Suomi jatkaa kehitysyhteistyön leikkauksia – ja unohtaa maailman kriisien vaikutukset kotimaahan
Hallituskauden päättyessä varsinaisen kehitysyhteistyön taso on 40 prosenttia alempi kuin se oli 10 vuotta sitten.
HALLITUKSEN KEHYSRIIHESSÄ päättämät uudet 50 miljoonan euron leikkaukset kehitysyhteistyöhön sekä aiemmin sovittujen leikkausten aikaistus ovat suora heikennys maailman heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi ja pois kriisien hoitamisesta.
“Euroopan lähialueilla konfliktit, talousvaikeudet ja ilmastokriisin seuraukset lisääntyvät ja vaikutukset yltävät myös Suomeen. Hallitus leikkaa isosti kehitysyhteistyöstä. Jo ennen kehysriihtä hallitus oli päättänyt yli miljardin euron leikkauksista kehitysyhteistyöstä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso.
“Hallituskauden päättyessä varsinaisen kehitysyhteistyön taso on 40 prosenttia alempi kuin se oli 10 vuotta sitten – ennen isojen leikkausten alkua”, Laakso sanoo.
HALLITUSNEUVOTTELUISSA viime keväänä kehitysyhteistyön isot leikkaukset päätettiin järkevästi porrastaa, jotta jo tehdyistä sitoumuksista voidaan pitää kiinni. Kehysriihessä tiistaina päätetty leikkausten aikaistaminen kyseenalaistaa aiemman lupauksen.
”Myönteistä hallituksen kehyspäätöksessä on se, että suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen työtä arvostetaan. Hallitus päätti 10 miljoonan euron rahoituksen uudelleen kohdistuksista järjestöjen työhön”, sanoo Laakso.
Kirkon Ulkomaanapu muistuttaa, että leikkauksilla on myös suoraan Suomen omaan ulkopoliittiseen uskottavuuteen ja turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia.
“Leikkauksia tehdään tilanteessa, jolloin maailmassa on enemmän hätää ja kärsimystä kuin vuosikymmeniin. Erilaisten sotien ja konfliktien ja ilmastonmuutoksen vuoksi yli 300 miljoonaa ihmistä tarvitsee akuutisti humanitaarista apua selviytyäkseen. Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tila kapenee ja autoritaariset valtiot kasvattavat vaikutusvaltaansa”, Laakso sanoo.
Kirkon Ulkomaanapu haluaa muistuttaa päättäjiä, että tässä tilanteessa kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhantyö olisi syytä nähdä keinoina ennaltaehkäistä ja hidastaa kriisejä ja edistää ihmisoikeuksia sekä tukea ihmisiä äärimmäisessä ahdingossa.
“Vakaampi, turvallisempi ja oikeudenmukaisempimaailma on Suomen etu. Pitkäjänteinen kehityspolitiikka on Suomelle työkalu rakentaa kumppanuuksia, vahvistaa kansainvälistä asemaansa ja ennen kaikkea puolustaa meille tärkeitä arvoja”, Laakso sanoo.
Lisätietoja:
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, puh. +358 50 536 3280 , Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi
Raha ja miehet ratkaisevat tyttöjen ja naisten aseman Nepalissa – vai mitä, Deepika Naidu?
Deepika Naidu on Kirkon Ulkomaanavun nepalilainen asiantuntija, jonka tehtävänä on tukea muun muassa naisten oikeuksien toteutumista paikallisissa yhteisöissä. Toimitus piinasi Naidua väitteillä, joita hän kohtaa työssään viikoittain.
Teksti: Erik Nyström Kuva: Dibya Karki
Teet vaikuttamistyötä KUA:n Nepalin-toimistossa Kathmandussa. Olet syntyjäsi kaupunkilaistyttö, mutta työssäsi parhainta on vierailla maaseudulla.
Kyllä. Tässä työssä palkitsevinta on kohdata ihmiset, joiden kanssa teen töitä. Parasta on nähdä kehitystä, oli se kuinka pientä tahansa. Isot muutokset vievät aikaa, mutta jo esimerkiksi yhden perheen elämän muuttumisella voi vaikuttaa valtavasti kokonaiseen yhteisöön. Kehityksen todistaminen vahvistaa entisestään motivaatiotani ja tunnetta siitä, että olen oikealla uralla.
Vaikuttamistyötä tehdään parhaiten niin, että ulkopuolinen konsultti tulee kertomaan, miten ihmisten pitäisi elää ja ajatella.
Emme mene yhteisöihin jakamaan omaa näkökulmaamme, vaan tuemme heitä esimerkiksi täsmäkoulutuksilla, joissa käsitellään yhteisölle oleellisia teemoja. Osallistamme kaikkia – naisia ja miehiä kasteista tai muista sosiaalisista jaotteluista riippumatta. Monille tärkeintä on saada tietoa oikeuksistaan, jotta he pystyvät puhumaan puolestaan ja vaikuttamaan asioihin.
Raha ratkaisee lapsiavioliittoihin liittyvät ongelmat.
Köyhyydessä elävä perhe suostuu monesti lapsiavioliittoon, koska sen yhteydessä vastuu tytöstä siirtyy aviomiehelle. Pojan perheelle puolestaan maksetaan myötäjäisiä. Olen kuullut sydäntäsärkeviä tarinoita siitä, miten taloudelliset hyödyt eivät ole vastanneet odotuksia. Yhden tytön perhe ei lupauksistaan huolimatta pystynyt antamaan pojan perheelle moottoripyörää, ja kostona tyttö poltettiin elävältä. Päätökset lapsiavioliitoista ovat joko epätoivoisia ratkaisuja tai yhteisöihin juurtunut tapa. Yleensä vanhemmat välittävät lapsistaan. Lapsiavioliittoja voidaan ehkäistä lisäämällä tietoa niiden haitoista sekä tukemalla aikuisten toimeentulomahdollisuuksia ja lasten koulunkäyntiä.
Joitakin haitallisia perinteitä kuten chaupadia on mahdoton lopettaa kokonaan.
Chaupadissa tyttö tai nainen suljetaan kuukautistensa ajaksi vajaan. Hän ei saa koskea vajan ulkopuolella veteen, ruokaan eikä mihinkään muuhun päivittäiseen tarpeeseen liittyvään. Hän on täysin riippuvainen muista. Syy tapaan on useimmiten, että ”näin on aina tehty”. Tietoisuuden lisääminen muuttaa pikkuhiljaa käytäntöä. En pidä perinteen lopettamista mahdottomana, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.
