KUA keskeyttää tilapäisesti toimintansa Aleppossa, Hamassa ja Homsissa

KUA:n Syyrian maatoimisto keskeyttää tilapäisesti toimintansa Aleppossa, Hamassa ja Homsissa

Alla KUA:n Syyrian ja Jordanian maajohtajan Mazen Khzouzin lausunto väkivaltaisuuksien kärjistymisestä Syyriassa.

ALEPPOSSA SIJAITSEE yksi Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Syyrian kenttätoimistoista, joka tukee laajennettuja operaatioita muualla Pohjois-Syyriassa. Viime viikolla Aleppon kaupungissa käynnistyi uusi aseellinen konflikti.

Epävakaan turvallisuustilanteen ja väkivaltaisuuksien kärjistymisen suuren todennäköisyyden vuoksi KUA keskeyttää tilapäisesti humanitaarisen toimintansa Aleppossa, Hamassa ja Homsissa. Maatoimiston johto seuraa tapahtumia tiiviisti maan pääkaupungissa Damaskoksessa.

Syyrialaisilla ei ole varaa uuteen tragediaan

Tällä hetkellä KUA:lla ei ole tarkkaa selvyyttä tapahtumien kulusta tai siitä, miten nyt käynnissä oleva tilanne lopulta kehittyy.

Aleppo on suuri kaupunki, jossa asuu yli 2 miljoonaa ihmistä. Tuhannet ihmiset ovat jumissa taistelujen keskellä. KUA:lla ei tällä hetkellä ole tietoa alueelle mahdollisesti avattavista humanitaarisista käytävistä tai siitä, voivatko ihmiset lähteä kaupungista turvallisemmille alueille tai voivatko he täyttää perustarpeensa, kuten onko heillä ruokaa ja puhdasta juomavettä.

Syyrian humanitaariset tarpeet ovat valtavia. Nykytilanteen odotetaan pahentavan entisestään miljoonien siviilien kärsimyksiä, jotka ovat saaneet alkunsa yli 14 vuotta sitten alkaneesta konfliktista ja sitä seuranneista kriiseistä.

Tuhannet ihmiset ovat viime päivinä paenneet kodeistaan Pohjois-Syyriasta, ja pääkaupunki Damaskokseen on tähän mennessä saapunut yli 6 000 perhettä.

KUA:n Syyrian maatoimiston toiminta ja henkilöstön turvallisuus

Vaikka KUA:n Syyrian maatoimiston henkilökunta on fyysisesti turvassa, on heidän henkinen ja psyykkinen hyvinvointinsa kärsinyt syvästi. Erityisesti tilanne koskee KUA:n Aleppossa ja Hamassa työskentelevää henkilöstöä, joka joutuu marraskuun viimeisellä viikolla alkaneen eskalaation vuoksi kohtaamaan uudelleen psykologisia traumoja, joita vuosien konflikti on väestölle aiheuttanut.

KUA jatkaa maaohjelmansa toteuttamista Syyriassa Damaskoksessa ja Lattakiassa myös sillä välin, kun humanitaarinen toiminta Aleppon, Haman ja Homsin alueella on keskeytynyt.

Suurin huolenaiheemme on, että konfliktin uusiutuminen saattaa erityisesti Aleppossa ja Hamassa vaarantaa vuosien varrella tehdyt merkittävät ponnistelut, joilla lapsia ja nuoria on pyritty auttamaan palaamaan laadukkaan koulutuksen äärelle.

Toistaiseksi KUA ei ole saanut tietoa, että kunnostamiamme tiloja tai kouluja olisi vahingoittunut. Tarkka raportointi on tällä hetkellä kuitenkin haastavaa, koska alueelle ei ole pääsyä ja sieltä saadut tiedot ovat rajallisia.

Pysymme toiveikkaina, että kaikkien ihmisten ihmisarvoa ja oikeutta elämään kunnioitetaan ja että meneillään oleva väkivalta ei vaadi enempää ihmishenkiä.

Lisätietoja:

Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila, Kirkon Ulkomaanapu, elisa.rimaila@kua.fi, puh. +358 50 599 6986

Kriiseissä tyttöjen oikeudet toteutuvat harvoin – listasimme neljä asiaa siitä, miten pakolaisuus vaikuttaa tyttöihin 

Kriiseissä tyttöjen oikeudet toteutuvat harvoin – listasimme neljä asiaa siitä, miten pakolaisuus vaikuttaa tyttöihin 

Lähi-idän kriisin vaikutukset yltävät pitkälle tulevaisuuteen ja voivat olla pysyviä, jollei humanitaariseen hätään vastata. Kriisien keskellä elävien tyttöjen tilanne on yleensä vaikein. 

Humanitaariset kriisit vaikuttavat varttuvan sukupolven hyvinvointiin monin tavoin. Myös Gazan ja Libanonin väkivaltaisuudet ovat vaikuttaneet erityisen voimakkaasti lapsiin ja heistä huolehtiviin naisiin.  

Naisia ja lapsia on kuollut Gazassa viime vuoden aikana enemmän kuin vuodessa missään muussa konfliktissa kahteen vuosikymmeneen, arvioi avustusjärjestö Oxfam tuoreessa analyysissaanUN Womenin mukaan Gazan siviiliuhreista 70 prosenttia on naisia ja lapsia. 

Libanonissa puolestaan jopa miljoona ihmistä on viranomaisarvion mukaan jättänyt asuinpaikkansa ja paennut turvallisimmille seuduille. Syyskuun loppupuolella kiihtynyt pakolaisten liikehdintä on johtanut siihen, että yli 241 000 ihmistä hakee turvaa rajan toiselta puolelta Syyriasta (UNHCR 8.10.2024). Paenneista merkittävä osa on lapsia ja naisia.  

Kriisitilanteissa ja pakolaisina elävien lasten ja etenkin tyttöjen oikeudet toteutuvat harvoin. Kerromme neljällä esimerkillä, miksi. 

1. Olosuhteet pakolaissuojissa ovat haastavat 

Kun ihmiset joutuvat kriisitilanteessa jättämään kotinsa, pakenevat tytöt perheineen etsivät suojaa esimerkiksi koulujen, kirkkojen ja sairaaloiden yhteen syntyvistä pakolaissuojista. Kun liikkeellä on tuhansia, kymmeniä tuhansia ja lopulta satoja tuhansia ihmisiä, suojat ovat äkkiä täynnä. Tyttöjen ja muiden paenneiden oikeus yksityisyyteen sekä puhtaaseen juomaveteen, ruokaan ja hygieniaan toteutuu vain harvoin. 

2. Terveys on uhattuna 

Humanitaarisen kriisin yhteydessä myös terveydenhuollosta tulee äkkiä puutetta.  

Sairastuneet ja haavoittuneet eivät välttämättä saa riittävää hoitoa. Huonoissa olosuhteissa taudit leviävät, eivätkä rokotusohjelmat toteudu. Jos lapsi pysyykin terveenä, aikuiset huoltajat saattavat sairastua, haavoittua tai kuolla. 

Terveydenhuollon, perusasioiden ja yksityisyyden puute vaikuttaa kaikkiin, mutta tyttöjen tilanne on erityisen vaikea. Esimerkiksi kuukautishygieniasta huolehtiminen on vaikeaa ilman puhdasta vettä. Tulehdusriskit kasvavat.  

Jos puhdasta juomavettä onkin tarjolla, tytöt saattavat rajoittaa juomistaan, jottei heidän tarvitsisi käydä usein likaisissa ja turvattoman oloisissa vessoissa. Hygieniatarvikkeiden saatavuus ja sanitaatio kriisitilanteissa ovat olennaisia etenkin tyttöjen ja naisten hyvinvoinnille. 
 

3. Väkivallan ja hyväksikäytön uhka kasvaa 

Turvattomassa ja pitkittyvässä kriisitilanteessa tytöt ovat entistä alttiimpia väkivallalle ja hyväksikäytölle. Tyttöjen ympärillä saattaa olla kriisistä johtuen vähemmän luotettavia aikuisia – esimerkiksi sukulaisia ja opettajia – jotka pitävät huolta tyttöjen suojelemisesta ja oikeuksien toteutumisesta.  

Myös riski lapsiavioliitoista kasvaa, jos kriisi pitkittyy. Joissain kulttuureissa esiintyy vääristyneitä ajatuksia siitä, että turvattomassa tilanteessa varhainen avioliitto suojelisi tyttöä. Riskit lisääntyvät, jos ehkäisy- ja seksuaalineuvonnan palveluita ei pystytä järjestämään vallitsevan kriisin vuoksi.  
 

4. Tauot koulunkäynnistä vaikuttavat tulevaisuuden mahdollisuuksiin 

Kriisitilanteissa koulutus usein häiriintyy tai keskeytyy. Oppimisvajeen kurominen umpeen on tärkeää niin hyvinvoinnin, kehityksen kuin jatkokouluttautumisen vuoksi, sillä mahdollisuuksien hupeneminen vie lapsilta myös uskoa tulevaan. Lisäksi koulu tarjoaa lapsille rutiineja ja psykososiaalista tukea epävakaassa tilanteessa.  

Vain pieni osa Gazan tytöistä on pystynyt vuoden aikana osallistumaan epäsäännöllisesti koulunkäyntiä muistuttavaan toimintaan. Mitä kauemmin koulutus on katkolla, sitä epätodennäköisempää on kouluun palaaminen.  Koulutuksen keskeytyminen puolestaan voi vaikuttaa suoraan tulevaisuuden toimeentuloon.  

Siksi koulunkäynnin keskeytymiset on pyrittävä pitämään kriiseissä niin lyhyinä kuin mahdollista. 

+1. KUA:n työ auttaa tyttöjä Lähi-idän kriiseissä 

On selvää, että moni Lähi-idän kriisien keskellä elävä tyttö tulee kantamaan konfliktin seurauksia mukanaan koko loppuikänsä. Nyt tärkeää on, että autamme kaikin mahdollisin keinoin, jotta vaikutukset jäävät mahdollisimman lieviksi. 

Kirkon Ulkomaanapu pyrkii auttamaan sotatoimien keskellä eläviä ja pakolaisiksi joutuneita tyttöjä Gazassa, Libanonissa ja Syyriassa. 

