Koronapandemia sulki opetustilat myös Cox´s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa. Kotiopiskelun tueksi tarvittiin lukutaidottomille sopivia materiaaleja. Kirkon Ulkomaanavun projektissa työskennellyt Koly Chowdhury alkoi kuvittaa kotiopiskeluun sopivia tehtäviä.
Bangladeshin Cox’s Bazarissa sijaitsee maailman suurin pakolaisleiri – alueella elää lähes miljoona Myanmarista tullutta rohingya-pakolaista. Heistä yli puolet on tyttöjä ja naisia. Rohingya-kulttuurissa naisten tehtävänä pidetään kotitaloudesta ja lapsista huolehtimista, eikä heidän koulunkäyntiään nähdä siksi tärkeänä.
”Leirillä asuu valtava määrä tyttöjä ja naisia, jotka eivät osaa kirjoittaa omaa nimeään. Siksi ruoka-avustuksetkin on kuitattava musteeseen painetulla peukalolla”, Koly Chowdhury toteaa.
Chowdhury, 26, työskentelee kolmatta vuotta Kirkon Ulkomaanavun ja Tanskan kirkon ulkomaanavun yhteisessä hankkeessa. Hanke on osa opetusalan ohjelmaa, jota rahoittavat myös UNICEF ja UN Women. Leireille on rakennettu 11 turvallista tilaa, joissa on mahdollista opiskella, peseytyä, ja saada henkistä tukea. Hankkeen kohderyhmänä ovat 15–24-vuotiaat tytöt ja naiset, koska pakolaiskriisin alkaessa mikään muu järjestö ei huomioinut heitä opetusohjelmissaan. Heidän saaminen opin ääreen oli kuitenkin aluksi hyvin haasteellista.
Koly Chowdhury kuvittaa työkirjoja.
”Teimme paljon kotikäyntejä ja järjestimme tilaisuuksia, joissa perustelimme käytännön esimerkein, miksi opiskelu on tärkeää. Toimimme myös uskonnollisten johtajien kanssa, sillä heillä on paljon vaikutusvaltaa yhteisöissä”, Chowdhury kertoo.
Hankkeessa avainasemaan nousivat pakolaistaustaiset naisopettajat, jotka palkattiin rohingyojen keskuudesta. He työskentelivät paikallisyhteisöstä palkattujen bangladeshilaisten opettajien työpareina. Kolylla on tästä henkilökohtaista kokemusta, sillä hän toimi hankkeen kaksi ensimmäistä vuotta opettajana, työparinaan rohingya-opettaja.
”Aluksi opettajilla oli vaikeaa – heidän aikomuksiaan epäiltiin ja heitä karsastettiin. Pikkuhiljaa yhteisöissä alettiin kuitenkin ymmärtää, miten suurta hyötyä opitut taidot tuovat arkielämään. Torilla asioiminen ja talouden suunnittelu helpottuu, ja uusien taitojen avulla pystyy ansaitsemaan toimeentuloa”, Chowdhury kertaa.
Hankkeen alussa kartoitettiin, minkälaisille taidoille olisi kysyntää, ja mitä tytöt ja naiset itse halusivat oppia. Kartoituksen perusteella järjestettiin kursseja batiikkivaatteiden valmistuksesta, ompelusta, perinteisestä kirjonnasta ja ruokakasvien viljelystä.
”Eniten ylpeyttä on kuitenkin tuottanut luku- ja kirjoitustaidon oppiminen, sekä matematiikan perusasioiden hallinta. Niistä taidoista on todella suurta hyötyä arkielämässä”, Chowdhury painottaa.
Turvallisissa tiloissa tytöille ja naisille on annettu myös psykososiaalista tukea. Useat naisista ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua. Myanmarista paetessaan monet ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi. Naisille on tarjottu mahdollisuus luottamuksellisiin keskusteluihin, joissa he voivat purkaa vaikeita kokemuksiaan. Vakavasti traumatisoineet uhrit on ohjattu ammattiauttajien tuen piiriin. Turvallisista tiloista käsin on tehty myös yhteistyötä terveysviranomaisten kanssa, jotta naiset ovat saaneet fyysisiin vammoihinsa ja terveysongelmiinsa apua.
