Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon, kirjoittaa pastori Marjut Mulari.
PYSÄYTTÄKÄÄ PAINOKONEET, on tapahtunut ihmeitä!
Yhden ihmeen on raportoitu tapahtuneen Kerion laaksossa Länsi-Keniassa. Kuivuuden lietsomien konfliktien vuoksi karjavarkaaksi ajautunut ja jo varhaisteininä ensimmäisen kerran asetta pidellyt Festus, 24, on koulutuksen avulla päässyt irti väkivallan kierteestä. Nyt hänellä on perhe ja pieni maatila, jossa hän kasvattaa muun muassa mangoja. Festus tekee yhteisössään rauhantyötä, jotta nuoret eivät hänen laillaan ajautuisi rikosten tielle.
On tapahtunut toinenkin ihme. Sodasta yli vuosikymmenen kärsineessä Syyriassa Dalal, 13, on päässyt kouluun. Koulua on kunnostettu esteettömämmäksi, ja Dalal on saanut käyttöönsä pyörätuolin. Hänen perheensä sai myös taloudellista tukea, jotta Dalal välttäisi monen syyrialaistytön kohtalon eli lapsiavioliiton. Nyt hän opiskelee kohti unelma-ammattia asianajajana.
Ihmeitä on tapahtunut myös Suomessa. Maikki, 34, on lapsena saanut käydä ilmaisen peruskoulun ja kouluttautua lopulta maisteriksi, vaikka vasta paria sukupolvea aiemmin sellainen olisi hänen työläissuvussaan ollut sula mahdottomuus. Koulutuksen parissa hän tapasi myös puolisonsa ja suuren osan ystävistään. Nyt hänellä on ihana perhe ja antoisa työ kutsumusammatissaan pappina.
Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon. Tietojen ja taitojen karttuminen ei ole koulutuksen ainoa vaikutus vaan se vaikuttaa ihmisen koko elämään: taloudelliseen asemaan, sosiaalisiin suhteisiin, itseluottamukseen ja tulevaisuususkoon.
”Koulutus on aikamoinen ihmelääke.”
Lehdistä olemme kuitenkin saaneet lukea, kuinka Suomessa on viime vuosien aikana tapahtunut käänteinen ihme. Lasten oppimistulokset ovat lyhyessä ajassa suorastaan romahtaneet, koulut eriytyneet ja opettajat uupuneet. Tilanteesta syytellään vuoroin vanhempia ja vuoroin sosiaalista mediaa, vaikka samaan aikaan poliitikot ovat höylänneet koulutuksen ja perheiden tukemisen määrärahoja kuin omat esivanhempani pettua leipätaikinaan. Nyt samanlaista käänteistä ihmettä tavoitellaan hallitusneuvotteluissa myös köyhimpiin maihin, kun pöydällä on massiivisia leikkauksia kehitysyhteistyöhön.
En voi olla ajattelematta, että entä, jos tämän romahduksen – sekä oppimistulosten että moraalin – syy onkin siinä, että olemme kollektiivisesti menettäneet uskomme koulutukseen? Jos syy onkin pohjimmiltaan siinä, että olemme menettäneet uskomme ihmeisiin?
Jeesus oli aikanaan tunnettu siitä, että hän teki monenlaisia ihmeitä. Hän palautti aisteja, korjasi raajoja, pysäytti verenvuotoja, paransipa epilepsiankin. Aikana, jona sairauksien ja vammojen syntysyystä ei ollut tarjolla tutkittua tietoa ja koulutusta, oli tavallista uskoa, että ne olivat pahojen henkien aiheuttamia. Vahvan stigman vuoksi nämä sairaat ihmiset myös usein suljettiin yhteisöjen ulkopuolelle. Jeesus ei parantanut ihmisiä siksi, että heissä olisi ollut jotain vikaa vaan koska se oli tuohon aikaan ainoa keino nostaa ihmiset osaksi yhteiskuntaa, palauttaa heille heidän toimijuutensa ja jäsenyytensä yhteisössä.
Siksi olenkin varma että, jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun. Juuri siitä koulutuksessa on kyse: ihmisen oikeudesta oman elämänsä toimijuuteen ja yhteisöön kuulumiseen, oli hänen taustallaan mitä tahansa karjavarkauksista petunvuolentaan.
”Jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun.”
Jeesuksen ihmetekoihin toki lukeutuisi sekin, että kouluissa kaikkialla maailmassa olisi toimivat tilat ja hyvät resurssit, korkeasti koulutetut ja palkatut opettajat, ilmainen opetus ja kouluruoka, sopivat ryhmäkoot sekä kaikki oppilaiden tarvitsema erityinen tuki.
Mutta ennen kaikkea Jeesus tekisi sen ihmeen, että hän palauttaisi kollektiivisen uskomme koulutuksen ihmeitä tekevään voimaan. Koska, vaikka kouluilla olisi kaikki resurssit, ei niillä pitkälle pötkitä, jos uskoa koulutuksen siivittämään parempaan tulevaisuuteen ei ole. Kun sitä on, löytyvät koulutukselle resurssitkin.
Näinä päivinä tapahtuu valtavasti pieniä suuria ihmeitä, kun nuoria valmistuu peruskouluista, ammattikouluista, lukioista ja korkeakouluista kaikkialla maailmassa. Suurin lahja heille on, että me yhteiskuntana uskomme heihin. Että uskomme koulutukseen.
KUA laajentaa Ukraina-työtään lähemmäksi eturintamaa
Ponnistelut koulutuksen eteen jatkuvat myös muualla Ukrainassa. Korjatut koulut avaavat oviaan ja päiväkoteihin lahjoitettiin tabletteja.
KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) Ukraina-operaatio laajenee Koillis-Ukrainan Harkovaan, joka on kärsinyt vakavia tuhoja Venäjän suurhyökkäyksen aikana. Vuonna 2022 alkanut KUA:n koulutukseen keskittyvä työ on painottunut Pohjois-Ukrainan Tšernihiviin ja Žytomyriin sekä pääkaupunki Kiovan seudulle.
Harkovassa KUA kunnostaa sodan aikana vaurioituneita kouluja, varustelee pommisuojia ja panostaa koululaisten ja opettajien psykososiaaliseen tukeen.
KUA:n maajohtaja Patricia Maruschak. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
“Työn laajeneminen Harkovaan on iso askel. Se tarkoittaa, että työskentelemme jatkossa lähempänä sodan etulinjaa ja alueella, joka vapautettiin vain muutamia kuukausia sitten”, kertoo Ukrainan-maajohtaja Patricia Maruschak.
Harkovassa opetus järjestetään yhä etäyhteyksin, sillä lähiopetusta pidetään sotatoimien vuoksi edelleen liian vaarallisena. KUA:n työ katsoo jo tulevaisuuteen.
“Haluamme varmistaa, että koulujen pommisuojat ovat varusteltuja ja toimivia, kun koulut pystyvät jälleen avaamaan ovensa lähiopetukselle”, Maruschak perustelee.
Psykososiaalista tukea koululaisille ja opettajille
Harkovaan laajentuva työ on osa EU-rahoitteista koulutusprojektia, jossa ovat mukana myös KUA:n kumppanijärjestöt Save the Children International, People in Need ja War Child Holland.
Ensimmäiset EU-varoin kunnostetut koulut ovat jo toiminnassa Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä. Kahteen pommituksissa vaurioituneeseen kouluun vaihdettiin ehjät ikkunat ja lisäksi sisätiloissa korjattiin vahinkoja. Koulujen 1 500 oppilasta ovat voineet palata lähiopetukseen. Kesän kynnyksellä koulujen korjauksia valmistuu lisää.
Työ painottaa voimakkaasti ukrainalaisten henkistä jaksamista vaikeassa tilanteessa, jossa perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa, perheenjäseniä on rintamalla ja läheisiä on kuollut. Tšernihivissä KUA on jo järjestänyt koululaisille ja opettajille psykososiaalisen tuen aktiviteetteja ja koulutuksia. Vastaava työ jatkuu myös Harkovassa.
Pohjois-Ukrainan Tšernihivissä koulujen pommisuojia on varusteltu sellaisiksi, että lasten oppiminen ei keskeydy edes ilmahälytysten ajaksi. Useissa pommisuojissa koululaiset voivat viettää myös öitä, jos tarve vaatii. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Kirkon Ulkomaanapu on läpi vuoden tukenut ukrainalaisia oppilaitoksia myös erilaisissa tarpeellisissa laitehankinnoissa. Huhtikuun lopussa KUA lahjoitti Pirkko ja Tarmo Vahvelaisen säätiön tuella kolmeen päiväkotiin Kiovan alueella tablettitietokoneita. Tabletteihin oli asennettu valmiiksi sovellus, jonka avulla päiväkotien alle 6-vuotiaat lapset voivat tehdä iälleen sopivia tehtäviä.
Tabletti sovelluksineen sisältää yli 1 800 erilaista tehtävää ja peliä, joiden avulla pienet lapset voivat opiskella perheidensä ja päiväkodin henkilökunnan kanssa. Sovellus toimii myös offline-tilassa, joten oppiminen voi jatkua myös ilmahälytyksen aikana pommisuojassa.
Tekoja: Keniassa ilmastokriisi tekee nuorista karjavarkaita – kuuntele tarina Yhteisvastuukeräyksen dokumenttikuvausten takaa
Kenian Kerion laaksossa karjavarkaudet ovat olleet jo pitkään osa arkista elämää. Panoksena verisissä mittelöissä on arvokas karja, joka takaa perheille toimeentulon. Pitkittynyt kuivuus on lisännyt paikallisten ahdinkoa entisestään. Tekoja-podcastin juontaja Ulriikka Myöhänen soitti kaukopuhelun KUA:n viestinnän asiantuntijalle Elisa Rimailalle, joka oli syksyllä 2022 Kerion laaksossa tekemässä Yhteisvastuu-dokumenttia. Tapaamme jaksossa myös entisen karjavarkaan Kipkoririn, joka pääsi irti väkivallasta, kouluttautui ja ansaitsee toimeentulonsa viljelemällä.
YHTEISVASTUUKERÄYKSEN teema on vuonna 2023 Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Keräyksen tuotoista 60 prosentilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun kohteissa tehtävää työtä maailman katastrofialueilla. Varoilla autetaan katastrofien, konfliktien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa hätätilanteissa hauraimpia yhteisöjä, vanhuksia ja perheitä.
Kenia on Kirkon Ulkomaanavun esimerkkikohde katastrofityöstä vuonna 2023. Afrikan sarvea vaivaava pitkittynyt kuivuus uhkaa miljoonien ihmisten toimeentuloa ja elinolosuhteita erityisesti niissä osissa Keniaa ja Somaliaa, joissa elanto on sidottu paimentolaisuuteen. Kun jo viidennet sateet kevään 2020 jälkeen ovat jääneet hyvin vaatimattomiksi, ovat karjan laidunmaat käyneet olemattomiksi. Kamppailu laitumista ja sitä kautta myös omasta toimeentulosta on yksi syy sille, miksi väkivalta ottaa vallan Kenian Kerion laaksossa joka vuosi.
Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila matkusti lokakuussa 2022 Kerion laaksoon kuvaamaan Yhteisvastuukeräyksen dokumenttielokuvia yhdessä kuvausryhmän kanssa. Matkan aikana kuvausryhmä tapasi ja haastatteli sekä nuorempana karjavarkaiden joukkoon kuulunutta nuorukaista että nuorta naista, joka oli jäänyt leskeksi ja kahden pienen lapsensa yksinhuoltajaksi, kun naapuriyhteisöstä peräisin olleet karjavarkaan surmasivat hänen puolisonsa.
