Onko koulujen korjaaminen sodan keskellä turhaa puuhaa, Pauliina Kemppainen? KUA:n koulutusekspertti vastaa 13 tiukkaan väitteeseen

Pauliina Kemppainen ymmärsi Ugandassa kahdensadan ekaluokkalaisen edessä, ettei luokkakoosta voi aina nurista. Nyt vanhempi koulutusasiantuntija vastaa nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten Kemppainen selvisi toimituksen piinapenkistä.

”Lasten pitää päästä kouluun”

Olet taustaltasi opettaja, Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ja sinulla on paljon kansainvälistä kokemusta koulutuksen alalta. Mielestäsi on parasta, kun lapset pääsevät kouluun. 

Ehdottomasti. On lasten oikeus päästä kouluun kaikkialla maailmassa, taustasta riippumatta.

”Opettajilla on suuri vastuu tulevaisuudesta” 

Kirkon Ulkomaanapu kouluttaa opettajia. Se on tärkeää, koska opettajat kasvattavat uutta sukupolvea. 

Suurin osa koulua käyvistä lapsista ja nuorista viettää koulussa ja koulun aikuisten kanssa aikaa enemmän kuin omien vanhempiensa kanssa.  Mitä pätevämpi ja paremmin koulutettu opettaja, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tukea lapsia ja nuoria, joiden kanssa he päivät viettävät. 

”Paras tapa auttaa lapsia on lahjoittaa vihkoja ja kyniä”

Kaikista paras tapa auttaa koululaisia on viedä kouluihin tavaroita kuten vihkoja, penaaleja ja aapisia. 

Materiaalit ovat osa koulunkäyntiä, mutta jos ei ole koulutettua opettajaa, ne aapiset ja kynät eivät itsessään opeta mitään. Jos pitäisi valita opettajan ja kynän välillä, valitsisin joka kerta opettajan. 

”On rahan hukkaamista korjata kouluja keskellä sotaa”

Kirkon Ulkomaanapu korjaa kouluja konfliktialueilla. Se ei ole oikein fiksua, koska sota voi rikkoa koulut uudelleen. 

Kasvatamme pelloilla viljaa, jota syömme. Onko fiksua kasvattaa viljaa uudelleen? Väittäisin, että on. Samalla tavalla kouluja on syytä korjata, koska aina tulee uusia lapsia ja nuoria, jotka koulua tarvitsevat kasvun ja kehityksen tueksi. 

”Miksi aina tuetaan vain tyttöjen koulunkäyntiä?”

Ainakin Suomessa pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa. On outoa, että Kirkon Ulkomaanapu keskittyy niin vahvasti tyttöjen koulutukseen.  

Keskitymme kaikkien koulutukseen. Poikien ja nuorten miesten pääseminen kouluun on aivan yhtä tärkeää kuin tyttöjen ja nuorten naisten koulunkäynti. Silti tytöt ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin pojat: heidän kouluun pääsemistä estetään edelleen monissa paikoissa. Tytöt tarvitsevat ekstrabuustia, jotta he pääsevät samaan lähtötilanteeseen kuin pojat. Tämä buusti ei vaikeuta poikien kouluunpääsyä.

”Suomessakin on tukea tarvitsevia lapsia”  

Miksi koulutatte ihmisiä ulkomailla? Suomessakin olisi paljon koulussa tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. 

Jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella on oikeus koulunkäyntiin samalla tavalla kuin lapsilla ja nuorilla Keski-Afrikan tasavallassa, Keniassa ja Myanmarissa.  Suomessa on olemassa resurssit ja mahdollisuudet päästä kouluun ilman Kirkon Ulkomaanapuakin.  

”Koulutus menee hukkaan, jos ihmisillä ei ole kunnon asumisolosuhteita”

Ei ole järkeä kouluttaa ihmisiä, jotka elävät savimajoissa ilman toimeentuloa. Ensin pitäisi laittaa perusasiat kuntoon. 

Se, nouseeko henkilö aamulla ylös savesta, tiilestä vai puusta tehdystä kodista, ei vaikuta siihen, miten tuottava osa yhteiskuntaa ihminen on tai minkälaisia kykyjä hänellä on.  Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja ensimmäinen perusasia, joka pitää laittaa kuntoon. Niin ihminen voi saada toimeentulon, jolla pystyy elättämään myös perheen. Siksi me Kirkon Ulkomaanavussa panostamme ammatilliseen koulutukseen sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää toiminta-alueillamme.  

”Kehitysyhteistyövaroilla koulutetut eivät työllisty ikinä”

Kehitysyhteistyössä koulutetaan aina vain mekaanikkoja, puuseppiä ja kampaajia. Osa heistä ei työllisty ikinä. 