Koulutuksia pidetään naisille suunnatuissa turvallisissa tiloissa.
”Olemme myös järjestäneet kaikille opiskelijoillemme tuokioita, joissa opetellaan rentoutumista hengitysharjoitusten avulla. Aluksi tämä herätti ihmetystä, ja monet nauroivat ja tirskuivat, kun ohjasimme harjoituksia”, Chowdhury muistelee.
Suhtautuminen muuttui kuitenkin nopeasti, kun naiset huomasivat, että hengitysharjoituksista on hyötyä monenlaisiin vaivoihin.”Yksi opiskelijoistamme kärsi kivuliaasta päänsärystä. Hän sai suurta apua rentoutusharjoituksista, ja päänsärky väheni huomattavasti”, Chowdhury toteaa.
Itseopiskelua kuvien avulla
Maaliskuussa 2020 tilanne leireillä muuttui, kun Bangladeshin hallitus päätti sulkea kaikki opetusta antavat tilat koronapandemian vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu ja kumppanijärjestö DCA päättivät kuitenkin heti, että tyttöjen ja naisten tukemista jatketaan tavalla tai toisella. Hankkeen henkilöstö alkoi tuottaa vinhalla vauhdilla materiaaleja, joiden avulla tytöt ja naiset voisivat opiskella kotoa käsin.
”Mietimme ja pähkäilimme, miten lähes lukutaidottomat henkilöt kykenisivät opiskelemaan itsenäisesti kotona”, Chowdhury huokaisee.
Tueksi saatiin hankkeessa jo koulutetut rohingya-opettajat, jotka pystyivät tekemään kotikäyntejä ja ohjaamaan opiskelua. Koronatilanteen pahentuessa kotikäynnitkin kuitenkin lopulta kiellettiin. Tämän jälkeen opettajat ovat jatkaneet ohjaamista puhelimen välityksellä.
”Nopeasti kävi selväksi, että huomiota on kiinnitettävä oppimateriaaleihin eli laatimiimme työkirjoihin. Niiden tulee olla selkokielisiä, ja ohjeistus tulee olla aina näkyvillä kuvallisen mallin avulla.”
Tällä tavalla Kolylle avautui uusi ura kuvittajana.
”Olen pienestä lapsesta asti piirtänyt paljon, ja olen opiskellut piirtämistä myös taidekoulussa. Olin kirjoittanut tästä ansioluettelooni, ja esihenkilöni bongasi tämän taitoni sieltä”, Chowdhury hymyilee.
Siitä lähtien Koly on kuvittanut oppimateriaaleja ja myös paikalliseen kontekstiin laaditun opetussuunnitelman. Hän on ollut myös vahvasti mukana miettimässä, minkälaiset tehtävät voisivat tuottaa iloa ja lievittää stressiä haastavan leirielämän keskellä.
Chowdhuryn kuvittama työkirjan kansi.
”Muistan omasta nuoruudestani sen, että aina kun minua ahdisti, otin kynän käteen. Piirtämällä pystyn sulkemaan itseni hetkeksi ahdistavan ympäristön ulkopuolelle. Väritystehtävät auttavat keskittymään ja lievittämään stressiä”, Chowdhury toteaa.
Tästä syystä työkirjoihin on sisällytetty myös väritystehtäviä sekä luovia harjoituksia, joita tehdessään naiset saavat esimerkiksi piirtää unelmiensa korvakorut ja suunnitella henna-tatuointeja. Vaikka Suomen ulkoministeriön rahoittama hanke päättyy heinäkuun lopussa, jäävät materiaalit ahkeraan käyttöön. Myös muut järjestöt ovat kiinnostuneet niistä, ja materiaaleista onkin juuri otettu uusintapainos. Useat sadat rohingya-tytöt ja naiset tulevat opiskelemaan jatkossakin Kolyn piirtämien kuvitusten avulla.
Teksti: Johanna Kurki
Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavun konsulttina opetussektorilla.
Kun koronaviruspandemia levisi Bangladeshiin, maan hallitus päätti yleisestä sulkutilasta ja nimitti kouluksen ”ei-välttämättömäksi toiminnaksi”. Tämä päätös sulki myös kaikki koulut Cox’s Bazaarin pakolaisleirillä, jossa asuu Myanmarista paenneita rohingya-pakolaisia.