Gazassa työn tavoitteena on, että yhä useampi lapsi pääsisi osaksi koulunkäyntiin liittyviä aktiviteetteja ja saisi tukea traumojensa käsittelyyn. Libanonissa ja Syyriassa autamme pakenemaan joutuneita perheitä täyttämään perustarpeensa pakolaissuojissa. 

Teksti: Merja Färm, Erik Nyström, Ulriikka Myöhänen
Kuva: ACT verkoston jäsen, DSPR, vastaamassa gazalaisten tarpeisiin tarjoamalla lääketieteellistä ja psykososiaalista tukea 18.1.2024., DSPR.

Tee tyttöjen päivän lahjoitus

  • Lähetä tekstiviesti TYTTÖ numeroon 16499 (20€)
  • Tee tilisiirto tilille FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero: 2590

KUA käynnistää alueellisen avustusoperaation Lähi-idässä – työn ensimmäinen vaihe tukee Libanonista Syyriaan paenneita 

KUA käynnistää alueellisen avustusoperaation Lähi-idässä – työn ensimmäinen vaihe tukee Libanonista Syyriaan paenneita 

Syyrialaispoika kuvattuna Syyrian ja Libanonin välisellä raja-alueella 25.9.2024. Yli 100 000 pakolaista on ylittänyt rajan Libanonista Syyriaan lokakuun alkuun mennessä. Kuva: Omar Sanadiki, AP / Lehtikuva.

KUA auttaa Libanonista Syyriaan paenneita järjestämällä pakolaissuojia sekä tarjoamalla hätäaputarvikkeita ja psykososiaalista tukea. Työ Lähi-idässä laajenee lisää lähipäivinä eskaloituvasta kriisistä kärsivien auttamiseksi eri alueilla. 

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) aloittaa Lähi-idässä uuden laajan avustusoperaation, jonka tavoitteena on auttaa sotatoimien keskellä eläviä ja iskuja paenneita siviilejä eri alueilla.  

Operaation ensimmäisessä vaiheessa autetaan Libanonista pakenevia siviilejä, joista merkittävä osa on naisia ja lapsia. KUA on myöntänyt työhön katastrofirahastostaan yhteensä 100 000 euroa Libanonista pakenevien ihmisten auttamiseksi Syyriassa. 

“Gazassa vuosi sitten alkanut sota on nyt, kuten pelättiin, levinnyt ympäröiviin maihin. Kaiken keskellä on tärkeä muistaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus suojeluun ja humanitaariseen apuun. Kirkon Ulkomaanavulla on alueella läsnäoloa ja luotettavia kumppaneita, joiden kanssa autamme tässä akuutissa kriisissä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.

Tilanne Gazassa eskaloitui vuosi sitten, kun Gazan aluetta hallitseva islamilainen vastarintaliike Hamas toteutti terrori-iskuja Israelin puolelle osana pitkään jatkunutta konfliktia. Iskuissa kuoli noin 1200 ihmistä, ja Hamas otti 251 panttivankia.  Arvioiden mukaan Israelin sotatoimien seurauksena on kuollut 40 000 siviiliä ja lähes 100 000 on loukkaantunut. 

Nyt Libanonissa ja Syyriassa käsillä olevan humanitaarisen kriisin taustalla ovat Israelin syyskuussa 2024 aloittamat sotatoimet Hizbollahia vastaan. Libanonista pakenee tällä hetkellä paljon ihmisiä myös Syyriaan, jossa Kirkon Ulkomaanapu työskentelee. 

Moni pakenee väkivaltaisuuksia jo toistamiseen 

Libanonin hallituksen arvion mukaan jopa miljoona ihmistä on joutunut jättämään asuinpaikkansa Libanonissa ja lähtemään pakolaiseksi. Lokakuun alkuun mennessä heistä yli satatuhatta on ylittänyt rajan Syyriaan, jossa humanitaarinen tilanne on ennestään haastava pitkään jatkuneen sodan ja vuonna 2023 tapahtuneen maanjäristyksen myötä. 

Parhaillaan Syyriaan pakenevien joukossa on sekä libanonilaisia että syyrialaisia, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa useampaan otteeseen esimerkiksi taisteluiden, terroristijärjestön aiheuttaman uhan sekä maanjäristyksen vuoksi. Libanonissa on elänyt ennen syyskuun iskuja 1,5 miljoonaa syyrialaista pakolaista. 

KUA:n Syyriassa alkava työ keskittyy ihmisten perustarpeiden täyttämiseen. Pakolaisille järjestetään toimivia pakolaissuojia ja heille jaetaan lämmikkeitä kylmenevän talven varalle. Paenneet saavat myös hygieniatuotteita, ja lisäksi heille järjestetään psykososiaalista tukea.  

“Syyriaan paenneista noin 70 prosenttia on naisia ja lapsia. Konfliktia pakenevien joukossa on iäkkäitä ihmisiä ja vammaisia. Syyriaan saapuvien libanonilaisten ja syyrialaisten määrä on kasvussa, mutta Kirkon Ulkomaanapu on sitoutunut tukemaan heitä tarjoamalla hätäapua”, KUA:n Syyrian-maajohtaja Mazen Khzouz sanoo.  

“Pidemmällä aikavälillä suunnittelemme koulunkäynnin mahdollisuuksien järjestämistä pakolaislapsille”, Khzouz lisää. 

Operaatio laajenee lisää 

Nyt aloitettu työ Libanonista paenneiden tukemiseksi Syyriassa on osa KUA:n laajempaa alueellista humanitaarista avustusohjelmaa.  

Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. KUA on myös aloittamassa avustustyön Gazassa, jossa sota jatkuu, vaikka maailman huomio on tällä hetkellä voimakkaasti Libanonissa.  Työ tulee keskittymään koulutukseen hätätilanteissa ja psykososiaaliseen tukeen Gazan vaikeassa humanitaarisessa tilanteessa. Avustusoperaation tulevista vaiheista tiedotetaan erikseen tulevina päivinä. 

Kirkon Ulkomaanavulla on ollut oma toimisto Syyriassa vuodesta 2019 ja jo ennen sitä alueelle toimitettiin apua kumppaneiden avulla. Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa Kirkon Ulkomaanavulla on ollut hankkeita vuodesta 2012 lähtien ja oma toimisto vuodesta 2016.  

Uusi, alueen muuttuneeseen tilanteeseen vastaava humanitaarinen operaatio rakentuu jo olemassa olevien maaohjelmien yhteyteen. 

Haastattelupyynnöt ja tiedustelut humanitaarisen viestinnän asiantuntijan Ulriikka Myöhäsen kautta,  +358 50 576 7948, ulriikka.myohanen@kua.fi 

Voit tukea hätää kärsiviä perheitä lahjoittamalla KUA:n verkkosivuilla. Voit lahjoittaa myös MobilePaylla numeroon 44970 tai tilisiirrolla Osuuspankki FI08 5723 0210 0215 (viite 4886).

Pelastaako koulutus henkiä?

Pelastaako koulutus henkiä?

Miksi koulunkäynti on tärkeää sodan keskellä ja maanjäristyksen jälkeen? Miksi Kirkon Ulkomaanapu panostaa koulutukseen, kun ihmisillä on samaan aikaan pulaa perustarpeista kuten vedestä ja ruoasta? Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että koulutus pelastaa ihmishenkiä? 

Epävakaa ympäristö vaikuttaa aina oppimiseen 

Kirkon Ulkomaanapu toimii maissa, joissa koulunkäynti ja laadukas opetus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Olosuhteista kumpuavat haasteet häiritsevät monin tavoin lasten kehitystä ja oppimista.  

Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa on paljon sotia ja konflikteja, joiden myötä koulunkäynti on vaikeaa ja jopa vaarallista. Matka kouluun ei ehkä ole turvallinen. Koulut saattavat olla pommitusten ja muiden sotatoimien kohteita. Esimerkiksi Ukrainassa on sodan vuoksi tuhoutunut 365 ja vaurioitunut lähes 3800 koulurakennusta kesään 2024 mennessä.  

Muistamme kaikki myös koronapandemian, joka sulki yhteiskuntia ympäri maailman. Ugandassa koulut sulkeutuivat kahdeksi vuodeksi. Kyseessä oli maailman pisin koronasulku, jonka seuraukset ovat nähtävissä vielä pitkään. Myös muut epidemiat voivat estää koulunkäynnin: Ugandan Mubendessa epäonni jatkui loppuvuodesta 2022, kun ebolavirusten aiheuttama verenvuotokuume alkoi levitä ja viranomaiset sulkivat koulut jälleen kuukausiksi. 

Myös ilmastonmuutos voi koitua lasten koulutuksen kohtaloksi: muuttuneet olosuhteet pakottavat koko perheen ponnistelemaan veden ja ruoan eteen ison osan päivän tunneista. Myös lapset joutuvat töihin. Pahimmillaan muuttuva ilmasto tekee seuduista asuinkelvottomia ja pakottaa perheet jättämään kotinsa. Lisäksi monissa perheissä taloudellinen tilanne vie mahdollisuuden koulunkäyntiin. Lasten on auteltava kotona tai mentävä esimerkiksi läheiselle kaivokselle töihin. 

A girl in a pink coat and hat looks at some lego in a room full of people
Rebeka leikkii ukrainalaispakolaisten vastaanottopisteellä Ukrainan ja Unkarin rajalla maaliskuussa 2022. Rebeka on kotoisin Zaporižžjansta läheltä Krimin niemimaata. Kuva: Antti Yrjönen

Kriiseissä kouluista tulee hätäsuojia 

Äkillisessä kriisissä kuten luonnonkatastrofissa tai konfliktin puhjettua yhteisöissä alkavat poikkeukselliset ajat. Kotinsa menettäneillä, pakenevilla ja kriisin muutoin kohdanneilla on pulaa perusasioista. Humanitaarisessa katastrofissa ihmiset tarvitsevat esimerkiksi suojaa, lämpöä, ruokaa, juomaa, lääkkeitä ja turvaa. 

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopulla 2022, valtava määrä ukrainalaisia lähti pakenemaan kohti länttä. Osa ylitti rajan naapurimaihin, osa jäi kotimaahansa maan sisäisinä pakolaisina Kaupungit ja kylät olivat äkillisessä tilanteessa sietokykynsä äärirajoilla. Pakolaisille järjestettiin suojia kirkoissa, seurakuntien tiloissa ja kylätaloilla. Poikkeuksetta myös koulut valjastettiin pakolaisten käyttöön: koululaiset jäivät kotiin, luokkahuoneisiin tuotiin sänkyjä ja patjoja, koulun keittäjät valmistivat kouluruoan sijaan ruokaa pakolaisille. 

