KUA:n työ Ukrainassa jatkuu ja laajenee ammattikoulutukseen

Harkovan metrokoulu tarjoaa ensiapua sodan aiheuttamaan koulutuskriisiin – Kirkon Ulkomaanavun työ Ukrainassa jatkuu ja laajenee

Sota on vaurioittanut kahden vuoden aikana 3 428 oppilaitosta ja tuhonnut käyttökelvottomaksi 365 koulua Ukrainassa. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut kahden vuoden aikana ukrainalaisten lasten ja nuorten koulunkäyntiä muun muassa varustelemalla pommisuojia ja järjestämällä psykososiaalista tukea. Työ jatkuu esimerkiksi Harkovan metroasemille perustetuissa kouluissa ja on kuluvan vuoden aikana laajentunut myös ammatilliseen koulutukseen.

Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainassa tulee lauantaina helmikuun 24. päivänä kuluneeksi kaksi vuotta. Sota on vaikuttanut 7 miljoonan ukrainalaisen lapsen ja nuoren elämään. Kaikkiaan kahden vuoden aikana Ukrainassa on vaurioitunut 3 428 ja tuhoutunut käyttökelvottomaksi 365 koulua tai muuta oppilaitosta (Lähde).

Kirkon Ulkomaanavun (KUA) humanitaarinen avustusoperaatio Ukrainassa alkoi pian sodan alettua. Työ jatkuu edelleen erityisesti koulutuksen turvaamiseksi. KUA:n työhön Ukrainassa sisältyy esimerkiksi opetuksen ilmahälytystenkin aikaan turvaavien pommisuojien rakentamista ja varustamista, kasvatusalan ammattilaisten ja lasten psykososiaalisen tuen taitojen vahvistamista ja digitaalisten oppimismahdollisuuksien tukemista.

”Kuluneiden kahden vuoden aikana olemme luoneet perustan ja verkostot sille, että meidät tunnetaan Ukrainassa koulutuksen tukijana”, kertoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen, joka vieraili KUA:n toiminta-alueilla Ukrainassa helmikuun alussa.

Koulunkäynti sodan keskellä vaatii erityisratkaisuja kuten maanalaisia metrokouluja

Esimerkiksi Harkovassa KUA on painottanut työssään vahvasti sitä, että yhä useampi lapsi pääsisi psykososiaalisen tuen piiriin. Lisäksi KUA on tukenut syksyllä 2023 perustetun maanalaisen metrokoulun toimintaa. Ukrainan itäosassa sijaitseva Harkova on sodan alusta alkaen ollut jatkuvien ilmahyökkäysten kohteena, minkä vuoksi koulunkäynti ei ole mahdollista normaaleissa olosuhteissa.

Nyt Harkovan metrokoulussa opiskellaan kahdessa vuorossa. Reilun tuhannen oppilaan metrokoulu on kuitenkin vain ensiapua tilanteessa, jossa perusopetukseen on ilmoittautunut 110 000 harkovalaista lasta ja nuorta.

Pieni lettipäinen koululainen hymyilee pulpetissaan kameralle Ukrainassa.
Julija Yurova, 6, sai aloittaa koulunkäyntinsä lähiopetuksessa sodasta huolimatta. Julija kertoo, että hänellä on luokassa kaksi parasta ystävää. Kuva: Antti Yrjönen / KUA

Erityisen tärkeää lähiopetukseen pääseminen on pikkuoppilaille. 6-vuotias Julija Yurova on yksi koulunkäyntinsä metrokoulun ansiosta lähiopetuksessa aloittaneista.

”Olen onnellinen, että lapseni pääsi heti ensimmäiseltä luokalta lähiopetukseen. Se on paljon enemmän kuin mitä minä pystyisin äitinä hänelle antamaan kotiopetuksessa. Lapseni on puhelias ja tykkää olla muiden lasten kanssa. Hän on aina innokkaasti lähdössä kouluun”, sanoo Julijan äiti Natalia Yurova.

Viranomaistietojen mukaan vain noin puolet Harkovan lapsista ja nuorista osallistuu opetukseen, jota metrokoulua lukuun ottamatta järjestetään pääsääntöisesti etänä. Monet harkovalaiset perheet ovat joutuneet pakolaisiksi ulkomaille tai muualle Ukrainaan, mikä on katkaissut koulunkäynnin kuukausiksi, jopa vuosiksi.

KUA:n työ laajenee ammatilliseen koulutukseen

Varatoiminnanjohtaja Karvisen mukaan työ jatkuu pitkäjänteisesti nykyisillä ja uusilla maantieteellisillä alueilla. KUA työskentelee Ukrainassa esimerkiksi Harkovan, Tšernihivin, Žytomyrin ja Kiovan alueilla.

”Jatkamme työtämme turvataksemme sen, että lasten oikeus koulutukseen toteutuu ja, että kouluilla on käytössään tarvittava opetusvälineistö ja turvalliset tilat”, Karvinen sanoo.

KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen (oikealla) vieraili Ukrainassa hiljattain. Kuvassa keskellä KUA:n Ukrainan maajohtaja Patricia Maruschak. KUVA: Veronika Korobko / KUA

Hänen mukaansa tulevaisuudessa korostuvat etenkin digitaaliset oppimisympäristöt. KUA on laajentanut työtään peruskoulutuksesta myös ammatillisen koulutuksen puolelle.

”Olemme kiinnostuneita erityisesti yhteistyöstä yritysten ja oppilaitosten välillä”, kertoo Karvinen.

Koulutuksen tukemisella on kriisiolosuhteissa kaksi samanaikaista tavoitetta. Koulut luovat lapsille turvallisen tilan, jossa opitaan, käsitellään tunteita ja ollaan yhteydessä muihin ihmisiin. Ne toimivat myös jälleenrakennuksen lähtökohtana.

”Vain koulutetut lapset ja nuoret pystyvät myöhemmin tukemaan yhteiskuntaa siinä valtavassa jälleenrakennustarpeessa, joka Ukrainaa on sodan myötä kohdannut”, Karvinen toteaa.
”Koulu luo toivoa sekä tähän päivään, että kauas tulevaisuuteen. Koulutettu lapsi on moottori, joka auttaa yhteiskuntaa muuttumaan ja selviytymään kriisistä.”

Voit lukea kattavan reportaasin metrokoulusta verkkosivuiltamme suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Kuvia median käyttöön

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen, s-posti: ikali.karvinen(a)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 40 509 8050
Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila, s-posti: elisa.rimaila(a)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 599 6986,

Maan alla – Harkovassa koulua käydään metroasemalla

Harkovan metrokoulu tarjoaa ensiapua miljoonakaupungin koulutuskriisissä 

Koulut Harkovan metroasemilla kokoavat yhteen lapsia, jotka ovat sinnitelleet jo läpi pandemiavuosien ja elävät nyt jatkuvan ilmauhan alla. Kirkon Ulkomaanapu järjestää lapsille psykososiaalista tukea, jotta elämä voisi pikkuhiljaa palata kohti normaalia.

Teksti: Ulriikka Myöhänen 
Kuvat: Antti Yrjönen 

RAPPUSET VIEVÄT leveältä kadulta maan alle kuin missä tahansa suurkaupungissa. Metron ujeltavan aaltoileva ääni kaikuu käytäviä pitkin. Ihmiset tulevat ja menevät arkisiin menoihinsa, kuten täällä itäukrainalaisen Harkovan kaupungin alla on tehty jo vuosikymmenten ajan.  

Loppuvuonna 2023 huomio kiinnittyy pieniin ihmisiin. He kaivavat repuistaan kirjoja samalla, kun metrojunat pysähtyvät asemalla aikataulun mukaisesti. 

“Täällä opiskelee oppilaita ensimmäisestä luokasta neljänteen. Aamuvuorossa on 128 oppilasta. Iltapäivällä tulevat uudet oppilaat”, sanoo Anzhela Malahova selaillen edessään olevaa paperipinoa ja jatkaa, että metrokouluja on perustettu viidelle harkovalaisasemalle. 

Malahova toimii tänään metrokoulun vararehtorina. Hänen oma koulunsa on kiinni kuten kaikki muutkin maan päällä sijaitsevat koulut Harkovassa. Oppilaat opiskelevat etänä jo neljättä vuotta putkeen: ensin oli koronapandemia, sitten alkoi suurhyökkäys. Sodan eturintama on jo siirtynyt idempään, mutta Harkova on yhä ilmahyökkäysten kohteena. Sireenit ujeltavat pahimmillaan useita kertoja päivässä, eikä opetuksen järjestäminen varsinaisissa kouluissa ole mahdollista.  