Suomen ja Tanskan kirkkojen ulkomaanavun työntekijöiden oli siirrettävä opettajankoulutus verkkoon maassa, jossa internetyhteydet ovat huonot ja kaikilla ei ole pääsyä tarvittaviin laitteisiin. Tilanne pakolaisleirilllä oli jo alunperin opettajille kuormittava mutta elämä sulkutilan alla aiheutti heille lisää huolta.
Kirkkojen ulkomaanapujen tiimi joutui kehittämään tilanteessa uusia tapoja toimia ja järjestää koulutusta. He myös huomasivat, että nämä arvokkaat opit olisi hyvä tallentaa etäopettajankoulutuspakettiin, jota voisi jakaa ympäri maailmaa ja hyödyntää erilaisissa haastavissa ympäristöissä.
”Työmme keskittyi yhtä paljon osallistujiin kuin sisältöönkin,” sanoo Kirkon Ulkomaanvun koulutuksen asiantunija Andreia Soares. Hänet on maaliskuusta alkaen sekondeerattu Tanskan kirkon Ulkomaanavun Coxin Bazaarin tiimiin Bangladeshissa. ”Kun loimme koulutuspakettia, kiinnitimme erityistä huomiota osallistujien hyvinvointiin opettajankoulutuksen ohella ja koko prosessi oli hyvin vastavuoroinen.”
Palautetta ja näkemyksiä kerättiin osallistujilta koko ajan ja toimintaa kehitettiin heidän kokemustensa pohjalta. Myös Opettajat ilman rajoja –verkoston vapaaehtoiset tukivat koulutuksen toteuttamisessa sähköisissä kanavissa. Koulutusta järjestettiin sekä Zoomin että WhatsAppin kautta, mikä tarjosi mahdollisuuden sekä joustavaan osallistumiseen että yhteisöllisyyteen.
Aiemmin Bangladeshin hallitus on kieltänyt rohingyalapsia käymästä koulua, koska se lisäisi rohingyapakolaisten todennäköisyyttä jäädä maahan pysyvästi.
Bangladeshin hallitus ilmoitti keskiviikkona, että maan pakolaisasutusalueella elävät rohingyalapset saavat viimein alkaa käydä koulua. Hallituksen suunnitelmien mukaan virallista kouluopetusta saavat 11–14-vuotiaat rohingyalapset.
Tuleva opetus noudattaa rohingyojen lähtömaan Myanmarin opetussuunnitelmaa ja sitä järjestetään myanmarin kielellä.
Maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Bangladesh on elokuun 2017 jälkeen ottanut vastaan lähes miljoona rohingyapakolaista naapurivaltio Myanmarista, jossa rohingyoihin kohdistuu vainoa. Bangladeshin kaakkoisosassa sijaitseva Cox’s Bazar on maailman suurin pakolaisleiri.
”Tuntemukset pakolaisleirillä ovat varovaisen optimistisia sekä pakolaisten että avustusjärjestöjen keskuudessa. Monien vanhempien ja lasten tarpeet ja toiveet on viimein kuultu”, sanoo Minna Peltola, Kirkon Ulkomaanavun opetusalan erityisasiantuntija.
Tähän mennessä vain noin neljännes pakolaisleirin kouluikäisistä lapsista on voinut saada opetusta pakolaisasutusalueen tilapäisissä koulukeskuksissa. YK ja muut kansainväliset järjestöt ovat olleet huolissaan satojen tuhansien rohingyalasten jäävän kokonaan ilman koulutusta.
Peltolan mukaan Kirkon Ulkomaanapu on yhdessä muiden maassa toimivien järjestöjen kanssa nostanut vaikuttamistyössään voimakkaasti esiin rohingyalasten oikeutta oppia.
”Bangladeshin hallituksen päätös on tulosta systemaattisesta ja koordinoidusta yhteistyöstä eri toimijoiden kesken”, Peltola sanoo.
