Yhteisvastuukeräys kerää varoja nuorten psykososiaalisen tuen lisäämiseksi
Yhteisvastuu auttaa vuonna 2024 haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoria. Helmikuun 4. päivänä alkavan kampanjan aikana kerätyt varat käytetään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja heidän mahdollisuuksiensa tukemiseen HelsinkiMission, Suomen ev.lut. seurakuntien ja Kirkon Ulkomaanavun avulla.
VUONNA 1949 perustettu Yhteisvastuukeräys käynnistyy jälleen sunnuntaina helmikuun 4. päivänä. Vuoden 2024 Yhteisvastuu kerää varoja nuorille, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään Suomessa ja maailmalla.
Keräyksen tuotosta ohjataan tänä vuonna 40 prosenttia HelsinkiMissiolle ja Suomen evankelis-luterilaisille seurakunnille nuorten hyväksi tehtävään työhön. Maailman katastrofialueiden nuorten auttamiseen suunnataan 60 prosenttia Yhteisvastuun tuotosta. Apu menee perille Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuoden 2024 Yhteisvastuu-piispana toimii Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.
Kirkon Ulkomaanavun (KUA) työllä tuetaan humanitaarisen avun muodossa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä maailman katastrofien keskellä. Avustustarpeiden syitä ovat useimmiten kuivuuden, tulvien, myrskyjen ja maanjäristysten kaltaiset luonnonkatastrofit, aseelliset konfliktit ja äkilliset suuret onnettomuudet.
”Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään periksiantamattoman toivon hengessä ja edistäen modernin kehitysyhteistyön parhaita periaatteita. Koulutus sekä yrittäjyyden ja toimeentulon mahdollisuuksien edistäminen ovat kestävän kehityksen ytimessä myös isojen globaalien haasteiden ja rahoitusleikkausten keskellä, sanoo KUA:n toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Tämänvuotisessa keräyksessä esitellään erityisesti KUA:n avustustyötä Ugandassa, joka on yksi maailman eniten pakolaisia asuttavista maista. Ugandassa asuu yhteensä 1,5 miljoonaa pakolaisena maahan tullutta ihmistä. Heistä kolmasosa on kotoisin vuosikymmenien konfliktin runtelemasta Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä Ugandassa kuudella pakolaisasutusalueella. Koulutushankkeiden avulla parannetaan koulutuksen saatavuutta rakentamalla uusia ja turvallisia luokkahuoneita, järjestämällä kouluun paluuseen kannustavia kampanjoita ja lisäämällä tietoa koulutuksen tärkeydestä sekä jakamalla oppimateriaaleja ja hygieniapakkauksia. Tukemalla lasten ja nuorten koulunkäyntiä ja tarjoamalla ammatillista koulutusta mahdollistetaan pakolaisina saapuneille nuorille valoisampi tulevaisuus ja kestävä toimeentulo.
Keräyssumma nousi vuonna 2023
Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräys keräsi varoja nuorten väkivallan ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn Suomessa ja maailmalla. Keräyssumma nousi toista vuotta peräkkäin ja ylsi alustavan tiedon mukaan yli 2,6 miljoonaan euroon.
Yhteisvastuukeräyksen tarkka tilintarkastamaton keräyssumma oli 2 664 846 euroa. Nousua edelliseen vuoteen on yli 20 prosenttia, mikä on suurin kasvu kymmeneen vuoteen.
Kulujen jälkeisestä tuotosta 40 prosenttia ohjataan Suomessa nuorten hyväksi tehtävään työhön Aseman Lapset ry:n ja Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta. 60 prosenttia käytetään maailman katastrofialueiden ihmisten auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.
Vuonna 2023 Yhteisvastuun voimin suunnattiin huomio väkivallan keskellä eläviin nuoriin. Kirkon Ulkomaanavun esimerkkikohteessa Keniassa ilmastonmuutos lisäsi paimentolaisalueilla väkivaltaa, johon myös nuoret joutuivat mukaan. Yhteisvastuun vaihtuva kumppanijärjestö Suomessa oli Aseman Lapset ry.
Yhteisvastuu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys. Jokavuotinen Yhteisvastuu-kampanja viestii vuosittain ihmisten hädästä lähellä ja kaukana. Kolmen viime vuoden aikana kampanja on keskittynyt parantamaan nuorten elämää.
Lisätietoja
Viestintäpäällikkö Liisa Toivonen, Kirkkopalvelut, puh. 040 546 1507, liisa.toivonen@kirkkopalvelut.fi
Arkkipiispa Tapio Luoma haluaa, että kehitysyhteistyö saa jatkossakin rahoitusta
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan auttaminen on leivottu syvälle ihmisyyteen. Luoma kannustaa lähimmäisenrakkauteen niin lähellä kuin kaukana.
KIRKON ULKOMAANAVUN reppu on ollut monessa mukana. Se roikkuu useimmiten arkkipiispa Tapio Luoman selässä, liikkui hän sitten eteläisessä Afrikassa tai Helsingin ja Turun välillä. Kirkon Ulkomaanavun työ on tullut Luomalle tutuksi jo kirkkoherravuosina, ja hän on ehtinyt toimia myös järjestön hallituksessa aina varapuheenjohtajan pestiä myöten. Ruohonjuuritason avustustyöhön Luoma on päässyt tutustumaan Kirkon Ulkomaanavun hankkeissa Ugandassa ja Haitissa.
”Ugandan matka avasi silmiä sen suhteen, miten voimme konkreettisesti auttaa ihmisiä. Ymmärsin myös, miten rautaisella tavalla Kirkon Ulkomaanapu pystyy tekemään määrätietoista työtä vaikeissa tilanteissa.”
Vuosiaan Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa Luoma kuvaa mielenkiintoisiksi ja opettavaisiksi ajoiksi. Nykyisen arkkipiispan yllätti avustustyön mittakaava sekä se, miten moneen suuntaan järjestön täytyy olla verkostoitunut.
”Yhteistyö on voimaa”, Luoma tiivistää.
”Myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme”
Suomen kehitysyhteistyön määrärahojen osuus bruttokansantulosta on tulevina vuosina laskussa. Arkkipiispaa määrärahojen väheneminen huolestuttaa, ja Luoma on ottanut julkisesti kantaa kehitysyhteistyövarojen puolesta. Poliittisessa keskustelussa nousee aika ajoin esiin ajatus siitä, että kotimaan asiat pitää saada kuntoon ennen kuin kannattaa auttaa ulkomailla. Luoma on eri mieltä.
”Hädässä olevat lähimmäisemme ulkomailla eivät saa ikinä apua, jos jäämme odottamaan sitä, että saamme ensin omat asiat kuntoon Suomessa. Samaan aikaan kun pidämme huolta oman maamme huono-osaisista, myös ihmiset muualla tarvitsevat tukeamme.”
Auttaminen oman maan rajojen ulkopuolella on Luoman mielestä senkin vuoksi tärkeää, että keskinäisriippuvaisessa maailmassa ilmastonmuutos ja konfliktit aiheuttavat arvaamattomia seurauksia, jotka eivät noudata valtioiden rajaviivoja.
”Palvelemme välillisesti myös omaa tulevaisuuttamme, kun suuntaamme apua sinne, missä hätä on suurin.”
Luoma on ollut kymmenen vuoden ajan Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja. Kipinän säännöllisen lahjoittamisen hän sai vakuututtuaan työn vaikutuksista. ”Näin, miten työ puree paikallisella tasolla ja että se saa aikaan tuloksia.”
Lähimmäisen auttaminen on luopumista omasta
Luoma uskoo, että lähimmäisistä huolehtiminen on leivottu sisään ihmisyyteen. Toisten auttamiseen liittyy aina luopuminen, oli sitten kyse ajasta, rahasta tai mukavuudenhalusta. ”Ajattelen, että omastaan luopumisen ajatus on hyvin terveellinen”, Luoma pohtii.
Yksi Kirkon Ulkomaanavun arvoista on valikoimaton lähimmäisenrakkaus. Myös arkkipiispa puhuu sen puolesta, että lähellä ja kaukana olevista lähimmäistä pidetään huolta.
”Lähimmäisenrakkaus menee syvemmälle, laajemmalle ja paljon konkreettisempiin asioihin kuin pelkkä suvaitsevaisuus. Kristinuskon mukaan Jumala on luonut jokaisen. Se velvoittaa näkemään joka ikisen ihmisen taustasta ja uskonnosta riippumatta äärimmäisen tärkeänä ja lähimmäisenrakkauden arvoisena.”
Maailman koululaiset tarvitsevat 44 miljoonaa uutta opettajaa – Koulutus turvaa tulevaisuutta myös maailman kriisialueilla
Keskiviikkona tammikuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä koulutuksen päivää. Suomalainen koulutusalan ammattitaito on suuresti arvostettua myös kehittyvissä maissa ja katastrofien keskellä. Kirkon Ulkomaanapu on huolissaan kehitysyhteistyöleikkausten vaikutuksista Suomen koulutustukeen maailmalla.
KORONAKRIISI OSOITTI, että kouluun pääseminen ja laadukas koulutus eivät ole itsestäänselvyyksiä missään. Kouluissa tarvitaan ammattitaitoisia opettajia ja muuta kasvatusalan henkilökuntaa. Unescon mukaan maailmassa tarvittaisiin 44 miljoonaa uutta opettajaa kansainvälisesti perus- ja toisen asteen opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä.
”Osaava ja hyvinvoiva opettaja on kaiken oppimisen kulmakivi, josta positiivinen kierre lähtee”, sanoo vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen Kirkon Ulkomaanavusta.
Konfliktien määrä maailmassa on kasvussa, minkä seurauksena yhä useampi lapsi ja nuori jää vaille mahdollisuutta osallistua turvalliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Myös koronapandemian jäljet näkyvät edelleen erityisesti niissä maissa, joissa viime vuosina on ollut pitkiä koulusulkuja, joiden vuoksi miljoonien lasten ja nuorten koulunkäynti katkesi jopa kahdeksi vuodeksi. Osa tuolloin koulusta pudonneista ei ole palannut kouluun vieläkään.
”Lasten ja nuorten koulupudokkuus on yksi suurimmista syistä lapsi- ja teiniraskauksiin sekä alaikäisenä solmittuihin avioliittoihin”, sanoo Kemppainen.
”Tällä hetkellä 250 miljoonaa lasta ei käy koulua ja heistä 222 miljoona lasta tarvitsee tukea konflikti- ja kriisialueilla. Jokainen koulun ulkopuolelle jäävä lapsi on liikaa”, sanoo Kemppainen.
Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa olosuhteet ovat monesti sellaisia, että koulunkäynti on haastavaa tai mahdotonta. Koulumatka voi olla turvaton tai viedä tunteja hankalassa maastossa. Toisaalta koulut ovat esimerkiksi Ukrainan sodan aikana olleet myös pommitusten kohteita.
Arvioiden mukaan Ukrainassa 365 koulurakennusta on tuhoutunut ja 3 798 vaurioitunut vuoden 2023 loppuun mennessä. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti koulut kuuluvat saman suojelun piiriin myös konfliktitilanteissa kuin esimerkiksi sairaalat eikä niitä vastaan saa hyökätä. Siitä huolimatta koulut ovat usein hyökkäyksen kohteena tai niitä käytetään sotilaallisten toimijoiden tarpeisiin, mikä johtaa siihen, että lapset ja nuoret eivät pääse turvallisen koulutuksen piiriin.
6-vuotias Yuliaa Yurova opiskeli maanalaiseen metrotunneliin järjestetyissä luokkatiloissa Ukrainan Harkovassa. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
Koulu edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja jopa sodan keskellä eläville lapsille ja nuorille
”Kriisiytyneissä olosuhteissa koulu on lapsille ja nuorille myös turvallinen tila, joka edustaa tulevaisuutta ja vaihtoehtoja esimerkiksi liian nuorena solmitulle avioliitolle”, Kemppainen sanoo.
Hän muistuttaa, että koulutus turvaa kaikista heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille myös ehkä päivän ainoan aterian kouluruoan muodossa, saada perusterveyttä ylläpitäviä rokotteita ja vahvistaa omaa hyvinvointia esimerkiksi mielenterveyden osalta.