Humanitaarisen katastrofin edessä koulut tarjoavat ihmisille elintärkeää suojaa. Usein tilanne myös pitkittyy. Helmikuun 2023 tuhoisa maanjäristys vaikutti Syyriassa yli 73 000 aleppolaisperheen elämään. Monet perheet asuivat vielä kuukausienkin päästä kouluihin perustetuissa väliaikaissuojissa. Matematiikan tai äidinkielen opetuksen sijaan pienissä luokkahuoneissa tehtiin päivästä toiseen isojen perheiden arkisia askareita.  

Poikkeuksellisen tilanteen pitkittyminen aiheuttaa uudenlaista päänvaivaa: lapsilla ja nuorilla ei ole sisältöä päivissään, opetussuunnitelman mukainen opetus ei ole mahdollista ja oppilaat jäävät jälkeen.  

Edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa kansainväliset ja paikalliset avustusjärjestöt, vapaaehtoiset ja viranomaiset tekevät sen minkä resursseillaan pystyvät. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt lapsille väliaikaistiloissa iltapäiväkerhotoimintaa päiviä ilahduttamaan, tukiopetusta koulutusaukkojen umpeen kuromiseksi ja psykososiaalista tukea traumojen käsittelyyn.  

On kuitenkin lasten ja nuorten etu, että koulut ovat nimenomaan koulutuksen ja kasvatuksen käytössä. 

A schoolgirl in a blue hijab puts up her hand in a classroom
Malyun Nishow Mohamed, 12, osallistuu oppitunnille Somaliassa. Kirkon Ulkomaanapu tukee maaseudun kouluja esimerkiksi järjestämällä psykososiaalista tukea. Kuva: Ismail Taxta.

Koulutus pelastaa ihmishenkiä 

Kansainvälisten koulutuksen asiantuntijoiden jaettu näkemys on, että koulutuksella on ihmishenkiä pelastava vaikutus. Näkemystä voi tarkastella useammastakin näkökulmasta: esimerkiksi koulunkäynnin välittömillä vaikutuksilla kriisitilanteessa sekä koulutuksen pitkäaikaisilla vaikutuksien kautta. 

Kriisien ja konfliktien keskellä koululla on vakauttava ja arkeen juurruttava vaikutus. Koulussa voi tavata ikätovereita ja saada turvallisten aikuisten tukea. Trauman jälkeen ihmismieli tarvitsee rutiineja ja normaaliuden tunnetta, joita koulussa voidaan vaalia. Ukrainassa Kirkon Ulkomaanapu on tukenut koulujen pommisuojien varustelua. Vaikka ilmahälytykset häiritsevät arkista aherrusta harva se päivä, oppiminen ja arki jatkuvat maan alle rakennetuissa luokissa, joissa lapset voivat voi tehdä läksyjä, pelata ja osallistua oppitunneille. Joissain kouluissa pommisuojiin on myös rakennettu nukkuma- ja peseytymistiloja.  

Sota- ja konfliktitilanteissa kouluissa voidaan myös jakaa tietoa vaaroista ja riskeistä: luokkahuoneet ovat oivia paikkoja esimerkiksi miina- ja räjähdetietoisuuden lisäämiseen. Koulu saattaa olla myös paikka, jossa lapsi tai nuori saa päivän ainoan kunnon aterian – koululounaan. Hyvin toimiva koulu ja ammattitaitoinen henkilökunta suojelevat oppilaita hyväksikäytöltä, lapsityöltä ja liian varhaisilta avioliitoilta. 

Välittömän, suojelevan ja akuutisti elämänlaatua parantavan vaikutuksen lisäksi koulunkäynnillä onpitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. Koulutuksen avulla lapsilla ja nuorilla on paremmat mahdollisuudet rakentaa itselleen parempaa tulevaisuutta. Koulutuksen avulla lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Jo lukemisen, laskemisen ja digitaitojen oppiminen antaa välttämättömät edellytykset itsenäisempään elämään.  

Nuorille koulutus on erityisen tärkeää siksi, että he osaavat aikuisuuden kynnyksellä tunnistaa oman potentiaalinsa tulevaisuuden työmarkkinoilla. Joillekin menestys peruskoulussa merkitsee jatko-opintoja ja akateemista uraa. Toisille ammattikoulutus tarjoaa mahdollisuuden oppia vaikkapa peltisepän, kalastajan, viljelijän tai digimarkkinoinnin taitoja, joiden avulla tulevaisuuden toimeentulo on ainakin osittain turvattu. Tyttöjen koulunkäynti on erityisen tärkeää, sillä koulutuksen avulla naiset voivat hankkia itselleen oman toimeentulon ja elättää itsensä. Naisen toimeentulo puolestaan usein hyödyttää kokonaista perhettä. Koulutettu nainen kannustaa myös lapsiaan menemään kouluun. 

A woman operates a land surveyor's instrument, while a man in an mask looks on
Rakennusalan opiskelija Nhuch Sreynut harjoittelee laitteiden käyttöä opettajansa ja luokkatovereidensa kanssa Kambodžassa. Kuva: Roun Ry

Opettaja on roolimalli ja valtava voimavara 

Opettajilla on lasten elämässä ja kokonaisissa yhteisöissä valtava merkitys. Lapselle tai nuorelle oma opettaja voi olla tärkeä turvallinen aikuinen, joka pitää huolta ja kohtaa lapsen päivittäin silmästä silmään. Opettajat näyttävät esimerkkiä, jota lapset ja nuoret mielellään seuraavat.  

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Ugandan Mubendessa maaseutujen kouluja. Siellä koululaiset ovat ovat viime vuosina parantaneet oppimistuloksiaan merkittävästi. Tulos on seurausta hankkeesta, jossa opettajia koulutettiin, vanhemmat osallistuivat koulun toimintaan ja kaiken taustaisille koululaisille järjestettiin parempia mahdollisuuksia opiskella. Ennen hanketta edes opettajat eivät aina vaivautuneet tulemaan kouluun: syynä saattoi olla huono palkka, pitkä työmatka tai yleinen motivaation puute opetustyöhön. Kun opettaja ei tullut koululle, eivät lapsetkaan tulleet. 

Pikkuhiljaa muutos juurtui yhteisöön. Vanhemmat alkoivat hahmottaa koulutuksen tärkeyden. Opettajat saivat koulutusta, heille järjestettiin asuntoja koulujen läheltä ja peltotilkut viljeltäviksi. Maissikauppa kasvatti opettajien pieniä kuukausituloja. Opettajat alkoivat kiertää kodeissa keskustelemassa perheiden kanssa. Teiniäitejä ja vammaisia lapsia saatiin mukaan opetukseen. Nyt useat perheet kiittelevät opettajien työtä ja kertoivat, että koulunkäynti on tuonut lasten ja perheiden elämään sisältöä ja positiivista virettä. 

Motivoituneen opettajan työ voi siis muuttaa koko yhteisön suunnan ja heidän työnsä on tärkeää myös humanitaarisissa kriiseissä. Sen vuoksi meidän pitää panostaa opettajien osaamiseen ja hyvinvointiin. Kirkon Ulkomaanapu on järjestänyt koulutuksia, joissa on vahvistettu opettajien osaamista ja pedagogisia taitoja. Sotaa elävässä Ukrainassa ja humanitaaristen kriisien kyllästämässä Syyriassa työmme on keskittynyt erityisesti psykososiaaliseen tukeen: opettajat ovat osallistuneet koulutuksiin, joissa he ovat saaneet eväitä oman jaksamisensa parantamiseen mutta myös päivittäiseen opetustyöhön. Opettajat ovat kartuttaneet taitoja, joiden avulla he voivat käsitellä traumoja lasten ja nuorten kanssa – olipa kyseessä kokemukset pakolaisuudesta tai perheen ja kodin menettämisestä. 

A man in FCA branded clothing and hat gathers round a desk with other people, looking at a document
KUA:n William Kuony ohjeistaa kasvatuksen ammattilaisia opettajien koulutuksessa New Fangakissa Etelä-Sudanissa. Photo: Maria de la Guardia

Koulunkäynti on jokaisen oikeus – myös kriisien keskellä 

Koulu on paikka, jossa opetellaan tulevaisuuden taitoja, olivatpa ne sitten matemaattisia, kielellisiä, sosiaalisia tai digimaailmaan liittyviä. Oppilaille koulu on turvallinen ympäristö, jossa lapset voivat olla lapsia: tavata vertaisiaan, leikkiä ja oppia uusia taitoja. 

Koulutuksen ihmiselämää suojelevasta vaikutuksesta huolimatta koulutus hätätilanteissa on äärettömän alirahoitettua. Sen osuus on vain kolmisen prosenttia maailman humanitaarisesta rahoituksesta. Määrä on täysin riittämätön, sillä YK:n mukaan joka viides lapsi maailmassa elää alueella, jossa on käynnissä aseellinen konflikti. Lisäksi miljoonat ja taas miljoonat lapset elävät muunlaisten humanitaaristen kriisien vaikutusten alla. Kyseessä on sukupolvi, jolla pitää olla mahdollisuus rakentaa tulevaisuuden toimeentuloa, taloutta ja rauhaa.  

Jokaisella lapsella on oikeus koulunkäyntiin eikä oikeus häviä sodan, luonnonkatastrofin tai muun humanitaarisen kriisin yhteydessä. Koulutus voidaan nähdä perustarpeena siinä missä ruoka, juoma ja suoja.

Koulutus ei vain pelasta henkiä, vaan se on hyvän elämän perusta. Koulutus on avain hyvään tulevaisuuteen.  

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvitus: Julia Tavast

Kuinka löytää rohkeus auttaa vaikeissa olosuhteissa?

Kolme Kirkon Ulkomaanavun maajohtajaa kertoo, kuinka löytää rohkeus auttaa vaikeissa olosuhteissa

Kirkon Ulkomaanavun henkilökunta Ukrainassa, Etelä-Sudanissa ja Syyriassa kohtaa ylitsepääsettömiltä vaikuttavia haasteita päivittäin.

