Auta kunnostamaan koulu Ugandassa

Koro Highland Kuva: Erik Nyström

Epistä. Nuoret eivät pääse kouluun, koska sitä ei ole tai se on niin räsä ja tupaten täynnä.

Pohjois-Ugandassa tämä on totta useille Bidibidin pakolaisasutusalueella asuville nuorille. Kouluja ei ole riittävästi tai ne ovat erittäin huonossa kunnossa ja täyteen ahdettuja. Vain alle viidennes yläkouluikäisistä käy koulua ja heistä noin puolet pääsee jatkamaan toisen asteen opintoja – tytöistä toisen asteen opiskelijoita on vain kolmannes.

Ota käyttöön Koulu Ugandaan -materiaali nuorten kanssa työskentelyyn

Katso video, jossa Koro Highlandin yläkoulun ja lukion oppilas Sophie kertoo koulunkäynnin vaikeuksista. Videoon liittyvät keskustelukysymykset löytyvät materiaalista.

Lataa käyttöösi kuvia Koro Highlandin koulusta.

Tule kanssamme korjaamaan käyttökelpoiseksi Koro Highlandin yläkoulu ja lukio. Jotta koulua voisi käydä, tarvitaan luokkahuoneita, pulpetteja ja tuoleja, vessoja tytöille ja pojille, majoitusrakennukset opettajille, opiskelumateriaaleja ja harrastus- ja urheiluvälineitä sekä aurinkokennovalaisimia. Lue alta lisätietoja koulusta ja Bidibidin pakolaisasutusalueesta.

Lahjoita nuorille tulevaisuus – kunnostetaan yhdessä koulu!

Monta tapaa lahjoittaa!

Lahjoita: konfirmaatiokolehdit

Lahjoita tilisiirrolla:
Danske Bank IBAN: FI02 8000 1800 2233 40 BIC: DABAFIHH
Aktia IBAN: FI19 4055 1220 0104 37 BIC: HELSFIHH
Osuuspankki IBAN: FI08 5723 0210 0215 51 BIC: OKOYFIHH
Saaja: Kirkon Ulkomaanapu
Viestikenttään: Koulu Ugandaan (+ seurakunnan nimi, mikäli lahjoittaja on seurakunta)

Tulosta keräyksen esite tästä!

Lahjoita MobilePay:llä numeroon 13074.

Lahjoita Kirkon Ulkomaanavun lahjoitussivun kautta:

Keräys: koulu Ugandaan

Sophie 

Eteläsudanilainen Sophie käy Koro Highland Secondary -koulua Ugandan Bidibidissä.Eteläsudanilainen Sophie, 18, aloitti opiskelun Koro Highlandin koulussa vuonna 2017. Hän kävi peruskoulun Etelä-Sudanissa, ja muutti Ugandaan lukio-opintojen vuoksi. Lukion käyminen on erittäin tärkeää ammattiopintojen ja työllistymisen näkökulmasta.

Sophien isä työskenteli kirjanpitäjänä. Hänen äitinsä ei ole käynyt koulua, eikä siksi osaa lukea eikä kirjoittaa. Vanhemmat kannustavat Sophieta opinnoissa, ja myös Sophie arvostaa opiskelumahdollisuutta, jota hänen äidillään ei ollut.

Motivaatiota Sophielta on kysyttykin: kun hän muutti Bidibidin pakolaisasutusalueelle, kesti vuoden ennen kuin hän pystyi aloittamaan opinnot. Sophie näki, miten koulua käymättömillä nuorilla ei ole juurikaan järkevää tekemistä. Osa käyttää päihteitä, jotkut jopa raiskaavat tyttöjä.

Sophie on tyytyväinen Koro Highlandin opetukseen, mutta koulun tilat ovat surkeat. Sateella opetusta ei ole, koska luokkahuoneiden pressuseinien isoista rei´istä sataa sisään. Myrskypilvien kerääntyessä koulun ylle oppilaat poimivat kirjansa ja lähtevät kotiin. Rankkasateet riepottelivat myös telttakankaiset vessat mennessään – vessoja on jäljellä satoja oppilaita varten enää yksi. Koulun puutteiden vuoksi Sophie opiskelee paljon myös kotona. Pimeän tultua opiskelu ei enää onnistu, sillä kotona ei ole valoa. Naapurissa onneksi on, ja toisinaan Sophie meneekin tekemään sinne läksyjä.

Sophien lempiaine koulussa on biologia. Luonnontiedeaineiden opiskelu on kuitenkin vaikeaa, koska koulun opetusvälineistö on puutteellista. Sophie haaveilee sairaanhoitajan ammatista, sillä hän haluaisi auttaa toisia ihmisiä.  Haaveissa on paluu kotimaahan. Etelä-Sudaniin.  Nyt hä asuu tätinsä luona ja voi tavata vanhempiaan ja sisaruksiaan vain harvoin, sillä matkustaminen kotikaupunkiin maksaa paljon.

Sophie toivoo, että voisi olla innoittajana muille. Hän raivaa esteitä tieltään ja pitää kiinni unelmastaan: ”Minusta tulee jotakin tulevaisuudessa.”

Hän pitää kiinni vanhempiensa sanoista: ”Haasteidenkin keskellä opiskelu johtaa menestyksekseen. Vaikeuksia jaksaa sietää, kun muistaa oman tavoitteensa.”