Laadukkaan koulutuksen saaneet nuoret työllistyvät myös todennäköisemmin kuin koulua käymättömät, mikä auttaa kokonaisia yhteiskuntia kehittymään ja vaurastumaan.
”Kun koulutetut nuoret saavat mahdollisuuden parempaan toimeentuloon, myös heidän perheensä voivat paremmin, mikä auttaa yhä useampaa lasta pääsemään kouluun. Koulutuksen aikaansaama hyvän kierre konkretisoituu.”
EU:n tuella korjatussa luokkahuoneessa Syyrian Idlibissä opiskeltiin ahkerasti syksyllä 2022. Kuva: Erik Nyström / KUA
Kehitysyhteistyöleikkaukset eivät saa vaarantaa suomalaisen koulutusalan ammattitaidon arvostusta maailmalla
Laadukkaan, inklusiivisen ja yhdenvertaisen perus- ja toisen asteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen kaikille on Suomen kehityspolitiikan kulmakiviä. Suomalaista koulutusalan ammattitaitoa arvostetaan myös kehittyvissä maissa.
“Petteri Orpon hallitus kohdistaa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun isot leikkaukset. Olemme erityisen huolissamme siitä, osuvatko nämä leikkaukset koulutuksen parissa tehtävään työhön. Koulutusleikkauksia ei pidä tehdä myöskään kehitysyhteistyössä”, sanoo vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, Kirkon Ulkomaanavusta.
Kirkon Ulkomaanapu työskentelee maailman hauraimmissa valtioissa sekä perusopetuksen että ammattiin valmistavan koulutuksen parissa. Koulutamme opettajia esimerkiksi Opettajat ilman rajoja -verkostomme vapaaehtoisten avulla. Työn painopiste on erityisesti pakolaisina tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulutuksen turvaamisessa.
Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Vanhempi koulutusasiantuntija Pauliina Kemppainen, s-posti: Pauliina.Kemppainen@kirkonulkomaanapu.fi
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, s-posti: Tapio.Laakso@kirkonulkomaanapu.fi, puh. 050 536 3280
Toisenlaiset Lahjat auttaneet maailman köyhimpiä perheitä jo 18 vuoden ajan
Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.
Toisenlaisen Lahjan joulukampanjassa näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig kertovat koulutuksen vaikutuksista. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on viitoittanut aineettomien lahjojen voittokulkua Suomessa.
TÄYSI-IÄN saavuttanut Toisenlainen Lahja porskuttaa yhä aineettomien joululahjojen suosikkien joukossa. Toisenlainen Lahja oli ensimmäisiä aineettomia hyväntekeväisyyslahjoja Suomessa. Vuonna 2005 lanseerattu Vuohi-lahja on yhä yksi suosituimmista Toisenlaisen Lahjan lahjoista. Tämän syksyn lahjauutuus on Koulutus lapselle. KUA:lla on koulutusteemaista toimintaa esimerkiksi Ukrainassa, Syyriassa, Nepalissa, Ugandassa ja Keniassa.
Toisenlaisen Lahjan kautta saadut lahjoitukset toimittaa luotettavasti perille Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Toisenlainen Lahja on helppo ja kestävä tapa muistaa ystäviä, läheisiä tai yhteistyökumppaneita. Lahjoittaja saa lahjoituksestaan annettavaksi kortin, jossa kerrotaan, miten lahja auttaa köyhimpiä perheitä.
Toisenlaisen Lahjan tuotoilla Kirkon Ulkomaanavun avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, kanoja ja puuntaimia sekä tuetaan lasten ja nuorten koulusta.
Näyttelijä ja artisti uskovat koulutuksen maailmaa muuttavaan voimaan
Toisenlaisen Lahjan joulukampanja on jo vuosia haastanut julkisuudesta tuttuja kasvoja jakamaan ajatuksiaan auttamisesta. Tänä vuonna Toisenlaisen Lahjan kampanjassa ovat mukana näyttelijä Miia Nuutila ja artisti Stig.
”Nuorella elämä on vielä edessä ja on tärkeää tuoda siihen toivoa, iloa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Koulutus ja työ ovat elintärkeitä, jotta nuori pääsee toteuttamaan itseään ja elämään arvokasta ja itsenäistä elämää”, sanoo näyttelijä Miia Nuutila.
”Koulutuksella on tutkitusti iso merkitys polulla pois köyhyydestä. Se parantaa työmahdollisuuksia, lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pidentää elinajanodotetta. Koulutettu väestö edistää kestävää talouskasvua, mikä luo pohjan vakaalle yhteiskunnalle ja hyvinvoinnin kasvulle”, artisti Stig kertoo.
Mitkä lahjat näyttelijä ja artisti valitsivat pukinkonttiin ja miksi? Kurkkaa Toisenlaisen Lahjan sivuille, niin tiedät.
Lisätiedot:
Markkinointi- ja varainhankintavastaava, Kirsti Koivisto, Kirkon Ulkomaanapu, kirsti.koivisto(at)kirkonulkomaanapu.fi, puh. +358 50 349 5189
KUA:n Ikali Karvinen: Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoiset moninkertaistavat suomalaisen koulutusosaamisen maailmalla – ja se on kullanarvoista
Kun Opettajat ilman rajoja -verkosto juhli ensimmäistä vuosikymmentään, kutsuvieraina olivat vapaaehtoiset suomalaiset kasvatusalan ammattilaiset. He tekevät nykyaikaista kehitysyhteistyötä globaalissa etelässä.
KIRKON ULKOMAANAVUN yhteydessä toimiva Opettajat ilman rajoja (OIR) -verkosto juhli 10-vuotista taivaltaan Maailman opettajien päivänä torstaina 5.10.2023. Merkkipäivän yhteydessä verkoston toiminnassa mukana olleita opettajia kokoontui yhteen verkostoitumaan ja keskustelemaan koulutuksen nykytilasta niin meillä Suomessa kuin maailmalla.
