuttaa Somaliaan, Kenian pohjoisosiin ja eteläiseen Etiopiaan.
PITKITTYNYT KUIVUUS on aiheuttanut valtavan humanitaarisen katastrofin Itä-Afrikassa erityisesti Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Pahasta kuivuudesta pitkään kärsineessä Etelä-Sudanissa puolestaan tulvii.
Syksystä 2020 alkaen sateet ovat Afrikan sarven alueella viivästyneet jo kolmesti. Taustalla vaikuttavat ilmastonmuutos ja merivettä Tyynellä valtamerellä jäähdyttävä La Niña -ilmiö. Kuivuuden arvioidaan jatkuvan pitkälle kevääseen 2022.
Lapset erityisessä vaarassa
Marraskuussa Maailman ruokaohjelma WFP varoitti nälänhädän uhkaavan lähes 60 miljoonaa ihmistä Itä-Afrikassa. Pelastakaa lapset -järjestö kertoi joulukuun alussa nälän aiheuttaneen tänä vuonna arviolta 260 000 alle viisivuotiaan lapsen kuoleman Itä-Afrikassa. Luvun odotetaan kasvavan ilman humanitaarista hätäapua.
Keniassa yli puoli miljoonaa pikkulasta ja 96 000 raskaana olevaa tai imettävää naista kärsi joulukuussa akuutista aliravitsemuksesta. Somaliassa luvut ovat vielä synkempiä. Vuoden 2021 loppuun mennessä 1,2 miljoonan alle viisivuotiaan lapsen odotetaan kärsivän akuutista ja yli 213 000 vakavasta aliravitsemuksesta.
Kuivuus heikentää myös toimeentulon mahdollisuuksia alueilla, jotka ovat jo muutenkin haavoittuvia. Lasten koulunkäynti saattaa keskeytyä sairastumisten ja heikentyneen ravitsemustilan vuoksi.
Kuivuus vaikuttaa laiduntavien eläinten ravinnonsaantiin. Ilman eläimiä paimentolaisten ruokaturva on uhattuna. Arkistokuva Kenian Turkanasta. Kuva: Ville Nykänen / Kirkon UlkomaanapuKuivuus vaikuttaa laiduntavien eläinten ravinnonsaantiin. Ilman eläimiä paimentolaisten ruokaturva on uhattuna. Arkistokuva Kenian Turkanasta. Kuva: Ville Nykänen / Kirkon Ulkomaanapu
Nälkä heikentää vastustuskykyä
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Lähi-idän ja Itä-Afrikan humanitaarisen avun päällikkö Risto Härmä kertoo, että nälänhädän aiheuttamaa kuolleisuutta kasvattaa varsinaisen ruoan puutteen lisäksi myös se, että pitkittynyt nälkiintyminen heikentää vastustuskykyä, mikä altistaa erilaisille tartuntataudeille. Erityisesti pienten lasten tapauksessa tavallisesta ripulista tulee tappava, kun elimistö on valmiiksi heikossa kunnossa eikä kunnon hoitoa ole saatavilla.
”Kuivuuden koettelemat alueet ovat hyvin syrjäisiä ja matka klinikalle saattaa olla hyvin pitkä ellei jopa mahdoton”, kertoo Härmä.
Klinikkahoitoa tarvitsevat ne ihmiset, joiden oma elimistö ei enää pitkittyneen nälkiintymisen vuoksi pysty käyttämään hyväkseen tavallista ruokaa vaikka sellaista olisi saatavilla.
Kuivuus lisää taudinaiheuttajien leviämistä. Kun esimerkiksi kaivojen ja muiden vesipisteiden vedenpinta laskee hyvin alas, vesi saastuu helposti. Tällöin esimerkiksi koleraepidemian riski kasvaa. Ilman hoitoa kolera tappaa jopa tunneissa.
Nälkä uhkaa jälleen Somaliaa
Somalia on viimeisen vuosikymmenen aikana kärsinyt pahasta nälänhädästä myös vuonna 2011. Tuolloin nälkään kuoli yli neljännesmiljoona ihmistä. Kuolleista puolet oli pieniä lapsia. Katastrofin pelätään uusiutuvan.
”Täällä Somaliassa yli 80 prosenttia koko maasta on altistunut joko erittäin vakavalle tai keskivaikealle kuivuudelle”, kertoo KUA:n Somalian maatoimiston johtaja Ikali Karvinen.
Pahimmin kuivuus vaikuttaa maaseudulla ja syrjäisemmillä alueilla elävien ihmisten elämään, jossa väestö saa elantonsa karjankasvatuksesta ja maanviljelystä. Kun eläimiltä loppuu laidunnettava ja vesi, myös ihmisten riski nälänhätään kasvaa.