Miehet ovat vastuussa sukupuolittuneen väkivallan lopettamisesta.
Se ei voi olla yksin miesten vastuulla. Olen työskennellyt pitkään naisten oikeuksien parissa. Nepalilaisnaiset poistuvat harvoin kotoa, eivätkä he välttämättä edes tiedosta, että heihin kohdistuu perheväkivaltaa. Olen jopa kuullut naisten ajattelevan, että jos mies ei harjoita väkivaltaa kotona, hän ei rakasta vaimoaan. Väkivalta on voinut jatkua sukupolvien ajan. Sekä naisten että miesten pitää tietää, että väkivalta on väärin. Naisilla pitää olla mahdollisuus puhua asiasta toisten naisten kanssa ja muodostaa yhtenäinen ääni sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan.
Arkkipiispa Tapio Luoma haluaa, että kehitysyhteistyö saa jatkossakin rahoitusta
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan auttaminen on leivottu syvälle ihmisyyteen. Luoma kannustaa lähimmäisenrakkauteen niin lähellä kuin kaukana.
KIRKON ULKOMAANAVUN reppu on ollut monessa mukana. Se roikkuu useimmiten arkkipiispa Tapio Luoman selässä, liikkui hän sitten eteläisessä Afrikassa tai Helsingin ja Turun välillä. Kirkon Ulkomaanavun työ on tullut Luomalle tutuksi jo kirkkoherravuosina, ja hän on ehtinyt toimia myös järjestön hallituksessa aina varapuheenjohtajan pestiä myöten. Ruohonjuuritason avustustyöhön Luoma on päässyt tutustumaan Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa Ugandassa ja Haitissa.
”Ugandan matka avasi silmiä sen suhteen, miten voimme konkreettisesti auttaa ihmisiä. Ymmärsin myös, miten rautaisella tavalla Kirkon Ulkomaanapu pystyy tekemään määrätietoista työtä vaikeissa tilanteissa.”
Vuosiaan Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa Luoma kuvaa mielenkiintoisiksi ja opettavaisiksi ajoiksi. Nykyisen arkkipiispan yllätti avustustyön mittakaava sekä se, miten moneen suuntaan järjestön täytyy olla verkostoitunut.
”Yhteistyö on voimaa”, Luoma tiivistää.
”Myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme”
Suomen kehitysyhteistyön määrärahojen osuus bruttokansantulosta on tulevina vuosina laskussa. Arkkipiispaa määrärahojen väheneminen huolestuttaa, ja Luoma on ottanut julkisesti kantaa kehitysyhteistyövarojen puolesta. Poliittisessa keskustelussa nousee aika ajoin esiin ajatus siitä, että kotimaan asiat pitää saada kuntoon ennen kuin kannattaa auttaa ulkomailla. Luoma on eri mieltä.
”Hädässä olevat lähimmäisemme ulkomailla eivät saa ikinä apua, jos jäämme odottamaan sitä, että saamme ensin omat asiat kuntoon Suomessa. Samaan aikaan kun pidämme huolta oman maamme huono-osaisista, myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme.”
Auttaminen oman maan rajojen ulkopuolella on Luoman mielestä senkin vuoksi tärkeää, että keskinäisriippuvaisessa maailmassa ilmastonmuutos ja konfliktit aiheuttavat arvaamattomia seurauksia, jotka eivät noudata valtioiden rajaviivoja.
”Palvelemme välillisesti myös omaa tulevaisuuttamme, kun suuntaamme apua sinne, missä hätä on suurin.”
Luoma on ollut kymmenen vuoden ajan Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja. Kipinän säännöllisen lahjoittamisen hän sai vakuututtuaan työn vaikutuksista. ”Näin, miten työ puree paikallisella tasolla ja että se saa aikaan tuloksia.”
Lähimmäisen auttaminen on luopumista omasta
Luoma uskoo, että lähimmäisistä huolehtiminen on leivottu sisään ihmisyyteen. Toisten auttamiseen liittyy aina luopuminen, oli sitten kyse ajasta, rahasta tai mukavuudenhalusta. ”Ajattelen, että omastaan luopumisen ajatus on hyvin terveellinen”, Luoma pohtii.
Yksi Kirkon Ulkomaanavun arvoista on valikoimaton lähimmäisenrakkaus. Myös arkkipiispa puhuu sen puolesta, että lähellä ja kaukana olevista lähimmäistä pidetään huolta.
”Lähimmäisenrakkaus menee syvemmälle, laajemmalle ja paljon konkreettisempiin asioihin kuin pelkkä suvaitsevaisuus. Kristinuskon mukaan Jumala on luonut jokaisen. Se velvoittaa näkemään joka ikisen ihmisen taustasta ja uskonnosta riippumatta äärimmäisen tärkeänä ja lähimmäisenrakkauden arvoisena.”
Maailman koululaiset tarvitsevat 44 miljoonaa uutta opettajaa – Koulutus turvaa tulevaisuutta myös maailman kriisialueilla
Keskiviikkona tammikuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä koulutuksen päivää. Suomalainen koulutusalan ammattitaito on suuresti arvostettua myös kehittyvissä maissa ja katastrofien keskellä. Kirkon Ulkomaanapu on huolissaan kehitysyhteistyöleikkausten vaikutuksista Suomen koulutustukeen maailmalla.
KORONAKRIISI OSOITTI, että kouluun pääseminen ja laadukas koulutus eivät ole itsestäänselvyyksiä missään. Kouluissa tarvitaan ammattitaitoisia opettajia ja muuta kasvatusalan henkilökuntaa. Unescon mukaan maailmassa tarvittaisiin 44 miljoonaa uutta opettajaa kansainvälisesti perus- ja toisen asteen opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
”Osaava ja hyvinvoiva opettaja on kaiken oppimisen kulmakivi, josta positiivinen kierre lähtee”, sanoo vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Konfliktien määrä maailmassa on kasvussa, minkä seurauksena yhä useampi lapsi ja nuori jää vaille mahdollisuutta osallistua turvalliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Myös koronapandemian jäljet näkyvät edelleen erityisesti niissä maissa, joissa viime vuosina on ollut pitkiä koulusulkuja, joiden vuoksi miljoonien lasten ja nuorten koulunkäynti katkesi jopa kahdeksi vuodeksi. Osa tuolloin koulusta pudonneista ei ole palannut kouluun vieläkään.
”Lasten ja nuorten koulupudokkuus on yksi suurimmista syistä lapsi- ja teiniraskauksiin sekä alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin”, sanoo Kemppainen.