Tekoja-podcastin kauden 2023 ensimmäisessä jaksossa juontaja Ulriikka Myöhänen ja Elisa keskustelevat Kerion laakson tilanteesta ja ilmastokriisin vaikutuksista väkivallan juurisyihin.
Hei missä sä meet tällä hetkellä? Onks sulla aikaa jutella.
Elisa [00:00:17]:
No joo me ollaan täällä Keniassa Kerion laaksossa, nii on mulla, just sattuu olemaan hetki aikaa.
Ulriikka Myöhänen [00:00:25]:
No okei. Onpas mahtava juttu, että sain sut kiinni. Minkäslainen keli siellä Keniassa on ollu nyt?
Elisa [00:00:32]:
No siis täällähän on siis aivan tämmönen helteisen kesäisen äärimmäisen kuuma, et joka päivä on ollu kolmeekymmentä astetta. Ja aika moinen aurinko polttaa päiväntasaajalla melkeen kun ollaan niin ei mikään ihme.
Ulriikka Myöhänen [00:00:51]:
Okei, onks noi ollu nyt vuodenaikaan nähden ihan tavalliset sääolosuhteet?
Elisa [00:00:58]:
No mun käsityksen mukaan vähän niinku odotellaan, että ihan just pitäis alkaa sadekauden. Mutta niinkun uutisissakin on ollut tässä aika ajoin pidemmän aikaa tietoo siitä, että siis nää sateet on täällä itäisessä Afrikassa olleet vähän häiriintyneet tässä viimesen parin vuoden aikana, eli kunnon sateita ei oo oikeestaan saatu näillä seuduilla kuluneiden kahden vuoden aikana, vähän reilunki kahen vuoden aikana. Että vähän jännittävää on. On täällä vähän ripsiny iltasin ja öisin täällä, missä me ollaan yövytty, mutta aika kuivaa on.
Ulriikka Myöhänen [00:01:44]:
Niinpä. Yleensä tää Suomen syksy on sellasta aikaa, että sielläki mitäis enemmälti sadella sitte.
Elisa [00:01:50]:
Kyllä, kyllä.
Ulriikka Myöhänen [00:01:52]:
No hei te ootte ollu kuvaamassa sitä yhteisvastuudokkaria kirkon ulkomaanavun viestinnän porukalla, niin mites teillä on reissu menny ja mitä teille on jääny päällimmäisenä mieleen?
Elisa [00:02:02]:
No siis ilmastonmuutoshan vaikuttaa tosi paljon täällä ihmisten paikallisten ihmisten elämään. Ja kuten kaikkialla muuallakin se ei vaikuta silleen tasapuolisesti kaikkiin samalla tavalla, vaan se on ehkä vähän jopa tehny osasta tätä Kerion laakson elämää paljon hankalampaa kun taas sitten toisessa osassa. Elikkä tässä kukkuloiden puolella, missä me ollaan nyt paljon oltu, on vähän vihreempää. Sit tosta menee tommonen toi Keriojoki, jonka toisella puolella alkaa toinen maakunta, Baringo. Me ollaan siis oltu nyt täällä Elgeyo-Marakwetin puolella. Niin tuolla Baringon puolella, mikä on enemmän tuolla laaksossa, niin sen huomaa siinä melkeen heti siinä joen ylityksen jälkeen, miten se maasto muuttuu sellaseks tosi kuuma tai sellaseks hiekkaiseks, et siellä ei ookaan enää semosta aluskasvillisuutta. Täs tää ilmastonmuutos on voimistanu sitä sellasta, et siel ei kasva juuri mitään paitsi piikkipuskaa ja kaktusta. Ja sithän se tuota täällä on aika aktiivinen on- ja off -tyyppinen konflikti näiden eri ihmisryhmien välillä, mikä johtuu just osittain karja, johtuu se siitä, että on huono, kaikki on kauheen riippuvaisia karjasta, ja tuolla toisella puolella on kauheen huono laiduntaa sitä karjaa, ja täällä toisella puolella on vähän parempi. Täällä on toimeentulo tosi paljon siitä karjasta kiinni ja toisella puolella vähän enemmän ku toisella, niin se on on sellanen pitkällinen konflikti, joka liittyy toimeentuloo mutta myös ilmastonmuutokseen, joka hankaloittaa toimeentuloa.
Ulriikka Myöhänen [00:04:00]:
Okei, kuulostaa aika haastavalta tilanteelta. Pakko kysyy tosta tarkemmin, kun siis Keniahan ei oo mulle mitenkään erityisen tuttu maa, niin missä päin Keniaa tää Keriojoki sijaitsee, niin missä päin ilmansuunnallisesti tällä hetkellä olette?
Elisa [00:04:15]:
Joo, Keriojoki tosiaan halkoo tämmöstä Kerion laaksoa, joka sijaitsee, tää on Nairobista vähän luoteeseen. Eli tää tavallaan ei olla missään Ugandan rajalla, mutta luoteeseen päin.
Ulriikka Myöhänen [00:04:37]:
Nii just. Kerroit, että tää ilmastonmuutoksenki haastama tilanne on aiheuttanu jo pitkän aikaa ihmisten ja ihmisryhmien välille kahnauksia paikallisia konflikteja, niin mitä kaikkea näiden konfliktien taustalla oikeestaan on?
Elisa [00:04:56]:
Siis joo vähän eri tietojen mukaan tää konflikti on jo alkanu 60-luvulla enemmän tai sitte 90-luvun alussa, ja sit se on käsittääkseni kiihtyny koko ajan. Täällä etenki sillon ku kuiva kausi alkaa ja laiduntaminen käy hankalaks, nii sitte ihmiset rupee tai tää konflikti rupee aktivoitumaan. Ja tää on kyse, mikä tätä konfliktia tuottaa, niin siinä on periaatteessa kolme asiaa. Et se on se, että ihmisten pääasiallinen toimeentulo tällä seudulla koko Kerion laaksossa oikeestaan on perinteisesti liittyny tähän karjaan lihakarjaan, et se on tää, et ne voi olla myös kameleita. Lihanautoja ja kameleita. Se on arvokkainta omaisuutta, mitä ihmisillä täällä on. Et jos sulla ei ole karjaa, niin sit sulla ei käytännössä oo kauheesti omaisuutta. Täällä on sit tähän liittyen on ilmeisesti vähän sellanen vois sanoa, että ammattirikollisuus, mutta on myös tällästä ammattirikollisuus siihen liittyen, että varastellaan sitä karjaa puolin ja toisin. Ja ei pelkästään näiden kahden mainitseman alueen välillä, vaan myös laajemmin. Että tossa oli just Turkanan alueella pari viikkoa aikasemmin ku me tänne tultiin nii oli sellanen tosi iso karjavarkaus, jossa kuoli kaheksan poliisia, ja oli tavallaan siis sellanen, et ne on ammattirikollisia ja niillä on tuliaseet käytössä ja näin, mut sit toisaalta tähän liittyy myös vähän sellasta samaa, ku vähän joka puolella semmoseen radikalisoitumiseen, että se on myös osa sellasta perinteistä nuorten miesten initiaatioriittiä, että pitää osoittaa oma miehuus jollain tavalla, ja se on liittyny tälläseen koti, paitsi että puolustetaan omaa kotia ja omaisuutta naapureilta, mutta myös osallistutaan sellasiin tilanteisiin, joissa varastetaan niiltä naapureilta sitten taas sitä karjaa.
Ulriikka Myöhänen [00:07:25]:
No aika hurja tilanne. Onks se ihan osa tämmöstä aikuistumista paikallisilla nuorilla sitte, että pitää varastaa karjaa, että voi tulla mieheksi.
Elisa [00:07:35]:
Osittain on, mutta tässä on myös vahvasti se, että on tullu todettua, että on jotkut markkinat, jotka sitten ostaa niitä varastettuja eläimiä, että se on tavallaan toimeentulon tapa sitte myös. Että se on ihan, että kun pojat alkaa lähestyä teini-ikää, niin saatetaan ottaa mukaan näihin erilaisiin ryöstelyoperaatioihin tai vähintään puolustamaan sitä omaa karjaa sitte. Mutta oli siitä ilmastonmuutoksesta puhetta, niin se myös tuo sitä konfliktia, kun ihmiset tulee laiduntamaan tuolta kuivalta puolelta tänne vähän rehevämmälle puolelle, niin se synnyttää eripuraa ja toki luo niille varkaillekin tilaisuuksia sitten. Että näin. Mutta pääasiallisesti tilanne on se, että karja on arvokasta, ja sitä varastellaan molemmin puolin ja kaikkien välillä suunnilleen. Ja etenki sillon kun on kuivakausi, se tilanne eskaloituu.
Ulriikka Myöhänen [00:08:48]:
Kuulostaa paikallisesti aika haastavalta tilanteelta tosiaan, kun on haastava tilanne näiden sateiden kanssa, jotka ei oo nyt pariin vuoteen tullu kunnolla. Ilmastonmuutos kiihtyy. Resursseja on vähän. Toimeentulo on niin riippuvainen tästä karjasta ja sit on vielä nää kahnauksia aiheuttavat karjavarkaudet. Tosi haastavan kuulonen tilanne. Ootsä siis päässy juttelemaan näiden paikallisten karjavarkaiden kanssa siellä, vai onks he jossakin piilossa?
Elisa [00:09:20]:
No eihän he silleen välttämättä huutele itsestään, että täällä ollaan. Mutta meillä on ollu täällä kirkon ulkomaanavulla on ollu sellanen rauhan projekti, jossa on sitten tenty sekä nuorten että naisten ryhmien kanssa sellasta rauhan työtä, johon liittyy myös toimeentulotyötä, eli järjestetään tai annetaan mahdollisuuksia ihmisille johonkin muuhun toimeentuloon kun karjankasvatukseen esimerkiks maanviljelykseen siellä, missä se on mahdollista. Ja sit on esimerkiks mehiläisten kasvatusta, koska mehiläiset ei oo häiriintyny tästä ympäristöstä tällä seudulla. Mut joo, kyl me tavattiin tosiaan yks entinen karjavaras tossa kuvausten yhteydessä ja jututettiin häntä, ja hän kerto aika paljon siitä elämästä, että mitä se oli ja mikä johti siihen, että hän pääty nuorena poikana jo sitte mukaan näihin. Ja hänellä oli itseasiassa tavallaan koskettava tausta, että täs on vielä se, että tähän on sukupolvia kiertyny tähän, niin hänenki isänsä oli kuollu karjavarkaiden hyökkäyksessä, kun hän on ollu vielä pieni. Mutta voitais ehkä kuunnella. Mulla on tässä ääninäyte Koririn tarinasta, niin tota kiinnostaisko sellanen?