Teksti: Ruth Owen
Käännös: Ulriikka Myöhänen 

TYÖ POIKKEUKSELLISISSA olosuhteissa tarkoittaa turvallisuusuhkia ja haastaa jatkuvasti myös henkistä hyvinvointia.  Tässä jutussa kolme Kirkon Ulkomaanavun maajohtajaa kertoo, millaisia uniikkeja haasteita he kohtaavat työssään konfliktien ja humanitaaristen kriisien keskellä. Lisäksi he paljastavat, mikä inspiroi ja motivoi heitä jatkamaan työtään haasteista huolimatta. 

Kuvassa sisäpihalla rakennusten keskellä seisova mies osoittaa sormellaan kuvaajan taakse jäävää asiaa.
Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Seme Nelsonia motivoi nähdä työn aikaansaama muutos. ”joka kerta, kun todistamme muutosta esimerkiksi kouluun pääsevien lasten keskuudessa. Silloin ”Tulee tunne, että työmme edesauttaa yhteiskunnallista muutosta sekä parantaa ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan.” KUVA: Ulriikka Myöhänen / KUA

”Joka kerta kun tulen töihin, tiedän, että tekemisilläni on suora vaikutus muihin ihmisiin”

Seme Nelson on opiskellut rauhan, konfliktin ja kehityksen tutkimusta yliopistoissa kolmella mantereella. Nelson päätti kuitenkin palata takaisin kotimaahansa Etelä-Sudaniin, jossa hän nyt johtaa Kirkon Ulkomaanavun maatoimiston työtä. 

“Haasteet Etelä-Sudanissa ovat moninaisia. Maa on epävakaa ja sen talous on heikoissa kantimissa. Monet elävät köyhyydessä, jota pahentavat konflikti, pakolaisuus ja sota naapurimaassa Sudanissa.

Etelä-Sudanin valtio perustettiin vuonna 2011 väkivaltaisten konfliktien ja sisällissodan perinnölle. Se perintö vaikuttaa edelleen koko valtion vakauteen. Myös Kirkon Ulkomaanapu on kokenut Etelä-Sudanissa turvallisuusuhkia. Paikalliset ihmiset ryöstivät Piborissa sijaitsevan toimistomme vuonna 2016. Silloin kansalaisjärjestöihin kohdistui paljon hyökkäyksiä. Vuonna 2022 Fangakin-toimistomme tuhoutui aseellisten ryhmien välisissä taisteluissa. Henkilökuntamme jatkoi työntekoa, minä mukaan lukien. 

Vuonna 2020 tein maisterintutkintoani Japanissa ja harkitsin jääväni sinne. Aloin kuitenkin miettimään, onko tekemisilläni siellä merkittävää vaikutusta ihmisten elämään. Toisin on Etelä-Sudanissa. Joka kerta kun tulen töihin, tiedän, että tekemisilläni on suora vaikutus muihin ihmisiin.

Ja juuri se on asia, joka saa henkilökuntamme jatkamaan työskentelyään vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Se konkretisoituu joka kerta, kun todistamme muutosta esimerkiksi kouluun pääsevien lasten keskuudessa. Silloin tulee tunne, että työmme edesauttaa yhteiskunnallista muutosta sekä parantaa ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan.

Kun Sudanin konflikti syttyi vuonna 2022, monet sudanilaiset pakenivat Etelä-Sudaniin. Myös monet aiemmin Sudaniin paenneet eteläsudanilaiset päättivät palata kotimaahansa. Luulen, että vain viisi prosenttia näistä pakolaisista asuu nyt pakolaisasutusalueilla Etelä-Sudanissa ja noin 80 prosenttia eteläsudanilaisten kodeissa. Monet ovat päättäneet avata ovensa sudanilaisille pakolaisille ja jakaa omasta vähästään. Media haluaa aina tehdä juttuja kärsimyksestä ja epätoivosta, mutta minusta meidän pitäisi alleviivata tämäntyyppisiä positiivisia tarinoita.  
 
Maani on perustettu tarinalle, johon kietoutuu konflikteja ja epätoivoa. Valtion rakentaminen alkoi melkein nollasta. Mutta jos tarkastelee infrastruktuurin muutosta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, niin kasvu on ollut valtavaa. Maassa on kaupunki nimeltään Juba, josta olemme ylpeitä. Kaupunkia ei ollut ennen olemassa. Ihmisten anteliaisuus, voima ja rohkeus ovat tunnustuksen arvoisia huolimatta siitä, että maamme tilanne on epätoivoinen.“  

”On tärkeää erottaa toisistaan poliittiset ongelmat ja solidaarisuus kärsiviä ihmisiä kohtaan”

Mazen Khzouzin koti on Jordaniassa, mutta työnsä vuoksi hän viettää pitkiä ajanjaksoja erossa perheestään. Syyrian maajohtajana Khzouz ajattelee, että hänelle on tärkeää olla lähellä niitä yhteisöjä, joiden kanssa hän työskentelee. 

KUA:n Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz asuu Jordaniassa. Kuva: Mohammed al-Masrab

“En ole sellainen ihminen, joka tyytyy elämässään vain perusasioiden hoitamiseen. Minun on tehtävä enemmän. Minun on oltava lähempänä ihmisiä, joiden kanssa teen töitä.

Syyria kärsii pitkään jatkuneen konfliktin, talouden romahtamisen ja tuhoisan maanjäristyksen vaikutuksista. Maahan kohdistuu ankaria pakotteita, jotka osaltaan köyhdyttävät väestöä ja lisäävät kärsimystä. Pakotteiden myötä kaikkia välttämättömyystavaroita ei ole tarjolla eikä raha liiku. Hinnat ovat nousseet pilviin, ostovoima on heikentynyt ja työttömyysaste on erittäin korkea. Arviolta 90 prosenttia syyrialaisista elää nyt köyhyysrajan alapuolella. Elinkustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2023 lähtien minimikulukorilla (Minimum Expenditure Basket) mitattuna.

Syyrian turvallisuustilanne on parantunut suhteellisesti verrattuna konfliktin vaikeimpiin vuosiin. Humanitaarisilla toimijoilla on nyt paremmat mahdollisuudet tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Turvallisuustilanne on kuitenkin edelleen arvaamaton, ja uusien väkivaltaisuuksien puhkeaminen on mahdollista. Satunnaiset hyökkäykset, eri ryhmien väliset yhteenotot ja useat tarkastuspisteet asuinkeskusten välillä voivat hidastuttaa etenemistä myös Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla. Matkat kouluihin ja yhteisöihin saattavat viedä vaikkapa kolme tai neljä tuntia.

Sosiaaliset jännitteet lisääntyvät katastrofien aikana. Alkaahan se turhauttaa, kun toiset saavat apua ja toiset eivät, vaikka monet tarvitsisivat sitä. Jännitteet ovat riski myös työntekijöillemme. Niiden lieventämiseksi ja henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi rakennamme vahvoja suhteita yhteisöjen johtajiin ja paikallisiin toimijoihin.

Kun ymmärrämme, että ihmiset kamppailevat täyttääkseen perustarpeensa, siis saadakseen ruokaa ja vaatteita lapsilleen, on helppo ymmärtää myös heidän voimakkaita reaktioitaan. Me Kirkon Ulkomaanavun työntekijät Syyriassa toivomme, että voisimme tehdä enemmän ja tavoittaa vielä enemmän apua tarvitsevia.

Kaikki työntekijämme ovat syyrialaisia. Henkilökunnan jäsenet ovat menettäneet läheisiään sodassa, maanjäristyksessä ja jopa koleralle. On tavallista, että yksi työntekijämme auttaa tuloillaan vähintään kahta tai kolmea muuta sukulaista tai kotitaloutta.  

Perheeni Jordaniassa ihmettelee, miten jaksan tämän kaiken keskellä, mutta kotimaani läheisyys auttaa paljon. Selitän heille, että meillä on hyvä evakuointisuunnitelma. Vakuutan, että olemme turvassa. 

Tiedotusvälineet rakentavat Syyriasta tietynlaista kuvaa, joka vaikuttaa myös monien käsityksiin ja mielipiteisiin syyrialaisista. Se on erittäin iso virhe. On tärkeää erottaa toisistaan poliittiset ongelmat ja solidaarisuus kärsiviä ihmisiä kohtaan. 

Syyrian kansa ei ansaitse huonoa kohtelua. He ovat ihmisiä. Heillä on lapsia. He ansaitsevat elää ihmisarvoista elämää yhtä paljon kuin sinä ja minä ansaitsemme.” 

Nainen seisoo kameraan selin olevan televisioryhmän haastateltavana.
Kanadan Ukrainalaisessa diasporassa kasvanut Patricia Maruschak palasi sukujuurilleen Ukrainaan, kun Kirkon Ulkomaanapu haki sotaan joutuneeseen maahan toimistolleen maajohtajaa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA

”Kaipaan perhettäni, mutta haluan nähdä Ukrainan menestyvän ja olevan vapaa”

Patricia Maruschak on Kanadaan asettuneiden ukrainalaisten maahanmuuttajien lapsenlapsi ja siten kasvanut ukrainalaisessa diasporassa. Maruschak asui ja työskenteli Ukrainassa vuosina 2006–2010 ja palasi vuonna 2022 johtamaan Kirkon Ulkomaanavun Ukrainan-toimistoa.    

“Ukraina on ollut täydessä sodassa sen jälkeen, kun sen naapuri Venäjä hyökkäsi maahan vuonna 2022. Ilmahälytykset aiheuttavat jatkuvia häiriöitä jokapäiväiseen elämäämme. Sota ja ilmahälytykset vaikuttavat suuresti myös koulutukseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin. Koulut Ukrainassa joutuvat kokemaan kaikenlaista, ja opettajat ovat etulinjassa.

Tšernihivissä yksi tukemistamme kouluista vaurioitui hiljattain pommituksessa. Kun ilmahälytys alkoi, kaikki koulussa olleet menivät alakerroksiin. Meneillään oli päivittäinen hiljainen hetki kaatuneiden muistoksi, kun läheltä kuului kolme valtavaa räjähdystä. Kaikkien oli heti mentävä maahan makaamaan, lapset olivat hyvin peloissaan. Samaan aikaan myös ihmiset kadulta yrittivät päästä suojaan kouluun.

Kun ilmahälytys alkaa, kaikkien ukrainalaisten koululaisten on mentävä pommisuojaan. Opettajat yrittävät jatkaa opettamista, vaikka aina pommisuojissa ei ole opetusryhmiä erottavia seiniä. Kuvittelepa, että yrität jatkaa oppituntia 7- tai 8-vuotiaiden kanssa, kun huoneessa on toiset 100 lasta!  