”Tällä hetkellä 250 miljoonaa lasta ei käy koulua ja heistä 222 miljoona lasta tarvitsee tukea konflikti- ja kriisialueilla. Jokainen koulun ulkopuolelle jäävä lapsi on liikaa”, sanoo Kemppainen.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa olosuhteet ovat monesti sellaisia, että koulunkäynti on haastavaa tai mahdotonta. Koulumatka voi olla turvaton tai viedä tunteja hankalassa maastossa. Toisaalta koulut ovat esimerkiksi Ukrainan sodan aikana olleet myös pommitusten kohteita.
Arvioiden mukaan Ukrainassa 365 koulurakennusta on tuhoutunut ja 3 798 vaurioitunut vuoden 2023 loppuun mennessä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti koulut kuuluvat saman suojelun piiriin myös konfliktitilanteissa kuin esimerkiksi sairaalat eikä niitä vastaan saa hyökätä. Siitä huolimatta koulut ovat usein hyökkäyksen kohteena tai niitä käytetään sotilaallisten toimijoiden tarpeisiin, mikä johtaa siihen, että lapset ja nuoret eivät pääse turvallisen koulutuksen piiriin.
6-vuotias Yuliaa Yurova opiskeli maanalaiseen metrotunneliin järjestetyissä luokkatiloissa Ukrainan Harkovassa. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Koulu edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja jopa sodan keskellä eläville lapsille ja nuorille
”Kriisiytyneissä olosuhteissa koulu on lapsille ja nuorille myös turvallinen tila, joka edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja esimerkiksi liian nuorena solmitulle avioliitolle”, Kemppainen sanoo.
Hän muistuttaa, että koulutus turvaa kaikista heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille myös ehkä päivän ainoan aterian kouluruoan muodossa, saada perusterveyttä ylläpitäviä rokotteita ja vahvistaa omaa hyvinvointia esimerkiksi mielenterveyden osalta.
Laadukkaan koulutuksen saaneet nuoret työllistyvät myös todennäköisemmin kuin koulua käymättömät, mikä auttaa kokonaisia yhteiskuntia kehittymään ja vaurastumaan.
”Kun koulutetut nuoret saavat mahdollisuuden parempaan toimeentuloon, myös heidän perheensä voivat paremmin, mikä auttaa yhä useampaa lasta pääsemään kouluun. Koulutuksen aikaansaama hyvän kierre konkretisoituu.”
EU:n tuella korjatussa luokkahuoneessa Syyrian Idlibissä opiskeltiin ahkerasti syksyllä 2022. Kuva: Erik Nyström / KUA
Kehitysyhteistyöleikkaukset eivät saa vaarantaa suomalaisen koulutusalan ammattitaidon arvostusta maailmalla
Laadukkaan, inklusiivisen ja yhdenvertaisen perus- ja toisen asteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen kaikille on Suomen kehityspolitiikan kulmakiviä. Suomalaista koulutusalan ammattitaitoa arvostetaan myös kehittyvissä maissa.
“Petteri Orpon hallitus kohdistaa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun isot leikkaukset. Olemme erityisen huolissamme siitä, osuvatko nämä leikkaukset koulutuksen parissa tehtävään työhön. Koulutusleikkauksia ei pidä tehdä myöskään kehitysyhteistyössä”, sanoo vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, Kirkon Ulkomaanavusta.
Kirkon Ulkomaanapu työskentelee maailman hauraimmissa valtioissa sekä perusopetuksen että ammattiin valmistavan koulutuksen parissa. Koulutamme opettajia esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -verkostomme vapaaehtoisten avulla. Työn painopiste on erityisesti pakolaisina tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulutuksen turvaamisessa.
Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen, s-posti: Pauliina.Kemppainen@kirkonulkomaanapu.fi
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, s-posti: Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 536 3280
Kirkon Ulkomaanavun työ jatkuu kehitysyhteistyöleikkausten kohteena olevissa Keniassa ja Myanmarissa
Kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Ville Tavio kertoi torstaina Suomen kehitysyhteistyöhön kohdistuvien leikkausten kohdentamisesta.
Hallituskauden aikana kehitysyhteistyöhön on tarkoitus kohdistaa erittäin merkittävät leikkaukset. Leikkausten jälkeen Suomi käyttää vuonna 2027 varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jopa 280 miljoonaa euroa aiemmin suunniteltua vähemmän. Ministeri Ville Tavio ilmoitti Suomen lopettavan hallituskauden aikana Kenian, Myanmarin, Afganistanin ja Mosambikin maaohjelmat.
Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään Keniassa ja Myanmarissa, osin Suomen mutta pääasiassa muiden rahoittajien tuella.
“Olemme Kirkon Ulkomaanavussa surullisia nähdessämme Suomen leikkaavan tukea juuri niiltä mailta, joissa kehitysyhteistyön ja avun tarve on suuri. Kyseessä olevat maat ovat joko itse erittäin hauraita tai, kuten Kenia, kantavat muiden maiden pakolaistaakkaa”, sanoo KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen.
“Olemme itse sitoutuneet jatkamaan työtämme Myanmarissa ja Keniassa, joissa työskentelemme monin eri tavoin koulutuksen, toimeentulon ja vakauden edistämiseksi.”
Kirkon Ulkomaanavun työ Keniassa ja Myanmarissa keskittyy laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan vahvistamiseen sekä humanitaariseen apuun. Kenian taloudellinen kehitys alueella on ollut myönteistä, saamaan aikaan maa on kuitenkin merkittävä pakolaisten vastaanottaja. Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Keniassa esimerkiksi pakolaisten koulutuksen parissa.
Kehitysyhteistyö on tuloksellista ja sitä tarvitaan yhä
Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso sanoo leikkausten tekevän konkreettiseksi sen, millä tavoin Suomen läsnäolo maailmalla heikentyy.
“Kehitysyhteistyö on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Leikkausten myötä Suomen läsnäolo ja vaikutusmahdollisuudet maailmalla vähenevät”, Laakso sanoo.
Myös Karvinen muistuttaa siitä, miten kaukaisetkin ongelmat vaikuttavat lopulta myös Suomen vakauteen ja suomalaisten turvallisuuteen.
“Olemme nähneet, että kansainvälinen solidaarisuus on tässä ajassa vaarassa. Leikkaukset eivät ole ikäviä vain niille ihmisille, joihin ne suoraan kohdistuvat, vaan myös lopulta meille. Verkottuneessa maailmassa kohtaamme viiveellä kotiovellamme kaukaisiakin ongelmia, jollemme reagoi niihin siellä missä ne aluksi esiintyvät. Ilmastonmuutos, pakolaisuus ja vaikeat kehityskysymykset tarvitsevat juuri Suomen kaltaista ratkaisijaa.”