Haasteita on kuitenkin vielä edessä. Pakolaisasutusalueen koulut esimerkiksi tarvitsevat riittävän koulutettuja opettajia, jotka osaavat opettaa myanmarin kielellä sekä käyttää Myanmarin opetussuunnitelmaa.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on työskennellyt Bangladeshissa Cox’s Bazarin pakolaisleirillä kriisin alkuvaiheista lähtien. KUA:n ja sen tanskalaisen sisarjärjestön yhteisessä hankkeessa annetaan luku-ja laskutaito-opetusta, elämäntaitoneuvontaa, ammatillisten taitojen koulutusta sekä psykososiaalista tukea sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa kokeneille murrosikäisille tytöille ja aikuisille naisille.
Bangladeshin hallitus on lisäksi antanut luvan ammatillisen koulutuksen järjestämiseen yli 14-vuotiaille rohingoille. Taitojen oppiminen antaa nuorille mahdollisuuden tulla tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi. Aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret kärsivät kriiseissä suunnattomasti ja ovat suurimmassa riskiryhmässä, mikäli heille ei tarjota tulevaisuudennäkymiä.
”Olemme luoneet opetussuunnitelman, joka on ainoa Bangladeshin pakolaisasutusalueen rohingyanuorille tehty opetussuunnitelma. Koulutamme myös naisopettajia, koska se lisää tyttöjen koulutusta ja antaa heille tärkeitä roolimalleja ympäristössä, joka tarjoaa hyvin vähän tulevaisuudennäkymiä”, Peltola sanoo.
Eniten tukea tarvitsevat naiset ja tytöt oppivat lukemaan ja saavat uusia taitoja Bangladeshin pakolaisleireillä.
“Naisille ja tytöille tarkoitetussa tilassa on turvallinen olo. On aina mukavaa tulla tänne ja olla yhdessä muiden kanssa”, sanoo vapaaehtoisena opettajana toimiva pakolaisnainen. Myanmarissa hän opetti maan kieltä burmaa sekä ompelua.
Bangladeshissa Cox Bazarin alueen leirikeskittymässä asuu lähes miljoona rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä. He ovat paenneet Myanmarista väkivaltaa, jota YK:n ihmisoikeustarkkailijoiden raportti kuvaa massamurhiksi ja joukkoraiskauksiksi. YK:n raportin mukaan armeijan väkivallan tarkoituksena oli kansanmurha.
Suurin osa pakolaisista on naisia ja lapsia. Erityisesti orpojen sekä nuorten naisten ja tyttöjen tilanne on erittäin vaikea.
”Unelmani on, että naiset ja tytöt, joita opetan, voisivat alkaa opettaa muita. Ja että naiset voisivat työllään ansaita toimeentulonsa”, vapaaehtoinen sanoo.
Tukea väkivallan jälkeen
Opetuksesta ja toimeentulomahdollisuuksista on maailman suurimmalla pakolaisleirillä huutava pula. Erityisesti nuorille suunnattua koulutusta tarvitaan kipeästi.
Kirkon Ulkomaanavun ja sen tanskalaisen sisarjärjestön yhteisessä hankkeessa annetaan psykososiaalista tukea sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kokeneille sekä koulutusta naisille ja murrosikäisille tytöille.
”Lukutaito-opetuksessamme on tällä hetkellä 169 naista ja tyttöä. Elämäntaitoneuvonnassa, jossa puhutaan esimerkiksi hygieniasta, ravitsemuksesta ja perhesuunnittelusta, on 179 osallistujaa. Lisäksi 765 naista ja tyttöä on saanut psykososiaalista tukea ja tiimimme on käynyt 1050 perheen luona kertomassa naisille ja tytöille tarkoitetuista tiloista ja palveluista”, Cox Bazarissa työskentelevä KUA:n koulutusasiantuntija Petra Weissengruber kertoo.
Tietoiskut hygieniasta, lapsiavioliitoista ja katastrofiriskien vähentämisestä ovat tavoittaneet lähes 1400 naista ja tyttöä. Hankkeen alussa tehdyssä kyselyssä tuli ilmi, että kiinnostus koulutuksen on suurta ja että naiset toivovat voivansa myös jakaa osaamistaan. Esimerkiksi ompelua haluttiin opettaa myös kodeissa. Tähänkin on annettu mahdollisuus ja opetus on aloitettu.
Leirillä olosuhteet ovat karut. Ihmiset elävät pienissä hökkeleissä vieri vieressä.