Koulutamme opettajia psykologisesta ensiavusta, jotta heillä on taitoja auttaa lapsia vaikeissa hetkissä. Koulutamme opettajia myös mielenterveydestä, jotta he voivat auttaa lapsia, joilla on traumoja tai joiden perheenjäsenet ovat taistelemassa. Autamme myös opettajia huolehtimaan itsestään ja henkisestä hyvinvoinnistaan.

Monet henkilökunnastamme eivät ole aiemmin työskennelleet kansalaisjärjestöissä, vaan heidän taustansa on pääasiassa liike-elämässä. Näinä aikoina he ovat ylpeitä voidessaan auttaa ukrainalaisia maanmiehiään. Hankintavastaavamme oli sodan alussa maansisäinen pakolainen, sillä hänen yhteisöään miehittivät jonkin aikaa venäläiset joukot.

Pääpsykologimme on joutunut kahdesti lähtemään kotiseudultaan: ensin vuonna 2014 Donetskista ja sitten maan kaakkoisosasta, kun täysimittainen sota alkoi vuonna 2022.  

Kaipaan Kanadassa asuvaa perhettäni paljon, mutta Ukrainassa on paljon tarpeita ja mahdollisuus vaikuttaa. Teemme yhteistyötä osaavien ja kokeneiden ukrainalaisten koulutusasiantuntijoiden kanssa. On ilo työskennellä heidän rinnallaan. Henkilökohtaisesti haluan nähdä Ukrainan menestyvän, olevan vapaa ja kykenevän tekemään omat valintansa.” 

Seme, Mazen ja Patricia esiintyvät Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä ohjelmassa Helsingin Maailma kylässä -festivaaleilla 25. toukokuuta 2024.    

Raqqan naiset taistelivat tiensä kouluun

Raqqan naiset taistelivat tiensä kouluun

Aisha piti salakoulua, Amina kävi sellaista. Nour on valmis odottamaan tarkastuspisteillä tuntitolkulla päästäkseen kokeisiin. Raqqan naiset tekevät kaikkensa saadakseen itselleen paremman tulevaisuuden.

ENNEN SOTAA Pohjois-Syyriassa sijaitseva Raqqan kaupunki ja sitä ympäröivät alueet tunnettiin modernina seutuna, joka hyötyi esimerkiksi teollisuuden investoinneista. Aikuisväestö oli koulutettua ja lapset opiskelivat.

Vuodesta 2013 alkaen terroristijärjestö Isis alkoi kovin ottein rajoittaa raqqalaisten – erityisesti naisten ja tyttöjen – liikkumista ja pukeutumista. Paikalliset menettivät toimeentulomahdollisuutensa: viljelijöiden sadosta ja kauppiaiden tavaroista tuli yhtäkkiä terroristien omaisuutta.

Sivistys oli terroristien suurin vihollinen. Ensimmäisenä tekonaan terroristijärjestö sulki alueen koulut, joita järjestö myöhemmin käytti tukikohtinaan, vankiloinaan ja kidutuskeskuksinaan. Terroristit rekrytoivat poikia riveihinsä. Opettajille järjestettiin tilaisuuksia, joissa heidän piti pyytää anteeksi sitä, että he olivat toimineet opettajina. Monien tyttöjen kohtalo oli karmivin. Isis järjesti tyttölapsille koulutuksia siitä, miten he voivat tarjoilla oman kehonsa taistelijoille.

Nykyisin Kirkon Ulkomaanapu toimii Raqqan maaseudulla, josta terroristit poistuivat vuonna 2017. Seudulla on yli sata taisteluissa vaurioitunutta koulua, joissa opiskelee kymmeniä tuhansia oppilaita. Monen koulupolku on häiriintynyt jopa kymmenen vuoden ajalta. Konfliktin eri osapuolet vaikuttavat yhä alueella, ja tarkastuspisteiden läpi kulkeminen tekee koululaisten elämästä vaikeaa.

Näkyvissä on kuitenkin valonpilkahduksia. Paikalliset – tytöt ja naiset mukaan lukien – ovat palanneet koulutyöhön. Tässä jutussa tapaamme kolme raqqalaista, jotka selvisivät terrorismista.

Aisha on piti salakoulua Isisin aikana, pakeni ja palasi kotiseudulleen rehtoriksi.

“Ennen Raqqan naiset olivat yhteiskunnassa aktiivisia ja mukana politiikassa. Elimme itsenäisemmin, ja nuorena minäkin muutin yksin yliopistokaupunkiin opiskelemaan.
Terroristit tiesivät, että opettajilla on paljon vaikutusvaltaa. He yrittivät saada opettajat puolelleen niin, että opettajat houkuttelisivat nuoria tyttöjä terroristien hyväksikäytettäviksi. Olen todella vihainen siitä, mitä he tekivät meille.


KUA:n toiminta-alueella Raqqan maaseudulla on yli sata koulua. Aisha on yksi kuudesta naisrehtorista. Opettajista 75 prosenttia on naisia.

Isisin valtakauden alussa yritimme jatkaa opettamista. Sitten ymmärsimme, että heidän jäseniään oli myös luokissa raportoimassa opetuksen sisällöstä johtajilleen. Vastatoimena lukitsimme koulumme ovet. He rikkoivat lukot ja keskeyttivät opetuksen. Seuraavaksi he veivät opetusmateriaalit.

Vuoden 2014 puolivälissä tilanne oli sellainen, etten voinut muuta kuin jatkaa oppilaideni opettamista kotonani. Meitä oli useampi naisopettaja, ja pidimme salakoulua kotonani neljän kuukauden ajan. Opetusta järjestettiin vuoroissa, ja siihen osallistui noin sata lasta. Kun työmme paljastui, terroristit pidättivät minut ja kuulustelivat minua.

Huijasin heille opettaneeni lapsille vain arabian kieltä ja Koraania englannin, ranskan ja luonnontieteiden sijasta. He ilahtuivat, pyysivät minua jatkamaan ja lupasivat toimittaa sopivia oppimateriaaleja. Kuulustelujen jälkeen pakkasin laukkuni ja pakenin kaupungista maaseudulle, eivätkä he päässeet jäljilleni. Koko Raqqan alueelta lähdin vuonna 2015, ja pakoni onnistui viime hetkillä. Lähdin yön selkään ja seuraavana päivänä Isis ilmoitti, etteivät alle 50-vuotiaat naiset saa enää poistua kotiensa ulkopuolelle.

Seuraavat vuodet vietin Haman maaseudulla, jossa oli myös taisteluita. Kirkon Ulkomaanapu järjesti alueella koulujen korjausta ja aktiviteetteja oppilaille. Osallistuin opettajakoulutukseen, ja se oli minulle tärkeä kokemus. Opin psykososiaalisesta tuesta ja uusista opetusmenetelmistä, joissa oppilaat tekevät esimerkiksi ryhmätöitä. Oppilaideni ongelmanratkaisutaidot kehittyivät ja he jaksoivat keskittyä opetukseen paremmin.

Ennen sotaa oppilaani suunnittelivat tulevaisuuttaan. Isisin aikana lapset ajattelivat vain turvallisuuttaan. Tytöt menivät nuorena naimisiin ja saivat lapsia. Nyt meillä kasvatuksen asiantuntijoilla on edessämme iso urakka. Yritämme muuttaa Isin aikakauden eläneiden tyttöjen ajatuksia siihen suuntaan, että koulunkäynti kannattaa. Isis opetti, että pitää mennä naimisiin ja hankkia perhe. Me opetamme, että pitää mennä yliopistoon ja hankkia itselleen tulevaisuus.

Palasin Raqqan maaseudulle kolmen vuoden jälkeen ja minusta tuli tämän koulun rehtori. Olen päättänyt, etten muistele sotavuosia. Historiasta haluan muistaa vain ajan ennen vuotta 2010 ja ajat vuodesta 2023 eteenpäin. En katso enää menneisyyteen.”

18-vuotias Nour matkustaa 20 tarkastuspisteen läpi osallistuakseen päättökokeeseen.

“Ensimmäinen muistoni Isistä on se, miten he estivät meitä tyttöjä käymästä koulua ja pakottivat meidät verhoamaan kasvomme. Olin silloin toisella luokalla. Elimme täällä Isisin vallan alla kaksi vuotta. Sitten isäni löysi salakuljettajan, jonka avulla pääsimme Hamaan. Siellä jatkoin koulunkäyntiä kakkosluokalta. Se oli outoa, sillä olin vanhempi kuin muut oppilaat ja heitä päätä pidempi.


18-vuotias Nour (keskellä) matkusti päättökokeeseen 20 tarkastuspisteen läpi. Hän käy koulua siskonsa kanssa vuorovuosin. 

Palasimme Raqqan seudulle vuonna 2021. Olemme siskoni kanssa eri-ikäisiä, mutta koulutaukojen vuoksi olimme molemmat menossa koulussa 9. luokalle. Oikeasti minun pitäisi olla kolme vuotta pidemmällä koulutuksessani. Isälläni ei ole tarpeeksi rahaa lähettää meitä molempia kouluun, ja siksi käymme koulua vuorotellen. Siskoni jatkoi koulunkäyntiään ensin, ja nyt on minun vuoroni. Siskoni on opettanut minua kansallisia kokeita varten.

Asun kurdialueella eikä siellä ole julkista koulua, jossa voisin opiskella. Heräsin aamulla todella aikaisin ja matkustin tänne osallistuakseni päättökokeeseen. Normaaliaikoina puolituntia kestävä matka vie nykyisin jopa kuusi tuntia. Matkan varrella on 20 tarkastuspistettä. Niillä kysytään paljon kysymyksiä ja tarkastetaan henkilöllisyystodistuksia.

Tänä aamuna pelkäsin, etten pääsisi tarkastuspisteiden yli ajoissa. Se olisi tarkoittanut, etten olisi päässyt päättökokeisiin ja olisin taas joutunut jäämään vuodeksi pois koulusta.

Haluan käydä koulun loppuun, mutta pelkään, että perheeni taloudellinen tilanne estää sen. Ylempien luokkien kokeet ovat vaativia. Tarvitsisin opettajan ja opetusta, pelkkä siskoni kanssa opiskelu ei riitä. Alueiden välillä matkustaminen on kallista ja haastavaa.