“Olen iloinen siitä, että meillä on vihdoin mahdollisuus kokoontua yhteen”, Malahova sanoo, pyyhkii silmäkulmiaan ja viittilöi asemalle rakennettujen luokkien suuntaan.

käytävä, jossa reppuselkäisiä lapsia

Lapset menevät opettajien johdolla luokkahuoneisiin Harkovan metrokoulussa.

Harkovan metro on palvellut kaupunkilaisia jo puoli vuosisataa

Harkovan metroverkosto valmistui vuonna 1975 kasvaneen miljoonakaupungin tarpeisiin. Viime vuosina sen tunneleissa on kulkenut vuosittain jopa 240 miljoonaa matkustajaa. 

Maanalainen verkosto sai uuden, ihmiselämää suojelevan merkityksen helmikuusta 2022 alkaen, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Arvioiden mukaan jopa 160 000 siviiliä haki suojaa metrosta rajuimpien taisteluiden aikana. Sodan pitkittyessä kaupungin koulutusjohto alkoi pohtia, olisiko metroasemista myös turvallisiksi kouluiksi.  

Syksyllä 2023 viidelle metroasemalle perustettiin koulut. Nyt pulpeteissa istuu iloisesti pälpättäviä lapsia, jotka pian hiljentyvät opiskelemaan matematiikkaa ja ukrainan kieltä. Niin tekee myös vihreään mekkoon sonnustautunut, poninhäntäpäinen Julija Yurova. 

“Olen viisivuotias”, tyttö aloittaa esittelyynsä reippaasti ja läimäyttää sitten kaksin käsin otsaansa. “Ei! Olenkin jo kuusi!” 

Yurova kertoo viettäneensä syntymäpäiviään vastikään. Hän käy koulua metroasemalla kolmena päivänä viikossa. Koulumatkat Julija Yurova kulkee aina äitinsä tai isänsä seurassa, mutta hänellä ei tunnu olevan hajua siitä, kuinka monen pysäkin päässä koti sijaitsee.  

“Matka ei ole pitkä”, hän kuitenkin sanoo varmasti. 

Julija Yurova (oikealla) opiskelee metrokoulussa hyvän ystävänsä Karolyna Havryshevan kanssa.

Valtaosa harkovalaisista opiskelee etäyhteyksillä

Yurova ja hänen koulukaverinsa ovat onnekkaita. Heidän energistä touhuaan tarkkaillessa on vaikeaa kuvitella, miltä 5–9-vuotiaiden koulupäivä näyttäisi ruutujen äärellä etäyhteyksien päässä.  

Reilun tuhannen oppilaan metrokoulu on kuitenkin vain ensiapua tilanteessa, jossa perusopetukseen on ilmoittautunut 110 000 harkovalaista lasta ja nuorta.

Viranomaistietojen mukaan heistäkin vain noin puolet osallistuu opetukseen, joka järjestetään pääsääntöisesti etänä. Monet perheet ovat joutuneet pakolaisiksi ulkomaille tai muualle Ukrainaan. 

Myös Julija Yurova lähti perheensä kanssa pakoon, mutta palasi sittemmin kotikaupunkiinsa. Tyttö pitää lyijykynää tiukasti kädessään ja jäljentää tehtäväkirjaan kiemuraisia kirjaimia. Välillä hän päästää turhautuneen tuhahduksen, kaivaa laatikosta kumin ja pyyhkii kaiken pois. Kirjainten opettelu vaikuttaa olevan piiruntarkkaa työtä. 

Juttu Yurovan kanssa alkaa luistaa, kun puheeksi tulee hänen kaulassaan roikkuva koru. Siinä lukee BFF. Lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista best friends forever, parhaat ystävät ikuisesti.  

“Olimme perheeni kanssa pakolaisina Ternopilissa Länsi-Ukrainassa. Tapasin siellä parhaan ystäväni, joka antoi minulle tämän korun. Nyt käymme yhdessä metrokoulua Harkovassa. Meitä on kolme parasta ystävystä samassa luokassa”, Yurova selittää.  

Metrokoulun oppilaat tanssivat oppituntien välissä. Liikunta on monen mieleen.

Julija Yurova sai korun parhaalta ystävältään, jonka hän tapasi ollessaan pakolaisena Ternopilissä.

Ukrainan lapset tarvitsevat tukea traumojen käsittelyyn

Marraskuisena maanantaipäivänä metrokoulun oppilaat ovat uuden asian äärellä. Kaksi Kirkon Ulkomaanavun kouluttamaa koulupsykologia on tulossa pitämään oppituntia, jossa käsitellään leikin avulla traumoja ja pidetään huolta psykososiaalisesta hyvinvoinnista.  

Ensimmäisen oppitunnin aiheena ovat tunteet. Opetus alkaa harjoituksella, jossa jokainen oppilas esittelee itsensä ja keksii esittelyn yhteyteen hauskan liikkeen tai ääneen. Psykologien äänet leikittelevät kuin lastenohjelmissa, ja lapset seuraavat tuntia keskittyneinä.

Tunnin loppupuolella psykologit kaivavat esiin värikkään laskuvarjon, ja riemu repeää. Lapset vuoroin viskaavat varjoa ilmaan ja vuoroin konttaavat sen ali. Kiherrys on korvia huumaavaa.  

“Tunti onnistui hyvin. Tarkoituksena oli rentouttaa keho ja mieli, leikkiä, rakentaa tiimihenkeä ja pelailla yhdessä”, iloitsee 14 vuotta lastenpsykologina töitä tehnyt Olha Zinovieva

Myös kollega Alina Symonenko on toiminut psykologina päiväkodissa jo 16 vuoden ajan. Zinovievan ja Symonenkon viesti on selvä: ukrainalaislapsilla on vaikeiden olosuhteiden myötä paljon painolastia sisällään. Moni on ollut etäopetuksessa vuosia, monien perheenjäseniä on rintamalla ja osan läheisiä on myös kuollut ja haavoittunut. 

“Lapset ovat nykyisin pelokkaampia ja aggressiivisempia kuin ennen. He haluaisivat puhua toisilleen, mutta eivät osaa, koska he ovat olleet niin paljon yksin. Kun he vihdoin tapaavat ikäisiään, ilmassa on paljon konflikteja. Heillä ei yksinkertaisesti ole taitoja kohdata muita lapsia”, Symonenko pohtii.  

Psykologit Olha Zinovieva ja Alina Symonenko pitävät lapsille psykososiaalisen tuen oppituntia. Ensimmäisen kerran tarkoituksena on tutustua ja purkaa jännitystä.

Harkovan metrokoulussa lapset käsittelevät traumojaan ja muita mieltään askarruttavia asioita leikin ja pelien avulla.

Kohtaamiset metrokoulussa auttavat lapsia pääsemään kiinni normaalimpaan koulunkäyntiin, mutta isossa kuvassa entiseen normaaliin palaaminen vie paljon aikaa ja resursseja. Sodan vuoksi Ukrainassa on valtavasti tarpeita niin ihmisten hyvinvoinnin kuin rakennuskannan uudelleenrakentamisessa.  

Kirkon Ulkomaanavun Harkovan-toimistossa työskentelevä insinööri Volodymyr Grebennik kertoo, että viranomaistietojen mukaan kaupungissa on jopa 120 koulua, jotka ovat kärsineet vahinkoja sodassa. Kouluista neljä on täysin korjauskelvottomassa kunnossa ja vain 33 koulua on jo kunnostettu kaupungin varoin. Sotaa käyvässä maassa hryvnioita ei riitä kaikkien tuhojen korjaamiseen. Harkova on etsinyt kesästä 2023 alkaen ulkopuolista rahoitusta ulkomailta, jotta oppilaat ja koulujen henkilökunta pystyvät aikanaan palaamaan lähiopetukseen maan pinnalle. 

Lähiopetus lisää vuorovaikutusta

Puolilta päivin metrokoulun aamuvuoro päättyy. Julija Yurova odottaa reppu selässään äitiään, joka tänään tulee hakemaan tyttärensä kotiin.  

“Olen onnellinen, että lapseni pääsi heti ensimmäiseltä luokalta lähiopetukseen”, äiti Natalia Yurova sanoo kotimatkalla metron kolinan yli.  

“Vuorovaikutuksen vuoksi lähiopetus on todella tärkeää. Se on paljon enemmän kuin mitä minä pystyisin äitinä hänelle antamaan kotiopetuksessa. Lapseni on puhelias ja tykkää olla muiden lasten kanssa. Hän on aina innokkaasti lähdössä kouluun”, äiti jatkaa tarkkaillen tytärtään, joka istua napottaa reppu selässä kanssamatkustajien keskellä. 