”Monsuunisateet eivät onneksi ole olleet täällä tänä vuonna niin rajut kuin pelättiin. Niinä päivinä, kun sataa paljon, koulutustiimi ei aina pääse leireille. Sade, joka muuttaa pakolaisleirien tiet mutavelliksi, vaikeuttaa tietysti myös naisten ja tyttöjen pääsyä koulutustiloihin”, Weissengruber sanoo.
Teksti: Ulla Kärki Kuva: Tine Sletting Jakobsen / Dan Church Aid
Bangladeshin pakolaisleireillä murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia auttavaa työtä tehdään naisille tarkoitettujen tilojen lisäksi yksinhuoltajaäitien perheiden asumuksissa. Näin saavutetaan kaikkein eniten tukea tarvitsevia naisia ja tyttöjä sekä perheitä, jotka asuvat kaukana toimintatiloista.
Kysyimme 313 työmme piirissä olevalta naiselta ja tytöltä, millaista tietoa ja koulutusta he erityisesti toivovat.
”Kiinnostus koulutukseen on suurta. Ompelu, neulominen ja virkkaus kiinnostavat. Monilla on jo näitä taitoja ja he toivovat voivansa jakaa osaamistaan. Kyselyn tuloksista näkyy, että naiset ovat valmiita pitämään esimerkiksi kotiopetusta naapureille. Elämäntaidoista kiinnostavat erityisesti hygienia, hygienia kuukautisten aikana sekä ravitsemusasiat. Tietoa toivotaan myös perhesuunnittelusta, lapsiavioliitoista ja terveydestä yleisesti”, Kirkon Ulkomaanavun koulutusasiantuntija Petra Weissengruber sanoo.
Humanitaarinen koulutustyö keskittyy lukutaidon ja laskemisen opetukseen, elämäntaitoihin ja toimeentuloon. Koulutusta annetaan kahdessa naisille ja tytöille tarkoitetussa toimintatilassa sekä kodeissa Jamtolin ja Chakmarkulin pakolaisleireillä Cox’s Bazarin alueella.
Tietojen lisäämisen ohella hanke tavoittelee tyttöjen ja naisten elämänpiirin avautumista ja sitä kautta parempia mahdollisuuksia hakeutua itse palvelujen pariin ja toimeentulon lähteille.
Kotikäynnille menossa.
Kyselyyn vastanneista naisista ja tytöistä 68 prosenttia ei ole koskaan käynyt koulua ja 22 prosenttia on käynyt vain alakoulun. Lopuista osa on suorittanut yläkoulun ja osa käynyt moskeijojen yhteydessä olevia madrasa-kouluja.
Suurimmalla osalla äidinkielenä on rohingya ja loput puhuvat burmaa. ”Koulutuksissa on otettava huomioon, että rohingyalla ei ole kirjoitettua kieltä”, Weissengruber sanoo.
Kyselyn tuloksista käy ilmi, että pakolaisleireillä pitää parantaa tietoisuutta naisten ja tyttöjen oikeudesta koulutukseen, jotta osallistuminen hyväksytään vanhoillisissa yhteisöissä.
Suurin osa pakolaisista naisia ja lapsia
Bangladeshin pakolaisleireillä, myös Jamtolin ja Chakmarkulin leireillä, joissa KUA toimii, ihmiset asuvat hökkeleissä vieri vieressä hyvin pienellä alueella. Asiantuntijoiden mukaan lastensuojelu ja psykososiaalinen tuki samoin kuin koulutuspalvelut ovat Bangladeshissa vielä täysin riittämättömät.
Cox Bazarissa Bangladeshin kaakkoisnurkassa on nyt YK:n mukaan 905 000 Myanmarista paennutta rohingya-väestöön kuuluvaa ihmistä. Suurin osa heistä on naisia ja lapsia. Moni on paennut ilman mitään omaisuutta, takanaan traumaattisia kokemuksia.
KUA:n työtä Bangladeshissa tuetaan Suomen ulkoministeriön tuella ja keräysvaroilla.
Myanmarista paenneet pitäisi evakuoida turvaan, kun pyörremyrskykausi alkaa, mutta tilaa ei ole.
Global Education Clusterin koordinaattori Maria Agnese Giordano puhuu suoraan pakolaisleirien hädästä.