Isisin vallan aikana tytöt menivät naimisiin 13–15-vuotiaina. Siitä tuli normaalia kulttuurissani. Olen nyt 18-vuotias ja minusta tuntuu, että olen jo epähaluttu morsian. Haluan kuitenkin jatkaa opiskeluani, ja isäni tukee minua siinä täysin. Hän ei halua minun menevän naimisiin liian nuorena.”

Amina, 14, on kirinyt koulunsa parhaimpien oppilaiden joukkoon.

“Minusta tuntuu, ettei minulla ollut ehjää lapsuutta. Isis tuli, kun olin neljän vanha. Muistan ne ajat hyvin pahoina. Emme pystyneet nukkumaan öisin. En voinut lähteä ulos äitini kanssa, koska olemme naisia. Jos tarvitsimme jotakin markkinoilta, isän piti lähteä hakemaan sitä.

Olin 8-vuotias, kun terroristit lähtivät Raqqan seudulta ja pystyin vihdoin aloittamaan koulunkäynnin. En osannut kirjoittaa tai laskea, mutta opettajaisäni tuki minua. Jo Isisin aikana isäni yritti opettaa minua ja naapurien lapsia salassa. Isis sai tietää siitä ja varoitti isääni. He myös yrittivät pakottaa isääni lähettämään minut heidän “kouluunsa”, mutta isäni kieltäytyi siitä jyrkästi.
Sittemmin olen kirinyt umpeen aukkoja koulutuksessani. Osallistuin tänä aamuna 9.-luokkalaisten kansalliseen kokeeseen. Olen nuorempi kuin muut osallistujat. Olen hyvä koulussa ja saan aina parhaimpia arvosanoja.


14-vuotias Amina pääsi aloittamaan koulunkäynnin kaksi vuotta myöhässä mutta kiri nopeasti umpeen aukkoja koulutuksessaan.

Aion jatkaa opiskelua. Olen valmis kävelemään lähimpään tyttöjen lukioon, jonne matka kestää kävellen 45 minuuttia. Tulevaisuudessa haluan lastenlääkäriksi ja auttaa sodan kokeneita lapsia.

Haluan pysyä Raqqan seudulla, koska tämä on minun kotini.”

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Antti Yrjönen

Kirkon Ulkomaanapu korjaa Raqqan vaurioituneita kouluja ja tukee oppilaita ja opettajia käteisavustuksilla. Avustuksia ovat saaneet esimerkiksi kurdialueilta koulujen päättökokeisiin matkustavat oppilaat ja opettajat. Työtä tehdään yhteistyössä YK:n alaisen Syyrian humanitaarisen rahaston kanssa.

Katastrofin keskellä

KUA:n paikallisille työntekijöille maailman kovimmat katastrofit ovat sekä työtä että henkilökohtaista elämää 

Karam heräsi maanjäristykseen, Marianna pakeni sotaa. Susan jättää työpäiviä välistä vedenhakureissun vuoksi. KUA:n työntekijät kertovat, millaista on elää katastrofin ytimessä. 

TIESITKÖ, ETTÄ Kirkon Ulkomaanavussa työskentelee yli 3 000 ihmistä ja heistä 95 prosenttia on paikan päältä palkattuja ammattilaisia? Paikalliset työntekijämme ovat avustustyön sankareita. He elävät keskellä niitä katastrofeja, jotka ovat monille kaukaisia. 

Tässä jutussa tapaamme KUA:n asiantuntijoita, jotka ovat kokeneet Ukrainan sodan, itäisen Afrikan kuivuuden ja Syyrian tuhoisan maanjäristyksen. Heille työ ei ole pelkästään työtä, sillä pelissä on myös oman perheen ja kotimaan tulevaisuus.  

Syyrialainen mies poseeraa kameralle. Taustalla näkyy pensaita ja talon seinää.
Karam Sharouf työskentelee KUA:n Syyrian maatoimistossa ohjelmapäällikkönä ja oli toimiston ensimmäisiä syyrialaisia työntekijöitä vuonna 2019. ”Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen”, hän sanoo. Kuva: Karam Sharouf / KUA

Syyrialainen Karam Sharouf on elänyt koko aikuisikänsä katastrofien keskellä, mutta ajattelee silti, että ikkunasta pilkistää valoa. 

“Aluksi luulin, että meitä vastaan hyökätään jälleen. Ääni muistutti niitä pommien ääniä, joita olemme sodan aikana tottuneet kuulemaan. Lopulta ymmärsin, että maa järisi. 

Oli 6. helmikuuta 2023, aamuyö. Olin nukkumassa kodissamme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Kaappasin shokissa vaimoni ja lapseni kainaloihini. Tavarat tipahtelivat ja särkyivät, mutta me emme onneksi saaneet vammoja.  

Olen 33-vuotias syyrialainen. Olen elänyt käytännössä koko aikuisuuteni erilaisten katastrofien keskellä: vuosikymmenen kestänyt sota, koronapandemia ja nyt maanjäristyksen tuhot. Moni syyrialainen suunnittelee lähtevänsä pois. Meillä on ollut vain kriisiä kriisin jälkeen.  

Olen työskennellyt KUA:ssa vuodesta 2019, jolloin minusta tuli KUA:n ensimmäinen paikallinen työntekijä Syyriassa. Jo ennen sitä minulle oli kertynyt kymmenen vuotta järjestökokemusta. Maanjäristyksen jälkeen olemme olleet todella kiireisiä. Meillä ei ole ollut Syyriassa mahdollisuutta varautua maanjäristyksen ja pandemian kaltaisiin katastrofeihin, koska olemme eläneet pommituksen ja hyökkäysten alla viimeisen vuosikymmenen ajan. Meillä ei ole ollut käsitystä siitä, miten hoitaa maanjäristyksen kaltaisia tilanteita.  

Juuri ennen järistystä me Kirkon Ulkomaanavussa olimme laajentaneet työtämme Aleppoon ja Raqqaan, jonka moni muistaa Isisin pääkaupunkina. Näiden kaupunkien ihmiset ovat eläneet valtavan paineen alla. He ovat kertoneet tarvitsevansa aikaa vain hengitellä kaiken pahan jälkeen. He eivät olisi tarvinneet maanjäristyksen kaltaista katastrofia elämäänsä. Moni on menettänyt viimeisimmän katastrofin myötä kotinsa tai perheensä. 

Vaikeasta tilanteesta huolimatta ajattelen, että meille syyrialaisille on olemassa pieni ikkuna, josta tulvii sisään valoa. Se pitää minut täällä. Meidän tehtävämme on voimaannuttaa ihmisiä. 

Syyrian tulevaisuus riippuu ennen kaikkea paikallisista ihmisistä, vaikka kansainvälisen yhteisön apua tarvitaankin. Kun ihmiset paiskivat töitä oman maansa eteen, syntyy yhteenkuuluvuuden tunne. Olen ollut harmissani siitä, miten valkoiset ihmiset suhtautuvat meihin Lähi-idän ihmisiin. KUA:ssa työskennellessäni en ole huomannut sitä, vaikka olemme jatkuvasti yhteydessä Suomeen ja muihin toimintamaihimme. KUA:n Syyrian-toimiston henkilökunnasta miltei kaikki ovat syyrialaisia. Se on aika poikkeuksellista ja herättää paljon positiivista huomiota.”   

Ukrainalainen Marianna Zhurbenko pakeni sotaa ja avaisi nyt epäröimättä kotinsa myös muille pakolaisille.   

“Muistan, miten tuijotin epäuskoisena taivaalle oman kotini ikkunasta Gostomelissa, Kiovan länsipuolella. Oli 24. helmikuuta vuonna 2022, ja helikopterit pörräsivät ja puhelin soi lakkaamatta. Ystäväni soittivat hädissään ja käskivät minua ja perhettäni pakenemaan. Sota oli alkanut yhtäkkiä, ja rintamalinja oli vain 500 metrin päässä kotoamme. Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa ikkunastani. 

Marianna Zhurbenko työskentelee logistiikkakoordinaattorina KUA:n Ukrainan maatoimistossa. Kuva Antti Yrjönen / KUA

Illalla alkoi tykistötulen meteli, ja silloin päätimme mieheni kanssa paeta. Pakkasimme 9-vuotiaan poikamme, kuusi kuukautta vanhan vauvamme ja koiramme autoon. Lähdimme ensin Kiovaan ja sitten läntiseen Ukrainaan.  

Siellä elin poikieni kanssa seuraavat kuukaudet. Valvoin paljon ja kuuntelin 9-vuotiaani itkua. Nuorimmainen ei onneksi ymmärtänyt tilanteesta mitään.  

Tuntemattomat perheet ottivat meidät luokseen asumaan. Yritimme tarjota heille maksua käyttämästämme vedestä ja sähköstä, mutta he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Sota on yhdistänyt meitä ukrainalaisia. Minäkin avaisin oven vieraille perheille, jos sellainen tilanne tulisi vielä eteen.  

Sota on muuttanut omia arvojani. Ymmärsin, ettei tavaroilla ole mitään merkitystä. Elämästä, terveydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta tuli minulle tärkeitä arvoja. 

Pääsimme palaamaan kotiimme toukokuussa 2022. Kiova oli silloin tyhjillään. Kotipihallamme oli miinoja ja ammusten osia. Miinat siivottiin, ja nyt lapset voivat leikkiä siellä turvallisesti. 

Ennen sotaa työskentelin vastuullisessa tehtävissä ompeluyrityksessä. Kotiinpaluun jälkeen kävi selväksi, että vaikka työpaikkani ei ollut tuhoutunut taisteluissa, kaikki työntekijät olivat paenneet muualle eivätkä olleet aikeissa palata.   

Aloitin kesäkuussa Kirkon Ulkomaanavussa logistiikkakoordinaattorina. Vastaan hankinnoista ja siitä, että esimerkiksi KUA:n kouluihin menevät avustukset löytävät perille.   

Olin maansisäisenä pakolaisena ja tiedän, miltä ihmisistä tuntuu. Minusta on ihanaa, että voin auttaa lapsia. Pidän itsestäni tehdessäni tätä työtä.” 