OIR-verkoston toiminnan ydintä ovat vapaaehtoiset suomalaiset opetusalan ammattilaiset, jotka tukevat paikallisten kollegoiden ja opetusalan kehitystä globaalissa etelässä ja hauraimmissa konteksteissa. Kymmenen vuoden aikana verkoston piirissä on tehty 344 vapaaehtoisjaksoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasassa sekä paikan päällä että etäyhteyksin.
“Verkoston toiminnasta ei olisi tullut mitään, jos opetusalan ammattilaiset eivät olisi aikoinaan innostuneet ajatuksesta. Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, kiitteli Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan.
”Kukaan ei voi toimia yksin, mutta yhdessä voimme aina tehdä jotain globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseksi”, sanoi Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm avauspuheenvuorossaan OIR:in 10-vuotisjuhlissa. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Vapaaehtoisten asiantuntemus on ensiluokkaista
Oikeus koulutukseen on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kirkon Ulkomaanapu ja sen yhteydessä toimiva OIR-verkosto panostavat siihen, että jokaisella olisi mahdollista saada nimenomaan laadukasta koulutusta taustastaan tai oppimisympäristöstään huolimatta. Se tarkoittaa yhteistyötä paitsi päivittäistä opetustyötä tekevien opettajien kanssa myös kohdemaiden opetusministeriöiden ja muiden kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa.
Kirkon Ulkomaanavun varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen arvostaa OIR-vapaaehtoisten ammattitaitoa ja työpanosta.
“Meillä ei tule koskaan järjestönä olemaan sellaista tilannetta, että voisimme palkata erilliset asiantuntijat kaikkiin eri tehtäviin. Opettajat ilman rajoja -verkoston avulla moninkertaistamme sen asiantuntijuuden, mikä meillä on järjestönä käytettävissä laadukkaan opetuksen takaamiseksi. Se on meille äärimmäisen tärkeää”, itsekin opettajana työskennellyt Karvinen alleviivaa.
KUA:n varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen on itsekin työskennellyt opettajana. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
OIR-verkoston ohjausryhmän puheenjohtaja, kasvatustieteen dosentti ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan.
“Myös vapaaehtoisuus on valtavan suuri arvo. Olisi eri asia, jos koulutuksen kehitystä tekisivät vain ne, jotka saavat työstä palkan. OIR-verkostossa ihmiset antavat osaamistaan ja jakavat intohimoaan tehdä yhdessä. Se on upea lähtökohta toiminnalle”, Cantell tiivisti tilaisuudessa.
Nykyaikainen kehitysyhteistyö perustuu yhteistyölle
Cantell kertoo olleensa vaikuttunut myös siitä, että OIR-verkoston piirissä suomalainen koulutusvienti on ymmärretty alusta alkaen parhaalla mahdollisella tavalla.
“Aikoinaan oli sellainen ajatus, että menemmekö me suomalaiset nyt opettamaan sinne kaukaisiin kyläkouluihin. Jokainen täällä tietää, ettei yhteistyö sellaista ole. OIR toimii opettajalta opettajalle”, Cantell tiivistää ja nostaa esiin myös sen, että globaalissa etelässä OIR on vuosien läpileikannut opetuksen alaa laajasti: työtä on tehty varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja yhteistyössä maiden koulutushallintojen kanssa.
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell korostaa, että järjestöt ovat olleet tavallisille opettajille tärkeä portti päästä osallistumaan kehitysyhteistyöhön ja kehittämään omaa globaalikasvatuksen osaamistaan. KUVA: Antti Yrjönen / KUA
Myös KUA:n varatoiminnanjohtaja Karvinen pitää arvossa sitä, että OIR-verkoston toiminta perustuu nimenomaan suomalaisten ja kohdemaan ammattilaisten yhteistyölle.
“Kehitysyhteistyö on pitkään ollut ikään kuin väärin tasapainottunut vaaka. Keskustelussa on korostunut se, mitä me teemme globaalissa etelässä ja mitä me saamme siellä aikaan”, Karvinen aloittaa ja toteaa, että koko alalla ajatus pitää kääntää toisinpäin.
“Meidän pitää miettiä myös, mitä voimme oppia globaalista etelästä. Maailmassa on paljon kriisejä, joiden keskellä ihmiset elävät. Näiden kriisien keskellä elävillä ihmisillä on aivan erilaista osaamista kuin meillä, jotka olemme eläneet elämämme rauhallisessa maailmassa”, Karvinen painottaa.
Toivoa on isojenkin kriisien keskellä – Kirkon Ulkomaanapu tuki yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi niin maailmassa kuin Kirkon Ulkomaanavun työssä. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset halusivat auttaa.
VUOSI 2022 OLI JÄRISYTTÄVÄ. Isot kriisit ravistelivat maailmankuvaamme ja totuttuja toimintatapojamme ehkä syvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kriisejä ja niiden aiheuttamaa tuskaa ei kannata vertailla. Hätä ja tuska ovat kokemuksina samanlaisia riippumatta sen aiheuttajasta tai paikasta.
Asiantuntijoiden ja meidän suomalaisten keskusteluista on välittynyt selkeä havahtuminen siihen, että maailma on pysyvästi muuttunut. Totuttuja pelisääntöjä kyseenalaistetaan ja moni pinnan alla kuplinut tyytymättömyyden siemen on noussut oraalle.
Lvivin rautatieasemalla junat kuljettivat sotaa pakenevia perheitä maaliskuussa 2022. Kuva: Antti Yrjönen/ KUA
Viime vuosi oli monella tapaa muutosten vuosi myös Kirkon Ulkomaanavussa. Olimme lopettaneet toimintamme Euroopassa vain muutamaa vuotta aiemmin, koska ajattelimme, että työmme on tehty. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti asetelman yhdessä yössä ja paljon pidemmäksi aikaa kuin osasimme aavistaa.
Suomalaisten ennennäkemättömällä tuella Kirkon Ulkomaanapu aloitti nopeasti Ukrainassa avustustyön. Maahan syntyi lyhyessä ajassa maatoimisto ja yksi järjestömme suurimmista avustusohjelmista. Järkytyksen ja epäuskon keskellä saimme konkreettisesti nähdä miten yksittäiset ihmiset, yritykset, seurakunnat ja viranomaiset antoivat rahaa ja aikaa ukrainalaisten tueksi.