Pian varmistuu, ettei Julija Yurovan koulumatka ole pitkä: koti sijaitsee vain yhden metropysäkin päässä. Tyttö hyppää laiturille reippaasti, tarttuu äitiään kädestä ja vilkuttaa peräämme.  

Kotona odottaa lemmikkikissa.  

Julija Yurova, 6, kulkee koulumatkat metrolla kuten moni muukin metrokoulun oppilas.

Vanhemmat saattelevat pienimmät koululaiset aamuisin metrokouluun ja hakevat iltapäivällä takaisin kotiin. Natalia Yurova (oikealla) pitää tärkeänä, että hänen tyttärensä tapaa koulussa ikäisiään lapsia.

KUA on tukenut Harkovan metrokoulua materiaalihankinnoissa ja tarjonnut psykologeille koulutusta, jotta he voivat järjestää lapsille psykososiaalisen tuen oppitunteja. Työtä on tuettu EU-varoin. 

Pieni lettipäinen koululainen hymyilee pulpetissaan kameralle Ukrainassa.

Tue koulunkäyntiä Ukrainassa

  • Lahjoita MobilePaylla numeroon 36263
  • Lahjoita OP:n tilille FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero 2943

Maailman koululaiset tarvitsevat 44 miljoonaa uutta opettajaa

Maailman koululaiset tarvitsevat 44 miljoonaa uutta opettajaa – Koulutus turvaa tulevaisuutta myös maailman kriisialueilla

Keskiviikkona tammikuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä koulutuksen päivää. Suomalainen koulutusalan ammattitaito on suuresti arvostettua myös kehittyvissä maissa ja katastrofien keskellä. Kirkon Ulkomaanapu on huolissaan kehitysyhteistyöleikkausten vaikutuksista Suomen koulutustukeen maailmalla.

KORONAKRIISI OSOITTI, että kouluun pääseminen ja laadukas koulutus eivät ole itsestäänselvyyksiä missään. Kouluissa tarvitaan ammattitaitoisia opettajia ja muuta kasvatusalan henkilökuntaa. Unescon mukaan maailmassa tarvittaisiin 44 miljoonaa uutta opettajaa kansainvälisesti perus- ja toisen asteen opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.

”Osaava ja hyvinvoiva opettaja on kaiken oppimisen kulmakivi, josta positiivinen kierre lähtee”, sanoo vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen Kirkon Ulkomaanavusta.

Konfliktien määrä maailmassa on kasvussa, minkä seurauksena yhä useampi lapsi ja nuori jää vaille mahdollisuutta osallistua turvalliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Myös koronapandemian jäljet näkyvät edelleen erityisesti niissä maissa, joissa viime vuosina on ollut pitkiä koulusulkuja, joiden vuoksi miljoonien lasten ja nuorten koulunkäynti katkesi jopa kahdeksi vuodeksi. Osa tuolloin koulusta pudonneista ei ole palannut kouluun vieläkään.

”Lasten ja nuorten koulupudokkuus on yksi suurimmista syistä lapsi- ja teiniraskauksiin sekä alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin”, sanoo Kemppainen.

”Tällä hetkellä 250 miljoonaa lasta ei käy koulua ja heistä 222 miljoona lasta tarvitsee tukea konflikti- ja kriisialueilla. Jokainen koulun ulkopuolelle jäävä lapsi on liikaa”, sanoo Kemppainen.

Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa olosuhteet ovat monesti sellaisia, että koulunkäynti on haastavaa tai mahdotonta. Koulumatka voi olla turvaton tai viedä tunteja hankalassa maastossa. Toisaalta koulut ovat esimerkiksi Ukrainan sodan aikana olleet myös pommitusten kohteita.

Arvioiden mukaan Ukrainassa 365 koulurakennusta on tuhoutunut ja 3 798 vaurioitunut vuoden 2023 loppuun mennessä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti koulut kuuluvat saman suojelun piiriin myös konfliktitilanteissa kuin esimerkiksi sairaalat eikä niitä vastaan saa hyökätä. Siitä huolimatta koulut ovat usein hyökkäyksen kohteena tai niitä käytetään sotilaallisten toimijoiden tarpeisiin, mikä johtaa siihen, että lapset ja nuoret eivät pääse turvallisen koulutuksen piiriin.

Pieni saparopäinen tyttö lukee sodan vuoksi pulpetissaan  väliaikaisesti metroasemalle rakennetussa luokkahuoneessa Ukrainassa.
6-vuotias Yuliaa Yurova opiskeli maanalaiseen metrotunneliin järjestetyissä luokkatiloissa Ukrainan Harkovassa. Kuva: Antti Yrjönen / KUA

Koulu edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja jopa sodan keskellä eläville lapsille ja nuorille

”Kriisiytyneissä olosuhteissa koulu on lapsille ja nuorille myös turvallinen tila, joka edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja esimerkiksi liian nuorena solmitulle avioliitolle”, Kemppainen sanoo.

Hän muistuttaa, että koulutus turvaa kaikista heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille myös ehkä päivän ainoan aterian kouluruoan muodossa, saada perusterveyttä ylläpitäviä rokotteita ja vahvistaa omaa hyvinvointia esimerkiksi mielenterveyden osalta.

Laadukkaan koulutuksen saaneet nuoret työllistyvät myös todennäköisemmin kuin koulua käymättömät, mikä auttaa kokonaisia yhteiskuntia kehittymään ja vaurastumaan.

”Kun koulutetut nuoret saavat mahdollisuuden parempaan toimeentuloon, myös heidän perheensä voivat paremmin, mikä auttaa yhä useampaa lasta pääsemään kouluun. Koulutuksen aikaansaama hyvän kierre konkretisoituu.”

Opettaja näyttää lapsille sormilla numeroita ja lapset näyttävät omilla käsillään samaa määrää sormia Syyrialaisessa luokkahuoneessa.
EU:n tuella korjatussa luokkahuoneessa Syyrian Idlibissä opiskeltiin ahkerasti syksyllä 2022. Kuva: Erik Nyström / KUA

Kehitysyhteistyöleikkaukset eivät saa vaarantaa suomalaisen koulutusalan ammattitaidon arvostusta maailmalla

Laadukkaan, inklusiivisen ja yhdenvertaisen perus- ja toisen asteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen kaikille on Suomen kehityspolitiikan kulmakiviä. Suomalaista koulutusalan ammattitaitoa arvostetaan myös kehittyvissä maissa.

Petteri Orpon hallitus kohdistaa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun isot leikkaukset. Olemme erityisen huolissamme siitä, osuvatko nämä leikkaukset koulutuksen parissa tehtävään työhön. Koulutusleikkauksia ei pidä tehdä myöskään kehitysyhteistyössä”, sanoo vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, Kirkon Ulkomaanavusta.

Kirkon Ulkomaanapu työskentelee maailman hauraimmissa valtioissa sekä perusopetuksen että ammattiin valmistavan koulutuksen parissa. Koulutamme opettajia esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -verkostomme vapaaehtoisten avulla. Työn painopiste on erityisesti pakolaisina tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulutuksen turvaamisessa.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:

Vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen, s-posti: Pauliina.Kemppainen@kirkonulkomaanapu.fi

Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, s-posti: Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 536 3280

Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila, s-posti: Elisa.Rimaila@kirkonulkomaanapu.fi, +358 50 599 6986

Kuvia median käyttöön

Toisenlaiset Lahjat auttaneet maailman köyhimpiä perheitä jo 18 vuoden ajan

Toisenlaiset Lahjat auttaneet maailman köyhimpiä perheitä jo 18 vuoden ajan

Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.

Toisenlaisen Lahjan joulukampanjassa näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig kertovat koulutuksen vaikutuksista. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.

TÄYSI-IÄN saavuttanut Toisenlainen Lahja porskuttaa yhä aineettomien joululahjojen suosikkien joukossa. Toisenlainen Lahja oli ensimmäisiä aineettomia hyväntekeväisyyslahjoja Suomessa. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on yhä yksi suosituimmista Toisenlaisen Lahjan lahjoista. Tämän syksyn lahjauutuus on Koulutus lapselle. KUA:lla on koulutusteemaista toimintaa esimerkiksi Ukrainassa, Syyriassa, Nepalissa, Ugandassa ja Keniassa.

Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset toimittaa luotettavasti perille Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Toisenlainen Lahja on helppo ja kestävä tapa muistaa ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita. Lahjoittaja saa lahjoituksestaan annettavaksi kortin, jossa kerrotaan, miten lahja auttaa köyhimpiä perheitä.

Toisenlaisen Lahjan tuotoilla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, kanoja ja puuntaimia sekä tuetaan lasten ja nuorten koulusta.

Näyttelijä ja artisti uskovat koulutuksen maailmaa muuttavaan voimaan

Toisenlaisen Lahjan joulukampanja on jo vuosia haastanut julkisuudesta tuttuja kasvoja jakamaan ajatuksiaan auttamisesta. Tänä vuonna Toisenlaisen Lahjan kampanjassa ovat mukana näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig.

”Nuorella elämä on vielä edessä ja on tärkeää tuoda siihen toivoa, iloa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Koulutus ja työ ovat elintärkeitä, jotta nuori pääsee toteuttamaan itseään ja elämään arvokasta ja itsenäistä elämää”, sanoo näyttelijä Miia Nuutila.

Voit lukea Miian ajatuksia joulusta lisää täältä.

”Koulutuksella on tutkitusti iso merkitys polulla pois köyhyydestä. Se parantaa työmahdollisuuksia, lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pidentää elinajanodotetta. Koulutettu väestö edistää kestävää talouskasvua, mikä luo pohjan vakaalle yhteiskunnalle ja hyvinvoinnin kasvulle”, artisti Stig kertoo.

Mitkä lahjat näyttelijä ja artisti valitsivat pukinkonttiin ja miksi? Kurkkaa Toisenlaisen Lahjan sivuille, niin tiedät.

Lisätiedot:

Markkinointi- ja varainhankintavastaava, Kirsti Koivisto, Kirkon Ulkomaanapu, kirsti.koivisto(at)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 349 5189

Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila, Kirkon Ulkomaanapu, elisa.rimaila(a)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 599 6986

Raqqan naiset taistelivat tiensä kouluun

Raqqan naiset taistelivat tiensä kouluun

Aisha piti salakoulua, Amina kävi sellaista. Nour on valmis odottamaan tarkastuspisteillä tuntitolkulla päästäkseen kokeisiin. Raqqan naiset tekevät kaikkensa saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden.

ENNEN SOTAA Pohjois-Syyriassa sijaitseva Raqqan kaupunki ja sitä ympäröivät alueet tunnettiin modernina seutuna, joka hyötyi esimerkiksi teollisuuden investoinneista. Aikuisväestö oli koulutettua ja lapset opiskelivat.

Vuodesta 2013 alkaen terroristijärjestö Isis alkoi kovin ottein rajoittaa raqqalaisten – erityisesti naisten ja tyttöjen – liikkumista ja pukeutumista. Paikalliset menettivät toimeentulomahdollisuutensa: viljelijöiden sadosta ja kauppiaiden tavaroista tuli yhtäkkiä terroristien omaisuutta.

Sivistys oli terroristien suurin vihollinen. Ensimmäisenä tekonaan terroristijärjestö sulki alueen koulut, joita järjestö myöhemmin käytti tukikohtinaan, vankiloinaan ja kidutuskeskuksinaan. Terroristit rekrytoivat poikia riveihinsä. Opettajille järjestettiin tilaisuuksia, joissa heidän piti pyytää anteeksi sitä, että he olivat toimineet opettajina. Monien tyttöjen kohtalo oli karmivin. Isis järjesti tyttölapsille koulutuksia siitä, miten he voivat tarjoilla oman kehonsa taistelijoille.

Nykyisin Kirkon Ulkomaanapu toimii Raqqan maaseudulla, josta terroristit poistuivat vuonna 2017. Seudulla on yli sata taisteluissa vaurioitunutta koulua, joissa opiskelee kymmeniä tuhansia oppilaita. Monen koulupolku on häiriintynyt jopa kymmenen vuoden ajalta. Konfliktin eri osapuolet vaikuttavat yhä alueella, ja tarkastuspisteiden läpi kulkeminen tekee koululaisten elämästä vaikeaa.

Näkyvissä on kuitenkin valonpilkahduksia. Paikalliset – tytöt ja naiset mukaan lukien – ovat palanneet koulutyöhön. Tässä jutussa tapaamme kolme raqqalaista, jotka selvisivät terrorismista.

Aisha on piti salakoulua Isisin aikana, pakeni ja palasi kotiseudulleen rehtoriksi.

“Ennen Raqqan naiset olivat yhteiskunnassa aktiivisia ja mukana politiikassa. Elimme itsenäisemmin, ja nuorena minäkin muutin yksin yliopistokaupunkiin opiskelemaan.
Terroristit tiesivät, että opettajilla on paljon vaikutusvaltaa. He yrittivät saada opettajat puolelleen niin, että opettajat houkuttelisivat nuoria tyttöjä terroristien hyväksikäytettäviksi. Olen todella vihainen siitä, mitä he tekivät meille.


KUA:n toiminta-alueella Raqqan maaseudulla on yli sata koulua. Aisha on yksi kuudesta naisrehtorista. Opettajista 75 prosenttia on naisia.

Isisin valtakauden alussa yritimme jatkaa opettamista. Sitten ymmärsimme, että heidän jäseniään oli myös luokissa raportoimassa opetuksen sisällöstä johtajilleen. Vastatoimena lukitsimme koulumme ovet. He rikkoivat lukot ja keskeyttivät opetuksen. Seuraavaksi he veivät opetusmateriaalit.

Vuoden 2014 puolivälissä tilanne oli sellainen, etten voinut muuta kuin jatkaa oppilaideni opettamista kotonani. Meitä oli useampi naisopettaja, ja pidimme salakoulua kotonani neljän kuukauden ajan. Opetusta järjestettiin vuoroissa, ja siihen osallistui noin sata lasta. Kun työmme paljastui, terroristit pidättivät minut ja kuulustelivat minua.

Huijasin heille opettaneeni lapsille vain arabian kieltä ja Koraania englannin, ranskan ja luonnontieteiden sijasta. He ilahtuivat, pyysivät minua jatkamaan ja lupasivat toimittaa sopivia oppimateriaaleja. Kuulustelujen jälkeen pakkasin laukkuni ja pakenin kaupungista maaseudulle, eivätkä he päässeet jäljilleni. Koko Raqqan alueelta lähdin vuonna 2015, ja pakoni onnistui viime hetkillä. Lähdin yön selkään ja seuraavana päivänä Isis ilmoitti, etteivät alle 50-vuotiaat naiset saa enää poistua kotiensa ulkopuolelle.

Seuraavat vuodet vietin Haman maaseudulla, jossa oli myös taisteluita. Kirkon Ulkomaanapu järjesti alueella koulujen korjausta ja aktiviteetteja oppilaille. Osallistuin opettajakoulutukseen, ja se oli minulle tärkeä kokemus. Opin psykososiaalisesta tuesta ja uusista opetusmenetelmistä, joissa oppilaat tekevät esimerkiksi ryhmätöitä. Oppilaideni ongelmanratkaisutaidot kehittyivät ja he jaksoivat keskittyä opetukseen paremmin.

Ennen sotaa oppilaani suunnittelivat tulevaisuuttaan. Isisin aikana lapset ajattelivat vain turvallisuuttaan. Tytöt menivät nuorena naimisiin ja saivat lapsia. Nyt meillä kasvatuksen asiantuntijoilla on edessämme iso urakka. Yritämme muuttaa Isin aikakauden eläneiden tyttöjen ajatuksia siihen suuntaan, että koulunkäynti kannattaa. Isis opetti, että pitää mennä naimisiin ja hankkia perhe. Me opetamme, että pitää mennä yliopistoon ja hankkia itselleen tulevaisuus.

Palasin Raqqan maaseudulle kolmen vuoden jälkeen ja minusta tuli tämän koulun rehtori. Olen päättänyt, etten muistele sotavuosia. Historiasta haluan muistaa vain ajan ennen vuotta 2010 ja ajat vuodesta 2023 eteenpäin. En katso enää menneisyyteen.”

18-vuotias Nour matkustaa 20 tarkastuspisteen läpi osallistuakseen päättökokeeseen.

“Ensimmäinen muistoni Isistä on se, miten he estivät meitä tyttöjä käymästä koulua ja pakottivat meidät verhoamaan kasvomme. Olin silloin toisella luokalla. Elimme täällä Isisin vallan alla kaksi vuotta. Sitten isäni löysi salakuljettajan, jonka avulla pääsimme Hamaan. Siellä jatkoin koulunkäyntiä kakkosluokalta. Se oli outoa, sillä olin vanhempi kuin muut oppilaat ja heitä päätä pidempi.