00:11:00]: [ääninäyte]
Elisa [00:11:33]:
Joo, elikkä tosiaan täähän on niinku hänki kerto tossa nauhalla, niin heitä saattaa olla satoja tai useampi sata nuorta miestä ja jopa lapsia, niin kokoontuu yhteen, et ne päättää jossain määrin siitä, millon ne lähtee ja mitä ne tekee ja mihin ne menee. Ja se tuntuu ihan valtavalta tälleen se eläinten määrä, mitä ne pystyy sieltä kuljettamaan. Ja kun tää on oikeesti sellasta piikkipuskasta maastoa kaikin puolin. Täällä on myrkyllisiä käärmeitä, mustaa mambaa ja vastaavaa. Niin jotenkin kun tää kaikki tapahtuu yön pimeydessä, ja ei oo tosiaan katuvaloja eikä välttämättä kuljeta teillä. Täällä ei siis kovin monia teitä mene, että niitä pitkin pääsis paikasta toiseen salaa, niin tuntuu ihan älyttömältä, miten isoja määriä eläimiä he pystyy viemään kerralla ja miten toimii tavallaan tosi järjestäytyneestikin.
Ulriikka Myöhänen [00:12:47
Siis miten ison skaalan hommaa se on, että miten paljon niitä eläimiä yleensä viedään kerralla, et onks kyse yksittäisistä vai ihan kokonaisista laumoista vai?
Elisa [00:12:58]:
No se riippuu just siitä, kuin monta ihmistä siihen ryöstöön osallistuu. Mutta jos siihen osallistuu niinku hänki kertoo jotain parisataa tämän puolen nuorta tai miestä, niin niit saatetaan siis ihan tuhat jopa ellei jopa parituhatta yhden yön aikana käydä hakemassa. Mut sit ne jaetaan, et kukaan ei kuljeta niin isoa laumaa tietenkään. Et se ehkä herättäis jo vähän huomioo
Ulriikka Myöhänen [00:13:33]:
Vois olla ehkä vähän.
Elisa [00:13:34]:
Vaan sitte tota mut et tota tosi kiinnostavaa oli kuulla, kun hän kerto näistä retkistä, mitkä on jo menneisyyttä hänen kohdalla.
Ulriikka Myöhänen [00:13:53]:
Tavallaan ymmärtää sen, kun se toimeentulo tulee tällä alueella tästä karjasta, niin jotenki tavallaan inhimillisesti ymmärtää sen, että voi syntyä tällasia tilanteita, joissa se karjan varastaminen tuntuu tosi houkuttelevalta vaihtoehdolta ja keinolta lisätä sitä omaa toimeentuloa ja oman perheen hyvinvointia. Mut eihän tää kovin kestävää toimintaa tietenkään oo.
Elisa [00:14:17]:
Nii.
Ulriikka Myöhänen [00:14:18]
Onks kirkon ulkomaan avulla jotain eväitä auttaa näitä paikallisia ihmisiä?
Elisa [00:14:21]:
No siis se, mitä täällä on tosiaan tehty, on sitä toimeentulotyötä, et tavallaan kun ohjataan se energia johonkin muuhun, mitä täällä voi tehdä, niin käytännössä niinku tämänkin nuorukaisen tapauksessa, niin hän oli saanut itselleen kunniallisen elannon siitä, että hän viljelee maata, ja hänellä on sellanen pieni putiikki. Täällä kasvaa mangoja tosi paljon, niin esimerkiks niitä mangopuita kasvattamalla voi saada toimeentuloa itselleen, ja tuolla, missä on vähän vaikeempi kasvattaa mitään tuolla toisella puolella, niin siellä on just mehiläisten kasvatusta ja hunajaa ja tän tyyppistä, ja toki toimeentulo on ongelma myös niille naisille, jotka on esimerkiks että puoliso on kuollu näissä konflikteissa. Mut sit on yks juttu vielä, missä sitten täällä on varsin kiinnostava projekti on noille nuorille miehille just suunnattu tämmönen jalkapallokerho, missä ne sitten harjottelevat ja sitten ne käy pelaamassa sellasia ystävyysotteluja tai turnauksia näiden naapurimaakuntien nuorten kanssa, ja kuulemma täällä on joskus tehty niinki, että on sekotettu ne joukkueet sitte vähän yllätyksenä ja sanottu, että nyt pelaatteki sekajoukkueena, et joutuuki pelaa samassa joukkueessa. Ja me käytii kattomassa
Ulriikka Myöhänen [00:16:13]:
Nii just, sehän on kiinnostavaa
Elisa [00:16:16]:
Nii me käytii kattomassa yhtä sellasta peliä, joka järjestettiin täällä olomme aikana, ja kyl täytyy sanoa, että ei niin siistiä jalkapalloa nää, kun avaa telkkaria ja yrittää kattoa jotain valioliigaa tai jotain kansainvälistä ottelua. Ei sillä, että minä katsoisin jalkapalloa kovin usein, mutta mitä minä pystyin sieltä kentän reunalta sanomaan, niin ei ollu sellasta repimistä ja tönimistä ja nyhtämistä, vaan aika hyvin pelattiin palloa.
Ulriikka Myöhänen [00:16:47]:
Oliko tää jalkapallojuttu siis millä lailla Kirkon Ulkomaanapuun liittyvä? Tuetaanko me tätä toimintaa?
Elisa [00:16:53]:
Joo, se on osa meidän rauhantyötä tällä alueella.
Ulriikka Myöhänen [00:16:58]:
Aivan.
Elisa [00:16:59]:
Sit hän sano myös
Ulriikka Myöhänen [00:17:04]:
Rauhan työ kuulostaa, sano vaan.
Elisa [00:17:06]:
Sano siitä vielä, että samalla oppii myös tuntemaan toisella puolella olevia nuorukaisia, niin siinä syntyy sellasia melkeen jopa ystävyyssuhteita, että tuntee ne toisella puolellla olevat tyypit, niin sit on ehkä vaikeempi lähtee sotajalalle niiden kanssa.
Ulriikka Myöhänen [00:17:31]:
Se on varmasti justiinsa näin. Rauhantyö kuulostaa konseptina siltä, että se tapahtuu jossain tosi korkeella tasolla pyöreissä pöydissä hienoissa saleissa, mutta tää on hyvä esimerkki siitä, miten sitä voi ihan paikallistasolla tehdä. Pystytään tällästä vuoropuhelua eri ihmisryhmien ja yhteisöjen välille kehittämään.
Elisa [00:17:54]:
Joo, kyllä. Se on nimenomaan siis tää on ollu Kirkon Ulkomaanavun työssä se keskeisessä asemassa, että kaikki otetaan mukaan siihen rauhantyöhön, ja erityisesti naiset. Et koska naiset edustaa myös luonnollisesti näiden nuorten äitejä siinä, niin aika monelle se äidin sano on mahdollisesti se, mitä ne kuuntelee. Ei kaikki. Niinku tämäki meidän nuorukainen, jota haastateltiin, niin kerto, ettei hän moneen vuoteen kuunnellu, mitä äidillä oli sanottavaa näistä karjavarkaushommista, mutta joo siis naiset on tosi tärkeessä asemassa rauhan työssä.
Ulriikka Myöhänen [00:18:44]:
Hei sä oot jutellu paljon kenialaisten nuorten kanssa tässä viime viikkoina siellä, ja tässä meidänki puhelun aikana on tullu aika paljon näitä haasteita ja vähän myös ratkasuja niihin, mutta millanen käsitys sulle on syntynyt, että millasta tulevaisuutta nuoret näkevät itselleen siellä? Tää maailmantilanne on kuitenkin aika hurja tällä hetkellä ihan globaalistikin.
Elisa [00:19:03]:
Tääl on ollu niin pitkään sellasta turvattomuutta ja väkivallan kierrettä, että se on ehkä vähän vaikee ehkä ajatella, että se sillee loppuis, mutta yllättävän moni, nyt täällä on siis ollu useamman kuukauden ajan tosi rauhallista, mutta tilanne voi muuttuu tosi äkisti. Mut siis yllättävän moni on myös sanonu, kun niiltä on kysyny, että pelottaako tai tunteeko olonsa jotenki turvattomaks, nii ne on vaan ollu silleen, no ei, [en saa sanasta selvää] as usual, että siihen kysymykseen on ollu sillee vaikee saada. Mut sit taas ne, jotka on koulussa, niin ne on sit taas varmaan aika motivoituneita tekemään siellä koulussa ollessaan kovasti hommia, että pääsee pitkälle.
Ulriikka Myöhänen [00:20:05]:
Mikä se yleistilanne siellä alueella nyt on, missä te ootte ollu muutaman viikon ajan? Käykö lapset ja nuoret koulua? Onko mahollista ylipäätään päästä kouluun?
Elisa [00:20:13]:
No se itseasiassa riippuu tosi paljon siitä, että missä nää lapset ja nuoret on. Että ymmärrettävistä syistä erityisesti tän vähän niinku kahden alueen raja-alueelta on ilmeisesti aika paljon kouluja tyhjentyny, että niissä ei oo normaali oppilasmäärä. Yhessä koulussa, missä me käytiin vierailulla, ne sano, että siellä on normaalisti joku reilu tuhat oppilasta, mutta sitten helmikuun jälkeen, kun helmikuussa oli vuos sitte paha tilanne päällä, niin sillon on muuttanu tosi paljon ihmisiä pois täältä tai vähintään ne on lähettäny lapset muualle kouluu, jotka on voinu lähettää, että noi koulut on aika paljon tyhjentyny. Mutta sitte erityisesti tuolla Baringon puolella ja Länsi-Pokotin alueella on ilmeisesti myös niin, että niitä kouluja on ollu jotenki vähän huonosti tai kaikilla ei oo mahdollista mennä niihin, koska köyhyys, koska lapset tarvitaan paimentamaan niitä eläimiä. Katsotaan tärkeämmäksi, että ne on paimentamassa eläimiä, tai että se on lapsille turvallisempaa vanhempien mielestä, kun että he kulkis pitkän matkan kouluun tai olis siellä koulussa, johon saattaa myös hyökätä vaikka se ei periaatteessa ole se ensisijainen kohde. Niin kyllä se kouluun pääseminen on selkeesti sellanen kynnyskysymys, ja sen eteen on nyt alettu tehdä paljon töitä kirkon ulkomaanavunkin puolelta.
Ulriikka Myöhänen [00:22:13]:
Joo. Vielä kysyn sen, kun mainitsit siitä, että monesti lasten työpanosta tarvitaan kotitöissä tai karjan hoitamisessa ja huoltamisessa. Nii miten sit tyttöjen elämä, et onks heillä samanlainen, et miten tytöt tekee? Käyks he koulua?
Elisa [00:22:32]:
Joo no siis käy ja ei käy ihan ku pojatkin periaatteessa. Sit taas tyttöjen, et täällä tyttöjen asema ehkä perinteisesti on ollu se, että he on ollu kotona ja auttanu kotitöissä, ja valitettavan moni menee naimisiin tosi nuorena, jopa ihan teini-ikäsenä. Toinen asia, mikä osassa tätä laaksoa vaikeuttaa sitä lasten, erityisesti tyttöjen, koulunkäyntiä on se, että tääl on eläny varsin vahvana ja ilmeisesti elää vieläkin se tyttöjen silpomisen perinne, ja elikkä tyttö tavallana kun tulee sopivaan ikään, mikä on siinä varhaisteini-iässä, niin se tarkottaa yleensä, että jos perheellä tekee jotenki tiukkaa, nii on kannattavampaa hommata sille tytölle puoliso, koska sitten saa sieltä toiselta puolelta jotain karjaa tai jotain omaisuutta ja tilanne paranee tällä tytön lapsuudenperheellä. Mutta samalla se tarkottaa sitä, että työtn koulunkäynti loppuu. Tälläsiäkin esimerkkejä on toki tullu eteen.