“Positiivista toki on se, että kansalaisyhteiskunta nähdään edelleen tärkeänä toimijana näissä maissa.”
Maailmassa on humanitaarisen avun varassa vuoden 2024 alussa 300 miljoonaa ihmistä. Vielä ennen 2020-luvun alkaessa luku oli laskussa, mutta tilannetta ovat dramaattisesti pahentaneet koronaviruspandemia, ilmastokriisi ja Ukrainan sodan ja Gazan konfliktin kaltaiset tapahtumat.
Laakso muistuttaa, että humanitaarinen kriisi on äärimmäinen tilanne, johon päätymistä voidaan juuri kehitysyhteistyön kautta ehkäistä.
“Usein puhutaan siitä, että kehitysyhteistyöllä ei saada mitään aikaiseksi, mutta se ei pidä paikkaansa. 1990-luvun alkuun verrattuna globaali äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, yhä useampi lapsi – ja varsinkin tyttö – käy koulua, ja isossa kuvassa maailmassa menee tosi paljon paremmin. Huolestuttavaa on se, miten moni edellä mainituista pitkän kehityksen mittareista on kääntynyt laskuun ja konfliktit ovat lisääntyvät”, Laakso sanoo.
Toisenlaiset Lahjat ovat aineettomia lahjoja, jotka parantavat elämänlaatua kaikkien köyhimmissä maissa. Näyttelijä Miia Nuutila antaa mielellään lahjaksi ammattikoulutuksen.
VALO VÄHENEE ja vuosi rullaa kohti loppuaan. Ne ovat merkkejä joulun lähestymisestä. Vuoden pimeimmän ajan juhlapyhään kuuluu valtava määrä erilaisia perinteitä ja tapoja. Jouluun liitetään usein yhdessäoloa ja yltäkylläisyyttä, mutta joulu voi olla myös rankka kokemus siksi, etteivät kaikki koe pystyvänsä täyttämään joululle asetettuja vaatimuksia. Ehkä osittain tästä syystä joulu on monille myös solidaarisuuden juhla, jonka alla muistetaan tukea tarvitsevia.
Näyttelijä Miia Nuutila tunnustautuu vankkumattomaksi jouluihmiseksi. Loppuvuodesta Nuutila kiertää ympäri Suomea esiintymässä Terapian tarpeessa jälleen -musiikkikomediassa, mutta joulun aika on pyhitetty ihan muille asioille. Näyttelijän jouluun kuuluvat muun muassa melankoliset joululaulut, yhdessäolo ja läheisten muistaminen.
”Aloitan jouluun valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Joulu on niin paljon kaikkea, että sen viettämiseen ei riitä kaksi joulupäivää. Jouluun voi laskeutua pitkään, ja se pitää sisällään paljon tunnetta”, Nuutila kertoo.
Suomalaisista 90 prosenttia aikoo antaa joululahjoja, kertoo Tilastokeskus. Tavarantäyteisessä maailmassa esineiden antaminen ja saaminen ei välttämättä ole monelle mieleen. Myös Nuutila suosii aineettomia lahjoja, joita hän antaa esimerkiksi kulttuurielämyksinä.
”Jos ei tule suoraa ohjetta, on vaikea keksiä mitään konkreettista tavaraa annettavaksi. Mieluummin lahjoitan aineettomia lahjoja.”
Jouluna muistetaan myös kaukaisempia läheisiä
Juhlapyhien viettämiseen liittyy myös lämpimien tekojen ulottaminen oman lähipiirin ulkopuolelle. Tilastokeskuksen mukaan kolme viidestä suomalaisesta osallistuu joulunaikaan hyväntekeväisyyteen. Miia Nuutila kuuluu tähän joukkoon.
”Jos on mahdollisuus, niin jouluna haluaa myös antaa muille.”
Lapset ja nuoret ovat lähellä Nuutilan sydäntä, minkä vuoksi hänen suosikkinsa Toisenlaisista Lahjoista on ammattikoulutus.
”Koen tärkeäksi antaa heikossa asemassa olevalle nuorelle mahdollisuuden hyvään ammattiin. Nuorella elämä on vielä edessä. On tärkeää tuoda toivoa, iloa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Koulutuksen ja työn avulla nuori pääsee toteuttamaan itseään ja elämään arvokasta ja itsenäistä elämää.”
Ylipäätään Nuutilalle auttaminen on tärkeää.
”Jos ajatellaan ettei kukaan tukisi, se olisi kauheaa. Maailman tilanne on niin hurja ja avun tarvitsijoita niin paljon.”
Nuutila haluaa muistuttaa, että monet tavalliset suomalaiset ovat ahtaalla inflaation ja korkokäyrien sojottaessa ylös eikä kaikilla ole varaa antaa rahalahjoituksia.
”Auttaa voi monin tavoin. Voi esimerkiksi lahjoittaa lasten pieneksi menneitä vaatteita ja omaa aikaa tai allekirjoittaa vetoomuksia. Auttamisesta tulee todella hyvä fiilis.”
Teksti: Markus Silvennoinen Kuva: Mikko Mäntyniemi
Ukrainan sota ja muut suuret muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat viime vuosina vaikuttaneet voimakkaasti KUA:n kaltaisten humanitaaristen järjestöjen rahoitukseen.
KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) hallituksen päätöksen mukaisesti KUA:n toiminta Kambodžassa päättyy vuoden 2023 lopulla. KUA:lla on ollut Kambodžassa maatoimisto vuodesta 2011 alkaen.
”Pitääksemme paikallisille hyödynsaajillemme ja rahoittajillemme tekemämme lupaukset, jatkamme yhteistyössä kumppaneidemme kanssa loppuun keskeneräiset ohjelmamme”, sanoo KUA:n kansainvälisen ohjelmatoiminnan johtaja Marja Jörgensen.
Ukrainan sota ja muut suuret muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä ovat viime vuosina vaikuttaneet voimakkaasti KUA:n kaltaisten humanitaaristen järjestöjen rahoitukseen. Niiden vuoksi Suomen valtio ja moni perinteinen vakaa kehitysyhteistyön rahoittaja ovat joutuneet leikkaamaan budjettiaan ja painottamaan rahoituksessaan työtä, joka liittyy niiden omien rajojen sisäpuolelle suuntautuvaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tukemista.