18-vuotias Nour (keskellä) matkusti päättökokeeseen 20 tarkastuspisteen läpi. Hän käy koulua siskonsa kanssa vuorovuosin. 

Palasimme Raqqan seudulle vuonna 2021. Olemme siskoni kanssa eri-ikäisiä, mutta koulutaukojen vuoksi olimme molemmat menossa koulussa 9. luokalle. Oikeasti minun pitäisi olla kolme vuotta pidemmällä koulutuksessani. Isälläni ei ole tarpeeksi rahaa lähettää meitä molempia kouluun, ja siksi käymme koulua vuorotellen. Siskoni jatkoi koulunkäyntiään ensin, ja nyt on minun vuoroni. Siskoni on opettanut minua kansallisia kokeita varten.

Asun kurdialueella eikä siellä ole julkista koulua, jossa voisin opiskella. Heräsin aamulla todella aikaisin ja matkustin tänne osallistuakseni päättökokeeseen. Normaaliaikoina puolituntia kestävä matka vie nykyisin jopa kuusi tuntia. Matkan varrella on 20 tarkastuspistettä. Niillä kysytään paljon kysymyksiä ja tarkastetaan henkilöllisyystodistuksia.

Tänä aamuna pelkäsin, etten pääsisi tarkastuspisteiden yli ajoissa. Se olisi tarkoittanut, etten olisi päässyt päättökokeisiin ja olisin taas joutunut jäämään vuodeksi pois koulusta.

Haluan käydä koulun loppuun, mutta pelkään, että perheeni taloudellinen tilanne estää sen. Ylempien luokkien kokeet ovat vaativia. Tarvitsisin opettajan ja opetusta, pelkkä siskoni kanssa opiskelu ei riitä. Alueiden välillä matkustaminen on kallista ja haastavaa.

Isisin vallan aikana tytöt menivät naimisiin 13–15-vuotiaina. Siitä tuli normaalia kulttuurissani. Olen nyt 18-vuotias ja minusta tuntuu, että olen jo epähaluttu morsian. Haluan kuitenkin jatkaa opiskeluani, ja isäni tukee minua siinä täysin. Hän ei halua minun menevän naimisiin liian nuorena.”

Amina, 14, on kirinyt koulunsa parhaimpien oppilaiden joukkoon.

“Minusta tuntuu, ettei minulla ollut ehjää lapsuutta. Isis tuli, kun olin neljän vanha. Muistan ne ajat hyvin pahoina. Emme pystyneet nukkumaan öisin. En voinut lähteä ulos äitini kanssa, koska olemme naisia. Jos tarvitsimme jotakin markkinoilta, isän piti lähteä hakemaan sitä.

Olin 8-vuotias, kun terroristit lähtivät Raqqan seudulta ja pystyin vihdoin aloittamaan koulunkäynnin. En osannut kirjoittaa tai laskea, mutta opettajaisäni tuki minua. Jo Isisin aikana isäni yritti opettaa minua ja naapurien lapsia salassa. Isis sai tietää siitä ja varoitti isääni. He myös yrittivät pakottaa isääni lähettämään minut heidän “kouluunsa”, mutta isäni kieltäytyi siitä jyrkästi.
Sittemmin olen kirinyt umpeen aukkoja koulutuksessani. Osallistuin tänä aamuna 9.-luokkalaisten kansalliseen kokeeseen. Olen nuorempi kuin muut osallistujat. Olen hyvä koulussa ja saan aina parhaimpia arvosanoja.


14-vuotias Amina pääsi aloittamaan koulunkäynnin kaksi vuotta myöhässä mutta kiri nopeasti umpeen aukkoja koulutuksessaan.

Aion jatkaa opiskelua. Olen valmis kävelemään lähimpään tyttöjen lukioon, jonne matka kestää kävellen 45 minuuttia. Tulevaisuudessa haluan lastenlääkäriksi ja auttaa sodan kokeneita lapsia.

Haluan pysyä Raqqan seudulla, koska tämä on minun kotini.”

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Antti Yrjönen

Kirkon Ulkomaanapu korjaa Raqqan vaurioituneita kouluja ja tukee oppilaita ja opettajia käteisavustuksilla. Avustuksia ovat saaneet esimerkiksi kurdialueilta koulujen päättökokeisiin matkustavat oppilaat ja opettajat. Työtä tehdään yhteistyössä YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston kanssa.

Miia Nuutila: Joulu on auttamisen aikaa

Miia Nuutila: Joulu on auttamisen aikaa

Toisenlaiset Lahjat ovat aineettomia lahjoja, jotka parantavat elämänlaatua kaikkien köyhimmissä maissa. Näyttelijä Miia Nuutila antaa mielellään lahjaksi ammattikoulutuksen. 

VALO VÄHENEE ja vuosi rullaa kohti loppuaan. Ne ovat merkkejä joulun lähestymisestä. Vuoden pimeimmän ajan juhlapyhään kuuluu valtava määrä erilaisia perinteitä ja tapoja. Jouluun liitetään usein yhdessäoloa ja yltäkylläisyyttä, mutta joulu voi olla myös rankka kokemus siksi, etteivät kaikki koe pystyvänsä täyttämään joululle asetettuja vaatimuksia. Ehkä osittain tästä syystä joulu on monille myös solidaarisuuden juhla, jonka alla muistetaan tukea tarvitsevia. 

Näyttelijä Miia Nuutila tunnustautuu vankkumattomaksi jouluihmiseksi. Loppuvuodesta Nuutila kiertää ympäri Suomea esiintymässä Terapian tarpeessa jälleen -musiikkikomediassa, mutta joulun aika on pyhitetty ihan muille asioille. Näyttelijän jouluun kuuluvat muun muassa melankoliset joululaulut, yhdessäolo ja läheisten muistaminen.  

”Aloitan jouluun valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Joulu on niin paljon kaikkea, että sen viettämiseen ei riitä kaksi joulupäivää. Jouluun voi laskeutua pitkään, ja se pitää sisällään paljon tunnetta”, Nuutila kertoo.  

Suomalaisista 90 prosenttia aikoo antaa joululahjoja, kertoo Tilastokeskus. Tavarantäyteisessä maailmassa esineiden antaminen ja saaminen ei välttämättä ole monelle mieleen. Myös Nuutila suosii aineettomia lahjoja, joita hän antaa esimerkiksi kulttuurielämyksinä.  

”Jos ei tule suoraa ohjetta, on vaikea keksiä mitään konkreettista tavaraa annettavaksi. Mieluummin lahjoitan aineettomia lahjoja.” 

Jouluna muistetaan myös kaukaisempia läheisiä

Juhlapyhien viettämiseen liittyy myös lämpimien tekojen ulottaminen oman lähipiirin ulkopuolelle. Tilastokeskuksen mukaan kolme viidestä suomalaisesta osallistuu joulunaikaan hyväntekeväisyyteen. Miia Nuutila kuuluu tähän joukkoon.  

”Jos on mahdollisuus, niin jouluna haluaa myös antaa muille.” 

Lapset ja nuoret ovat lähellä Nuutilan sydäntä, minkä vuoksi hänen suosikkinsa Toisenlaisista Lahjoista on ammattikoulutus.  

”Koen tärkeäksi antaa heikossa asemassa olevalle nuorelle mahdollisuuden hyvään ammattiin. Nuorella elämä on vielä edessä. On tärkeää tuoda toivoa, iloa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Koulutuksen ja työn avulla nuori pääsee toteuttamaan itseään ja elämään arvokasta ja itsenäistä elämää.” 

Ylipäätään Nuutilalle auttaminen on tärkeää.  

”Jos ajatellaan ettei kukaan tukisi, se olisi kauheaa. Maailman tilanne on niin hurja ja avun tarvitsijoita niin paljon.”  

Nuutila haluaa muistuttaa, että monet tavalliset suomalaiset ovat ahtaalla inflaation ja korkokäyrien sojottaessa ylös eikä kaikilla ole varaa antaa rahalahjoituksia.  

”Auttaa voi monin tavoin. Voi esimerkiksi lahjoittaa lasten pieneksi menneitä vaatteita ja omaa aikaa tai allekirjoittaa vetoomuksia. Auttamisesta tulee todella hyvä fiilis.” 

Teksti: Markus Silvennoinen 
Kuva: Mikko Mäntyniemi

Abraham murtaa kielimuureja koulussa 

Kongosta Ugandaan pakolaisena saapunut Abraham murtaa kielimuureja koulussa 

Englannin kielen opettaja Abraham Bashombana Aganze tulkkaa opetusta pakolaisasutusalueella ja uskoo, että elämässä on kyse muiden auttamisesta. 