”Viidesosa väestöstä asuu alueilla, jotka kärsivät pahasta vesipulasta. On arvioitu, että vuoden 2021 loppuun mennessä jo 3,5 miljoonan ihmisen ruokaturva on uhattuna”, Karvinen sanoo.
Vuoden 2017 kuivuuden aiheuttamaan nälkään kuolleiden eläinten luita tien varressa Turkanan alueella Keniassa. Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon UlkomaanapuVuoden 2017 kuivuuden aiheuttamaan nälkään kuolleiden eläinten luita tien varressa Turkanan alueella Keniassa. Kuva: Tatu Blomqvist / Kirkon Ulkomaanapu
Osassa Somaliaa julistettu hätätila
Osassa Somalian osavaltioita on jo julistettu kuivuuden vuoksi hätätila. Kriisi on aiheuttanut myös voimakasta hintojen nousua, mikä heikentää kansalaisten ostovoimaa. Akuutti rahapula on johtanut tilanteeseen, jossa osa ihmisistä joutuu käteisen tarpeessa tekemään nopeita ratkaisuja kuten myymään karjaansa.
”Tästä tulee pitkäkestoinen kriisi. Tällä hetkellä tilanne näyttää heikolta.”
Kirkon Ulkomaanapu saa tällä hetkellä Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosastonECHOn rahoitusta koulutushankkeelleen, jonka tarkoituksena on pitää lapset koulussa moninkertaisen kriisin keskellä. Somalian humanitaarista kriisiä ovat pahentaneet koronaviruspandemia, pitkittynyt terrorismin uhka ja maan hallituksen heikko kyky tarjota kansalaisille peruspalveluita.
Teksti: Elisa Rimaila
Voit tukea perheitä Itä-Afrikassa lahjoittamalla
Sinun ja muiden lahjoittajien tuella perheet saavat elintärkeää ruokaa ja apua toimeentuloon.
Perinteinen tilisiirto: Nordea: FI33 1572 3000 5005 04, viitenumero 1368
Korona toi digiosaamisen pakolaisyhteisöihin – ”Me tarvitsemme näitä taitoja”
Harva arvasi vuoden 2020 alkupuolella, millaisiin saavutuksiin maailma venyy, kun on pakko. Pandemia pakotti asukkaat koteihinsa niin pakolaisleireillä kuin niiden ulkopuolella, ja vain luovuus oli rajana seuraavien kuukausien etäratkaisuissa. Yksi asia kävi selväksi Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa: digitaidoille on huutava tarve.
ZAATARIN PAKOLAISLEIRI pohjoisessa Jordaniassa oli eristyksissä keskellä aavikkoa jo paljon ennen pandemiaa, mutta korona-aika on pakottanut leirin 80 000 asukasta pysyttelemään entistä tiukemmin omissa oloissaan.
Vuonna 2012 perustetussa Zaatarissa on kamppailtu parempien internetyhteyksien puolesta aina siitä lähtien, kun leiri alkoi täyttyä sotaa pakenevista syyrialaisista. Leirioloissa haasteita ovat laitteiden puute, yhteyksien kallis hinta ja sähkökatkot. Monilla on silti polttava tarve pitää yhteyttä kotimaahan jääneisiin perheenjäseniinsä.
Pandemia-aikana yhteyksien, laitteiden ja digitaitojen tarpeesta tuli entistä pakottavampi. Tilanne oli monille uusi.
”Elektronisista työkaluista tuli perustarpeita kaikissa töissä, koulunkäynnissä ja yliopisto-opinnoissa. Sekä lapset että aikuiset käyttävät laitteita ja yhteyksiä, mikä on tuonut mukanaan myös ongelmia, esimerkiksi epätoivottuja verkkosivuvierailuja ja häirintää,” kuvailee Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28.
Itsekin pakolaisena Jordaniaan saapunut syyrialainen al-Mutlaq kouluttaa Zaatarin leirin asukkaita käyttämään yhteyksiä ja laitteita turvallisesti.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita.
Kyberturvallisuuteen keskittyvillä kursseilla käsitellään tietojen kalasteluun, tietomurtoihin ja elektroniseen rahankäyttöön liittyviä aiheita. Osin WhatsApp-yhteyksin järjestetylle, keskimäärin kaksituntiselle kurssille osallistui syyskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä 1 219 Zaatarin leirin asukasta.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa al-Mutlaq.
Al-Mutlaqin kouluttajaparina toimii niin ikään Syyriasta paennut, kirjastonhoitajana työskentelevä Ibtisam Riyad Ghazi, 35.
Ghazi kertoo kuulleensa monen joutuneen tekemisiin kyberrikosten, tilien hakkeroinnin ja vaarallisten linkkien kanssa. Pandemia-aikana esimerkiksi verkkohäirintä on lisääntynyt, eikä vanhemmilla ole ollut aikaa vahtia etäyhteyksin koulua käyvien lastensa kaikkia tekemisiä.