Joseph

Joseph Yengatu kertoo opiskelusta Koro Higlandin lukiossa Ugandassa.Joseph on 19-vuotias eteläsudanilainen. Hän käy Koro Highlandin yläkoulun ja lukion kolmatta luokkaa ja toimii koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajana.

Joseph tuli Ugandaan vuonna 2017 voidakseen jatkaa koulunkäyntiä, kun väkivaltaisuudet kotimaassa pahenivat. Joseph toivoo voivansa palata Etelä-Sudaniin auttamaan kotimaansa jälleenrakentamisessa.

Joseph on huolissaan nuorista, jotka eivät käy koulua, sillä heille ei ole juuri mitään muuta tarjolla Bidibidissä. Nuorten on siksi helppo sortua uhkapeleihin ja päihteisiin. Ilman koulua ei ole tulevaisuutta, ajattelee Joseph ja kannustaa koulupudokkaita takaisin kouluun. Koulu ei katso ikää: kuka tahansa voi jatkaa opintojaan. Koulutus antaa tietoja ja taitoja, jotka auttavat selviämään elämässä.

Kun Joseph saa opintonsa valmiiksi, on hän perheensä ensimmäinen lukion oppimäärän suorittanut. Perhe ymmärtää koulutuksen merkityksen ja kannustaa Josephia olemaan  kaivattu muutos perheessä.

Vapaa-ajallaan Joseph auttaa ensin vanhempiaan ja tekee sen jälkeen läksyt. Hän opiskelee iltaisin puhelimen valossa, sillä muuta valoa ei auringon laskettua ole. Koulussa jaetuista lampuista ei riittänyt Josephille.

Vastoinkäymiset eivät ole kuitenkaan lannistaneet Josephia. Hän on päättänyt kestää vaikeudet, koska hänellä on selkeä tavoite: Joseph haluaa olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta kotimaalleen, työllistää ihmisiä ja tuottaa ruokaa maanviljelijänä kansalleen.

Koro Highlandin yläkoulu ja lukio

Ugandan pakolaisasutusalueen yläkoulu- ja lukioikäisten koulutuksesta puuttuu riittävä rahoitus. Tästä syystä vain 11 % tämän ikäisistä nuorista käy  koulua. Heistä kolmannes on tyttöjä. Yläkouluja ja lukioita on vähän, eikä niissä ei riitä tilaa uusille oppilaille.

Koro Highlandin yläkoulussa ja lukiossa on yli 1700 oppilasta. Suurin osa oppilaista, 94 prosenttia, on eteläsudanilaisia pakolaisia. Oppilaat pärjäävät koulussa hyvin, mutta tilat ovat liian pienet ja erittäin huonokuntoiset.

Opettajia on vain 20, mikä tekee opettamisesta haastavaa. Telttakoulun luokkahuoneisiin ahtautuu kerrallaan noin 200 oppilasta. Kaikki eivät mahdu luokkiin, ja osa oppilaista yrittää seurata opetusta ikkunoista tai pressuseinien rei´istä. Seinät repeilevät yhä enemmän, kun oppilaat kurkkivat epätoivoisesti sisään. Heikko sadesuojaus huononee entisestään, ja oppikirjat kastuvat, kun sade piiskaa vettä sisälle.

Myrskyt ovat tuhonneet lähes kaikki koulun pressuseinäisistä vessoista. Monet lapset käyvätkin vessassa kotona. Matka kotiin voi kestää kävellen jopa lähes tunnin suuntaansa. Vessojen puute haittaakin suuresti koulunkäyntiä, sillä vessamatkojen takia oppilaat ovat pois tunneilta, eivätkä mahdu koululle palattuaan luokkaan. Erityisen hankala tilanne on tytöillä, joilla on kuukautiset. Vessojen puute aiheuttaa pahimmassa tapauksessa tyttöjen koulun keskeytymisen.

Myös opettajien majoitustilanne on vaikea. Opettajille ei ole tarjolla kunnon asuntoja, joten he joutuvat yöpymään koululuokkien lattioilla.

Bidibidin pakolaisasutusalue

Pohjois-Ugandssa sijaitseva Bidibidi on maailman toiseksi suurin pakolaisasutusalue. Sinne on paennut yli 225 000 eteläsudanilaista vuodesta 2016 lähtien. Pakolaisista yli 60 % on alle 18-vuotiaita. Tästä syystä tarve koulutukselle on Bidibidissä valtava.

Uganda on tunnettu edistyksellisestä pakolaispolitiikastaan. Pakolaiset saavat pienen tilkun maata, johon voivat rakentaa kotinsa, ruohokattoisen savimajan. Heillä on myös lupa liikkua – pakolaisasutusalue ei siis ole suljettu pakolaisleiri – ja tehdä töitä. Pakolaisasutusalueen tuntumassa sijaitsee paikallisten ugandalaisten asuttamia kyliä. Myös he hyötyvät pakolaisille perustetuista palveluista, muun muassa kouluista.

Ilmasto ja ympäristö ovat hyvin erilaisia kuin pakolaisten kotimaassa Etelä-Sudanissa. Bidibidissä maasto on karua ja maanviljely on vaikeaa. Tästä syystä pakolaiset saavat kuukausittaisen annoksen ruokatarvikkeita.

Koulutus on perustarpeiden ohella yksi kiireisimmistä tarpeista pakolaislasten ja -nuorten elämässä. Lue lisää koulutuksen merkityksestä!