Olosuhteisiin nähden KUA:n taloudellinen tilanne on vuonna 2023 pysynyt melko vakaana. Kuitenkin vuosi 2024 tuo mukanaan haasteita, kun pitkäaikaisesta ja valmiiksi korvamerkitsemättömästä humanitaarisesta rahoituksesta on tulossa vaikeammin ennakoitavaa ja harvinaisempaa.
”Näissä olosuhteissa näemme välttämättömänä päättää maatoimistomme toiminnan Kambodžassa nyt hallitusti, jotta pystymme suunnittelemaan säästyneiden varojen tehokasta käyttöä siellä, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Toivomme, että paikalliset sidosryhmämme tukevat meitä tämän siirtymän aikana ja pystyvät mahdollisesti jopa osallistumaan paikallisen omistajuuden ja kestävän kehityksen rakentamiseen työmme päättymisen jälkeen Kambodžassa”, Jörgensen sanoo.
KUA:n työ rakentanut Kambodžassa vakaan alustan positiiviselle muutokselle
Vaikka maatoimiston lopettaminen Kambodžassa johtuukin pitkälti muuttuneesta maailmanpoliittisesta tilanteesta, Jörgensen korostaa sitä vaikutusta ja muutosta, jonka KUA on työllään saanut maassa aikaan. Hän haluaa kiittää kaikkia KUA:n sidosryhmiä, jotka ovat olleet mukana työskentelemässä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ihmisoikeuksien eteen.
”KUA:n työn merkitys laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan eteen Kambodžassa on yli vuosikymmenen aikana rakentanut vakaan alustan positiiviselle muutokselle, joka ei enää ole KUA:sta akuutisti riippuvainen.”
Kuluneiden 12 vuoden aikana KUA on tukenut Kambodžan koulutus-, nuoriso- ja urheiluministeriötä maan ensimmäisen opinto-ohjausjärjestelmän luomisessa. Työn ansiosta opinto-ohjaus otettiin virallisesti mukaan maan opetusohjelmaan ja uusia opoja koulutetaan koko 16,5-miljoonaisen maan tarpeisiin. Nuoret ovat kehittyneen koulutusjärjestelmän ansiosta saaneet uusia hyödyllisiä taitoja, joka on avannut heille parempia toimeentulomahdollisuuksia aikuisina. KUA on myös tukenut maassa yhteisöjä kestävässä luonnonvarojen käytössä ja ilmastonmuutokseen varautumisessa.
KUA:n Ikali Karvinen: Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiset moninkertaistavat suomalaisen koulutusosaamisen maailmalla – ja se on kullanarvoista
Kun Opettajat ilman rajoja -verkosto juhli ensimmäistä vuosikymmentään, kutsuvieraina olivat vapaaehtoiset suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset. He tekevät nykyaikaista kehitysyhteistyötä globaalissa etelässä.
KIRKON ULKOMAANAVUN yhteydessä toimiva Opettajat ilman rajoja (OIR) -verkosto juhli 10-vuotista taivaltaan Maailman opettajien päivänä torstaina 5.10.2023. Merkkipäivän yhteydessä verkoston toiminnassa mukana olleita opettajia kokoontui yhteen verkostoitumaan ja keskustelemaan koulutuksen nykytilasta niin meillä Suomessa kuin maailmalla.
OIR-verkoston toiminnan ydintä ovat vapaaehtoiset suomalaiset opetusalan ammattilaiset, jotka tukevat paikallisten kollegoiden ja opetusalan kehitystä globaalissa etelässä ja hauraimmissa konteksteissa. Kymmenen vuoden aikana verkoston piirissä on tehty 344 vapaaehtoisjaksoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasassa sekä paikan päällä että etäyhteyksin.
“Verkoston toiminnasta ei olisi tullut mitään, jos opetusalan ammattilaiset eivät olisi aikoinaan innostuneet ajatuksesta. Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, kiitteli Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan.
”Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, sanoi Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan OIR:in 10-vuotisjuhlissa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Vapaaehtoisten asiantuntemus on ensiluokkaista
Oikeus koulutukseen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kirkon Ulkomaanapu ja sen yhteydessä toimiva OIR-verkosto panostavat siihen, että jokaisella olisi mahdollista saada nimenomaan laadukasta koulutusta taustastaan tai oppimisympäristöstään huolimatta. Se tarkoittaa yhteistyötä paitsi päivittäistä opetustyötä tekevien opettajien kanssa myös kohdemaiden opetusministeriöiden ja muiden kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa.
Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen arvostaa OIR-vapaaehtoisten ammattitaitoa ja työpanosta.
“Meillä ei tule koskaan järjestönä olemaan sellaista tilannetta, että voisimme palkata erilliset asiantuntijat kaikkiin eri tehtäviin. Opettajat ilman rajoja -verkoston avulla moninkertaistamme sen asiantuntijuuden, mikä meillä on järjestönä käytettävissä laadukkaan opetuksen takaamiseksi. Se on meille äärimmäisen tärkeää”, itsekin opettajana työskennellyt Karvinen alleviivaa.
KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen on itsekin työskennellyt opettajana. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
OIR-verkoston ohjausryhmän puheenjohtaja, kasvatustieteen dosentti ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan.
“Myös vapaaehtoisuus on valtavan suuri arvo. Olisi eri asia, jos koulutuksen kehitystä tekisivät vain ne, jotka saavat työstä palkan. OIR-verkostossa ihmiset antavat osaamistaan ja jakavat intohimoaan tehdä yhdessä. Se on upea lähtökohta toiminnalle”, Cantell tiivisti tilaisuudessa.
Nykyaikainen kehitysyhteistyö perustuu yhteistyölle
Cantell kertoo olleensa vaikuttunut myös siitä, että OIR-verkoston piirissä suomalainen koulutusvienti on ymmärretty alusta alkaen parhaalla mahdollisella tavalla.
“Aikoinaan oli sellainen ajatus, että menemmekö me suomalaiset nyt opettamaan sinne kaukaisiin kyläkouluihin. Jokainen täällä tietää, ettei yhteistyö sellaista ole. OIR toimii opettajalta opettajalle”, Cantell tiivistää ja nostaa esiin myös sen, että globaalissa etelässä OIR on vuosien läpileikannut opetuksen alaa laajasti: työtä on tehty varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja yhteistyössä maiden koulutushallintojen kanssa.
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Myös KUA:n varatoiminnanjohtaja Karvinen pitää arvossa sitä, että OIR-verkoston toiminta perustuu nimenomaan suomalaisten ja kohdemaan ammattilaisten yhteistyölle.