YLI KOLME vuosikymmentä jatkunut raaka konflikti Kongon demokraattisessa tasavallassa on ajanut pakolaiseksi Suomen asukasluvun verran ihmisiä. Heistä noin puoli miljoonaa on ylittänyt rajan ja hakenut rauhallisempaa elämää naapurimaasta Ugandasta. Pohjois-Kivun alueelta kotoisin oleva Abraham Bashombana Aganze, 30, on yksi heistä. Hän asuu Nakivalen pakolaisasutusalueella, joka perustettiin jo vuonna 1958. 

Yliopistotutkinnon suorittanut Abraham joutui pakenemaan kotimaansa väkivaltaista konfliktia vuonna 2020. Asettuminen Ugandaan oli Abrahamille helpompaa kuin kymmenille tuhansille muille kongolaisille. Hänen pääaineensa yliopistossa oli englanti, joka on yksi Ugandan virallisista kielistä. Useimmat kongolaiset eivät ole opiskelleet englantia koskaan, sillä Kongossa opetus on enimmäkseen swahiliksi ja ranskaksi. 

Kielimuuri onkin yksi isoista asioista, joka uhkaa Ugandaan erityisesti Kongosta pakolaisina saapuneiden lasten ja nuorten koulunkäynnin jatkumista. Abraham havaitsi ongelman pian Nakivalen pakolaisasutusalueelle asettauduttuaan ja halusi auttaa. Nyt hän toimii vapaaehtoisena englannin kielen tulkkina Kirkon Ulkomaanavun tukemassa toisen asteen koulussa Rubondon yhteisössä.  

Opettajat eivät puhu pakolaisten kieltä

”Päädyin vapaaehtoiseksi sen jälkeen, kun jotkut minut tuntevat nuoret tulivat luokseni ja pyysivät, että opetan heille sen verran englantia, että he voivat mennä kouluun. Keksin, että tällä tavalla voisin auttaa eniten”, Abraham kertoo. 

”Filosofiani on, että elämässä on kyse muiden auttamisesta.” 

Tulkkina toimiminen tarkoittaa, että Abraham osallistuu oppitunneille ja auttaa niitä oppilaita, joiden oma englannin kielen taito ei riitä seuraamaan opetusta. Koulussa on sekä paikallisia että pakolaistaustaisia oppilaita kuten monessa muussakin ugandalaisessa koulussa. Koulun vakituinen henkilökunta koostuu ugandalaisista opettajista, jotka eivät puhu swahilia tai ranskaa. Tästä syystä pakolaistaustaiset nuoret joutuvat ponnistelemaan ymmärtääkseen opetusta. 

Abraham saa vapaaehtoistyöstään pientä rahallista korvausta, ja hän viettää koululla yleensä viisi päivää viikossa. 

”Jos jostain syystä en pääse koululle, tutut oppilaat tulevat talolleni kyselemään apua läksyjensä kanssa.” 

Pakolaisuus muutti elämän

Pakolaiseksi joutuminen on iso elämänmuutos, vaikka matka kävisi vain naapurimaahan. Abrahamille pakolaisuus merkitsee taloudellista epävarmuutta, kun hän ei enää voi työskennellä tutuille yhdistyksille eikä omaa koulutusta vastaavaa työtä ole tarjolla. Uganda helpottaa pakolaisten elämää antamalla perheille ruoanviljelyyn tarkoitetun maapalan. Myös Abrahamin perhe on saanut peltonsa. 

”Täällä oma ruoka pitää kirjaimellisesti kasvattaa itse. Olen kaupunkilaispoika. En minä tiennyt viljelemisestä mitään, mutta nälkä kyllä auttaa oppimaan.” 

Kielitaitoaan Abraham on päässyt hyödyntämään myös toimimalla Kirkon Ulkomaanavun vierailijoiden tulkkina Nakivalen pakolaisasutusalueella. Nuorella miehellä on paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän haluaisi perustaa alueelle englannin kielen oppimiskeskuksen, parantaa kompostoinnin kautta maaperän tuottavuutta ja oppia lisää sellaisista maatalouden muodoista, jotka tuottaisivat parempaa toimeentuloa. Abrahamille on selvää, ettei hän voi palata kotiin pitkään aikaan. 

”Kun istun alas ja ajattelen kotimaatani, tunnen surua. Haluaisin, että Kongo ja kongolaiset pääsisivät jaloilleen ja voimaantuisivat. Uskon, että koulutus on siinä avainasemassa. ” 

Abrahamin mukaan vain harva kongolaisista nuorista haaveilee paluusta kotimaahan. Sota ja väkivalta ovat jättäneet liian syvät traumat. Toisaalta elämä pakolaisena ei ole helppoa Ugandassakaan. Siksi Abraham, haluaa tehdä osansa kotimaansa nuorten hyväksi. 

”Kaikki tietomme ja viisautemme kuolee mukanamme, jos emme jaa sitä muille. Jos jaan oppimani asiat vaikka sadalle ihmiselle, he jakavat ne eteenpäin ainakin sadalle muulle.” 

Teksti: Elisa Rimaila 
Kuvat: Antti Yrjönen  

KUA avasi Afrikan unionin -toimistonsa Addis Abebassa

KUA avasi Afrikan unionin -toimistonsa Addis Abebassa

Uuden toimiston on tarkoitus tiivistää Kirkon Ulkomaanavun yhteistyötä, kumppanuutta ja vaikuttamistyötä Afrikan unionin kanssa ja työ keskittyy lisäämään erityisesti nuorten, naisten ja uskonnollisten ja perinteisten johtajien merkityksellistä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa kautta mantereen.

UUDEN TOIMISTON kolmepäiväisiä avajaisseremonioita vietettiin Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa marraskuun alussa. Paikalla oli Kirkon Ulkomaanavun (KUA) ja sen yhteydessä toimivan Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston edustajien lisäksi suomalaisia ja kansainvälisiä diplomaatteja, Etiopian ja Afrikan unionin edustajia sekä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Toimisto Addis Abebassa vastaa jatkossa KUA:n Afrikassa tapahtuvan nuorten, naisten ja uskonnollisten ja perinteisten johtajien merkityksellistä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa vahvistavasta työstä. KUA:lla on mantereella nyt kaikkiaan kuusi toimistoa, joista viisi on varsinaisia maatoimistoja. Maatoimistot sijaitsevat Keniassa, Ugandassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Kaikki KUA:n viiden maatoimiston johtajat olivat paikalla Afrikan unionin -toimiston avajaisissa Addis Abebassa.

”Tämä tilaisuus on hyvin tärkeä meille, koska Afrikan unioni on Kirkon Ulkomaanavun tärkeä strateginen kumppani, ja haluamme tiivistää yhteistyötämme ja vahvistaa tätä kumppanuuttamme, ymmärtää yhteisiä prioriteetteja ja tunnistaa ne aihepiirit ja alueet, joilla voimme tehdä yhteistyötä”, sanoi Mahdi Abdile, KUA:n johtava edustaja Afrikan unionissa.

Afrikan unionia (AU) tilaisuudessa edustaneet puhujat vahvistivat viestiä siitä, että 55 jäsenvaltion unionilla ja KUA:lla on yhteinen päämäärä koulutuksen, toimeentulon, rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi mantereella. Yhteistyön tiivistäminen tapahtuu tärkeällä hetkellä, jolloin Afrikan unioni on käynnistänyt työnsä Agenda 2063:n, ”Afrikka, jonka me haluamme”, eteen.

Kaksi miestä istuu tuoleilla huoneessa ja katsoo hymyillen kameraan. Taustalla näkyy Kirkon Ulkomaanavun logo.
Kirkon Ulkomaanavun Kenian maajohtaja John Bongei tapasi KUA:n Afrikan unionin -toimiston avajaisissa Addis Abebassa Afrikan unionin rajaohjelman ja alueellisen turvallisuuden suurlähettilään Frederic Gateretse-Ngogan. Kuva: Daisy Obare / KUA

2024 – koulutuksen teemavuosi Afrikan unionissa

Uuden toimiston avajaisiin osallistunut Suomen Etiopian ja Afrikan unionin suurlähettiläs Sinikka Antila muistutti Suomen ja Afrikan yhteisestä tavoitteesta laadukkaan koulutuksen vahvistamiseksi kaikille.

”Ihmiset ovat jokaisen maan kaikkein tärkein resurssi. Ketään jälkeen jättämättömän koulutuksen asettaminen tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi on siksi tärkein kehitystä edistävä tekijä”, Antila sanoi.