Seurakuntien vapaaehtoiset keräyslaatikoineen olivat merkittävässä osassa KUA:n varainhankinnan tukena Ukrainan auttamisessa. Kuva: Saara Mansikkamäki / KUA
Helmikuuhun 2023 mennessä kumppanimme Hungarian Interchurch Aid tavoitti 275 860 ihmistä KUA:n ja muiden ACT Alliance -järjestöjen tukemassa avustusoperaatiossa. Maatoimistomme pääosin koulutukseen keskittyvä työ tuki jo vuoden 2022 aikana 18 400 ihmistä Ukrainassa.
Ukrainan sodan vaikutukset heijastuvat toimintaamme myös esimerkiksi Afrikassa. Afrikan sarvea koettelee pahin kuivuus vuosikymmeniin ja sen torjuminen on osa työntekijöidemme arkea etenkin Keniassa ja Somaliassa. Ukrainasta toimitettu vilja on ollut tärkeä osa alueen ruokaturvaa ja sen saatavuuden romahtaminen sodan vuoksi on aiheuttanut jo ennestään monenlaisista ongelmista kärsivällä alueella akuutin ruokakriisin ja nopean inflaation.
Hamin, 25, käveli tunnin matkan lähimmälle vesipisteelle kuivuudesta pahasti kärsineen Marsabitin alueella Keniassa, jossa katastrofi on nostanut rajusti elintarvikkeiden hintaa. Kuva: Björn Udd/ KUA
Pitkäkestoista kehitysyhteistyötämme vaikeuttavat Myanmarissa vallankaappauksen tehneen sotilasjuntan toimet, Turkin ja Syyrian alueen maanjäristys ja ilmastokriisin vaikutukset. Ne myös osoittivat Kirkon Ulkomaanavun toiminnan olevan edelleen tarpeellista. Voimme lievittää tuskaa ja olla monelle hädän keskellä toivon kosketuspinta.
Sodan ja muiden katastrofien aiheuttamien konkreettisten kriisien lisäksi käsillä on globaali poliittinen kriisi. Puhutaan jopa siirtymisestä kohti uutta maailmanjärjestystä. Kriisit tarjoavat mahdollisuuden käpertyä sisäänpäin, mikä on luonnollinen suojareaktio. Näinhän toimimme vaaran uhatessa vaistonvaraisesti.
Edellä mainitut kriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että emme selviä yksin. Meidän on opittava toimimaan yhdessä. Tähän liittyy keskeisesti toisten hädän tunnistaminen ja toimiminen yhteiseksi hyväksi – myös Suomen rajojen ulkopuolella.
On perusteltua kysyä, onko meillä toivoa? Oma vastaukseni perustuu työhön, jota voimme tuellanne tehdä: lapset pääsevät kouluun, janoinen saa vettä, nälkäinen ruokaa, pakolainen turvapaikan ja työtön työtä. Ihmisten toiminta on kaikkien ratkaisujen ydin.
George palasi kouluun Boru Haron kylässä Pohjois-Kenian Marsabitissa oltuaan koulusta pois kymmenen päivää, koska hänen piti auttaa vanhempiaan hankkimaan perheelle ruokaa ja vettä. Kuva: Björn Udd / KUA
Lahjoittajiemme ja yhteistyökumppaniemme kanssa tuimme yli miljoonaa ihmistä vuonna 2022. Olemme pystyneet vahvistamaan kriisien keskellä elävien ihmisten mahdollisuuksia selviytyä ja toimia oman elämänsä parantamiseksi.
Hallitus vaihtuu – mitä tapahtuu kehitysyhteistyölle?
PÄÄMINISTERIPetteri Orpon hallituksen ohjelma valmistui samalla viikolla, jona YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoi, että vuoden 2022 aikana kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten määrä nousi ennätykselliseen 110 miljoonaan. Valitettavasti tuore hallitusohjelma ei vastaa kasvaviin haasteisiin, vaan Suomi peruuttelee globaalista vastuustaan.
Ennen Orpon hallitusohjelmaa Suomen rahoitus kehitysyhteistyölle oli vihdoin palautumassa vuoden 2015 äkkinäisten, ja paljon turhaakin vahinkoa aiheuttaneiden, kehitysyhteistyöleikkauksia edeltäneelle tasolle. Hallitusohjelman nyt linjaamat 280 miljoonan euron leikkaukset verrattuna suunniteltuun vuoden 2027 tasoon kääntävät jälleen Suomen kehitysrahoituksen laskusuuntaan.
Valitettavasti tuore hallitusohjelma leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa, ja globaalin vastuun kantamista tarvittaisiin enemmän kuin aikoihin. Pandemia aiheutti merkittävää takapakkia inhimilliselle kehitykselle, jota viime vuosikymmeninä on saavutettu. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys on taas lisääntynyt eikä kestävän kehityksen tavoitteita (SDG:t) olla saavuttamassa vuoteen 2030 mennessä.
Tuore hallitus on vedonnut sosiaaliturvaa ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa linjauksissaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiin. Tämän ajattelutavan soisi ulottuvan myös kehitysrahoitukseen, jossa Suomi on muita Pohjoismaita perässä.
Onneksi vuoden 2015 äkkinäisten leikkauksien vahingoista on otettu opiksi. Tuolloin leikkaukset tehtiin niin nopeasti, että Suomi joutui irtisanoutumaan jo tehdyistä sitoumuksista ja ohjelmia ajettiin alas kesken toteutuksen. Se oli suorastaan rahan tuhlaamista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu joutui sulkeman maaohjelmansa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Orpon hallituksen leikkaukset toteutetaan asteittain kohti hallituskauden loppua huomioiden olemassa olevat sitoumukset. Toivottavasti tämä tapa mahdollistaa myös leikkaustarpeiden harkitsemisen uudelleen.
Jatkuvuutta vai poukkoilua?