Ulriikka Myöhänen [00:24:01]:
Kyllä. Kuulostaa tosiaan, että monenlaisia haasteita siellä paikallisissa yhteisöissä tällä hetkellä on. Ja onneks joitakin ratkaisujaki ollaan pystytty kehittämään esimerkiks just tää rauhantyö, mikä tapahtuu paikallisesti näissä yhteisöissä, ja hienona esimerkkinä toi jalkapallohanke ja jalkapallon pelaaminen eri yhteisöjen välillä. Se kuulostaa ihan mahtavalta jutulta.
Elisa [00:24:27]:
Joo ja tytöille on sit ja nuorille naisille semmosia omia tavallaan nuorten naisten ryhmiä, missä he voi tavata toisiaan.
Ulriikka Myöhänen [00:24:38]
Okei, kiva. No te ootte ollu siellä nyt sen pari viikkoa kuvaamassa yhteisvastuudokumenttia, niin millä tavalla tää paikallinen yhteisö on ottanu teidät vastaan?
Elisa [00:24:48]:
No kyllähän luonnollisesti ollaan herätetty aika paljon huomioo perinteisesti jo sen puolesta, millasella kalustolla me tullaan ja liikutaan. Ja siitäki syystä, että tää ei oo perinteisen turismin aluetta ainakaan vielä ja näin. Mutta ihmiset on kyllä ketä ollaan tavattu, tosi ilosia ja toivottanu meidät tervetulleeks tosi kauniilla tavoilla ja ollu auttavaisia niin paljon ku voi. Ja sit on ollu tietysti vähän hyvä huomata, miten asiat toimii paikallisesti. Että meillä on ollu molemmilta puolilta paikallinen tällanen kyläpäällikkö tai aluepäällikkö matkassa mukana, niin se helpottaa myös sitä, miten päästään lähestymään. Hyvin perinteistä tai paikallisesti hyvin perinteisin tavoin täällä pitää vaan toimia, että kun menee ihmisiä tapaamaankin, niin se ei oo vaan niin, että koputetaan oveen, vaan ensin menee päällikkö ja sitte me mennää perässä ihmeteltäviks sinne. Mutta pääosin tosi positiivisesti.
Ulriikka Myöhänen [00:26:14]:
Joo. No siltä kyllä kuulostaa. Hyvä juttu. Mutta eiks sulla ollu nyt jotain kuvauksia tulossa tässä iltapäivälläki, niin mä taidan päästää sut jatkamaan hommia siellä Keniassa.
Elisa [00:26:26]:
Joo, kiitos. Kohta lähdetään taas tonne 30 asteen helteeseen rytyyttelemään.
Ulriikka Myöhänen [00:26:32]:
Oho. Tsemppiä paljon matkaan, ja turvallista kotimatkaa sitten, kun sen aika koittaa. En malta oottaa, että nään sen dogumentin
Laadukas koulutus on perusedellytys niin köyhyyden vähentämiselle, työpaikkojen luomiselle, talouskasvulle, tasa-arvolle, vakaille demokratioille kuin ilmastonmuutoksen torjumiselle. Saatua koulutusta mikään sota tai kriisi ei voi ottaa pois.
KOULUJEN MERKITYSTÄ ei voi liioitella. Tietojen ja taitojen kertymisen lisäksi koulut ovat lapsille ja nuorille turvallisia tiloja, kun heidän ympäristöään koettelevat kriisit ja katastrofit. Siksi onkin erityisen tärkeää huomata, että 222 miljoonaa kriisialueilla elävää lasta ja nuorta tarvitsee tukea koulutukseen.
Suomi on nostanut koulutuksen kehitysyhteistyön painopisteeksi – tämän pitää näkyä vahvemmin myös humanitaarisessa avussa. On tärkeää, että koulutus tavoittaa kaikki lapset ja nuoret – myös tytöt ja nuoret naiset sekä haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret, erityisesti vammaiset.
Muna Mohamed Haydar, 17, opiskeli kotonaan Somalian Hudurissa keväällä 2021. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Somalian syrjäseuduilla erityisesti tyttöjen koulutusta ja lasten ja nuorten psykososiaalista tukea tarjoavia ohjelmia. ”Tykkään käydä näillä tunneilla, koska ne ovat ilmaisia ja tunnen oloni turvalliseksi. Pidän opettajistani ja he opettavat hyvin. Lempiaineeni on matematiikka ja tykkään laskemisesta. Koulutus auttaa meitä rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta”, kertoo Muna koulunkäynnistään. Kuva: Ismail Taxta
Koulutuksen merkitys korostuu kriisien keskellä
Alati muuttuvassa maailmassa koulutuksen merkitys korostuu, koska koulutus antaa ihmisille tietoja ja taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin mukautumaan ympäristönsä vaatimuksiin ja ratkaisemaan uudet ongelmat. Myös demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen juurruttamisessa koulutus on avainasemassa. Suuressa osassa maailmaa ilmastonmuutosta ei edes mainita vielä opetussuunnitelmassa.
Koulutus on sijoitus tulevaisuuteen. Koulutetut nuoret pärjäävät paremmin työmarkkinoilla joka puolella maailmaa. On kuitenkin tärkeää tukea myös sellaista koulutusta, joka antaa valmiudet luoda uusia työpaikkoja.
Nepalilainen Kalawati perusti oman ompelualan yrityksensä sen jälkeen, kun hän valmistui KUA:n tukemaan ammatilliseen koulutukseen. Nyt Kalawati jakaa osaamistaan kouluttamalla muita nuoria naisia. Kuva: Jari Kivelä
Afrikan maissa joka vuosi noin 10–12 miljoonaa nuorta tulee työmarkkinoille, mutta uusia työpaikkoja syntyy vain 3 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että Useissa kehittyvissä maissa ammattiin tai yrittäjyyteen johtavan koulutuksen kehittäminen on jäänyt vähälle huomiolle.
Kohtaanto-ongelma nuorten taitojen ja työnantajien tarpeiden välillä on suuri. Koulutuksen laadun ja saatavuuden parantamisessa opettajien koulutus ja hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää. Valitettavan usein opettajat on jätetty sivurooliin koulutuksen kehittämisponnisteluissa.
Ammatillista koulutusta kaivataan myös uusilla aloilla
Työpaikkoja syntyy yhä enemmän ei-perinteisille aloille, joihin ei ole olemassa ammatillista koulutusta riittävissä määrin. Luovat alat, digitalisaatio ja ilmastonmuutosta torjuva vihreä siirtymä ovat sellaisia alueita, jonne myös uusia työpaikkoja syntyy. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen, uusiin aloihin panostaminen ja opettajien osaamisen vahvistaminen ovat sellaisia alueita, joissa Suomella on paljon annettavaa.
Erityisen tärkeää on tuoda yhteen kansalaisjärjestöt, yksityinen sektori sekä julkiset toimijat. Suomalainen koulutusosaaminen tunnistetaan ja koulujärjestelmäämme arvostetaan maailmalla laajalti. Suomi on nostanut koulutuksen kehityspolitiikan painopistealueeksi ja koulutuksen tukemisella on suomalaisten laaja tuki.
Kirkon Ulkomaanavun tukemat kesäklubit tarjosivat ukrainalaisille lapsille psykososiaalista tukea ja mielekästä tekemistä vuonna 2022 Tšernihivin alueella. Lapsille järjestettyihin aktiviteetteihin sisältyi opettajien ohjaamana muun muassa liikuntaa, leikkejä ja pelejä, taideterapiaa, keskustelukerhoja ja englannin kielen oppitunteja. Kuva: Antti Yrjönen/KUA
Kirkon Ulkomaanavun saavutuksia koulutuksen alalla vuosina 2018–2022
Tuimme joka vuosi 245 000–350 000 lasta ja nuorta koulunkäynnissä.
Tukemme avulla yhteensä 2 700 vammaista lasta pääsi koulutuksen piiriin tai jatkoi koulunkäyntiään.
Lisäksi panostimme inklusiivisen koulutuksen kehittämiseen osana opettajien koulutusta useissa ohjelmamaissa.
Olemme kouluttaneet toimintamaissamme lähes 20 000 paikallista opettajaa ympäri maailman.
Pitkäjänteisen vaikuttamistyön myötä opinto-ohjaus otettiin mukaan Kambodžan kansalliseen koulutusstrategiaan. KUA koulutti maan ensimmäiset opinto-ohjaajat.
Vuonna 2022 olemme tukeneet Ukrainassa koulutusta sodan aiheuttaman kriisin keskellä kouluttamalla opettajia tarjoamaan lapsille psykososiaalista tukea ja järjestämällä noin 6 000 lapselle kesätoimintaa Tšernihivin alueella, joka oli sodan alkaessa jonkin aikaa Venäjän miehittämä.
KUA on käynnistänyt Ukrainassa EU-rahoitteisen suuren koulutushankkeen yhdessä kolmen muun järjestön kanssa.
Kirkon Ulkomaanapu aloittaa koulutustyön Syyrian Raqqassa ja Aleppossa
Yli vuosikymmenen mittaisen sodan myötä syyrialaisten avuntarpeet ovat yhä suuria. KUA laajentaa operaatiotaan maan pohjoisosiin Syyrian humanitaarisen rahaston avulla.
KIRKON ULKOMAANAPU (KUA) laajentaa avustustyötään Pohjois-Syyriaan Raqqan ja Aleppon alueille.
Työ keskittyy koulutuksen laadun parantamiseen sekä koulujen korjaamiseen ja varusteluun. Lapsille ja nuorille järjestetään lisäopetusta, ja opettajat saavat koulutusta. Työllä tuetaan myös oppilaiden ja opettajien psykososiaalista hyvinvointia. Lisäksi KUA varustelee kouluja aurinkopaneeleilla, joiden avulla kouluihin saadaan sekä valot että juokseva vesi.
Moni muistaa Raqqan äärijärjestö Isisin vuonna 2014 valtaamien alueiden pääkaupunkina Suurin osa alueen kouluista tuhoutui tai vaurioitui sodan aikana taisteluissa ja yhteenotoissa. Isis ei enää hallitse Raqqaa, mutta nelivuotisen ajanjakson vaikutukset näkyvät yhä alueen kouluissa.
“Lapset elävät yhä hävityksen keskellä. Moni heistä rekrytoitiin äärijärjestöön, osa näki perheensä ja sukulaisten teloituksia. Äärijärjestö vaati alueen koulujen sulkemista, ja moni on ollut poissa koulusta yli neljä vuotta. Lasten pitää nyt päästä rakentamaan tulevaisuuttaan”, painottaa KUA:n Syyrian-toimiston ohjelmapäällikkö Karam Sharouf.
Talous tiukilla ja talvi tekee tuloaan
Sodan ja sitä seuranneen talouskriisin myötä Raqqan alueen perheet elävät keskimäärin 18 Yhdysvaltain dollarin kuukausituloilla. Avuntarpeet ovat jo nyt suuria, ja lisäksi alueelle on arvioiden mukaan palaamassa sieltä aiemmin paenneita ihmisiä. Myös Aleppoon on viime aikoina palannut paljon alueen entisiä asukkaita.
“Arvioiden mukaan Aleppossa on 75 000 lasta, jotka eivät käy koulua. Alueella on solmittu viime aikoina paljon lapsiavioliittoja, koska avioliitot ovat epätoivoinen keino tuoda perheille taloudellista turvaa”, Sharouf kertoo.
