Kirkon Ulkomaanavun työ jatkuu kehitysyhteistyöleikkausten kohteena olevissa Keniassa ja Myanmarissa

Kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Ville Tavio kertoi torstaina Suomen kehitysyhteistyöhön kohdistuvien leikkausten kohdentamisesta. 

Hallituskauden aikana kehitysyhteistyöhön on tarkoitus kohdistaa erittäin merkittävät leikkaukset. Leikkausten jälkeen Suomi käyttää vuonna 2027 varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jopa 280 miljoonaa euroa aiemmin suunniteltua vähemmän. Ministeri Ville Tavio ilmoitti Suomen lopettavan hallituskauden aikana Kenian, Myanmarin, Afganistanin ja Mosambikin maaohjelmat.

Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään Keniassa ja Myanmarissa, osin Suomen mutta pääasiassa muiden rahoittajien tuella.

“Olemme Kirkon Ulkomaanavussa surullisia nähdessämme Suomen leikkaavan tukea juuri niiltä mailta, joissa kehitysyhteistyön ja avun tarve on suuri. Kyseessä olevat maat ovat joko itse erittäin hauraita tai, kuten Kenia, kantavat muiden maiden pakolaistaakkaa”, sanoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen.

“Olemme itse sitoutuneet jatkamaan työtämme Myanmarissa ja Keniassa, joissa työskentelemme monin eri tavoin koulutuksen, toimeentulon ja vakauden edistämiseksi.”

Kirkon Ulkomaanavun työ Keniassa ja Myanmarissa keskittyy laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan vahvistamiseen sekä humanitaariseen apuun. Kenian taloudellinen kehitys alueella on ollut myönteistä, saamaan aikaan maa on kuitenkin merkittävä pakolaisten vastaanottaja. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Keniassa esimerkiksi pakolaisten koulutuksen parissa.

Kehitysyhteistyö on tuloksellista ja sitä tarvitaan yhä

Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso sanoo leikkausten tekevän konkreettiseksi sen, millä tavoin Suomen läsnäolo maailmalla heikentyy.

“Kehitysyhteistyö on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Leikkausten myötä Suomen läsnäolo ja vaikutusmahdollisuudet maailmalla vähenevät”, Laakso sanoo.

Myös Karvinen muistuttaa siitä, miten kaukaisetkin ongelmat vaikuttavat lopulta myös Suomen vakauteen ja suomalaisten turvallisuuteen.

“Olemme nähneet, että kansainvälinen solidaarisuus on tässä ajassa vaarassa. Leikkaukset eivät ole ikäviä vain niille ihmisille, joihin ne suoraan kohdistuvat, vaan myös lopulta meille. Verkottuneessa maailmassa kohtaamme viiveellä kotiovellamme kaukaisiakin ongelmia, jollemme reagoi niihin siellä missä ne aluksi esiintyvät. Ilmastonmuutos, pakolaisuus ja vaikeat kehityskysymykset tarvitsevat juuri Suomen kaltaista ratkaisijaa.”

“Positiivista toki on se, että kansalaisyhteiskunta nähdään edelleen tärkeänä toimijana näissä maissa.”

Maailmassa on humanitaarisen avun varassa vuoden 2024 alussa 300 miljoonaa ihmistä. Vielä ennen 2020-luvun alkaessa luku oli laskussa, mutta tilannetta ovat dramaattisesti pahentaneet koronaviruspandemia, ilmastokriisi ja Ukrainan sodan ja Gazan konfliktin kaltaiset tapahtumat.

Laakso muistuttaa, että humanitaarinen kriisi on äärimmäinen tilanne, johon päätymistä voidaan juuri kehitysyhteistyön kautta ehkäistä.

“Usein puhutaan siitä, että kehitysyhteistyöllä ei saada mitään aikaiseksi, mutta se ei pidä paikkaansa. 1990-luvun alkuun verrattuna globaali äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, yhä useampi lapsi – ja varsinkin tyttö – käy koulua, ja isossa kuvassa maailmassa menee tosi paljon paremmin. Huolestuttavaa on se, miten moni edellä mainituista pitkän kehityksen mittareista on kääntynyt laskuun ja konfliktit ovat lisääntyvät”, Laakso sanoo.

Lisätietoja ja yhteydenotot:

Varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen, Kirkon Ulkomaanapu, s-posti: Ikali.Karvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 40 509 8050

Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, Kirkon Ulkomaanapu, s-posti: Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 536 3280