Koly Chowdhury kuvittaa työkirjoja lukutaitoa opetteleville rohingya-naisille: ”Väritystehtävät auttavat keskittymään ja lievittämään stressiä”

Tamara opettaa naisten ja tyttöjen ryhmää pakolaisleirillä Bangladeshissa.

Koronapandemia sulki opetustilat myös Cox´s Bazarin pakolaisleirillä Bangladeshissa. Kotiopiskelun tueksi tarvittiin lukutaidottomille sopivia materiaaleja. Kirkon Ulkomaanavun projektissa työskennellyt Koly Chowdhury alkoi kuvittaa kotiopiskeluun sopivia tehtäviä.

Bangladeshin Cox’s Bazarissa sijaitsee maailman suurin pakolaisleiri – alueella elää lähes miljoona Myanmarista tullutta rohingya-pakolaista. Heistä yli puolet on tyttöjä ja naisia. Rohingya-kulttuurissa naisten tehtävänä pidetään kotitaloudesta ja lapsista huolehtimista, eikä heidän koulunkäyntiään nähdä siksi tärkeänä.

”Leirillä asuu valtava määrä tyttöjä ja naisia, jotka eivät osaa kirjoittaa omaa nimeään. Siksi ruoka-avustuksetkin on kuitattava musteeseen painetulla peukalolla”, Koly Chowdhury toteaa.

Chowdhury, 26, työskentelee kolmatta vuotta Kirkon Ulkomaanavun ja Tanskan kirkon ulkomaanavun yhteisessä hankkeessa. Hanke on osa opetusalan ohjelmaa, jota rahoittavat myös UNICEF ja UN Women. Leireille on rakennettu 11 turvallista tilaa, joissa on mahdollista opiskella, peseytyä, ja saada henkistä tukea. Hankkeen kohderyhmänä ovat 15–24-vuotiaat tytöt ja naiset, koska pakolaiskriisin alkaessa mikään muu järjestö ei huomioinut heitä opetusohjelmissaan. Heidän saaminen opin ääreen oli kuitenkin aluksi hyvin haasteellista.

Koly Chowdhury kuvittaa työkirjoja.

”Teimme paljon kotikäyntejä ja järjestimme tilaisuuksia, joissa perustelimme käytännön esimerkein, miksi opiskelu on tärkeää. Toimimme myös uskonnollisten johtajien kanssa, sillä heillä on paljon vaikutusvaltaa yhteisöissä”, Chowdhury kertoo.

Hankkeessa avainasemaan nousivat pakolaistaustaiset naisopettajat, jotka palkattiin rohingyojen keskuudesta. He työskentelivät paikallisyhteisöstä palkattujen bangladeshilaisten opettajien työpareina. Kolylla on tästä henkilökohtaista kokemusta, sillä hän toimi hankkeen kaksi ensimmäistä vuotta opettajana, työparinaan rohingya-opettaja.

”Aluksi opettajilla oli vaikeaa – heidän aikomuksiaan epäiltiin ja heitä karsastettiin. Pikkuhiljaa yhteisöissä alettiin kuitenkin ymmärtää, miten suurta hyötyä opitut taidot tuovat arkielämään. Torilla asioiminen ja talouden suunnittelu helpottuu, ja uusien taitojen avulla pystyy ansaitsemaan toimeentuloa”, Chowdhury kertaa.

Hankkeen alussa kartoitettiin, minkälaisille taidoille olisi kysyntää, ja mitä tytöt ja naiset itse halusivat oppia. Kartoituksen perusteella järjestettiin kursseja batiikkivaatteiden valmistuksesta, ompelusta, perinteisestä kirjonnasta ja ruokakasvien viljelystä.

”Eniten ylpeyttä on kuitenkin tuottanut luku- ja kirjoitustaidon oppiminen, sekä matematiikan perusasioiden hallinta. Niistä taidoista on todella suurta hyötyä arkielämässä”, Chowdhury painottaa.