Ammatillisen koulutuksen suunnittelu alkaa aina markkinatutkimuksesta. Siinä selvitetään, minkä alan osaajille paikallisesti on tarvetta. Jos alueella tarvitaan oikeasti lisää puuseppiä, koulutetaan puuseppiä –  mutta vain sen verran kuin on tarve. Emme kouluta tuhatta, jos tarve on kymmenelle. Perinteisten ammattien lisäksi koulutustarvetta on nykyisin esimerkiksi graafikoille, valokuvaajille ja verkkosivusuunnittelijoille eli digipohjaisille ammateille, jotka ovat nykyaikaa mutta myös tulevaisuutta.  

”Käteisavustukset pitää osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, että ne varmasti auttavat oikealla tavalla”

KUA on jakanut käteisavustuksia perheille. Käteinen on tärkeää, ja sillä voidaan kattaa esimerkiksi koulukyytikuluja. 

Käteisavustus on tärkeä avustusmuoto, koska se antaa perheille mahdollisuuden päättää itse, mihin he rahaa käyttävät. Se on osa ihmisarvoista elämää, että voi päättää itse hankinnoistaan ja olla aktiivinen tekijä eikä vain passiivinen avunsaaja.

”Lapsille opetetaan kehitysmaiden kouluissa vääriä asioita”

Monissa KUA:n tukemissa kouluissa opiskellaan Koraania tai Raamattua, eikä koulutuksella ole muuta pointtia.  

Me emme tee lähetystyötä. Pyrimme aina yhteistyöhön paikallisten opetusviranomaisten kanssa, jos se on eettisesti ja kansainvälisten lakien mukaan mahdollista.  Jos rakentaisimme rinnakkaisen koulutusjärjestelmän, se kaatuisi lähdettyämme. Jos paikallisessa opetussuunnitelmassa on Koraani-tunteja tai vaikka buddhalaiseen uskoon liittyviä oppitunteja, myös meidän velvollisuutemme on mahdollistaa niiden opettaminen koulussa. Meillä ei ole oikeutta päättää, mitä uskontoja koulussa opetetaan.  

”Koulutus on tärkeää myös sodan keskellä eläville lapsille”

Koulutus on erittäin merkittävä elementti esimerkiksi Syyrian ja Ukrainan jälleenrakentamisessa. 

Kyllä. Koulutus on ihmisoikeus, oli tilanne ympärillä mikä tahansa. Ei ole lasten ja nuorten vika, jos ympärillä soditaan. Koulutuksella ja koulunkäynnillä on hyvin tärkeä rooli paitsi kasvatuksen myös psykososiaalisen tuen kannalta. Kouluun ja opetukseen palaaminen luo ja palauttaa rutiineja. Se palauttaa muistoja siitä, minkälaista elämä oli ennen sotaa ja luo merkitystä siihen päivään, kun on jotakin oikeaa tekemistä. Ammatillisen koulutuksen kautta pystytään myös kouluttamaan ihmisiä ammatteihin, joita jälleenrakentamisen aikana erityisesti tarvitaan.  

”Jos koulumatka on vaarallinen, on parempi, että lapset jäävät kotiin”

Moni lapsi joutuu kehitysmaassa kulkemaan liian kauas ja liian vaarallista reittiä kouluun. Turvallisempaa olisi jäädä kotiin. 

Koulumatkalla voi sattua ja tapahtua – myös Suomessa. Jätämmekö silti lähettämättä lapsemme kouluun? Vai yritämmekö tehdä koulumatkasta turvallisen? Samalla tavalla ihmiset kaikkialla maailmassa ajattelevat ja pyrkivät turvaamaan lasten koulunkäynnin. Koulutuksen avulla ihminen saa esimerkiksi luku- ja laskutaidot, joiden avulla maailmassa pärjää paremmin. Yhä uudelleen tutkimukset todistavat, että naisten kouluttautuminen on kaikkein tehokkain tapa perheille nousta köyhyydestä. Kouluttautuneet naiset laittavat kouluttautumattomia todennäköisemmin myös lapsensa kouluun. Riskejä on, mutta ovatko ne lopulta niin suuria, ettei koulunkäynti kannata?  

”Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä”

Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin ylivertainen muihin verrattuna, että me emme voi oppia keneltäkään mitään. 

Rohkea väite! Olemmeko me suomalaiset ihmisryhmänä niin ylivertaisia muihin verrattuna, että meillä ei ole mitään opittavaa yhtään keneltäkään? Olemmeko me ihan itse keksineet ne suuret koulureformit, joista menestyksemme on alkanut? Vai olemmeko kenties oppineet jostakin jotakin, että osasimme tehdä näitä muutoksia? Itse olen ollut Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa vuoden ajan. Olin käynyt suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ja olin shokissa. Olin aiemmin nurissut siitä, että minulla on luokassa 24 lasta. Pohjois-Ugandassa opettajilla oli pakolaisasutuskeskuksessa jopa 200 ekaluokkalaista. Jouduin ajattelemaan opettajuuden kokonaan uudelleen. Se oli valtava oppimisprosessi itselleni. 


Teksti: Elisa Rimaila 
Kuva: Antti Yrjönen