Susan Abuba Jackson saapui Keniaan pakolaisena Etelä-Sudanista vuonna 2017. Kalobeyein pakolaisleirillä on on jatkanut työtään opettajana Kirkon Ulkomaanavun palkkaamana. Kuva: Björn Udd / KUA

Kenian pakolaisleirillä asuva Susan Abuba Jackson on opettaja mutta joutuu joskus käyttämään työpäivänsä vedenhakureissuun. 

”Olen opettaja. Kuivuus vaikeuttaa paitsi oppilaideni arkea myös omaa elämääni. Minulla on viisi lasta kotona, joten jonain päivinä minun on yksinkertaisesti pakko lähteä hakemaan vettä sen sijaan että tulisin töihin. Muuten omat lapseni eivät pärjää. Jos en itse saa ruokaa, minulla ei ole energiaa opettaa. Meitä opettajia on koulussa neljä. Luokkakoot ovat niin isoja, että nälkäisenä ja janoisena on mahdoton jaksaa. 

Tulin Keniaan Etelä-Sudanista 2017. Pakenin sotaa. Muistan, että yhtä henkilöä ammuttiin ja seuraavaksi hyökättiin meidän kimppuumme. Pakenin lasteni kanssa tänne Keniaan, mieheni jäi Etelä-Sudaniin sotilaaksi. 

Työskentelin opettajana Etelä-Sudanissa 12 vuotta. Kun tulin tänne, aloitin peruskoulunopettajana. Viimeisen kahden vuoden aikana olen työskennellyt lastentarhanopettajana Kirkon Ulkomaanavun pyörittämässä koulussa Kalobeyen pakolaisleirissä. 

Pidän lasten kanssa työskentelystä, koska lapset ovat niin joustavia, oppivat nopeasti ja ovat niin suorapuheisia. Varhaiskasvatus on myös hyvin tärkeä lapsille. Siinä luodaan perusta kaikelle oppimiselle.  

Kuivuus on meille nyt isoin ongelma. Yleensä meillä on 500 oppilasta, mutta moni jättäytyy pois koulusta, koska koulussakaan ei ole vettä. Jos sitä ei ole, emme voi tarjota edes ruokaa. 

Täällä olevilla lapsilla on isoja erityistarpeita. Moni on tullut sodan keskeltä, heillä on traumoja, heidän vanhempansa ovat saattaneet kuolla ja he saattavat jopa asua yksin vanhempien sisarustensa kanssa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta näistä lapsista ja siitä, että saavat hyvän koulutuksen. Se on tällaisessa tilanteessa vaikeaa.” 

Teksti: Ulriikka Myöhänen, Björn Udd 

KUA tukee Syyrian maanjäristyksen uhreja talvivaatteilla ja käteisavustuksilla

“Moni Turkkiin sotaa paennut syyrialainen on nyt palannut Aleppoon” – KUA tukee Syyrian maanjäristyksen uhreja talvivaatteilla ja käteisavustuksilla

Maanjäristyksessä kotinsa menettäneet syyrialaisperheet ovat viettäneet jo viikkoja väliaikaissuojissa. Nuoret haaveilevat elämästä jossain muualla. 

KIRKON ULKOMAANAVUN (KUA) hätäapujakelut Syyriassa ovat täydessä vauhdissa. Maaliskuun puoliväliin mennessä ne ovat tavoittaneet noin 4 000 aikuista ja lasta Aleppon alueella. Kotinsa menettäneet perheet ovat saaneet kriisin keskellä lämpimiä talvivaatteita ja hygieniatarvikkeita.  

“Saimme avustuspaketit juuri ajoissa. Luokkahuoneet ovat kylmiä. Meillä ei ole tarpeeksi vaatteita tai patjoja, jotta lapsillani olisi lämmin olo”, kuvaili perheenäiti Aleppossa helmi-maaliskuun vaihteessa.  

Perhe asui hätämajoituksessa, joka oli järjestetty paikalliseen kouluun. 

Helmikuun 6. päivänä 2023 alkanut maanjäristysten sarja aiheutti valtavia tuhoja Turkissa ja Syyriassa, jossa humanitaarinen tilanne on ollut 12 vuotta kestäneen sodan myötä jo ennestään vaikea.  

Lia Mohamad al-Hayek syntyi 6. helmikuuta, samana päivänä, kun maanjäristys ravisteli Syyriaa ja Turkkia. Lia on viettänyt elämänsä ensimmäiset viikot hätämajoituksessa yhdessä äitinsä, isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Lia on kuvassa Kirkon Ulkomaanavun työntekijän Anadelin sylissä. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Järistykset tappoivat Syyriassa ainakin 6 000 ihmisitä. Arvioiden mukaan yli 100 000 perhettä on joutunut jättämään kotinsa.  

Kirkon Ulkomaanavun toiminta-alueilla Aleppossa, Hamassa, Homsissa ja Latakiassa noin 50 000 perhettä asuu väliaikaissuojissa ja paikallisten perheiden nurkissa. Tilanne on haastavin Aleppossa ja Latakiassa. 

Hätämajoituksissa elämä on ahdasta 

KUA:n Syyrian ohjelmapäällikkö Karam Sharouf on viettänyt paljon aikaa kentällä Aleppossa. Hän kertoo, että viisi viikkoa maanjäristyksen jälkeen olosuhteet ovat edelleen haastavat. 

“Syyriaan kohdistuvassa kansainvälisessä avussa on valtavaa resurssien puutetta. Tarvitsemme lisää rahoitusta”, Sharouf sanoo. 

Syyriassa tilanne on haastava myös siksi, että alueelliset resurssit esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon osalta ovat jo pitkään olleet riittämättömiä. Kun taistelut ovat tyyntyneet, ihmiset ovat alkaneet palata kotiseuduilleen. Maanjäristys sai ihmiset taas etsimään turvaa.  

“Moni Turkkiin sotaa paennut syyrialainen on nyt palannut Aleppon seudulle.  Syyrialaisia pakolaisia on ollut Turkissa Kahramanmaraşissa ja Antakyassa. Heidän kotinsa tuhoutuivat. Arvioiden mukaan Syyriaan palaajia on ollut kymmeniä tuhansia”, Sharouf kertoo.  

Kotinsa menettäneet perheet asuvat Syyriassa ahtaasti hätämajoituksissa. Perheet nukkuvat vieri vieressä siskonpedissä, eikä yksityisyyttä ole. Naisille ei ole aina onnistuttu järjestelmään omia wc- ja peseytymistiloja. 

“Yhdessä huoneessa saattaa majailla yli 60 henkilöä”, Sharouf sanoo. 

Lapsia ja aikuisia istuu lattialla. Pieni lapsi istuu pyörätuolissa ja pitele tuttipulloa.

KUA:n työntekijä Ward (oikealla) jututtaa perhettä hätämajoituksessa Aleppossa. Perhe menetti kotinsa eikä heillä ole säästöjä, joiden avulla he voisivat vuokrata uuden kodin. Äiti odottaa neljättä lastaan, ja pyörätuoli toimittaa vaunujen virkaa perheen pienimmälle. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Käteisavustus auttaa toimeentulonsa menettäneitä

KUA on tähän mennessä myöntänyt katastrofirahastostaan yhteensä 400 000 euroa maanjäristyksen uhrien auttamiseksi Aleppon alueella ja läntisessä Syyriassa. Tarvikejakelut jatkuvat edelleen.

Perheet saavat pian Kirkon Ulkomaanavulta myös käteisavustusta. Käteisen avulla perheet voivat ostaa tarvitsemiaan asioita: esimerkiksi ruokaa, vaatteita tai hygieniatarvikkeita.

“Suuri osa ihmisistä on menettänyt toimeentulomahdollisuutensa. Tuemme käteisavustuksin 350 perhettä Aleppossa ja Latakiassa”, Sharouf kertoo.

kaksi pientä tyttöä kävelee käytävällä. He pitelevät toisiaan kädestä ja hymyilevät.
6-vuotiaat Fatema al-Asi ja Masah Jaber tapasivat maanjäristyksen uhreille järjestetyssä suojassa Latakiassa. He ovat eri naapurustoista, mutta päätyivät samaan suojaan. Tytöt kertovat leikkivänsä leikkiä, jossa he kävelevät tietä pitkin kauppaan ostamaan karkkia. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu

Nuoret eivät näe tulevaisuuttaan Syyriassa

Miljoonat ihmiset olivat Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa jo ennen maanjäristystä. Taustalla vaikuttaa jo 12 vuotta kestänyt sota. Humanitaarinen katastrofi toisensa jälkeen on tehnyt elämästä vaikeaa. Sharoufin mukaan syyrialaiset ovat todella turhautuneita.

“Nuoret ihmiset yrittävät nyt matkustaa ulkomaille saadakseen itselleen tulevaisuuden. Sotaan ei ole saatu ratkaisua, taloudellinen tilanne vaikeutuu ja ihmisillä ei ole töitä. Lisäksi terveydenhuolto ja koulujärjestelmä ovat heikoissa kantimissa”, Sharouf listaa kotimaansa haasteita.

Kirkon Ulkomaanavun työ Syyriassa on jo vuosia keskittynyt paitsi vaikeassa tilanteessa elävien ihmisten perustarpeiden täyttämiseen myös maan koulutussektorin tukemiseen.

Sodan aikana vaurioituneita kouluja on korjattu ja opettajat ovat saaneet koulutusta. Lapsille on järjestetty tukiopetusta ja erilaisia aktiviteetteja. Työ keskittyy myös psykososiaalisen tukeen, minkä tarpeet ovat kasvaneet maanjäristyksen myötä.

Vuonna 2023 Kirkon Ulkomaanapu tekee kunnostustöitä jopa 77 syyrialaiskoulussa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Kirkon Ulkomaanavun Syyrian-toimisto

Lisätietoja: 

Kuvia Syyriasta Haman ja Aleppon alueilta.

  • Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz (in English)
    mazen.khzouz@kirkonulkomaanapu.fi
  • Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen
    tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
  • Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila
    elisa.rimaila@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 599 6986

Osallistu hätäapukeräykseen
sinulle sopivalla tavalla

  • Lahjoita MobilePaylla numeroon 44970
  • Lahjoita OP:n tilille FI08 5723 0210 0215 51, viitenumero 5160

Kirkon Ulkomaanapu myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen

”On tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti” – KUA myöntää toiset 200 000 euroa lisää maanjäristyksestä kärsineen Syyrian avustamiseen

”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin keinoin”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.