”Bangladeshissa näin Myanmarista saapuneita, juuri veneestä rannalle nousseita ihmisiä. He olivat aliravittuja, sairaita, heillä oli ampumahaavoja, lapset kärsivät ripulista”, kertoo Giordano.
”He tarvitsivat ihan kaikkea, sillä useimmilla ei ollut mukanaan mitään muuta omaisuutta kuin pieni pussi riisiä. Ensi alkuun ihmiset saivat puhdasta juomavettä, energiakeksejä ja suojamuovin asumuksen pystytystä varten.”
Maria Agnese Giordano
Yli 650 000 rohingya-vähemmistöön kuuluvaa ihmistä joutui jättämään kotinsa ja pakenemaan Myanmarin Rakhinesta elokuussa 2017 leimahtaneiden väkivaltaisuuksien jälkeen.
”Mutta kaikki leireillä asuvat saavat ruokaa. Bangladesh, joka on yksi maailman köyhimmistä valtioista, toimii pakolaisten suhteen monella tapaa upeasti. Me Euroopassa valitamme tänne tulleista pakolaisista, mutta sillä aikaa Bangladesh on lyhyessä ajassa koordinoinut apua sadoille tuhansille”, Giordano sanoo.
UNICEF on rokottanut Bangladeshissa yli 600 000 ihmistä koleraa vastaan, sillä tartuntatautien riski leiriolosuhteissa avoviemäreiden äärellä on korkea. Nyt uhkaa levitä kurkkumätä.
Koulupaikkaa odottaa lähes 300 000 lasta
Global Education Cluster koordinoi koulutuksen järjestämistä katastrofien jälkeen. Giordano työskenteli Bangladeshissa viime syksynä osana nopean toiminnan joukkoja yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun Kaisa-Leena Juvosen kanssa.
Hänen mukaansa lastensuojelu ja psyko-sosiaalinen tuki samoin kuin koulutuspalvelut ovat Bangladeshissa vielä täysin riittämättömät, ja kouluun on päässyt vasta noin 80 000 lasta. Turvallista koulutilaa odottaa vielä lähes 300 000 lasta.
Koulutusta tytöille ja nuorille naisille
Vain noin 6 prosenttia Myanmarista Bangladeshiin paenneista naisista ja tytöistä osaa lukea. Kirkon Ulkomaanapu aloittaa Jamtolin ja Chakmarkulin pakolaisleireillä murrosikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia koulutuksen ja suojelun kautta voimaannuttavan hankkeen. Työssä käytetään leirien naisystävällisiä tiloja ja kiertäviä tiimejä.
Kiertävien tiimien ansiosta on mahdollista tavoittaa myös ne tytöt ja naiset, joiden liikkumista rajoittavat kulttuuriset tottumukset tai jotka asuvat kaukana toimintatiloista. Tietoa naisten oikeuksista suunnataan myös miehille.
”Oli sydäntä särkevää nähdä lapsia, jotka eivät pysty hymyilemään. Monet lapset ovat traumatisoituneet kokemastaan ja näkemästään. He tarvitsevat paitsi apua, myös iloa ja toivoa.”
Turvalliseen kouluympäristöön pääsy olisi vaikeassa tilanteessa hyvin tärkeää.
Cox Bazarissa Bangladeshin kaakkoisnurkassa on nyt jo 855 000 Myanmarista paennutta. Pakolaisia eli alueella jo ennen viime elokuun väkivaltaisuuksia.
Ihmiset asuvat hökkeleissä vieri vieressä hyvin pienellä alueella. Hiekkainen maa muuttuu mudaksi sateessa. Muovipressuista ja bambukepeistä rakennetut asumukset eivät tule kestämään trooppisia myrskytuulia.
Pakolaiset ovat hengenvaarassa, kun pyörremyrskykausi alkaa Bangladeshissa.
”Jos tulee myrskyvaroitus, ihmiset pitäisi tietenkin evakuoida, mutta minne?” Giordano sanoo. Pakolaisleirien ympärillä on kyliä ja kaupunkeja, joissa ei ole riittävästi suojia omallekaan väestölle.
Global Education Clusterin koordinattori Maria Agnese Giordano puhuu perjantaina Educa-messuilla Opettajat ilman rajoja -verkoston tilaisuudessa klo 15:45-16:30 Tahto-tilassa.