Pitkäjänteisyys on yksi vaikuttavan kehitysyhteistyön välttämättömyyksistä. Valitettavasti Sanna Marinin hallituksen aikana valmisteltu kehityspolitiikan ”ylivaalikautinen” selonteko jäi lyhytikäiseksi. Ajatuksena ylivaalikautisen selonteon taustalla oli tuoda vakautta Suomen tempoilevaan kehityspoliittiseen linjaan. Tilalle Marinin hallitus laatiiSuomen kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteon.
Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka paljon kehityspolitiikan linja muuttuu. Hallitusohjelma on tässä suhteessa melko tulkinnanvarainen. Kehityspolitiikan painopisteet kertovat kuitenkin jatkuvuudesta:
”Hallituksen kehityspolitiikan painopisteitä ovat naisten ja tyttöjen aseman, itsemääräämisoikeuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden vahvistaminen, joka on keskeistä myös väestönkasvun hillinnässä, sekä koulutus ja ilmastotoimet.”
Lisäksi hallitus tukee kestävän kehityksen edellytyksinä toimivaa demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa. Myös vahva tuki Ukrainalle on yksi asia, josta kaikki ovat yksimielisiä.
Sen sijaan kehitysyhteistyön vahva ehdollistaminen niin maahanmuuttopolitiikkaan kuin Venäjä-politiikkaan on uutta. Ylipäänsä hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus korostaa Suomen intressejä ja strategisia etuja. On myös epäselvää, miten tällainen lähestymistapa on mahdollista sovittaa yhteen ohjelmassa myös korostettujen tasavertaisten yhteistyömallien kanssa.
Järjestöjen rooli korostuu
Hallitusohjelma korostaa suomalaisten toimijoiden roolia kehitysyhteistyössä. On myönteistä, että Kirkon Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen hyvä ja tehokas työ saa tunnustusta. Kehitysyhteistyön painopistettä hallitus siirtää järjestöjen suuntaan ja samalla se pyrkii etsimään keinoja vahvistaa rahoituspohjaa myös Suomen kehitysyhteistyörahoituksen ulkopuolelta.
Itsenäinen ja vahva kansalaisyhteiskunta on demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytyksiä. Kansalaisjärjestöt tavoittavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ja toimivat haurailla alueilla. Isot kansainväliset toimijat kuten YK-järjestöt toimeenpanevat merkittävän osan omaa toimintaansa järjestöjen kautta.
Suomalaisilla järjestöillä on merkittävä rooli myös kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kehittyvien maiden asiantuntemuksen ylläpitämisessä Suomessa. Järjestöissä lisäämme suomalaisten läsnäoloa maailmalla – usein sellaisissa paikoissa, joissa virallinen Suomi ei ole läsnä.
Kehitysyhteistyöleikkaukset vahingoittavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
Tänään julkaistussa hallitusohjelmassa linjataan merkittävistä leikkauksista kehitysyhteistyöhön. Suomi leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta ja peruuttaa globaalista vastuusta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa
HALLITUSOHJELMAN LEIKKAUKSET tarkoittavat, että hallituskauden päättyessä 2027 Suomi käyttää varsinaiseen kehitysyhteistyöhön jopa 280 miljoonaa euroa suunniteltua vähemmän. Varsinaisen kehitysyhteistyön taso laskisi noin 110 miljoonaa nykytason alle. Koko vaalikauden aikana varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikataan noin 790 miljoonaa euroa. Ukrainalle kohdistettuun humanitaariseen apuun kuitenkin lisätään vuositasolla 58 miljoonaa euroa.
Suomi leikkaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien tukemisesta ja peruuttaa globaalista vastuusta tilanteessa, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa.
“Kehitysyhteistyön leikkaukset tulevat aikana, jolloin maailmassa on mittavia kriisejä ja ennätysmäärä ihmisiä on joutunut pakolaisiksi”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Järvinen muistuttaa, että kehitysyhteistyö on kiinteä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka ulottuvuutta leikkaukset vahingoittavat.
“Syvenevät kriisit maailmalla vahingoittavat myös Suomea kuten pandemia ja Ukrainan sodan vaikutukset ovat osoittaneet. Perääntymällä yhteistyöstä niiden ratkaisemisessa vahingoitamme myös itseämme koska hyvinvointimme syntyy yhteydessä muihin”, Järvinen sanoo.
”Suomella on velvollisuus auttaa maailman köyhimpiä maita”
KUA:n vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso muistuttaa, että Itä-Afrikkaa koettelee tällä hetkellä pahin kuivuus 40 vuoteen ja Ukrainan sota on aiheuttanut ruokapulaa ja hintojen nousemista myös kehittyvissä maissa. YK:n pakolaisjärjestön mukaan pakolaisten ja kotinsa pakon edessä jättämään joutuneiden määrä on noussut 110 miljoonaan ihmiseen. Pakolaisten määrää ovat kasvattaneet erityisesti sota Ukrainassa, Afganistanin kriisi, Sudanin konflikti ja ilmastonmuutos.
“Kyseessä on liian tärkeä asia, että maailman köyhimpien maiden auttamista voisi jättää satunnaisen hyväntekeväisyyden varaan. Suomella on myös velvollisuus tukea maailman köyhimpiä valtioita. Pandemia oli hyvä esimerkki siitä, että maailman ongelmia ei voi sulkea rajojen taakse, meidän on oltava ratkaisemassa niitä”, sanoo Laakso.
Laakso pitää kuitenkin myönteisenä, että vuoden 2015 erityisen vahingollisista leikkauksista on opittu jotain.
“Leikkaukset on tällä kertaa jaksotettu koko hallituskauden ajalle ja jo tehdyistä sitoumuksista pyritään pitämään kiinni. Ohjelma myös korostaa suomalaisten kehitysjärjestöjen ammattitaitoa ja painottaa niiden rahoitusta”, Laakso sanoo.
Vuonna 2022 Kirkon Ulkomaanavun hankkeet paransivat yli miljoonan ihmisen elämää maailmanlaajuisesti laadukkaan koulutuksen, toimeentulon ja rauhan saralla.