HELMIKUUN 6. PÄIVÄN aamuna Turkkia ja Syyriaa ravistellut maanjäristys on historian tuhoisimpia alueella. Kirkon Ulkomaanavun toimintamaassa Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan maanjäristyksen jäljiltä olevan kuusi miljoonaa ihmistä.


Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on myöntänyt tällä viikolla katastrofirahastostaan maanjäristyksestä kärsineiden ihmisten auttamiseen Syyriassa toiset 200 000 euroa. Yhteensä 400 000 euroa käytetään Kirkon Ulkomaanavun Syyrian maatoimiston käynnistämään avustustyöhön.


Pohjois-Syyriassa on tällä hetkellä kylmä talvi. Magnitudin 7,8 ja 7,6 maanjäristykset ovat viimeisimpien tietojen mukaan ajaneet kodeistaan kymmeniä tuhansia perheitä. Kouluihin ja muihin väliaikaisiin suojiin on YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan majoittunut ainakin 18 500 perhettä, joista noin 12 600 on raportin mukaan maanjäristyksen pahimmin vaurioittamiin alueisiin kuuluvassa Aleppossa.

Kaksi naista katselee vauvaa, joka nukkuu peittoon kiedottuna toisen naisen sylissä.
Karam-vauva syntyi Syyrian Aleppossa vain tunti ennen maanjäristystä, joka teki Koillis-Syyriassa ja Turkissa valtavaa tuhoa helmikuun kuudennen päivän aamuna. Karam on äitinsä Wafaan esikoinen. Perhe asui maanjäristystä seuranneella viikolla kouluun rakennetussa hätämajoituksessa yhdessä 35 muun perheenjäsenen kanssa. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU


Humanitaarisessa kriisitilanteessa on tärkeää, että apu tavoittaa hädässä olevat niin nopeasti kuin mahdollista. Erityisen akuutin avuntarpeesta tekee talven kylmyys. Maanjäristys iski yllättäen ja aamuyöllä, eivätkä kodeistaan paenneet ihmiset ehtineet varautua tilanteeseen juuri mitenkään. Monet niistäkin, joiden kotitalo on yhä olemassa, pelkäävät palata uusien maanjäristysten ja rakennusten sortumisvaaran vuoksi.


”Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää tukea maanjäristyksestä kärsineitä ihmisiä humanitaarisen avun muodossa kaikin mahdollisin keinoin ja varusteilla, joilla he voivat selviytyä talvesta”, sanoo Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz Kirkon Ulkomaanavusta.


”Tällaisia varusteita ovat lämpimät vaatteet lapsille ja aikuisille, peitot, taskulamput, patjat ja suojat.”

Syyriassa uusi kriisi korostaa alkuperäistä avuntarvetta

Kirkon Ulkomaanapu on kuluneen viikon aikana arvioinut tilannetta ja vieraillut väliaikaisissa majoitustiloissa Aleppossa ja Hamassa.


Syyriassa miljoonat ihmiset olivat jo ennen helmikuista maanjäristystä humanitaarisen avun tarpeessa yli vuosikymmenen ajan jatkuneen sodan ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Kirkon Ulkomaanapu on työskennellyt Syyriassa vuodesta 2017 alkaen humanitaarisen avun parissa. Nykyisin KUA:lla on Syyriassa maatoimisto, joka perustettiin Damaskokseen vuonna 2019. Ennen maanjäristystä KUA:n työ keskittyi vahvasti tukemaan lasten kouluun pääsemistä ja koulutusta.


”Maanjäristyksen aiheuttama humanitaarinen kriisi pahentaa Syyriassa jo aiemmin ollutta avun tarvetta ja lisää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kärsimystä”, sanoo Khzouz.

Kirkon Ulkomaanavun työntekijät kiersivät maanjäristystä seuranneella viikolla Aleppossa keräämässä tietoa tuhojen laajuudesta ja haastattelemassa paikallisia ihmisiä heidän tarpeistaan. KUVA: KIRKON ULKOMAANAPU


Kirkon Ulkomaanapu on yksi harvoista kansainvälisistä avustusjärjestöistä, jotka ovat toimineet Syyriassa on valmiiksi. Siksi päätös avustusoperaatiosta pystyttiin tekemään nopeasti. Maanjäristyksen luoma hätä on saanut myös suomalaiset auttamaan.


”Meille tehtyjen lahjoitusten avulla pystymme tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä hädän keskellä Syyriassa. On erittäin tärkeää, että apua saadaan katastrofialueelle nopeasti. Sillä voi olla jopa ihmishenkiä pelastava vaikutus”, sanoo toiminnanjohtaja Tomi Järvinen Kirkon Ulkomaanavusta.


Syyrialaisten hätä on koskettanut niin yksityisiä suomalaisia kuin seurakuntia. Muun muassa Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat lahjoittaneet Kirkon Ulkomaanavun hätäapukeräykseen syyrialaisten auttamiseksi.


”Kiitämme jokaista lahjoittajaa lämpimästi. Jokaisella eurolla on merkitystä. Tuhot Syyriassa ovat valtavia ja, kun huomioidaan maassa jo ennen maanjäristystä vallinnut humanitaarinen kriisi, avuntarve jatkuu vielä pitkään”, Järvinen sanoo.

Lisätietoja: 

Kuvia Syyriasta Haman ja Aleppon alueilta.


Syyrian maajohtaja Mazen Khzouz (in English), mazen.khzouz@kirkonulkomaanapu.fi
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, tomi.jarvinen@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 040 641 8209
Viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila, elisa.rimaila@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 599 6986.

Näin voit auttaa

Tilinumero: OP: FI08 5723 0210 0215 51 + viitenumero: 5160


SMS-lahjoitustiedot: Lähetä viesti APU20 (20€) tai APU40 (40€) numeroon 16499


MobilePay-numero: 44970


Ilman yhteyksiä moni tarina jää kertomatta

Ilman yhteyksiä moni tarina jää kertomatta

Tätä palloa tallaavista noin puolet on naisia. Miltä maailma kuulostaisi, jos väestön toinenkin puolikas pääsisi täysivaltaisesti ääneen? Kysyy Tekoja-lehden toimituspäällikkö Ulriikka Myöhänen.

KUN KORONASTA tuli koko maailman puheenaihe maaliskuussa 2020, tein töitä ulkomaantoimittajana. Seurasin uutisia Syyrian Idlibin hauraasta tulitauosta. Miljoonan pakolaisen maakunnassa pelättiin tartuntoja.

Sain WhatsAppilla yhteyden syyrialaiseen perheenäitiin, joka kertoi minulle sodasta ja lastensa kuulumisista. Yhteyksien avulla 2 800 kilometrin välimatka Helsingin ja Idlibin välillä tuntui kaventuvan hetkessä.

Haastattelun jälkeen olin tyytyväinen. Konfliktiuutisia hallitsevat usein maskuliiniset aiheet kuten tulitauot ja hyökkäykset, ja tapahtumista kertovat useammin miehet kuin naiset tai vähemmistöt.

Kerrankin sain haastattelun tavalliselta perheenäidiltä! Monta tarinaa jää kertomatta nimenomaan siksi, etteivät naiset tavalla tai toisella pääse ääneen.

SUKUPUOLTEN VÄLILLÄ on digikuilu, joka ruokkii epätasa-arvoa. Kansainvälisen televiestintäliiton mukaan 41 prosenttia kehittyvien maiden naisista pääsee verkkoon. Miehillä vastaava luku on 53 prosenttia. Vertailun vuoksi: Suomessa ainakin 92 prosenttia väestöstä käyttää tänä päivänä nettiä.

Mobiiliverkkooon pääseviä naisia on maailmassa 234 miljoonaa vähemmän kuin verkkoon pääseviä miehiä, kertoo matkapuhelinoperaattoreita edustavan GSMA:n raportti. Nainen myös omistaa älypuhelimen miestä epätodennäköisemmin.

Nainen myös omistaa älypuhelimen miestä epätodennäköisemmin.

Unicefin kirjallisuuskatsauksen mukaan myös alaikäisillä tytöillä on poikia huonommat mahdollisuudet päästä yhteyksien äärelle.

Se tarkoittaa esimerkiksi, etteivät tytöt pääse käsiksi tietoon samalla lailla kuin pojat ja etteivät tytöt osallistu somessa käytävään keskusteluun samoin kuin pojat. Kuilu näkyy erityisen selkeästi Aasian maissa kuten Nepalissa ja Bangladeshissa.

Tätä palloa tallaavista noin puolet on naisia. Miltä maailma kuulostaisi, jos väestön toinenkin puolikas pääsisi täysivaltaisesti ääneen?

KOULUTUS PARANTAA digitaalista lukutaitoa – siis siitä, että osaa navigoimaan digiviidakossa, ymmärtää sen sisältöjä ja myös arvioi niitä kriittisesti. Korona-aika vauhditti digikehitystä Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa. Esimerkiksi Jordaniassa kyberturvallisuuskoulutuksen 1219 osallistujasta puolet oli naisia.

Digitaidot ovat entistä tärkeämpiä myös toimeentulon kannalta. YK on arvioinut, että 90 prosenttia työpaikoista pitää sisällään jonkinlaisen digitaalisen elementin.

Jos tytöt ja naiset eivät pääse yhdenvertaisina opettelemaan laitteiden ja yhteyksien käyttöä, heillä on tulevaisuudessa vähemmän työhön liittyviä mahdollisuuksia.

MAALISKUUSSA 2020 yhteydet ja viestittelysovellus auttoivat minua saamaan esiin syyrialaisen naisen äänen. Uutisjuttuni ei muuttanut isossa kuvassa sitä, kuka esimerkiksi Syyrian konfliktista puhuu. Ilmestymispäivänään se kuitenkin toi tervetullutta näkökulmaa jo tuolloin lähes vuosikymmenen mittaiseen konfliktiin.

Äiti kertoi konfliktin etenemiseen liittyvistä havainnoistaan siinä missä uutistoimistojen haastattelemat kenraalitkin, mutta lähestymistapa oli inhimillinen. Hän ei puhunut kasvottomista sodan uhreista vaan omista lapsista, pikkutytöistä ja -pojista.

Juttu olisi jäänyt tekemättä, jollei meillä molemmilla olisi ollut älypuhelinta ja verkkoyhteyttä sekä taitoja niiden käyttämiseen. Työ digitasa-arvon parissa jatkukoon, sillä etäyhteydet ovat tulleet jäädäkseen.

Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.