”Koulutusten yhteydessä olemme kuulleet pojilta ja tytöiltä erilaisista ongelmista, joita he ovat peitelleet perinteiden ja yhteisön pelossa”, Ghazi kertoo.
”Kyberturvallisuustaitoja pidetään tämän ajan välttämättömyytenä. Yhteisöt tarvitsevat näitä taitoja, ja sen vuoksi koulutuksia pitää järjestää”, painottaa Wissam Ahmed al-Mutlaq, 28. Kuva: Osama Nabeel
Koulutuksissa katsotaan opetusvideoita ja käydään ryhmäkeskusteluja. Ibtisam Riyad Ghazi, 35, osallistui koulutukseen viime vuonna ja opettaa nyt taitojaan eteenpäin. Kuva: Osama Nabeel
Kirkon Ulkomaanavun työ Jordaniassa keskittyy pakolaisten ja jordanialaisten toimeentulo- ja koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Viime vuosina esiin on noussut uudenlaisia tarpeita. Pakolaistaustaiset henkilöt tarvitsevat esimerkiksi koodaamiseen ja digimarkkinointiin liittyviä taitoja, joiden avulla he pääsevät käsiksi parempaan toimeentuloon ja laajempiin markkinoihin.
Kyberturvallisuuskurssille osallistunut syyrialainen Khadija Youssef Hariri uskoo kurssin parantaneen hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Hariri kertoo oppineensa käyttämään digitaalista lompakkoa, mikä helpottaa sähköisten liiketoimien tekemistä.
”Nämä taidot ovat meille uusia”, Hariri toteaa tyytyväisenä.
Etätyökulttuurin kehittyminen avaa myös pakolaisille uusia työllistymismahdollisuuksia. Kirkon Ulkomaanapu sekä suomalainen pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia tukeva StartUp Refugees aloittivat toukokuussa Zaatarissa yhteistyön.
Projektissa Suomessa olevat mentorit tarjoavat leirissä asuville koulutusta etäyhteyksin. 45 leirin asukasta oppii, millaisia mahdollisuuksia ICT-alan freelance-työt voivat tarjota ja kuinka omaa osaamistaan voi markkinoida.
25-vuotias Zakaria Tahseen Alkilani sai mentorin Suomesta. KUA:n ja Startup Refugeesin hanke välittää ICT-alan yrittäjyysoppeja Zaatarin leirin asukkaille. Alkilani haluaa ohjelmoida pelejä. Kuvaus: Osama Nabeel, Editointi: Ville Nykänen
Tabletit ja pelit tukevat oppimista
Pandemian vaikutukset ovat alleviivanneet laitteiden, yhteyksien ja taitojen tärkeyttä. Esimerkiksi 44 miljoonan asukkaan Ugandassa 15 miljoonaa lasta on kärsinyt korona-aikana koulusuluista. Luku pitää sisällään 600 000 ala- ja yläkouluikäistä pakolaistaustaista koululaista.
On tärkeää, että etäyhteydet ja digitaidot ovat jatkossa kaikkien saatavissa.
Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut tablettitietokoneilla luokkia Länsi- ja Luoteis-Ugandan pakolaisasutusalueilla. Peruskoulun oppilaat voivat pelata tableteilla luku- ja laskutaitoa kehittäviä vuorovaikutuksellisia pelejä.
”Pelit perustuvat Ugandan opetusviranomaisen hyväksymään peruskoulun opetussuunnitelmaan, jonka tarkoitus on tehdä oppimisesta hauskaa, osallistavaa ja tehokkaampaa,” kertoo KUA:n vanhempi ohjelmatyöntekijä Filbert Idha.
Lisäksi KUA ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ovat jalkauttaneet kouluihin digitaalisen alustan, jonka kautta oppilaat, opiskelijat ja opettajat pääsevät käsiksi oppimateriaaleihin ilman internetyhteyttä. Oppimateriaalit koostuvat teksteistä, videoista, vuorovaikutuksellisista simulaatioista ja digipeleistä. Niiden avulla opiskellaan kaikkea matematiikasta taideaineisiin.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden lapsille ja nuorille. Digitaitojen oppiminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapset ja nuoret saavat laitteista ja yhteyksistä irti kaiken hyödyn. Kuva: Hugh Rutherford
Rwamwanjan pakolaisasutusalueen ammattikoululaiset ovat opiskelleet digiturvallisuutta ja -hygieniaa, digimarkkinointia sekä esimerkiksi valokuvausta ja videoiden tekemistä älypuhelimilla. Laitteet, yhteydet ja niiden käyttämiseen liittyvät taidot ovat tärkeitä myös perhesyistä.
