Leivästä olutta, ruokajätteestä energiaa – hyödyntämiskonstit ovat monet

”Ruoka muuttuu hävikiksi vasta kun sitä ei voi syödä”, tutkija Kirsi Silvennoinen sanoo.

Ruokahävikkiä hyödynnetään jo monin tavoin. Uudet vähentämiskeinot, kuten aterioiden valmistus sosiaalisena tapahtumana tai applikaatio yrityksille lahjoittamista helpottamaan, synnyttävät uudenlaista ajattelua.

”Jätehierarkian mukaan kaikkein tärkeintä on hävikin ennaltaehkäisy. Jos hävikkiä ei pystytä vähentämään kokonaan, on parempi käyttää se ihmisravinnoksi ja vasta tämän jälkeen eläinravinnoksi tai energian lähteeksi”, sanoo tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskuksesta.

Hävikkiä on tärkeä vähentää ruokaketjun eri vaiheissa, alkutuotannosta aina kotiin asti.

”Esimerkiksi kauppojen alennuslaput, jotka ovat auttaneet vähentämään kaupan hävikkiä, voivat kaikki nähdä, mutta paljon tapahtuu muuallakin. Myös muut ketjun vaiheet kuten ravitsemispalvelut ovat pohtineet, miten voivat omassa toiminnassaan vähentää hävikkiä”, Silvennoinen sanoo.

Kun asennat puhelimeesi ravitsemuspalveluiden hävikin hyödyntämistä varten kehitetyn applikaation, voit nähdä siitä, mistä voi hakea ylijääneitä ruoka-annoksia ravintoloista alennushintaan.

”Suurin osa hävikistä syntyy kuitenkin kotitalouksissa – ja siihenhän me kaikki voimme vaikuttaa. Kotona on mahdollista vähentää hävikki ihan minimiin”, Silvennoinen innostaa.

”Tehdään niin hyvää ruokaa, että kaikki menee kerralla tai ainakin seuraavana päivänä!”

Kiinnitä huomiota hävikkiin

Hävikin vähentäminen lähtee siitä, että alkaa kiinnittää siihen huomiota. Tämä pätee niin kodeissa kuin muuallakin.

”Ennen kauppaan lähtöä katso, mitä kaapeissa on, käy kaupassa ostoslistan kanssa, kotona valmista ruokaa oikea määrä, säilytä ja pakasta ruokaa oikein. Kerran viikossa kannattaa pitää mitä kaapeista löytyy -päivä.” 

Mitä vähemmän hävikkiä tuotetaan, sen parempi ilmastolle.

Erityisesti lihan, juuston ja maitotuotteiden osuus hävikistä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi, koska niiden ympäristövaikutukset ovat suuret.

Ravintolan noutopöydästä ruokaa voi hakea mieluummin uudelleen kuin lastata lautasen kerralla liian täyteen. Parasta ennen -päiväyksen ohittaneen ruuan syömäkelpoisuus kannattaa tutkia omien aistien avulla.

”Jokainen vähentää hävikkiä tavallaan. Se, mikä sopii minulle, ei ehkä ole hyvä sinulle”, Silvennoinen muistuttaa.

Mitä vähemmän, sen parempi

Hävikkiruokaa hyödyntävät ravintolat, ensi vuonna perustettava WeFood-kauppa, Yhteinen pöytä -ruokaterminaali Vantaalla sekä Yhdessä katettu -verkosto Järvenpäässä myös luovat työpaikkoja sekä vapaaehtoistyön kautta tuovat mielekästä yhdessäoloa, opettavat ruuan käsittelyä sekä parantavat ruoanlaittotaitoja.

”Taidot siirtyvät kotiin ja näin parannetaan ravitsemusta”, Kirsi Silvennoinen sanoo.

Suomessa elintarviketurvallisuusvirasto on antanut ruoka-apu-ohjeen, jossa kerrotaan, miten lahjoittaminen on turvallista ja miten se kannattaa tehdä.

”Tarvitsemme juuri tällaista viranomaistyötä, jossa selvennetään taustalla olevia lakeja ja säädöksiä.”

Maailman väestönkasvu ja ilmastonmuutos alleviivaavat turhan ruuantuotannon lopettamisen tärkeyttä. Mitä vähemmän hävikkiä tuotetaan, sen parempi ilmastolle.

”Erityisesti lihan, juuston ja maitotuotteiden osuus hävikistä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi, koska niiden hiilijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset ovat suuria”

Kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan kerätä parhaita käytäntöjä, yhtenäistää määritelmiä ja vaikuttaa lainsäädäntöön. Yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi siihen, että EU-lainsäädäntö saataisiin tukemaan ruokahävikin vähentämistä.

Ruokahävikin hyödyntämiskeinoissa ennakkoluulot kannattaa unohtaa. Suomessa esimerkiksi valmistetaan jo ylijäämäleivästä olutta.

WeFood-kauppahanke tuo uuden tavan osallistua ruokahävikin vähentämiseen ja samalla pääsee tukemaan kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä.

Silvennoinen ei usko, että koskaan päästäisiin tilanteeseen, jossa pystyttäisiin esimerkiksi ravitsemuspalveluissa arvioimaan annosmäärät niin hyvin, että ruoka loppuisi viimeiseen ruokailijaan. Siksi hyödyntämiskeinoja tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Teksti: Ulla Kärki
Kuva: Susanna Pesonen