Talvi tuo lisää vaikeuksia ihmisten elämään. Polttoaineen saatavuushaasteiden ja korkeiden hintojen vuoksi talojen lämmittäminen on lähes mahdotonta. Pienten tulojen vuoksi ihmisillä ei ole varaa tehdä hankintoja talven varalle.
KUA antoi Dalal-tytölle pyörätuolon ja hänen perheensä sai käteisavustusta, jotta Dalal pääsisi kouluun. KUA:n koulutushankkeet Syyrian Hamassa ja Homsissa rahoitettiin YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella.
Myös vammaiset lapset saavat tukea
Avustustyön laajentaminen Aleppoon ja Raqqaan YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston (SHF) tuella. Aiemmin KUA on tukenut koulunkäyntiä ja järjestänyt hätäapua Syyrian länsiosissa Idlibissä, Hamassa, Homsissa, Itä-Ghoutassa ja Daraassa sekä SHF:n että EU:n tuella.
Osana työtä on tuettu myös vammaisten lasten koulunkäyntiä. Kouluja on kunnostettu niin, että liikuntarajoitteiset lapset pystyvät liikkumaan niissä helpommin.
“Ensimmäistä kertaa oloni on rakastettu. Olen motivoitunut jatkamaan koulunkäyntiäni ja ottamaan ensimmäiset askeleet unelmaani kohti: haluan asianajajaksi. Siinä työssä näen itseni tulevaisuudessa”, sanoo Dalal. Ollessaan viisivuotias Dalal pakeni perheensä kanssa Palmyrasta vuonna 2015. Aiemmin Dalal ei voinut käydä koulua vammaisuutensa vuoksi.
Pyörätuolissa istuva 13-vuotias Noor käy ystävänsä Fotonin kanssa koulua Kirkon Ulkomaanavun tukemana Syyrian länsiosassa sijaitsevan Haman maaseudulla. EU-rahoitteisessa hankkeessa KUA kunnosti tyttöjen koulua sellaiseksi, että se on saavutettava myös pyörätuolilla.
Pitkäjänteinen työ tuo tuloksia
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Syyriassa vuodesta 2017 alkaen. Työ on keskittynyt hätäavun lisäksi koulutuksen laadun parantamiseen, koulujen vesi- ja sanitaatiojärjestelmien parantamiseen sekä toimeentulon tukemiseen. Operaation uudessa vaiheessa 45 Aleppon alueen nuorta pääsee ammattikoulutukseen.
Lokakuuhun 2022 mennessä KUA kunnosti kumppaneidensa avulla yhteensä 43 koulua. Pelkästään koulujen korjaaminen vaikutti yli 23 300 syyrialaislapsen päivittäiseen elämään.
11-vuotiaat Malak ja Amena esittelevät Kirkon Ulkomaanavun yhdessä EU:n tuella kunnostamaa kouluaan Hamassa, Länsi-Syyriassa. Hankkeen turvin useita kouluvuosia Syyrian sodan vuoksi menettäneet lapset ja nuoret pääsevät palaamaan laadukkaan koulutuksen piiriin. VIDEO: KIRKON ULKOMAANAPU
Tytöt saivat pojat parantamaan arvosanojaan syyrialaiskoulussa
Vuosien saatossa Syyrian kriisi on kadonnut uutisotsikoista, vaikka avuntarpeet ovat yhä suuria. Kirkon Ulkomaanavun tukema poikakoulu Haman maaseudulla avasi ovensa tytöille. Uusi asetelma haastoi sekä oppilaiden, opettajien että perheiden ajatuksia, mutta ponnistelut palkittiin.
Iloinen kiljahtelu on korvia huumaavaa. Haman maaseudulla läntisessä Syyriassa pieneen luokkahuoneeseen on pakkautunut kolmisenkymmentä 11–14-vuotiasta tyttöä ja poikaa.
Tilanne näyttää tavalliselta, mutta on nyky-Syyriassa harvinainen. Jo miltei 12 vuotta kestäneen sodan ajan tytöt ja pojat ovat käyneet eri kouluja. Niin ei ole kuitenkaan aina ollut, koulun johtajat vakuuttavat. Ennen sotaa oli tavallista, että tytöt ja pojat istuivat samoilla oppitunneilla. Sodan aikana säännöt ja käytännöt kiristyivät.
Kirkon Ulkomaanapu tukee yhdessä EU:n kanssa entistä poikakoulua, jonka opetukseen on osallistunut vuonna 2022 myös tyttöjä. Koulua on kunnostettu, ja opettajat ovat saaneet koulutusta. Kesän aikana järjestettyyn tukiopetukseen osallistui jopa 380 tyttöä. Nyt 400 oppilaan koulussa opiskelee vakituisesti parikymmentä tyttöä.
Koulun henkilökunnan mukaan luokkahuoneet ovat uudistuksen myötä täyttyneet iloisella energialla ja positiivisella kilpailulla. Opettaja ja kaksi oppilasta kertovat, millaista elämä sodan keskellä on ollut ja miten tytöt ja pojat samoihin luokkiin koonnut koulukokeilu rikkoi jään yhteisössä.
”Ai, mitäkö ajattelen tyttöjen koulutuksesta? Koulutus on minun oikeuteni. Opiskelu, työskentely ja matkustaminen ovat naisten oikeuksia. Meillä on prikulleen samat oikeudet kuin miehillä. Paikkamme ei ole vain kotona. Toivon, että minusta tulisi lääkäri tai insinööri”, sanoo 14-vuotias syyrialaistyttö Foton. Kuva: Erik Nyström / Kirkon Ulkomaanapu
“Nyt minulla on jopa poikia kavereina”
“Emme paenneet perheeni kanssa, vaan pysyimme tällä seudulla koko konfliktin ajan. 2018–2019 vietimme vuoden päivät suojassa talomme alla. Piilottelimme vuorokaudesta 20 tuntia. Olin 11-vuotias ja pelkäsin kuullessani helikopterien, ohjusten ja kranaattien äänet. Yksi niistä osui taloomme, ja veljeni menetti tajuntansa. Meillä ei ollut sähköjä eikä vettä. Isälläni oli pieni kauppa, jonka söimme tyhjäksi vuoden aikana.
Oma tyttökouluni oli sen vuoden suljettuna. Kerran isäni yritti viedä meidät kouluun toiselle alueelle, mutta siitä ei tullut mitään. Kaikki olivat peloissaan, eikä opettajiakaan ollut. Siltä vuodelta jätimme koulutuksen sikseen.
Ajattelen, että tilanteeni on nyt parempi kuin ennen. Tunnelma sekakoulussa on iloinen. Aiemmin, ollessani tyttökoulussa, minun oli vaikea puhua pojille. Nyt minulla on jopa poikia kavereina. Meidän ystäväporukkaamme kuuluvat esimerkiksi koulukaverini Ahmad, Muhammad, Ali ja muita. Aiemmin minulla oli vain perheeni poikia ystävinäni.
Aluksi perheeni pelkäsi, että koulun pojat tulevat vahingoittamaan minua. Tämä kokemus on kuitenkin vahvistanut suhdettani perheen kanssa. He luottavat minuun. He ajattelevat, että tytär voi mennä poikakouluun ja pitää huolta itsestään.
Ai, mitäkö ajattelen tyttöjen koulutuksesta? Koulutus on minun oikeuteni. Opiskelu, työskentely ja matkustaminen ovat naisten oikeuksia. Meillä on prikulleen samat oikeudet kuin miehillä. Paikkamme ei ole vain kotona. Toivon, että minusta tulisi lääkäri tai insinööri.” – oppilas Foton, 14
Turki on oppinut paljon tytöistä sen jälkeen, kun poikakoulu muutettiin tyttöjen ja poikien yhteiseksi kouluksi Syyrian Hamassa. Kuva: Erik Nyström / Kirkon Ulkomaanapu
“He ovat kai tavallaan vahvoja naisia”
“Minä ja perheeni jätimme kotimme, kun taistelut alueellamme olivat jo tosi kiivaita. Pakenimme, emmekä ottaneet mukaamme mitään. Koko konfliktin ajan olin tosi peloissani kranaattien ja ohjusten vuoksi. Minulla on yhä pelkotiloja siitä, että joku hyökkää kimppuumme.
Kirkon Ulkomaanapu järjesti koulussamme kertausopetusta. Sodan äänet ovat soineet päässäni pitkään, mutta aktiviteetit antoivat minulle ainakin vähän muuta ajateltavaa ja auttoi unohtamaan kauhut.
Tämä on kouluni, ja aiemmin olimme täällä vain poikien kesken. Olimme kaikki jotenkin samanlaisia. Nyt me pojat haluamme näyttää, että olemme fiksumpia kuin tytöt. Kilpailemme opettajan edessä hyvistä arvosanoista. Yritämme olla tyttöjä kohtaan kohteliaita ja kunnioittavia. Poikien kesken meno on usein rajua, mutta nyt luokassa on myös tyttöjä.
Me pojat olemme oppineet tämän kokeilun aikana itseluottamusta. Olen tottunut ajattelemaan, että tytöt ovat ujoja. Kun he tulivat kouluumme, huomasin, että tytöillä onkin itseluottamusta. He ovat kai tavallaan vahvoja naisia.
Minua ei haittaa jatkaa tässä tilanteessa, siis niin, että opiskelemme yhdessä tyttöjen kanssa. Pakko myöntää, ettei tämä kuitenkaan ole ollut ihan helppoa. Tunnen oloni vähän ujoksi. Ajattelen välillä, että olisi parempi, jos he palaisivat omaan kouluunsa. Mutta haluaisinko sitä todella? En, en, en! He lisäävät meidän poikien opiskelumotivaatiota.” – oppilas Turki, 13
”Opettajana haluan ajatella, että kaikki oppilaani jatkavat yliopisto-opintoihin. Yliopistossa naiset ja miehet opiskelevat yhdessä. Siitä tulee vaikeaa, jos nämä nuoret eivät ole aiemmin tehneet mitään yhdessä”, sanoo opettaja Najah Kasem, joka opettaa Haman koulussa englantia. Kuva: Erik Nyström / KIrkon Ulkomaanapu
“Tytöt ja pojat ovat nyt toisilleen luokkakavereita, ystäviä ja kollegoita”
“Sodan aikana moni asia on muuttunut Syyriassa. Monessa asiassa säännöt ovat unohtuneet, ja välillä ihmisryhmät eivät kunnioita toisiaan. Olemme menettäneet sotavuosina paljon mahdollisuuksia ja tippuneet globaalista kehityksestä.
Meidän on korjattava ajatusmaailmaamme myös sukupuoliasioiden suhteen, sillä meidän on pystyttävä hyväksymään toisemme. On tärkeää aloittaa muutoksen ajaminen täällä koulussa nyt. Ai miksi? Opettajana haluan ajatella, että kaikki oppilaani jatkavat yliopisto-opintoihin. Yliopistossa naiset ja miehet opiskelevat yhdessä. Siitä tulee vaikeaa, jos nämä nuoret eivät ole aiemmin tehneet mitään yhdessä.
On hienoa, että tytöt ovat tulleet tähän kouluun. Toisin kuin aiemmin, meillä on nyt aktiviteetteja ja opetusta, jotka yhdistävät pojat ja tytöt. Olen huomannut, että alkukankeuden jälkeen he ovat alkaneet jutella toisilleen. He suhtautuvat toisiinsa normaalisti: istuvat vierekkäin ja oppivat yhdessä ilman, että joutuvat tulkitsemaan tilannetta jatkuvasti. He ovat nyt toisilleen luokkakavereita, ystäviä ja kollegoita. Jää on jotenkin murtunut.