Suurlähettiläs kiitteli KUA:n työtä erityisesti katastrofien keskellä tapahtuvan laadukkaan koulutuksen eteen ja nuorten yrittäjyyden tukemiseksi. Afrikan väestö on maailman nuorinta ja heidän tulevaisuuden toimeentulomahdollisuutensa ovat pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten muodostamien työpaikkojen varassa.

”KUA:n ponnisteluilla toimeentulomahdollisuuksien kehittämiseksi, erityisesti yrittäjyyden ja start-upien kautta, on ollut merkittävä rooli Afrikan nuoren väestön voimaannuttamisessa ja taloudellisen kasvun tukemisessa. Tämä on hienosti linjassa työpaikkojen luomisen tarpeen kanssa, etenkin innovaatioiden ja luovien alojen saroilla.”

Afrikan unioni on nostanut vuoden 2024 teemaksi koulutuksen. Afrikan unionin koulutusjaoston johtaja Sophia Ashipala kiitteli hänkin KUA:n työtä koulutuksen eteen ja muistutti nuorten tärkeästä roolista tulevaisuuden rakentamisessa.

Kaksi naista istuu sohvalla pöydän ääressä keskustelemassa. Toisella on edessän kannettava tietokone.
Afrikan unionin koulutusjaoston johtaja Sophia Ashipala (oikealla) korosti laadukkaan koulutusjärjestelmän tärkeyttä kaikille maille ja kiitteli Kirkon Ulkomaanavun työtä. Vasemmalla kuvassa KUA:n sidosryhmätyön johtaja Katri Suomi. Kuva: Daisy Obare / KUA

”Koulutus, tiede, teknologia ja innovaatiot ovat edistyksen ja kehityksen kulmakiviä jokaisella mantereella”, Ashipala sanoi.

Hän muistutti myös koulutusjärjestelmien haasteista, joita Afrikalla on edessään muiden mantereiden tavoin aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Koulutusjärjestelmiin liittyvät haasteet ovat vaikeuttaneet myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

”Tästä syystä on tärkeää kohdistaa vuonna 2024 katse koulutukseen ja kestävien koulutusjärjestelmien rakentamiseen lisäämällä inklusiivista, laadukasta ja tarkoituksenmukaista koulutusta koko mantereella”, Ashipala sanoi.

Rauha on kehityksen edellytys

Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto on nimensä mukaisesti KUA:n perustama yli sadan jäsenen maailmanlaajuinen verkosto, joka toimii 40 maassa. Vuoropuhelun ja rauhanvälityksen keinoin rauhan puolesta toimiva verkosto juhlisti tänä syksynä ensimmäistä kymmentä vuottaan.

Ryhmä ihmisiä poseeraa Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkoston banderollin edessä sisätiloissa.
Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkosto on KUA:n perustama yli sadan jäsenen maailmanlaajuinen verkosto, joka toimii 40 maassa. Myös rauhanverkosto osallistui Afrikan unionin -toimiston avajaisiin Addis Abebassa marraskuun alussa. Kuva: Daisy Obare / KUA

Addis Abeban -toimiston avajaisten yhteydessä rauhanverkoston edustajat tapasivat Afrikan unionin rajaohjelman ja alueellisen turvallisuuden suurlähettilään Frederic Gateretse-Ngogan. Suurlähettiläs korosti puheessaan yhteisöissä usein luottamusta nauttivien uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden roolia rauhantyössä, konfliktien ehkäisemisessä ja jälkihoidossa.

”Rauhanprosessit eivät voi menestyä ilman uskonnollisia ja perinteisiä toimijoita”, hän sanoi.

Rauhanverkoston Saharan eteläpuolisen Afrikan alueen ohjelman johtaja Gina Dias muistutti, että 84 prosentilla maailman väestöstä on jonkinlainen uskonnollinen vakaumus.

”Viime vuosina noin kaksi kolmesta konfliktista on sisältänyt jonkinlaisen uskonnollisen elementin. Siksi uskonnollisilla johtajilla ja uskoperustaisilla järjestöillä on tärkeä rauhanvälityksen roolinsa useimmissa konflikteissa, vaikka sitä ei monesti täysin tunnisteta, mistä syystä heissä oleva potentiaali on alihyödynnettyä.”

Teksti: Daisy Obare, Elisa Rimaila
Kuvat: Daisy Obare

”Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiset moninkertaistavat suomalaisen koulutusosaamisen maailmalla”

KUA:n Ikali Karvinen: Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiset moninkertaistavat suomalaisen koulutusosaamisen maailmalla – ja se on kullanarvoista

Kun Opettajat ilman rajoja -verkosto juhli ensimmäistä vuosikymmentään, kutsuvieraina olivat vapaaehtoiset suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset. He tekevät nykyaikaista kehitysyhteistyötä globaalissa etelässä.

KIRKON ULKOMAANAVUN yhteydessä toimiva Opettajat ilman rajoja (OIR) -verkosto juhli 10-vuotista taivaltaan Maailman opettajien päivänä torstaina 5.10.2023. Merkkipäivän yhteydessä verkoston toiminnassa mukana olleita opettajia kokoontui yhteen verkostoitumaan ja keskustelemaan koulutuksen nykytilasta niin meillä Suomessa kuin maailmalla.

OIR-verkoston toiminnan ydintä ovat vapaaehtoiset suomalaiset opetusalan ammattilaiset, jotka tukevat paikallisten kollegoiden ja opetusalan kehitystä globaalissa etelässä ja hauraimmissa konteksteissa. Kymmenen vuoden aikana verkoston piirissä on tehty 344 vapaaehtoisjaksoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasassa sekä paikan päällä että etäyhteyksin.

“Verkoston toiminnasta ei olisi tullut mitään, jos opetusalan ammattilaiset eivät olisi aikoinaan innostuneet ajatuksesta. Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, kiitteli Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan.

Nainen luennoi mikrofoni kädessään pöytien äärelle kerääntyneille ihmisille. Opettajat ilman rajoja -verkosto täytti lokakuun alussa 10 vuotta.
”Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, sanoi Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan OIR:in 10-vuotisjuhlissa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA

Vapaaehtoisten asiantuntemus on ensiluokkaista

Oikeus koulutukseen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kirkon Ulkomaanapu ja sen yhteydessä toimiva OIR-verkosto panostavat siihen, että jokaisella olisi mahdollista saada nimenomaan laadukasta koulutusta taustastaan tai oppimisympäristöstään huolimatta. Se tarkoittaa yhteistyötä paitsi päivittäistä opetustyötä tekevien opettajien kanssa myös kohdemaiden opetusministeriöiden ja muiden kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa.

Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen arvostaa OIR-vapaaehtoisten ammattitaitoa ja työpanosta.

“Meillä ei tule koskaan järjestönä olemaan sellaista tilannetta, että voisimme palkata erilliset asiantuntijat kaikkiin eri tehtäviin. Opettajat ilman rajoja -verkoston avulla moninkertaistamme sen asiantuntijuuden, mikä meillä on järjestönä käytettävissä laadukkaan opetuksen takaamiseksi. Se on meille äärimmäisen tärkeää”, itsekin opettajana työskennellyt Karvinen alleviivaa.

Ikali Karvinen
KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen on itsekin työskennellyt opettajana. KUVA: Antti Yrjönen / KUA

OIR-verkoston ohjausryhmän puheenjohtaja, kasvatustieteen dosentti ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan.

“Myös vapaaehtoisuus on valtavan suuri arvo. Olisi eri asia, jos koulutuksen kehitystä tekisivät vain ne, jotka saavat työstä palkan. OIR-verkostossa ihmiset antavat osaamistaan ja jakavat intohimoaan tehdä yhdessä. Se on upea lähtökohta toiminnalle”, Cantell tiivisti tilaisuudessa.

Nykyaikainen kehitysyhteistyö perustuu yhteistyölle

Cantell kertoo olleensa vaikuttunut myös siitä, että OIR-verkoston piirissä suomalainen koulutusvienti on ymmärretty alusta alkaen parhaalla mahdollisella tavalla.

“Aikoinaan oli sellainen ajatus, että menemmekö me suomalaiset nyt opettamaan sinne kaukaisiin kyläkouluihin. Jokainen täällä tietää, ettei yhteistyö sellaista ole. OIR toimii opettajalta opettajalle”, Cantell tiivistää ja nostaa esiin myös sen, että globaalissa etelässä OIR on vuosien läpileikannut opetuksen alaa laajasti: työtä on tehty varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja yhteistyössä maiden koulutushallintojen kanssa.