“Kirkon Ulkomaanapu jatkaa työtään periksiantamattoman toivon hengessä ja edistäen modernin kehitysyhteistyön parhaita periaatteita. Koulutus sekä yrittäjyyden ja toimeentulon mahdollisuuksien edistäminen ovat kestävän kehityksen ytimessä myös isojen globaalien haasteiden ja rahoitusleikkauksien keskellä”, sanoo Tomi Järvinen.
Lisätietoja:
Vaikuttamistyön päällikkö Tapio Laakso, tapio.laakso@kua.fi, puh. +358 50 536 3280
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, tomi.jarvinen@kua.fi, puh. +358 40 641 8209
Ulkoministeriön tuki, hieman yli 6 miljoonaa euroa vuodessa, on tärkeä osa Kirkon Ulkomaanavun (KUA) budjetista. Yli puolet KUA:n rahoituksesta tulee ulkomailta esimerkiksi EU:n, YK-järjestöjen ja kansainvälisten säätiöiden kautta. Kaikkiaan KUA:n työ tavoitti vuonna 2022 yli miljoona heikoimmassa asemassa olevaa ihmistä. KUA turvasi puolen miljoonan lapsen pääsyä kouluun ja korjasi yli 900 koulurakennusta. Lisäksi 5 200 opettajaa on hyötynyt KUA:n kautta toteutetuista koulutuksista ja saanut mahdollisuuden parantaa ammattitaitoaan. Tuimme myös 10 400 vammaista ihmistä ja yli 4 500 nuoren ammattiin johtavaa koulutusta. Lisäksi yli 36 500 pienyrittäjää kehittyvissä maissa sai tuellamme mahdollisuuden kehittää toimintaansa ammattimaisemmaksi ja vakaammaksi. Rauhantyömme kautta sadat ihmiset, erityisesti virallisten rauhanprosessien ulkopuolelle usein jäävät naiset ja nuoret, saivat keinoja osallistua omien yhteisöjensä ruohonjuuritason ja paikallistason rauhanprosesseihin ja konfliktien ratkaisuun.
Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon, kirjoittaa pastori Marjut Mulari.
PYSÄYTTÄKÄÄ PAINOKONEET, on tapahtunut ihmeitä!
Yhden ihmeen on raportoitu tapahtuneen Kerion laaksossa Länsi-Keniassa. Kuivuuden lietsomien konfliktien vuoksi karjavarkaaksi ajautunut ja jo varhaisteininä ensimmäisen kerran asetta pidellyt Festus, 24, on koulutuksen avulla päässyt irti väkivallan kierteestä. Nyt hänellä on perhe ja pieni maatila, jossa hän kasvattaa muun muassa mangoja. Festus tekee yhteisössään rauhantyötä, jotta nuoret eivät hänen laillaan ajautuisi rikosten tielle.
On tapahtunut toinenkin ihme. Sodasta yli vuosikymmenen kärsineessä Syyriassa Dalal, 13, on päässyt kouluun. Koulua on kunnostettu esteettömämmäksi, ja Dalal on saanut käyttöönsä pyörätuolin. Hänen perheensä sai myös taloudellista tukea, jotta Dalal välttäisi monen syyrialaistytön kohtalon eli lapsiavioliiton. Nyt hän opiskelee kohti unelma-ammattia asianajajana.
Ihmeitä on tapahtunut myös Suomessa. Maikki, 34, on lapsena saanut käydä ilmaisen peruskoulun ja kouluttautua lopulta maisteriksi, vaikka vasta paria sukupolvea aiemmin sellainen olisi hänen työläissuvussaan ollut sula mahdottomuus. Koulutuksen parissa hän tapasi myös puolisonsa ja suuren osan ystävistään. Nyt hänellä on ihana perhe ja antoisa työ kutsumusammatissaan pappina.
Koulutus on aikamoinen ihmelääke. Sillä hoituvat ihmeen lailla hyvin monet viheliäiset vaivat rikollisuudesta lapsiavioliittoihin ja köyhyydestä sukupuolten epätasa-arvoon. Tietojen ja taitojen karttuminen ei ole koulutuksen ainoa vaikutus vaan se vaikuttaa ihmisen koko elämään: taloudelliseen asemaan, sosiaalisiin suhteisiin, itseluottamukseen ja tulevaisuususkoon.
”Koulutus on aikamoinen ihmelääke.”
Lehdistä olemme kuitenkin saaneet lukea, kuinka Suomessa on viime vuosien aikana tapahtunut käänteinen ihme. Lasten oppimistulokset ovat lyhyessä ajassa suorastaan romahtaneet, koulut eriytyneet ja opettajat uupuneet. Tilanteesta syytellään vuoroin vanhempia ja vuoroin sosiaalista mediaa, vaikka samaan aikaan poliitikot ovat höylänneet koulutuksen ja perheiden tukemisen määrärahoja kuin omat esivanhempani pettua leipätaikinaan. Nyt samanlaista käänteistä ihmettä tavoitellaan hallitusneuvotteluissa myös köyhimpiin maihin, kun pöydällä on massiivisia leikkauksia kehitysyhteistyöhön.
En voi olla ajattelematta, että entä, jos tämän romahduksen – sekä oppimistulosten että moraalin – syy onkin siinä, että olemme kollektiivisesti menettäneet uskomme koulutukseen? Jos syy onkin pohjimmiltaan siinä, että olemme menettäneet uskomme ihmeisiin?
Jeesus oli aikanaan tunnettu siitä, että hän teki monenlaisia ihmeitä. Hän palautti aisteja, korjasi raajoja, pysäytti verenvuotoja, paransipa epilepsiankin. Aikana, jona sairauksien ja vammojen syntysyystä ei ollut tarjolla tutkittua tietoa ja koulutusta, oli tavallista uskoa, että ne olivat pahojen henkien aiheuttamia. Vahvan stigman vuoksi nämä sairaat ihmiset myös usein suljettiin yhteisöjen ulkopuolelle. Jeesus ei parantanut ihmisiä siksi, että heissä olisi ollut jotain vikaa vaan koska se oli tuohon aikaan ainoa keino nostaa ihmiset osaksi yhteiskuntaa, palauttaa heille heidän toimijuutensa ja jäsenyytensä yhteisössä.