Alkukankeuden jälkeen tytöt ja pojat ovat alkaneet jutella toisilleen. Välejä hankaloitti Syyriassa jo vuonna 2011 alkanut sota, jonka myötä Hamassa ja muuallakin elämästä on tullut rajoitetumpaa kaikin tavoin jopa siihen pisteeseen, että tytöt ja pojat jaettiin omiin kouluihinsa. Kuva: Erik Nyström / Kirkon Ulkomaanapu
Englanninopettajana on sanottavana, että muutokseen on liittynyt myös haasteita. Kouluun tulleet tytöt eivät olleet juurikaan opiskelleet englantia. Olen joutunut kertaamaan kaiken alusta alkaen.
Lopulta tästä uudesta tilanteesta on kuitenkin ollut paljon hyötyä. Kokemukseni mukaan tytöt yleensä pärjäävät koulussa poikia paremmin. Uusi tilanne, jossa tytöt ja pojat opiskelevat samoilla oppitunneilla, luo oppilaiden välille hyvänlaatuista kilpailua. Pojat ovat parantaneet arvosanojaan ja muuta koulumenestystään.
Koulutus on merkittävässä roolissa, kun suunnittelemme Syyrian tulevaisuutta. Lapset viettävät koulussa enemmän aikaa kuin kodeissaan. Opettaja on lapselle kuin toinen vanhempi. Kaikki alkaa koulusta: voimme vaikuttaa lapsen ajatusmaailmaan, voimme auttaa häntä kehittämään taitojaan ja sen myötä vaikutamme myös siihen, mihin suuntaan Syyria kehittyy ja miten jälleenrakentaminen etenee.” – opettaja Najah Kasem
Onko koulujen korjaaminen sodan keskellä turhaa puuhaa, Pauliina Kemppainen? KUA:n koulutusekspertti vastaa 13 tiukkaan väitteeseen
Pauliina Kemppainen ymmärsi Ugandassa kahdensadan ekaluokkalaisen edessä, ettei luokkakoosta voi aina nurista. Nyt vanhempi koulutusasiantuntija vastaa nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten Kemppainen selvisi toimituksen piinapenkistä.
”Lasten pitää päästä kouluun”
Olet taustaltasi opettaja, Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoinen ja sinulla on paljon kansainvälistä kokemusta koulutuksen alalta. Mielestäsi on parasta, kun lapset pääsevät kouluun.
Ehdottomasti. On lasten oikeus päästä kouluun kaikkialla maailmassa, taustasta riippumatta.
”Opettajilla on suuri vastuu tulevaisuudesta”
Kirkon Ulkomaanapu kouluttaa opettajia. Se on tärkeää, koska opettajat kasvattavat uutta sukupolvea.
Suurin osa koulua käyvistä lapsista ja nuorista viettää koulussa ja koulun aikuisten kanssa aikaa enemmän kuin omien vanhempiensa kanssa. Mitä pätevämpi ja paremmin koulutettu opettaja, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tukea lapsia ja nuoria, joiden kanssa he päivät viettävät.
”Paras tapa auttaa lapsia on lahjoittaa vihkoja ja kyniä”
Kaikista paras tapa auttaa koululaisia on viedä kouluihin tavaroita kuten vihkoja, penaaleja ja aapisia.
Materiaalit ovat osa koulunkäyntiä, mutta jos ei ole koulutettua opettajaa, ne aapiset ja kynät eivät itsessään opeta mitään. Jos pitäisi valita opettajan ja kynän välillä, valitsisin joka kerta opettajan.
”On rahan hukkaamista korjata kouluja keskellä sotaa”
Kirkon Ulkomaanapu korjaa kouluja konfliktialueilla. Se ei ole oikein fiksua, koska sota voi rikkoa koulut uudelleen.
Kasvatamme pelloilla viljaa, jota syömme. Onko fiksua kasvattaa viljaa uudelleen? Väittäisin, että on. Samalla tavalla kouluja on syytä korjata, koska aina tulee uusia lapsia ja nuoria, jotka koulua tarvitsevat kasvun ja kehityksen tueksi.
”Miksi aina tuetaan vain tyttöjen koulunkäyntiä?”
Ainakin Suomessa pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa. On outoa, että Kirkon Ulkomaanapu keskittyy niin vahvasti tyttöjen koulutukseen.
Keskitymme kaikkien koulutukseen. Poikien ja nuorten miesten pääseminen kouluun on aivan yhtä tärkeää kuin tyttöjen ja nuorten naisten koulunkäynti. Silti tytöt ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin pojat: heidän kouluun pääsemistä estetään edelleen monissa paikoissa. Tytöt tarvitsevat ekstrabuustia, jotta he pääsevät samaan lähtötilanteeseen kuin pojat. Tämä buusti ei vaikeuta poikien kouluunpääsyä.
”Suomessakin on tukea tarvitsevia lapsia”
Miksi koulutatte ihmisiä ulkomailla? Suomessakin olisi paljon koulussa tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.
Jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella on oikeus koulunkäyntiin samalla tavalla kuin lapsilla ja nuorilla Keski-Afrikan tasavallassa, Keniassa ja Myanmarissa. Suomessa on olemassa resurssit ja mahdollisuudet päästä kouluun ilman Kirkon Ulkomaanapuakin.
”Koulutus menee hukkaan, jos ihmisillä ei ole kunnon asumisolosuhteita”
Ei ole järkeä kouluttaa ihmisiä, jotka elävät savimajoissa ilman toimeentuloa. Ensin pitäisi laittaa perusasiat kuntoon.
Se, nouseeko henkilö aamulla ylös savesta, tiilestä vai puusta tehdystä kodista, ei vaikuta siihen, miten tuottava osa yhteiskuntaa ihminen on tai minkälaisia kykyjä hänellä on. Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja ensimmäinen perusasia, joka pitää laittaa kuntoon. Niin ihminen voi saada toimeentulon, jolla pystyy elättämään myös perheen. Siksi me Kirkon Ulkomaanavussa panostamme ammatilliseen koulutukseen sellaisilla aloilla, joilla on kysyntää toiminta-alueillamme.
”Kehitysyhteistyövaroilla koulutetut eivät työllisty ikinä”
Kehitysyhteistyössä koulutetaan aina vain mekaanikkoja, puuseppiä ja kampaajia. Osa heistä ei työllisty ikinä.
Ammatillisen koulutuksen suunnittelu alkaa aina markkinatutkimuksesta. Siinä selvitetään, minkä alan osaajille paikallisesti on tarvetta. Jos alueella tarvitaan oikeasti lisää puuseppiä, koulutetaan puuseppiä – mutta vain sen verran kuin on tarve. Emme kouluta tuhatta, jos tarve on kymmenelle. Perinteisten ammattien lisäksi koulutustarvetta on nykyisin esimerkiksi graafikoille, valokuvaajille ja verkkosivusuunnittelijoille eli digipohjaisille ammateille, jotka ovat nykyaikaa mutta myös tulevaisuutta.
”Käteisavustukset pitää osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, että ne varmasti auttavat oikealla tavalla”
KUA on jakanut käteisavustuksia perheille. Käteinen on tärkeää, ja sillä voidaan kattaa esimerkiksi koulukyytikuluja.
Käteisavustus on tärkeä avustusmuoto, koska se antaa perheille mahdollisuuden päättää itse, mihin he rahaa käyttävät. Se on osa ihmisarvoista elämää, että voi päättää itse hankinnoistaan ja olla aktiivinen tekijä eikä vain passiivinen avunsaaja.
Monissa KUA:n tukemissa kouluissa opiskellaan Koraania tai Raamattua, eikä koulutuksella ole muuta pointtia.
Me emme tee lähetystyötä. Pyrimme aina yhteistyöhön paikallisten opetusviranomaisten kanssa, jos se on eettisesti ja kansainvälisten lakien mukaan mahdollista. Jos rakentaisimme rinnakkaisen koulutusjärjestelmän, se kaatuisi lähdettyämme. Jos paikallisessa opetussuunnitelmassa on Koraani-tunteja tai vaikka buddhalaiseen uskoon liittyviä oppitunteja, myös meidän velvollisuutemme on mahdollistaa niiden opettaminen koulussa. Meillä ei ole oikeutta päättää, mitä uskontoja koulussa opetetaan.
”Koulutus on tärkeää myös sodan keskellä eläville lapsille”
Koulutus on erittäin merkittävä elementti esimerkiksi Syyrian ja Ukrainan jälleenrakentamisessa.
Kyllä. Koulutus on ihmisoikeus, oli tilanne ympärillä mikä tahansa. Ei ole lasten ja nuorten vika, jos ympärillä soditaan. Koulutuksella ja koulunkäynnillä on hyvin tärkeä rooli paitsi kasvatuksen myös psykososiaalisen tuen kannalta. Kouluun ja opetukseen palaaminen luo ja palauttaa rutiineja. Se palauttaa muistoja siitä, minkälaista elämä oli ennen sotaa ja luo merkitystä siihen päivään, kun on jotakin oikeaa tekemistä. Ammatillisen koulutuksen kautta pystytään myös kouluttamaan ihmisiä ammatteihin, joita jälleenrakentamisen aikana erityisesti tarvitaan.
”Jos koulumatka on vaarallinen, on parempi, että lapset jäävät kotiin”
Moni lapsi joutuu kehitysmaassa kulkemaan liian kauas ja liian vaarallista reittiä kouluun. Turvallisempaa olisi jäädä kotiin.
Koulumatkalla voi sattua ja tapahtua – myös Suomessa. Jätämmekö silti lähettämättä lapsemme kouluun? Vai yritämmekö tehdä koulumatkasta turvallisen? Samalla tavalla ihmiset kaikkialla maailmassa ajattelevat ja pyrkivät turvaamaan lasten koulunkäynnin. Koulutuksen avulla ihminen saa esimerkiksi luku- ja laskutaidot, joiden avulla maailmassa pärjää paremmin. Yhä uudelleen tutkimukset todistavat, että naisten kouluttautuminen on kaikkein tehokkain tapa perheille nousta köyhyydestä. Kouluttautuneet naiset laittavat kouluttautumattomia todennäköisemmin myös lapsensa kouluun. Riskejä on, mutta ovatko ne lopulta niin suuria, ettei koulunkäynti kannata?
”Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä”
Suomalainen koulutusjärjestelmä on niin ylivertainen muihin verrattuna, että me emme voi oppia keneltäkään mitään.
Rohkea väite! Olemmeko me suomalaiset ihmisryhmänä niin ylivertaisia muihin verrattuna, että meillä ei ole mitään opittavaa yhtään keneltäkään? Olemmeko me ihan itse keksineet ne suuret koulureformit, joista menestyksemme on alkanut? Vai olemmeko kenties oppineet jostakin jotakin, että osasimme tehdä näitä muutoksia? Itse olen ollut Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Pohjois-Ugandassa vuoden ajan. Olin käynyt suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ja olin shokissa. Olin aiemmin nurissut siitä, että minulla on luokassa 24 lasta. Pohjois-Ugandassa opettajilla oli pakolaisasutuskeskuksessa jopa 200 ekaluokkalaista. Jouduin ajattelemaan opettajuuden kokonaan uudelleen. Se oli valtava oppimisprosessi itselleni.