Hannele Cantell
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan. KUVA: Antti Yrjönen / KUA

Myös KUA:n varatoiminnanjohtaja Karvinen pitää arvossa sitä, että OIR-verkoston toiminta perustuu nimenomaan suomalaisten ja kohdemaan ammattilaisten yhteistyölle.

“Kehitysyhteistyö on pitkään ollut ikään kuin väärin tasapainottunut vaaka. Keskustelussa on korostunut se, mitä me teemme globaalissa etelässä ja mitä me saamme siellä aikaan”, Karvinen aloittaa ja toteaa, että koko alalla ajatus pitää kääntää toisinpäin.

“Meidän pitää miettiä myös, mitä voimme oppia globaalista etelästä. Maailmassa on paljon kriisejä, joiden keskellä ihmiset elävät. Näiden kriisien keskellä elävillä ihmisillä on aivan erilaista osaamista kuin meillä, jotka olemme eläneet elämämme rauhallisessa maailmassa”, Karvinen painottaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Antti Yrjönen

10+1 asiaa maailman köyhimmistä maista 

10+1 asiaa maailman köyhimmistä maista 

Kaikista köyhimmät maat tuntuvat pysyvän köyhinä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mitä yhteistä köyhimmillä mailla on toistensa kanssa? Miksi ne eivät nouse köyhyydestä ja mitä niiden tilanteelle on tehtävissä? 

1. PUUTTEITA TERVEYDESSÄ JA KOULUTUKSESSA.

Yksi tapa määritellä maailman köyhimmät maat on YK:n vähiten kehittyneiden maiden (LDC) -lista. Kolmen vuoden välein päivitettävällä listalla on nyt 46 maata, joista valtaosa sijaitsee Afrikassa. Loput maista ovat Aasiassa ja Tyynellämerellä, ja lisäksi listalla on Karibialta Haiti. LDC-maita listattaessa tarkastellaan esimerkiksi kansalaisten tulotasoa, terveyttä ja koulutusta. 

2. KÖYHYYS KOSKETTAA VALTAVAA JOUKKOA.

Reilu kymmenesosa maailman väestöstä asuu hauraissa maissa, ja Maailmanpankin mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elää noin kahdeksan prosenttia ihmisistä. Köyhyyden merkkejä ovat esimerkiksi korkeat äiti- ja lapsikuolleisuusluvut, naisten heikko asema sekä väestön matala koulutustaso. Valtaosa työstä tehdään virallisen työelämän ulkopuolella esimerkiksi kotitöissä, joten verokertymällä ei pystytä tuottamaan valtion palveluita. Peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, ovat puutteellisia.  

3. KOLONIALISMIN VARJO HIDASTAA KEHITYSTÄ.

Monissa köyhissä maissa kolonialismin perintö vaikuttaa edelleen. Entiset siirtomaaisännät piirsivät nykyisten itsenäisten valtioiden rajat keinotekoisesti, eivätkä ne noudata esimerkiksi etnisiä linjoja tai perinteisiä asuma-alueita. Luonnonvaroilla on kerrytetty vaurautta hyvin pienelle osalle väestöä. Kun yhteiskunta on kehittynyt tämäntyyppisesti väärään suuntaan, se on altis konflikteille ja etnisten ryhmien välisille taisteluille. Kehittymättömään hallintoon pesiytyy hyvän hallinnon vastaisia toimintatapoja kuten korruptiota ja varojen väärinkäyttöä. 

4. KASVUN TIELLÄ ESTEITÄ.

Köyhien maiden kehitystä saattaa estää esimerkiksi konflikti, erityisesti pienissä maissa huono hallinto tai luonnonvaroihin nojaava talous. Myös naapureilla on merkitystä varsinkin maille, joilla ei itsellään ole meriyhteyttä. Pääsy maailmanmarkkinoille ja tavarakuljetusten turvaaminen olisi erityisen tärkeää kasvaville talouksille. 

5. ESTEITÄ VOI KIERTÄÄ.

YK:n LDC-listalta voi myös ”valmistua” pois, kuten on käynyt muiden muassa Botswanalle ja Vanuatulle. Hauraissakin maissa on tehtävissä paljon muun muassa koulutuksella. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tehokas keino tarjota väyliä työelämään ja toimeentuloon. Samalla on muistettava, että vaikka hyvää kehitystä tapahtuu, naiset, vammaiset tai marginaalissa olevat etniset ryhmät jäävät usein sen ulkopuolelle. On tärkeää pitää kaikki mukana, jotta kehitys ulottuu koko yhteiskuntaan. 

6. PAIKALLINEN AJATUS ON TÄRKEÄ.

Minkälaisesta kehityksestä puhutaan, kun sanotaan, että kehityksen on ulotuttava koko yhteiskuntaan? Esimerkiksi bruttokansantuotteen (bkt) ja elinajanodotteen mittaaminen ovat länsimaisia tapoja määritellä kehitystä. Viime vuosina kehitysyhteistyö on muuttunut merkittävästi niin, että toimijuus on ensisijaisesti paikallisilla. Näin paikalliset ovat itse määrittelemässä kehityksen agendaa. Bkt:n ja muiden mittareiden lisäksi tarkastellaan myös yksittäisten ihmisten asemaa ja mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää. 

7. TOIMIVA APU KATSOO TULEVAAN.

Humanitaarinen apu kuvataan usein välittömänä katastrofiapuna. Sitä tarvitaan kuitenkin myös pitkittyneissä konflikteissa ja pakolaisten parissa. Pelkästään akuuttiin auttamiseen keskittyminen on lyhytnäköistä: jotta ihmiset voivat nostaa itsensä köyhyydestä, on luotava koulutusta, työpaikkoja ja mahdollisuuksia toimeentuloon. Siksi hauraissa maissa paras tapa auttaa on yhdistää avun muodot ja ajatella akuutin hädän lisäksi tulevaisuutta ja köyhyyden pysyvää poistamista. Myös rauhantyöllä on merkittävä rooli. 

8. RIKASTUMISEN EI TARVITSE TARKOITTAA RIISTOA.

Jo pitkään on tiedetty, ettei kehitys voi tarkoittaa luonnon ja ilmaston kantokyvyn kannalta kestämätöntä kulutukseen perustuvaa länsimaista elämäntapaa. Tavoiteltavaa kehitystä määriteltäessä on siis huomioitava myös se, ettei länsimaidenkaan elämä voi jatkua ennallaan. Kulutuskeskeinen ja riistoon perustuva kehityksen malli ei ole vaihtoehto. 

9. KEHITYSYHTEISTYÖ EI OLE ONGELMA VAAN RATKAISU.

Kehitysyhteistyö saa usein osakseen kritiikkiä ja arvostelua, ja sen kiistanalaisuus näkyi myös Suomen tuoreimmissa hallitusneuvotteluissa. Avun antaminen ei kuitenkaan ole vain moraalinen ja eettinen velvoite, vaan se myös turvaa hyviä elinoloja meille kaikille. Esimerkiksi hyvät kauppasuhteet, innovaatiot ja teknologian edistäminen vaikuttavat positiivisesti koko maailmaan. 

10. KEHITYS ON KAIKKIEN ETU.

Koulutus ja työ ovat parhaita lääkkeitä siihen, ettei ihminen päädy toimeentulosta kamppaillessaan esimerkiksi ääriryhmien pariin. Yhden maan vakautuminen leviää usein myös naapurimaihin – aivan kuten konfliktit jatkuvasti leviävät yli valtioiden rajojen. Siksi avun antaminen on myös antajamaiden etujen mukaista. Lisäksi kehitysyhteistyöllä paikataan aiemmin tehtyjä virheitä, sillä Suomikin on ylihyötynyt globaalin etelän luonnonvaroista. 

+ 1: KUA AJAA PYSYVIÄ MUUTOKSIA.

Kirkon Ulkomaanavun työssä ja lahjoittajien toiveissa korostuu naisten ja nuorten merkitys kehityksessä. Kun naiset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa ja hallinnollisissa tehtävissä, koko yhteiskunnassa tapahtuu usein positiivisia muutoksia. Kouluttautuneet naiset haluavat lastensakin saavan koulutuksen, mikä tukee koko paikallisyhteisön kehitystä. 

Lähteet: KUA:n varatoiminnanjohtajan Ikali Karvisen haastattelu, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD, YK:n kehitysohjelma UNDP, Maailmanpankki, Paul Collierin teos The Bottom Billion. 

Teksti: Anne Salomäki 
Kuvitus: Carla Ladau