”Joillain pakolaisista on perhettä kotimaassaan, ja digitaalinen vuorovaikutus on ainoa keino pitää yhteyttä heihin,” muistuttaa IT-projektityöntekijä Edgar Mutaryebwa.
Teknologia ei ole uusi juttu pakolaisasutusalueiden nuorille. Älypuhelimet ovat yleisimpiä laitteita edullisuutensa vuoksi, ja eniten nuoret käyttävät WhatsAppia, Googlea ja Facebookia.
Mutaryebwa uskoo, että digitaitojen oppiminen auttaa pakolaistaustaisia nuoria hahmottamaan päämääriään ja mahdollisuuksiaan. Taitojen puute puolestaan asettaa heidät marginaaliin ja lisää nuorten turhautuneisuutta.
”Kun älypuhelimet ja sosiaalinen media ovat helposti saatavilla, nuoret pääsevät käsiksi digimaailmaan. Ilman taitoja he kuitenkin joutuvat helposti vedätysten kohteiksi,” Mutaryebwa selventää.
KUA on yhdessä hollantilaisen kumppanijärjestön kanssa varustanut Ugandan pakolaisasutusalueiden kouluja tablettitietokoneilla. Kuva: Hugh Rutherford
Vuorovaikutukselliset pelit kehittävät oppilaiden luku- ja laskutaitoa. Kuva: Hugh Rutherford
”Olen aina rakastanut tietokoneita,” sanoo Kongon demokraattisesta tasavallasta Ugandaan paennut Byamukama Ruhigwa (oik.). Hän osallistui tietokonekurssille ja pyörittää nyt pientä elokuva- ja musiikkibisnestä pakolaisasutusalueella. Moni alueen nuorista ei tiedä paljoakaan tietokoneista, mutta Byamukama opettaa heitä mielellään. Kuva: Hugh Rutherford
Tuk-tuk ja animaatiovideot vievät oppeja syrjäseuduille
Syrjäseuduilla tietoliikenneyhteydet ovat usein huonoja tai puuttuvat kokonaan. Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Kambodžassa 60 prosenttia perheistä ei omista televisiota tai pääse internetiin. Se tarkoittaa, etteivät televisiossa lähetetyt opetusohjelmat ja verkon oppimateriaalit tavoita heitä.
Haastavat tilanteet pakottavat luoviin ratkaisuihin. Kambodžassa opettajat ja opinto-ohjaajat ovat liikkuneet kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja, jakamassa opiskelumateriaaleja ja rohkaisemassa perheitä tukemaan lapsiaan etäkouluaikana.
Hätä keinot keksii. Koronasulkujen aikana Kambodžan opettajat ja opinto-ohjaajat liikkuivat kylästä toiseen tuk-tukeilla pitämässä oppitunteja. Kuva: KUA Kambodža
Myanmarin syrjäisillä maaseuduilla on puolestaan kysyntää uusille yrityksille ja toimeentulomuodoille. Viime vuonna alueen asukkaille tuotettiin opetusmateriaaleja yrittäjyydestä ja käsityöläisyydestä animaatiovideoiden muodossa. Materiaalit tehtiin neljällä eri kielellä, jotta niistä olisi hyötyä mahdollisimman monelle.
Myanmarin maaseudulla naiset ovat saaneet yrittäjyyteen ja käsityöläisyyteen liittyviä oppeja animaatiovideoiden avulla. Videot tehtiin neljällä eri kielellä, jotta ne olisivat ymmärrettäviä mahdollisimman monelle. Kuva: Myat Kyaw Thein
Koulutukseen osallistuminen on tuonut yrittäjä Htoo Thint Zinille uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kouluttautuminen on parantanut tuotteiden laatua ja auttanut saamaan tuotteita myyntiin.
”Työskentelen yhdessä 50 muun käsityöläisen kanssa. Yritystoiminnan lisäksi opetan nuorten, naisten ja vammaisten ryhmille yrittäjyyteen liittyviä taitoja laadunvalvonnasta, suunnittelusta ja kirjanpidosta”, Htoo Thint Zin kertoo.
Myanmarilainen käsityöyrittäjä Htoo Thint Zin kävi animaatiovideokoulutuksen. Opit toivat hänelle uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja taloudellista hyötyä. Kuva: Myat Kyaw Thein
Luovat ratkaisut Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa osoittavat, että pandemian vauhdittamaan etäaikaan liittyy myös mahdollisuuksia. Jos yhteydet ovat olemassa, niin esimerkiksi koulutukset ja oppimateriaalit ovat nyt yhä useamman saatavilla.
Teksti: Ulriikka Myöhänen, Linda Kabuzire, Noora Pohjanheimo
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