“Kehitysyhteistyö on pitkään ollut ikään kuin väärin tasapainottunut vaaka. Keskustelussa on korostunut se, mitä me teemme globaalissa etelässä ja mitä me saamme siellä aikaan”, Karvinen aloittaa ja toteaa, että koko alalla ajatus pitää kääntää toisinpäin.
“Meidän pitää miettiä myös, mitä voimme oppia globaalista etelästä. Maailmassa on paljon kriisejä, joiden keskellä ihmiset elävät. Näiden kriisien keskellä elävillä ihmisillä on aivan erilaista osaamista kuin meillä, jotka olemme eläneet elämämme rauhallisessa maailmassa”, Karvinen painottaa.
”Toivon, että muutos jatkuu” – KUA:n Nenäpäivä-työ parantaa koulumenestystä Ugandassa
Nenäpäivä-varoin tuettu työ kannustaa teiniäitejä, lapsityöläisiä ja vammaisia oppilaita koulun penkille. Syrjäisissä ugandalaiskouluissa saadaan nyt jopa asteikon parhaimpia arvosanoja.
Rummut paukkuvat rytmikkäästi, kun lapset tanssivat ja laulavat koulun pihalla. Uusi kouluvuosi on alkanut syrjäisellä koululla Mubendessa, noin 150 kilometriä Ugandan pääkaupungista länteen.
Tämä on juhlahetki koko kylälle. Poika pihapuun varjossa ottaa mallia aikuisista, kaivaa jostakin suorakaiteen muotoisen peltirasian ja asettaa sen retein elkein sormiensa väliin. Esitys ikuistuu paitsi älypuhelimiin myös peltirasian kuvitteelliselle muistikortille.
Musiikki- ja draamaryhmä esiintyi lukukauden alkajaiksi koulun pihalla Mubendessa. Ryhmän toimintaa on tuettu Nenäpäivä-varoin.
Ennen tämä ugandalaiskoulu kuului niihin, jonka oppilaat pärjäsivät heikoiten osaamista mittaavissa kansallisissa testeissä. Nyt yhä useampi vanhempi tuo lapsensa kouluun. Oppilaiden arvosanat ja lukutaito ovat parantuneet. Opettajat ovat saaneet koulutusta, ja lapsille järjestetään oheistoimintaa musiikin, urheilun ja draaman parissa.
“Koulussa on yhä oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia, mutta nyt meillä opettajilla on eväitä ratkoa haasteita”, kuvailee Mary Tuhirirwe, joka on opettanut koulussa jo 12 vuotta.
Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Mubenden kouluja Nenäpäivä-varoin vuodesta 2019 alkaen. Merkittävässä roolissa on ollut paikallinen kumppanijärjestö Racobao, joka on yhdessä koulujen kanssa onnistunut tuomaan mukaan muutokseen sen kaikkein tärkeimmän: kokonaisen kyläyhteisön koulun ympärillä.
SAMANTAPAISIA tuloksia on saatu aikaiseksi yhteensä 20 ugandalaiskoulussa, jotka ennen hanketta olivat usein tyhjillään. Edes opettajat eivät aina vaivautuneet tulemaan kouluun.
Tuhirirwen koulussa on ensimmäisenä koulupäivänä paikalla 87 lasta. Yli 500 oppilaan koulussa se ei ole huima määrä, mutta opettajat eivät ole vielä hätkähdä. Käynnissä on papujen sadonkorjuu, mikä pitää monet perheet vielä muutaman päivän kiireisinä.
Ensimmäisistä koulupäivistä luistaminen peltotöiden vuoksi ei kaada maailmaa, mutta esimerkiksi läheisellä kaivoksella työskentelevistä lapsista Tuhirirwe on huolissaan.
“Olen käynyt puhumassa vanhemmille siitä, miksi lapset kannattaa panna kouluun. Työstä lapsi saa ehkä palkan, mutta se raha häviää hetkessä. Koulutus on investointi elämään”, Tuhirirwe painottaa.
17-vuotias teiniäiti Miriam laittaa perheelleen ruokaa pavuista kotinsa keittiössä. Ugandassa papujen sadonkorjuu on aikaa, joka työllistää niin aikuisia kuin lapsia.
Koulujen aukiolo ei ole näillä seuduilla itsestäänselvyys. Koronan vuoksi ugandalaislapset ovat eläneet läpi maailman pisimmän koulusulun, joka kesti kaksi vuotta.
Mubendea kohtasi toinenkin tragedia, kun ebola alkoi levitä alueella loppuvuodesta 2022 ja koulut suljettiin jälleen kuukausiksi. Koulusuluilla on ollut käänteentekevä vaikutus monien tyttöjen elämässä, sillä niiden aikana teiniraskaudet lisääntyvät merkittävästi.
Ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume levisi Mubenden seudulla loppuvuodesta 2022. Koulun pihapuissa on tauluja, jotka muistuttavat taudin vakavuudesta.
17-vuotias Miriam (nimi muutettu) sai pojan 15-vuotiaana. Kuultuaan Miriamin raskaudesta lapsen isä lähti pois kylästä, eikä hän ole tukenut nuorta äitiä lapsen elättämisessä. Miriam kertoo, miten hän keskeytti koulunkäynnin vatsansa pyöristyessä. Nuorta tyttöä suretti.
“Äiti sanoi minulle, etten voisi enää mennä kouluun, koska olisin huono esimerkki muille lapsille”, Miriam muistelee ja silittelee sylissään istuvan poikansa päätä.
Miriamin tilanne muuttui, kun Tuhirirwe ilmestyi eräänä päivänä hänen kotipihalleen.
“Luulin, että madam Mary tuli puhumaan sisarusteni asioista. Kun ymmärsin, että kyse on minusta ja kouluun paluustani, olin uskomattoman onnellinen”, Miriam kertaa.
Tuhirirwe vakuutti, ettei Miriamin tarvitse maksaa koulumaksuja, kunhan hän vain palaisi kouluun. Lopulta Miriamin äitikin piti suunnitelmaa hyvänä ja lupasi hoitaa poikaa koulupäivien ajan.
Miriam sai poikansa vain 15-vuotiaana. Mummo hoitaa nyt 2-vuotiasta Junioria, kun Miriam käy koulussa.
Teiniäidin osa maaseudulla on karu: naapurit kuiskivat ja pitävät nuorta äitiä pilkkanaan. Monen mielestä Miriam on hullu valitessaan koulunkäynnin jokapäiväisen työnteon sijasta.