Siksi olenkin varma että, jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun. Juuri siitä koulutuksessa on kyse: ihmisen oikeudesta oman elämänsä toimijuuteen ja yhteisöön kuulumiseen, oli hänen taustallaan mitä tahansa karjavarkauksista petunvuolentaan.
”Jos Jeesus eläisi maan päällä nyt, hänen ihmetekonsa olisi se, että hän laittaisi kaikki maailman lapset ja nuoret kouluun.”
Jeesuksen ihmetekoihin toki lukeutuisi sekin, että kouluissa kaikkialla maailmassa olisi toimivat tilat ja hyvät resurssit, korkeasti koulutetut ja palkatut opettajat, ilmainen opetus ja kouluruoka, sopivat ryhmäkoot sekä kaikki oppilaiden tarvitsema erityinen tuki.
Mutta ennen kaikkea Jeesus tekisi sen ihmeen, että hän palauttaisi kollektiivisen uskomme koulutuksen ihmeitä tekevään voimaan. Koska, vaikka kouluilla olisi kaikki resurssit, ei niillä pitkälle pötkitä, jos uskoa koulutuksen siivittämään parempaan tulevaisuuteen ei ole. Kun sitä on, löytyvät koulutukselle resurssitkin.
Näinä päivinä tapahtuu valtavasti pieniä suuria ihmeitä, kun nuoria valmistuu peruskouluista, ammattikouluista, lukioista ja korkeakouluista kaikkialla maailmassa. Suurin lahja heille on, että me yhteiskuntana uskomme heihin. Että uskomme koulutukseen.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen auttaa pitämään maailman asioita kirkon agendalla
Luottamushenkilöt ovat mukana päättämässä, miten seurakunnat tukevat maailman katastrofien uhreja.
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon seurakunnat ovat tärkeitä Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avustustyön rahoittajia. Syyrian maanjäristyksestä tai Ukrainan sodasta kärsivien auttamisesta päättävät seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt.
Kauppatieteiden tohtori Liisa Kuparinen valittiin marraskuun seurakuntavaaleissa luottamushenkilöksi ja vuoden 2023 alussa Jyväskylän kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kuparinen työskentelee kansainvälisissä ICT- eli informaatioteknologian alan tehtävissä, ja hän kertoo työnsä kansainvälisen otteen auttavan myös luottamushenkilön tehtävissä.
Kansainvälinen vastuu on Kuparisen mielestä luonteva osa seurakunnan toimintaa. Kuparisen mukaan toisista huolehtiminen, myös kaukaisimmista lähimmäisistä, on osa kirkon sanomaa ja ihmisenä olemista.
Katastrofien sattuessa luottamushenkilön pöydälle tulee esityksiä maailman eri kriisien uhrien taloudellisesta tukemisesta. Liisa Kuparinen oli mukana päätöksenteossa, kun Jyväskylän seurakunta lahjoitti 20 000 euroa Ukrainaan ja 10 000 euroa Syyrian maanjäristyksen uhrien auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta.
”Tällaisissa päätöstilanteissa en ole ikinä kuullut soraääniä, vaan auttaminen kuuluu kirkon työn ytimeen, ” Kuparinen kertoo.
Globaali kuva avaa silmät
Luottamushenkilön tehtävä ei ole aina helppo. Asioiden eteneminen voi olla hitaampaa kuin toivoisi. Kuparista motivoi se, että hän pystyy seurakunnan luottamushenkilönä puolustamaan kansainvälisten asioiden ohella myös lähellä olevia tärkeitä asioita kuten metsiä.
Viime kaudella Kuparinen toimi ympäristö- sekä metsästrategiatyöryhmien puheenjohtajana. Jyväskylän seurakunnan metsänhoitoa määritteleekin nyt metsästrategia, jossa on asetettu tavoitteeksi suojella lähivuosina 30 prosenttia seurakunnan metsistä. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on suurempi arvo kuin se, kuinka hakkuista saataisiin suurin mahdollinen tuotto.
Kuparisen mukaan globaali kuva avaa silmät. Ilmastonmuutoksen vastaista työtä voi tehdä sekä lähellä että kaukana. Pääasia, että työtä tehdään: muuttuvan ilmaston vuoksi yhä useampi ihminen joutuu maailmalla esimerkiksi lähtemään kotiseuduiltaan.
“Suomessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, etteivät ihmiset joutuisi jättämään kotiaan. Turhaudun, jos joku väittää Suomen jo tehneen osansa.”
Liisa Kuparinen ja espanjanvesikoira Viva kuvattiin Kuokkalan kirkolla Jyväskylässä. Luottamushenkilönä Kuparinen voi vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana. Kuva: Antti Yrjönen / KUA
”Kirkko on lähimmäisen etujärjestö”
Kirkon Ulkomaanavun työssä Kuparinen arvostaa erityisesti sitä, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Hänen mielestään kansainväliseen työhön varattuja määrärahoja jaettaessa tulisi ottaa huomioon tasa-arvokysymykset ja sitoutuminen yhdenvertaisuuteen.
“Kirkossa ollaan muita varten, ei siksi, että ajetaan oma etua. Kirkko on lähimmäisen etujärjestö.”
Kirkkovaltuuston puheenjohtajana Kuparinen pitää tärkeänä koko valtuuston vuorovaikutuksen vaalimista ja sitä, että kaikki kokevat tulevansa kuulluksi, etenkin ensi kertaa luottamustoimia hoitavat nuoret.
”On tärkeää huolehtia myös siitä, että ryhmät keskustelevat keskenään, koska arvokysymyksissä on hyvinkin toisistaan eroavia näkemyksiä,” summaa Kuparinen.
Teksti: Ulla Oinonen
Globaalia kirkkoa rakentamassa
Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura haastoivat seurakuntavaaleissa ehdokkaita rakentamaan yhdessä globaalia kirkkoa ja pitämään seurakunnan päätöksenteossa esillä kirkon kansainvälistä tehtävää.
Vetoomuksen allekirjoitti 350 ehdokasta. Mukana oli ehdokkaita 132 seurakunnasta. Allekirjoittaneista 62,6 prosenttia sai luottamuspaikan.