Kirkon Ulkomaanapu mukana Nenäpäivässä: Mentoriohjelma tukee syrjäytymisvaarassa olevia lapsia Itä-Jerusalemissa
Nenäpäivää vietetään jälleen 11. marraskuuta 2022, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus hyvään ja turvattuun elämään. Nenäpäivä-varoin tuettu Kirkon Ulkomaanavun Isoveli, isosisko -toiminta Itä-Jerusalemissa yhdistää syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja vapaaehtoisina mentoreina toimivat nuoret aikuiset.
METELI HUONEESSA on melkoinen. Lapset ovat kokoontuneet pöytien ääreen askartelemaan kellotaulujen äärelle. Innokkaasti ja iloisesti hälisevää joukkoa paimentaa nuorten aikuisten ryhmä.
Itä-Jerusalemissa kesällä 2021 kuvattu videomateriaali välittää kuulumisia Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen kumppanin Palestinian Counseling Centerin yhteisestä Isoveli, isosisko -projektista.
Hankkeessa syrjäytymisvaarassa olevat lapset saavat itselleen henkilökohtaisen ”isosiskon” tai ”isoveljen”, jonka kanssa he viettävät säännöllisesti aikaa. Tarkoituksena on tarjota lapsille psykologista ja sosiaalista tukea ja sisällyttää päiviin järkevää tekemistä. Samalla isot sisarukset saavat mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan kasvatuksen parissa.
Tässä jutussa kolme projektiin osallistunutta “siskosta” kertoo, miten mentorointisuhde muutti heitä.
Isosisko auttaa Jamila Abu Nabia läksyissä ja erityisesti kieliopissa. ”Aya on opettanut minulle, että pitää pysyä rauhallisena ja keskustella maltillisesti, jottei tulisi sanottua pahoja sanoja.”
”Olen rakastanut Ayaa ensikohtaamisesta”
”Kun kasvan aikuiseksi, haluan sydänkirurgiksi. Rakastan opiskelua ja tunnen oloni onnelliseksi, kun saan koulussa hyviä numeroita.
Isoveli, isosisko -ohjelma on minulle hyödyllinen. Isosiskoni nimi on Aya, ja hän on aina mukava minulle. Hän saattaa laittaa minulle tekstiviestin ja käy kotonani. Me käymme kävelyillä, juttelemme, piirrämme ja leikimme. Joskus menemme al-Aqsa-moskeijaan yhdessä. Aya opettaa arabian kieltä ja auttaa minua kieliopin kanssa. Hän saattaa tehdä vaikkapa pelin, joka käsittelee verbejä ja kielioppisääntöjä.
Pahimpana korona-aikana Ayan tapaaminen oli vaikeaa, ja sen vuoksi juttelimme vain puhelimitse. Silloin minun oli vähän vaikeaa ymmärtää häntä. Kun virus ei enää levinnyt niin vauhdikkaasti, aloimme taas tavata kasvokkain.
Aya on opettanut minulle, ettei kannata suuttua liian nopeasti. Pitää pysyä rauhallisena ja keskustella maltillisesti, jottei tulisi vahingossa sanottua pahoja sanoja. Hän on myös sanonut, että pitää olla kiltti muille ihmisille.
Olen rakastanut Ayaa ensikohtaamisestani lähtien. Tiesin heti, että hän on hyvä ihminen. Isoveli, isosisko –ohjelma on muuttanut minua paljon. En ole enää yhtä hermostunut ja levoton kuin aiemmin. Olen oppinut olemaan rauhallinen ja puhumaan ihmisille kohteliaasti. Toivon, että kaikki, joilla on ongelmia, löytävät ohjelman pariin. Parasta on ollut se, että isosiskoni onnistui kohentamaan mieltäni.” – Pikkusisko Jamila Abu Nab, 11, Silwan
Mona Zallum opiskelee kasvatustieteitä ja ammentaa vapaaehtoisena ”isosiskona” käytännön kokemusta kasvatustyöstä. ”Elämäni on muuttunut. Ennen olin aina yliopistolla oppimassa, miten oppimisvaikeuksia havaitaan. Nyt näen sen käytännössä.”
”Halusin kehittää kasvatus- ja elämäntaitojani”
”Opiskelen kasvatustieteitä al-Qudsin yliopistossa. Olen juuri lopettelemassa kandin tutkintoani ja haluaisin jatkaa opintoja samalla alalla.
Lähdin mukaan Isoveli, isosisko -toimintaan, jotta voisin tehdä töitä vapaaehtoisena ja kehittää kasvatus- ja elämäntaitojani. Olen lasten kanssa ja tarkkailen heidän oppimisvaikeuksiaan. “Pikkusiskoni“ Yasmin on neljännellä luokalla, ja autan häntä koulutyössä.
Kun tapaan pikkusiskoani, kysyn häneltä ensiksi hänen päivästään. Se auttaa murtamaan muurit väliltämme. Jos hänellä on vaikeuksia joissain oppiaineissa, autan häntä. Yasmin pitää piirtämisestä ja väreistä. Me harrastamme piirtämistä yhdessä ja tapaamme toisiamme usein kirjastossa. Koronan aikana emme voineet nähdä kasvokkain vaan tapasimme Zoomissa. Avasimme kameramme ja olimme ikään kuin kirjastossa.
Korona on vaikuttanut elämäämme positiivisesti ja negatiivisesti. Negatiivista on se, että istumme pitkiä aikoja kotona, mikä tekee meistä laiskoja. Myönteistä on se, että nyt oppiminen on mahdollista missä tahansa.
Elämäni on muuttunut. Ennen olin aina yliopistolla oppimassa, miten oppimisvaikeuksia havaitaan. Kun tulin tänne keskukselle, näin sen käytännössä. Kasvatusalalla minun pitääkin olla tekemisissä lasten kanssa. Viiden vuoden päästä olen ehkä saanut loppuun opintoni kasvatuksen parissa ja teen töitä opettajana.
On kivaa, kun minulla on pikkusisko ja saan viettää hänen kanssaan aikaa. Annan hänelle omista taidoistani, motivoin häntä tulevaisuutta varten ja myös itse opin häneltä. Sellainen tunne minulle on jäänyt.” – Isosisko Mona Zallum, 21, Beit Hanina
”Parasta elämässäni on se, että tapasin Hadeelin”, kertoo Ghina Jewels, joka osallistuu ohjelmaan ”pikkusiskona”.
”Toivon, että minusta tulee isona uimaopettaja”
”Perheeni on kiva, minulla on kaksi veljeä ja siskoa. Vapaa-ajallani piirrän, katson televisiota, leikin serkkujeni kanssa ja opetan veljeäni. Joskus siivoan taloa äitini kanssa. Toivon, että minusta tulee isona uimaopettaja, koska rakastan lapsia.
Isosiskoni nimi on Hadeel, ja hän opiskelee valmistuakseen sairaanhoitajaksi. Hän kertoo minulle tarinoita siitä, mitä hän tekee. Hän vie minut silloin tällöin yliopistolle ja on myös ostanut minulle lahjaksi vaatteita Eid-pyhää varten. Joskus hän käy kotonani, joskus minä menen hänen luokseen ja joskus tapaamme toimintakeskuksen tiloissa.
Koronavirus on vaikuttanut meihin. Emme voi nähdä toisiamme ja puhumme vain puhelimessa. Haluaisin nähdä häntä enemmän, sillä kasvokkain tapaaminen on paljon hyödyllisempää kuin puhelimessa puhuminen.
Hadeel on käskenyt minua olemaan hermoilematta – ja itse asiassa, en ole enää yhtä hermostunut kuin ennen. Olen kertonut hänelle pitäväni matematiikasta ja paljastanut, että minusta tulee isona uimaopettaja. Parasta elämässäni on se, että tapasin Hadeelin. Minulla on aina ikävä häntä.” – Pikkusisko Ghina Jewels, 11, Silwan
Teksti: Ulriikka Myöhänen Kuvat: Ahmad al-Bazz
Kirkon Ulkomaanavun ja paikallisen Palestinian Counseling Centerin yhteinen Isoveli, isosisko –toiminta yhdistää syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja vapaaehtoisina mentoreina toimivat nuoret aikuiset.
Nenäpäivää vietetään Yle TV1:ssä ja YleAreenassa 11.11.2022
Kirkon Ulkomaanapu on yksi yhdeksästä suomalaisesta järjestöstä, jotka osallistuvat jokasyksyiseen Nenäpäivään. Nenäpäivää vietetään, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus hyvään ja turvattuun elämään. Tule mukaan Nenäpäivän viettoon Yle TV1:lle tai YleAreenan kautta perjantaina 11.11. kello 19 alkaen.
Koulujärjestelmäänsä uudistava Uganda hakee ideoita koulutuksen mallimaa Suomesta
Tutkijoista, opettajista, ekonomisteista ja entisistä ministereistä koostuva asiantuntijadelegaatio saapui Suomeen Kirkon Ulkomaanavun vieraana. Viikon aikana delegaatio vieraili useissa oppilaitoksissa ja tapasi Suomen koulutusalan kärkiasiantuntijoita.
SUOMALAINEN koulutusjärjestelmä saa osakseen suitsutusta ugandalaisilta koulutusalan ammattilaisilta, jotka saapuivat Suomeen Kirkon Ulkomaanavun vieraina syys-lokakuun vaihteessa 2022.
“Opetusympäristö rohkaisee ja tukee oppimista.”
“Opettajat vaikuttavat rakastavan työtään ja ovat ylpeitä ammatistaan.”
“Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja heillä on hyvät pedagogiset taidot – jopa esiopetuksessa.”
“Ammattikouluissa opiskellaan taitoja, jotka auttavat työllistymään kyseisellä alueella.”
Viikon aikana asiantuntijat vierailivat suomalaisessa päiväkodissa, peruskouluissa sekä ammattioppilaitoksissa ja tapasivat suomalaisia asiantuntijoita. Yllä olevat huomiot ovat lainauksia vierailun aikana pidetystä keskustelutilaisuudesta, jossa ugandalaiset vieraat reflektoivat oppimaansa.
Syy vierailulle on perustavanlaatuinen. Itä-Afrikassa sijaitseva Uganda suunnittelee laajaa koulu-uudistusta, joka kehittäisi maan koulujärjestelmää tehokkaammaksi ja laadukkaammaksi.
Uudistusta silmällä pitäen Ugandan opetusministeri Janet Musenevi on nimittänyt komission, joka koostuu ugandalaisista opetusalan asiantuntijoista. Komission tarkoituksena on paitsi arvioida Ugandan nykyistä koulujärjestelmää myös tehdä ehdotuksia sen parantamiseksi.
Voi siis olla, että Ugandan koulujärjestelmässä on tulevaisuudessa hippunen suomalaista osaamista. Komissio suunnittelee hakevansa ideoita parannuksiin myös muiden maiden, esimerkiksi Etelä-Afrikan, Vietnamin ja Kanadan koulutusjärjestelmistä.
“Moni asia Suomessa inspiroi minua. Yksi on koulutuksen rakenne: tapa, jolla se on rakennettu varhaisesta lapsuudesta aina tohtorintutkintoon. Vaikuttaa, että kaikki haastattelemani suomalaiset myös ymmärsivät rakenteen”, kertoo komissioon kuuluva ja delegaatiossa Suomeen matkustanut opettaja Monica Abenakyo Monge.