Turvallisissa tiloissa tytöille ja naisille on annettu myös psykososiaalista tukea.  Useat naisista ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua. Myanmarista paetessaan monet ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi. Naisille on tarjottu mahdollisuus luottamuksellisiin keskusteluihin, joissa he voivat purkaa vaikeita kokemuksiaan. Vakavasti traumatisoineet uhrit on ohjattu ammattiauttajien tuen piiriin. Turvallisista tiloista käsin on tehty myös yhteistyötä terveysviranomaisten kanssa, jotta naiset ovat saaneet fyysisiin vammoihinsa ja terveysongelmiinsa apua.

Koulutuksia pidetään naisille suunnatuissa turvallisissa tiloissa.

”Olemme myös järjestäneet kaikille opiskelijoillemme tuokioita, joissa opetellaan rentoutumista hengitysharjoitusten avulla. Aluksi tämä herätti ihmetystä, ja monet nauroivat ja tirskuivat, kun ohjasimme harjoituksia”, Chowdhury muistelee.

Suhtautuminen muuttui kuitenkin nopeasti, kun naiset huomasivat, että hengitysharjoituksista on hyötyä monenlaisiin vaivoihin.”Yksi opiskelijoistamme kärsi kivuliaasta päänsärystä. Hän sai suurta apua rentoutusharjoituksista, ja päänsärky väheni huomattavasti”, Chowdhury toteaa.

Itseopiskelua kuvien avulla

Maaliskuussa 2020 tilanne leireillä muuttui, kun Bangladeshin hallitus päätti sulkea kaikki opetusta antavat tilat koronapandemian vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu ja kumppanijärjestö DCA päättivät kuitenkin heti, että tyttöjen ja naisten tukemista jatketaan tavalla tai toisella. Hankkeen henkilöstö alkoi tuottaa vinhalla vauhdilla materiaaleja, joiden avulla tytöt ja naiset voisivat opiskella kotoa käsin.

”Mietimme ja pähkäilimme, miten lähes lukutaidottomat henkilöt kykenisivät opiskelemaan itsenäisesti kotona”, Chowdhury huokaisee.

Tueksi saatiin hankkeessa jo koulutetut rohingya-opettajat, jotka pystyivät tekemään kotikäyntejä ja ohjaamaan opiskelua. Koronatilanteen pahentuessa kotikäynnitkin kuitenkin lopulta kiellettiin. Tämän jälkeen opettajat ovat jatkaneet ohjaamista puhelimen välityksellä.

”Nopeasti kävi selväksi, että huomiota on kiinnitettävä oppimateriaaleihin eli laatimiimme työkirjoihin. Niiden tulee olla selkokielisiä, ja ohjeistus tulee olla aina näkyvillä kuvallisen mallin avulla.”

Tällä tavalla Kolylle avautui uusi ura kuvittajana.

”Olen pienestä lapsesta asti piirtänyt paljon, ja olen opiskellut piirtämistä myös taidekoulussa. Olin kirjoittanut tästä ansioluettelooni, ja esihenkilöni bongasi tämän taitoni sieltä”, Chowdhury hymyilee.

Siitä lähtien Koly on kuvittanut oppimateriaaleja ja myös paikalliseen kontekstiin laaditun opetussuunnitelman. Hän on ollut myös vahvasti mukana miettimässä, minkälaiset tehtävät voisivat tuottaa iloa ja lievittää stressiä haastavan leirielämän keskellä.

Chowdhuryn kuvittama työkirjan kansi.

”Muistan omasta nuoruudestani sen, että aina kun minua ahdisti, otin kynän käteen. Piirtämällä pystyn sulkemaan itseni hetkeksi ahdistavan ympäristön ulkopuolelle. Väritystehtävät auttavat keskittymään ja lievittämään stressiä”, Chowdhury toteaa.

Tästä syystä työkirjoihin on sisällytetty myös väritystehtäviä sekä luovia harjoituksia, joita tehdessään naiset saavat esimerkiksi piirtää unelmiensa korvakorut ja suunnitella henna-tatuointeja. Vaikka Suomen ulkoministeriön rahoittama hanke päättyy heinäkuun lopussa, jäävät materiaalit ahkeraan käyttöön. Myös muut järjestöt ovat kiinnostuneet niistä, ja materiaaleista onkin juuri otettu uusintapainos.  Useat sadat rohingya-tytöt ja naiset tulevat opiskelemaan jatkossakin Kolyn piirtämien kuvitusten avulla.

Johanna Kurki

Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavun konsulttina opetussektorilla.