“Minulla on lapsi, mutta pidän itseänikin lapsena. Haluan kouluttautua ja toivon, että minulla on jossain vaiheessa taitoja kantaa aikuisen vastuuta”, Miriam miettii ja antaa ohjeita myös muille teiniäideille:
“Raskaus ei ole maailmanloppu. Synnytä lapsi ja jatka koulunkäyntiä. En kadu sitä, että olen äiti, mutta haluan olla isona opettaja kuten madam Marykin.”
Haastattelu loppuu, kun Miriam kysyy, joko hän voisi lähteä kotoaan kouluun, jossa päivän opetus on jo käynnissä.
LAPSITYÖLÄISTEN ja teiniäitien ohella opettajat ovat kannustaneet myös vammaisten lasten vanhempia tuomaan lapsensa kouluun. Toisessa koulussa, punaisina pöllyävien hiekkateiden päässä opetukseen osallistuu Joshua Kisakye. Hän on 6-vuotias, mutta näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta eikä liiku lainkaan omin jaloin.
Kun kylän opettajat jalkautuivat koteihin kannustamaan vanhempia lähettämään lapsensa kouluun, Joshuan äiti Mariam Nakintu innoistui: tässä olisi keino lisätä sisältöä pojan päiviin.
”Joshua on ollut koulussa vuoden yhdessä muiden lasten kanssa. Hän ei ole enää niin ujo eikä mene piiloon, kun muita vieraita tulee kotiin”, Nakintu kertoo kotipihallaan. Vaaleanpunaiseen paitaan pukeutunut Joshua ja hänen pikkuveljensä, 2-vuotias Chrimas pyörivät äitinsä helmoissa.
Ulkopuolisena Joshuan edistystä on vaikea havaita, mutta Joshua tuntuu kuitenkin reagoivan ääntelemällä, kun opettaja John Twesiime opettaa hänelle luokassa aakkosia.
“Monet vanhemmat ajattelevat, etteivät vammaiset lapset kuulu kouluun. Joshua on erityinen lapsi. Yritän luoda sellaista oppimisympäristöä, jossa hänellä on mahdollisuus oppia yhdessä ikäistensä kanssa.”
MYÖS muut Joshuan koulun oppilaat ovat hyötyneet Nenäpäivä-varoin tuetusta työstä. Yhä useampi lapsi käy koulussa. Vuorovaikutus perheiden ja koulun välillä on parantunut, mikä puolestaan vaikuttaa koko kylän kokemukseen yhteisön identiteetistä ja arvosta.
Nasande Aneti, Nyamdwin Johnson, Nisurunziza Bidas, Mutabazi Umal ja Ssemyonga Johnson kuuluvat vanhempainyhdistykseen. Vanhemmilla on tärkeä rooli asennekasvatuksessa, ja nyt yhä useampi kylän lapsi käy koulua.
Perheenisä Nisurunziza Bidas kuuluu vanhempainyhdistykseen, joka toimii aktiivisesti vuoropuhelun edistämiseksi yhteisön ja koulun välillä. Kun projekti alkoi vuonna 2019, oppilaiden arvosanat lähtivät nousuun. Ensimmäistä kertaa ikinä Mubenden seudun kouluissa on saatu jopa asteikon parhaimpia arvosanoja.
“Pidän koulutusta tärkeänä ja olen yrittänyt saada vanhemmat laittamaan lapsensa kouluun ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Minunkin lapseni joutuvat tekemään iltaisin ja loma-aikaan kotitöitä, mutta kun koulut alkavat, niin silloin opiskellaan”, Nisurunziza Bidas sanoo topakasti.
ENSIMMÄISEN kouluviikon lopulla yhä useampi talous on saanut papusadon korjaamisen hyvälle mallille. Se näkyy välittömästi opettaja Mary Tuhirirwen koulun liitutaululla: kun maanantaina oppilaita oli paikalla 87, torstaina heitä on jo 217.
Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä kouluun tuli 87 lasta, torstaina oppilaita oli jo 217. Monen kouluuntulo myöhästyi papusadon korjuun vuoksi.
Luokista kuuluu iloista mekkalointia, ja lounasaikaan koululaiset kaivavat esiin mukanaan tuomansa muovikipot. Keittäjä kaataa jokaisen kuppiin kauhallisen maissivelliä. Kouluruoka on näillä seuduilla edistysaskel, joka on osaltaan parantanut lasten jaksamista ja keskittymiskykyä. Tyhjällä vatsalla ei jaksa oppia.
Laihan vellin eteen ponnistelee koko yhteisö. Perheet sitoutuvat tuomaan lukukaudeksi muutaman kilon maissia koulun yhteiseen varastoon.
Lisäksi opettajat viljelevät pelloilla paitsi koulun myös omiin tarpeisiin. Viljelystä saatava lisätienesti on tarpeen myös Tuhirirwelle, jonka kuukausipalkka on vain noin sata euroa. Opettaja haaveilee myös possujen kasvatuksesta, vaikka opettajuus taitaakin olla se, mikä saa hänet syttymään.
“Oppilaiden käytös on muuttunut. He tietävät oikeutensa, ja heillä on enemmän taitoja tehdä erilaisia asioita. Toivon, että tämä muutos jatkuu.”
Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen
Nenäpäivää vietetään Yle TV2:ssä ja YleAreenassa 10.11.2023
Kirkon Ulkomaanapu on yksi yhdeksästä suomalaisesta järjestöstä, jotka osallistuvat jokasyksyiseen Nenäpäivään. Nenäpäivää vietetään, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus hyvään ja turvattuun elämään. Tule mukaan Nenäpäivän viettoon Yle TV2:lle tai YleAreenan kautta perjantaina 10.11. kello 19 alkaen.
Kaikista köyhimmät maat tuntuvat pysyvän köyhinä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mitä yhteistä köyhimmillä mailla on toistensa kanssa? Miksi ne eivät nouse köyhyydestä ja mitä niiden tilanteelle on tehtävissä?
1. PUUTTEITA TERVEYDESSÄ JA KOULUTUKSESSA.
Yksi tapa määritellä maailman köyhimmät maat on YK:n vähiten kehittyneiden maiden (LDC) -lista. Kolmen vuoden välein päivitettävällä listalla on nyt 46 maata, joista valtaosa sijaitsee Afrikassa. Loput maista ovat Aasiassa ja Tyynellämerellä, ja lisäksi listalla on Karibialta Haiti. LDC-maita listattaessa tarkastellaan esimerkiksi kansalaisten tulotasoa, terveyttä ja koulutusta.