Laadukas koulutus KUA:n työn ytimessä Ugandassa
Delegaation mukaan Ugandan koulujärjestelmä kamppailee monenlaisten haasteiden edessä. Koulutuksen rahoittamiseen ei ole riittävästi poliittista tahtoa. Vanhempien, poliitikkojen ja kansalaisten on vaikeaa hahmottaa, miten tärkeää koulutus on paitsi yksilöille myös koko yhteiskunnalle.
Delegaatio painottaa, että ugandalaisen koulumaailman sisällä riittäisi petrattavaa: oppimisen tavoitteena vaikuttaa tällä hetkellä olevan se, että oppilas pääsee päättökokeista läpi. Heikosti pärjäävä oppilas ei saa tarvitsemaansa tukea, vaan joutuu helposti järjestelmän ulkopuolelle.
Kirkon Ulkomaanapu on toiminut Ugandassa vuodesta 2014 keskittyen peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen parantamiseen erityisesti maan valtavissa pakolaisyhteisöissä. Työ painottaa erityisesti koulutuksen laatua, joka syntyy muun muassa koulutetuilla opettajilla, huolella laadituilla opetussuunnitelmilla ja turvallisella oppimisympäristöllä.
“Ugandalaisdelegaation vierailu Suomeen tukee myös KUA:n ponnisteluja. Se antaa meille mahdollisuuden muotoilla Ugandan uutta koulutuspolitiikkaa”, kiteyttää Kirkon Ulkomaanavun Ugandan-maatoimiston johtaja Wycliffe Nsheka.
Ugandalainen opetussektorin delegaatio vieraili Kirkon Ulkomaanavun kutsumana tutustumassa muun muassa ammatilliseen oppimiseen Omnian Lehtimäentien kampuksella Espoossa. Kuvassa ylärivistä alkaen vasemmalta : Jacklyn Makaaru, Iikka Upanne (Omnia Education Partnership), Monica Monge, Mervi Jansson (OEP), Amanya Mushega, John Nsasira, John Kabasa, Wycliffe Nsheka (FCA UGACO). Alarivissa vasemmalta: Lilian Nabiryo, Proscovia Kasemire, Saara Turunen (FCA).
Ammattikouluissa opitaan tulevaisuutta varten
Viime aikoina Kirkon Ulkomaanapu on erityisesti panostanut ammatillisen koulutuksen tukemiseen Ugandassa, sillä ammatillisten taitojen ja yrittäjyysosaamisen myötä ihmisillä on parempi mahdollisuus hankkia itselleen ja perheelleen toimeentuloa. Ugandassa yrityksillä on valtava tarve koulutetuille työntekijöille, minkä takia koulutuksessa tehdään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa.
Vierailu suomalaisessa ammattikoulussa oli ugandalaisopettajalle erityisen mieleenpainuva kokemus.
”Erityisesti jäi mieleen ajatus siitä, että ammattikouluissa opetetaan tulevaisuutta varten. Meillä on tapana opettaa menneisyyttä silmällä pitäen perinteisillä metodeilla, jotka eivät sovellu nykyaikaan. Myös koulutus työmarkkinoiden tarpeisiin on erittäin tärkeää”, Monica Abenakyo Monge pohtii.
Entä olisiko suomalaisilla jotain opittavaa Ugandasta?
“Ympäristö on erilainen. Suomikin on käynyt läpi kaikenlaista kehittyessään tähän pisteeseen. Olen kuvitellut, millaista olisi opettaa täällä. Mikään ei voisi pysäyttää minua, mutta selviäisittekö te tosi vaikeassa oppimisympäristössä? Jos suomalainen opettaja tulisi minun kouluuni tai kylääni, he ymmärtäisivät ja arvostaisivat ponnistelujani”, Monica Abenakyo Monge arvelee.
Monica Abenakyo Mongen lisäksi delegaatiossa matkustivat komission puheenjohtaja ja Ugandan entinen opetusministeri Nuwe Amanya Mushega sekä komissioon kuuluvat asiantuntijat John Mwoono Nasasira, Jackyln Arinaitwe Makaary, John David Kabas, Lillian Nabiryo ja Proscovia Kasemire.
KUA johtaa Ukrainassa 14 miljoonan euron koulutusprojektia – EU:n yhteisrahoituksella kunnostetaan kouluja ja tuetaan opettajia
Ukrainan koulutussektori tulee tarvitsemaan pitkäkestoista tukea tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Kirkon Ulkomaanapu jatkaa EU-projektin ohella myös muita ponnistelujaan ukrainalaisten koulutuksen hyväksi.
Kirkon Ulkomaanapu on aloittanut Ukrainassa uuden koulutusaiheisen projektin, jonka 14 miljoonan euron suuruinen rahoitus tulee EU:n humanitaariselta osastolta (ECHO).
KUA toteuttaa koulutusprojektin yhteistyössä Pelastakaa Lapset – ja People in Need -järjestöjen kanssa. KUA:n osuus koko ECHO-rahoituksesta on 5,5 miljoonaa ja Pelastakaa Lapset ja People in Need saavat kumpikin 4,2 miljoonaa. Lisäksi mukana on noin 50 000 osuudella War Child Holland -järjestö.
“Tämä 14 miljoonan euron rahoitus on erittäin tärkeä. Se osoittaa, että EU on sitoutunut auttamaan ukrainalaista koulujärjestelmää jälleen jaloilleen. Surullista kyllä, tämä on vasta ensiaskel. Tarpeet ovat niin valtavia, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää rahoitusta, jotta jokainen lapsi pystyy palaamaan takaisin kouluun,” Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-operaatiota johtava Yannic Georis sanoo.
Pääpainoina koulujen kunnostaminen ja hyvinvointi
EU-rahoitteisen projektin kesto on 14 kuukautta, ja sen aikana Kirkon Ulkomaanavun ja kumppanijärjestöjen tavoitteena on tavoittaa noin 67 000 lasta. Kirkon Ulkomaanapu keskittyy projektissa koulujen kunnostamiseen, väliaikaiskoulujen järjestämiseen, psykososiaaliseen tukeen sekä opettajien hyvinvointiin.
“Ukrainan koulujärjestelmän sisällä on nyt tahdonvoimaa. Jokainen haluaa palata töihin. Lapsilla ja opettajilla on oikeus ja tarve palata kouluun,” kuvailee Peter Hyll-Larsen, joka toimii KUA:n koulutusasiantuntija Ukrainassa.
Tšernihivin koulu numero 21 tuhoutui pahoin taisteluissa keväällä 2022. Sota on vaikuttanut pahoin Ukrainan koulusektoriin. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu.
Hyll-Larsen painottaa kuitenkin, ettei sodan aiheuttamia infrastruktuurin liittyviä vahinkoja pystytä korjaamaan nopeasti. Ukrainan opetusministeriön mukaan sota oli tuhonnut 286 koulua syyskuun puoliväliin mennessä. Lisäksi 2477 koulua oli vaurioitunut pommituksissa ja taisteluissa.
“Nyt kun jotkut idän alueet on vapautettu, on selvää, että varhaiset koulutusponnistelut mielenterveyden, psykososiaalisen tuen ja lastensuojelun saralla pysyvät tärkeinä. Tarve jatkuu kuukausien ja vuosien ajan,” Hyll-Larsen sanoo.
Koulutyö jatkuu epävarmassa tilanteessa
Ukraina aloitti uuden kouluvuoden syyskuussa, osin etänä ja osin lähiopetuksessa. Yhtenä edellytyksenä luokkaan palaamiselle on, että koulussa on toimiva pommisuoja. Asiantuntija-arvioiden mukaan 59 prosenttia kouluista täyttää tämän ehdon.
Tulevasta kouluvuodesta ennustetaan monin tavoin haastavaa. Sodan ja energiakriisin vuoksi koulut varautuvat jo siihen, että oppilaat joudutaan lähettämään kotiin lämmityksen puutteen vuoksi.
Asiantuntijat painottavat, että etäopiskelumallit, -taidot ja välineet tulevat tarpeeseen talven aikana. Hyll-Larsenin mukaan tilanne tulee olemaan vakavin idän venäläismiehityksestä vapautetuilla alueilla.
“Näillä alueilla talvesta tulee erityisen ankara, sillä sähköä on saatavilla hyvin huonosti samoin kuin etäopiskelumahdollisuuksiakin.”
KUA varustaa pommisuojia ja kouluttaa opettajia yhdessä paikallisen kumppanin kanssa
EU-rahoituksen ohella Kirkon Ulkomaanapu jatkaa muita ponnistelujaan ukrainalaisten tilanteen helpottamiseksi. Työ alkoi hätäapuna helmikuun lopussa, kun ukrainalaiset alkoivat paeta kodeistaan Venäjän hyökkäyksen vuoksi.
Lapset ja nuoret osallistuivat Kirkon Ulkomaanavun tukemiin kesäkerhoihin Pohjois-Ukrainassa heinä-elokuussa. Kuva: Antti Yrjönen / Kirkon Ulkomaanapu.
Kesän aikana KUA laajensi operaatioitaan pohjoiseen Ukrainaan, jossa kesän aikana koulutettiin paikallisia opettajia ja psykologeja psykososiaalisista taidoista. Yhdessä paikallisen kumppanijärjestön, DOCCU:n, kanssa KUA järjesti kesäkerhoja, joissa lapset ja nuoret pystyivät viettämään yhdessä aikaa turvallisessa ympäristössä.
Kesäkerhojen aikana Tšernihivin kaupungin alueella kuului yli 20 ilmahälytystä 30 päivän sisällä. Hälytysten aikana lapset ja nuoret viettivät tunteja huonosti varustelluissa väestösuojissa.
Kirkon Ulkomaanapu jatkaa yhteistyötä DOCCU:n kanssa pommisuojien parantelemiseksi. Tšernihivin alueella pommisuojia varustellaan niin, että oppiminen voi jatkua ilmahälytysten aikanakin. Opettajat saavat koulutusta siitä, miten oppitunteja voi järjestää sotaoloissa, miten vuorovaikutusta voi lisätä etäopetuksessa ja kuinka ilmahälytysten aikana tulisi toimia.
Ukrainan-maatoimisto saa uuden johtajan
Kirkon Ulkomaanapu on saanut päätökseen virallisen rekisteröitymisprosessin Ukrainassa. Sen myötä KUA on perustanut maahan maatoimiston, jonka johdossa aloittaa Patricia Maruschak.
“Mahdollisuus työskennellä Ukrainassa on minulle erittäin kiinnostava, sillä minulla on ukrainalais-kanadalainen tausta. Kun hyökkäys alkoi, tilanne oli erittäin järkyttävä – ja sitä se on edelleen. Tunnen myös paljon ylpeyttä siitä, miten ukrainalaiset vastaavat tilanteeseen,” Maruschak sanoo.
“Mielestäni keskittyminen koulutukseen hätätilanteissa on erittäin tärkeää ja tarpeellista. Hyvä koulutus on tärkeää ukrainalaisille, ja se kaikki on nyt keskeytynyt. Se on uskomattoman merkityksellistä, että KUA pystyy tukemaan Ukrainan hallintoa ja kansaa saamaan koulutusjärjestelmän jälleen toimimaan näissä olosuhteissa.”
Kirkon Ulkomaanapu pysyy Ukrainassa, tukee paikallisia opettajia ja aktiivisesti, jotta kouluunpaluu on lapsille mahdollista. Uusi maajohtaja Patricia Maruschak aloittaa tehtävässään lokakuussa.
