Hirmuvallan jäljet näkyvät yhä Kambodžan kouluissa

Opetus on yksitoikkoista ja koulun keskeyttäneiden määrä suuri. Opinto-ohjauksen ansiosta keskeytysten määrä laski selvästi. Niistä tunneista on tullut oppilaiden suosikkeja.

Neljätoistavuotias Navin Phan rakastaa lukemista.

”Luen romaaneja ja tarinoita vanhoista ajoista. Erityisesti minua kiinnostaa Kambodžan historia”, hän kertoo.

Kambodžalaiset ovat ylpeitä maansa vanhasta historiasta ja erityisesti maailmanperintökohteestaan, 1100-luvulla rakennetusta Angkor Watin temppelialueesta.

Maailmalla Kambodža kuitenkin tunnetaan väkivaltaisesta punakhmerien ajasta. Punakhemerien hallinnon aikana 1970-luvulla yli miljoona kambodžalaista kuoli summittaisissa teloituksissa, vankileireillä sekä maahan levinneen nälänhädän takia. Vasta 2000-luvulla entisiä punakhemerjohtajia on saatu oikeuden eteen.

Kambodžan kouluissa hirmuvallan aika näkyy yhä. Kun punakhmerit ottivat vallan, suuri osa maan koulutetusta väestöstä surmattiin, myös jopa 90 prosenttia opettajista.

Hirmuvaltakauden päätyttyä luotiin uusi koulutusjärjestelmä. Se perustui siihen, että opettaja seuraa tarkasti ennakkoon laadittua opetusmateriaalia. Näin saatiin opetus uudelleen käyntiin, vaikka koulutettu opettajakunta puuttui.

Nykyinen oppimismalli vanhentunut

Nyt opettajan luennointiin perustuva oppimismalli on auttamatta vanhentunut.

Se on kaukana 14-vuotiaan Navinin ikäluokan avautuvasta maailmasta. Monen hänen ikäisensä kotona on televisio. Kaikkia nuoria kuumottaa saada älypuhelin, jolla pääsisi nettiin.

Navin unelmoi sairaanhoitajan ammatista, koska haluaa pystyä parantamaan omat vanhempansa, jos he sairastuvat. Hänen äitinsä on käynyt seitsemän ja isä neljä luokkaa koulua. Yhdeksäsluokkalaisena Navin on siis jo koulutetumpi kuin vihannesmyyjinä työskentelevät vanhempansa. Hän toivoo hyvää ammattia ja turvattua elintasoa. Tulevalla aviomiehelläkin saisi mielellään olla koulutusta.

Wattamimin yläkoulun päärakennus. Koulu sijaitsee Sangkerin aluella lähellä Kambodžan toiseksi suurinta kaupunkia Battambangia. Oppilaat eivät ole koulupuvuissa kuten tavallisesti, sillä koululla on siivouspäivä.

Navin käy Wattamoenin yläkoulua, jota Kirkon Ulkomaanapu tukee. Koulu on nyt opetuskulttuurin muutoksen kynnyksellä. Sen ja vieressä olevan Slorkramin alakoulun opettajat saavat lisäkoulutusta Opettajat ilman rajoja -verkoston suomalaisilta opetusalan ammattilaisilta. Oppilaslähtöiset ja osallistavat opetusmenetelmät tulevat tutuiksi.

Kouluista toivotaan hyviä esimerkkejä, joista alueen muut koulut voivat pian ottaa mallia.

”Millainen on hyvä opettaja?” kysyn 7- ja 9-luokkalaisilta.

”Sellainen, joka selittää asiat selkeästi ja auttaa, jos oppilas ei ymmärrä. Huono opettaja kirjoittaa vain taululle ja lähtee pois”, sanovat Maland Thoeurn, 12, ja Seik Soeum, 14.

”Hyvä opettaja ei myöhästy koulusta ja keskittyy opettamiseen”, Navin Phan sanoo.

Opettajat eivät ole Kambodžassa laiskoja. Mutta opettajan ammattia ei juuri arvosteta eikä se houkuttele nuoria alalle.

”Jos ei pääse muualle opiskelemaan, joutuu opettajaksi”, sanoo Slokramin koulun rehtori Rotha Bo.

Arvostuksen puute näkyy myös palkassa. Opettajan keskipalkka on vain 160 euroa kuussa. Aloittava opettaja saattaa tienata paljon tätäkin vähemmän.

Siksi köyhyys sanelee opetustyön ehdot.

Moni opettaja joutuu tekemään kahta työtä, koska opettajan pienellä palkalla ei perhettä elätetä. Niinpä toisena ammattinaan mopotaksia ajava opettaja jättää oppilaat keskenään, kun puhelin soi, ja asiakas tarvitsee kyytiä. Kauppaa pitävä opettaja viettää illat myymässä, ei seuraavan päivän tunteja suunnittelemassa.

Koulu ei Kambodžassa myöskään ole perinteisesti valmistanut nuoria työelämään: koulu keskeytetään usein ennen aikojaan eikä minkäänlaista opinto-ohjausta ole ollut tarjolla. Kirkon Ulkomaanapu on puuttunut molempiin ongelmiin.

Opinto-ohjaus motivoi käymään koulua

”Monet nuoret menevät siihen ammattiin, johon vanhemmat käskevät, koska eivät tiedä muusta. Itse kouluttauduin isoveljeni neuvosta kirjanpitäjäksi, mutta pian ymmärsin, ettei se ollut minua varten. Halusin englanninopettajaksi ja kouluttauduin vielä siihenkin. Näin koulutukseni kesti kauemmin kuin jos olisin heti päässyt unelma-ammattiini”, sanoo Vichet Un.

Hän on yksi Kambodžan kaikkien aikojen ensimmäisistä opinto-ohjaajista. Kirkon Ulkomaanapu koulutti yhteistyössä maan opetusministeriön kanssa Kambodžan kaikkien aikojen ensimmäiset kymmenen opinto-ohjaajaa.

Niissä kouluissa, joissa uudet opinto-ohjaajat työskentelivät, koulunsa keskeyttäneiden nuorten määrät laskivat selvästi. Lisäksi oppilaiden suhde koulunkäyntiin ja luottamus omaan tulevaisuuteen paranivat.

Theary Chhoeurn on yksi Ulkomaanavun kouluttamista Kambodžan ensimmäisistä opinto-ohjaajista.

Ulkomaanavun työ on ollut menestys, sillä opinto-ohjaus on nyt sisällytetty maan opetussuunnitelmaan. Ensimmäisistä opinto-ohjaajista koulutetaan parhaillaan opokouluttajia ja ensi vuonna koulutukset alkavat levitä ympäri maata.

Koululaiset ovat kertoneet, että opinto-ohjauksen tunneista on tullut heidän lempituntejaan. Niillä keskustellaan, pelataan ja tehdään erilaisia harjoituksia. Tämä eroaa muista tunneista, jotka ovat enimmäkseen opettajan kuuntelua ja taululta jäljentämistä.

”Nuorilla ei ole helppoa. Kokeissa pärjääminen ja tulevaisuus pelottavat heitä. Meidän kanssamme nuoret voivat puhua. Me kuuntelemme ja rohkaisemme heitä”, kertoo opinto-ohjaaja Theary Chhoeurn.

Navin on siitä onnellisessa asemassa, että hänellä on jo oma unelma-ammattinsa selvillä. Opinto-ohjauksen ansioista suuntansa voivat löytää myös ne nuoret, jotka yhä etsivät paikkaansa.

Teksti: Ulla Kärki
Kuvat: Ville Asikainen

Juttu on julkaistu Tekoja-lehdessä 4/2016.