2. KÖYHYYS KOSKETTAA VALTAVAA JOUKKOA.
Reilu kymmenesosa maailman väestöstä asuu hauraissa maissa, ja Maailmanpankin mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elää noin kahdeksan prosenttia ihmisistä. Köyhyyden merkkejä ovat esimerkiksi korkeat äiti- ja lapsikuolleisuusluvut, naisten heikko asema sekä väestön matala koulutustaso. Valtaosa työstä tehdään virallisen työelämän ulkopuolella esimerkiksi kotitöissä, joten verokertymällä ei pystytä tuottamaan valtion palveluita. Peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, ovat puutteellisia.
3. KOLONIALISMIN VARJO HIDASTAA KEHITYSTÄ.
Monissa köyhissä maissa kolonialismin perintö vaikuttaa edelleen. Entiset siirtomaaisännät piirsivät nykyisten itsenäisten valtioiden rajat keinotekoisesti, eivätkä ne noudata esimerkiksi etnisiä linjoja tai perinteisiä asuma-alueita. Luonnonvaroilla on kerrytetty vaurautta hyvin pienelle osalle väestöä. Kun yhteiskunta on kehittynyt tämäntyyppisesti väärään suuntaan, se on altis konflikteille ja etnisten ryhmien välisille taisteluille. Kehittymättömään hallintoon pesiytyy hyvän hallinnon vastaisia toimintatapoja kuten korruptiota ja varojen väärinkäyttöä.
4. KASVUN TIELLÄ ESTEITÄ.
Köyhien maiden kehitystä saattaa estää esimerkiksi konflikti, erityisesti pienissä maissa huono hallinto tai luonnonvaroihin nojaava talous. Myös naapureilla on merkitystä varsinkin maille, joilla ei itsellään ole meriyhteyttä. Pääsy maailmanmarkkinoille ja tavarakuljetusten turvaaminen olisi erityisen tärkeää kasvaville talouksille.
5. ESTEITÄ VOI KIERTÄÄ.
YK:n LDC-listalta voi myös ”valmistua” pois, kuten on käynyt muiden muassa Botswanalle ja Vanuatulle. Hauraissakin maissa on tehtävissä paljon muun muassa koulutuksella. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tehokas keino tarjota väyliä työelämään ja toimeentuloon. Samalla on muistettava, että vaikka hyvää kehitystä tapahtuu, naiset, vammaiset tai marginaalissa olevat etniset ryhmät jäävät usein sen ulkopuolelle. On tärkeää pitää kaikki mukana, jotta kehitys ulottuu koko yhteiskuntaan.
6. PAIKALLINEN AJATUS ON TÄRKEÄ.
Minkälaisesta kehityksestä puhutaan, kun sanotaan, että kehityksen on ulotuttava koko yhteiskuntaan? Esimerkiksi bruttokansantuotteen (bkt) ja elinajanodotteen mittaaminen ovat länsimaisia tapoja määritellä kehitystä. Viime vuosina kehitysyhteistyö on muuttunut merkittävästi niin, että toimijuus on ensisijaisesti paikallisilla. Näin paikalliset ovat itse määrittelemässä kehityksen agendaa. Bkt:n ja muiden mittareiden lisäksi tarkastellaan myös yksittäisten ihmisten asemaa ja mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää.
7. TOIMIVA APU KATSOO TULEVAAN.
Humanitaarinen apu kuvataan usein välittömänä katastrofiapuna. Sitä tarvitaan kuitenkin myös pitkittyneissä konflikteissa ja pakolaisten parissa. Pelkästään akuuttiin auttamiseen keskittyminen on lyhytnäköistä: jotta ihmiset voivat nostaa itsensä köyhyydestä, on luotava koulutusta, työpaikkoja ja mahdollisuuksia toimeentuloon. Siksi hauraissa maissa paras tapa auttaa on yhdistää avun muodot ja ajatella akuutin hädän lisäksi tulevaisuutta ja köyhyyden pysyvää poistamista. Myös rauhantyöllä on merkittävä rooli.
8. RIKASTUMISEN EI TARVITSE TARKOITTAA RIISTOA.
Jo pitkään on tiedetty, ettei kehitys voi tarkoittaa luonnon ja ilmaston kantokyvyn kannalta kestämätöntä kulutukseen perustuvaa länsimaista elämäntapaa. Tavoiteltavaa kehitystä määriteltäessä on siis huomioitava myös se, ettei länsimaidenkaan elämä voi jatkua ennallaan. Kulutuskeskeinen ja riistoon perustuva kehityksen malli ei ole vaihtoehto.
9. KEHITYSYHTEISTYÖ EI OLE ONGELMA VAAN RATKAISU.
Kehitysyhteistyö saa usein osakseen kritiikkiä ja arvostelua, ja sen kiistanalaisuus näkyi myös Suomen tuoreimmissa hallitusneuvotteluissa. Avun antaminen ei kuitenkaan ole vain moraalinen ja eettinen velvoite, vaan se myös turvaa hyviä elinoloja meille kaikille. Esimerkiksi hyvät kauppasuhteet, innovaatiot ja teknologian edistäminen vaikuttavat positiivisesti koko maailmaan.
10. KEHITYS ON KAIKKIEN ETU.
Koulutus ja työ ovat parhaita lääkkeitä siihen, ettei ihminen päädy toimeentulosta kamppaillessaan esimerkiksi ääriryhmien pariin. Yhden maan vakautuminen leviää usein myös naapurimaihin – aivan kuten konfliktit jatkuvasti leviävät yli valtioiden rajojen. Siksi avun antaminen on myös antajamaiden etujen mukaista. Lisäksi kehitysyhteistyöllä paikataan aiemmin tehtyjä virheitä, sillä Suomikin on ylihyötynyt globaalin etelän luonnonvaroista.
+ 1: KUA AJAA PYSYVIÄ MUUTOKSIA.
Kirkon Ulkomaanavun työssä ja lahjoittajien toiveissa korostuu naisten ja nuorten merkitys kehityksessä. Kun naiset ja nuoret ovat mukana päätöksenteossa ja hallinnollisissa tehtävissä, koko yhteiskunnassa tapahtuu usein positiivisia muutoksia. Kouluttautuneet naiset haluavat lastensakin saavan koulutuksen, mikä tukee koko paikallisyhteisön kehitystä.
Lähteet: KUA:n varatoiminnanjohtajan Ikali Karvisen haastattelu, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD, YK:n kehitysohjelma UNDP, Maailmanpankki, Paul Collierin teos The Bottom Billion.
