”Kehitysapu on rahan heittämistä kankkulan kaivoon” on uskomus, joka kannattaa päivittää

Kehitysyhteistyöllä on kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana parannettu miljoonien maailman köyhimpien ihmisten elämää.

Iloisia lapsia, osalla kouluvihot käsissä. Iloisia lapsia, osalla kouluvihot käsissä.

Jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus ravitsevaan ruokaan, puhtaaseen veteen, koulutukseen, toimeentuloon ja rauhalliseen elinympäristöön. Kehitysyhteistyö on työtä, jota tehdään elämän edellytysten parantamiseksi siellä, missä ihmiset tarvitsevat eniten tukea edellä mainittujen perustarpeidensa täyttämiseksi. Kehitysyhteistyö tähtää myös ihmisarvon ja omanarvontunnon tukemiseen ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.

Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön kulmakivet ovat koulutus, toimeentulon parantaminen ja rauhantyö. Toimintamaissaan KUA tukee yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimpia ihmisiä heidän elinolojensa parantamisessa.

Äärimmäinen köyhyys on valtava ongelma maailmanlaajuisesti ja sen poistaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi, vaikka YK:n jäsenmaat ovat sopineet päihittävänsä ongelman vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2018 äärimmäisessä köyhyydessä eli Maailmanpankin mukaan kymmenen prosenttia maapallon väestöstä eli 735 miljoonaa ihmistä.

735 miljoonaa ihmistä on edelleen liian paljon inhimillistä kärsimystä, ja monesti kuuleekin kysyttävän, ovatko kehitysyhteistyöhön käytetyt miljardit menneet hukkaan, kun ongelmaa ei ole ratkaistu.

Äärimmäinen köyhyys on puolittunut

Vastaus on ei. Miljoonat maailman köyhimmät ihmiset ovat hyötyneet kehitysyhteistyöstä. Vielä vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 1,9 miljardia ihmistä. Voidaan siis todeta, että yli miljardi ihmistä on nostanut itsensä äärimmäisestä köyhyydestä, ja maailman köyhyysaste on matalampi kuin se on koskaan ollut tilastoidussa historiassa. Ei ihme, että Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim kutsui edistystä ”yhdeksi suurimmista inhimillisistä saavutuksista aikanamme”.

Oikein toteutettuna kehitysyhteistyö auttaa kehittyvien maiden ihmisiä parantamaan omaa elämäänsä ja muuttamaan yhteiskuntaansa oikeudenmukaisemmaksi. Kehitysyhteistyön lisäksi köyhyyttä ovat vähentäneet myös muut tekijät, esimerkiksi Aasian vahva talouskasvu. Talous on voimistunut myös monessa Afrikan maassa, joita vielä 2000-luvun alussa pidettiin kehitysmaina. Vuonna 2019 osa maailman nopeimmin taloudellisesti kasvavista valtioista sijaitsi Afrikassa.

Talouskasvu ei kuitenkaan yksin takaa kehitystä eikä paranna maailman köyhimpien ihmisten asemaa. Nyt kehittyvät taloudet eivät myöskään voi jättää ilmastokysymyksiä huomioimatta kuten rikkaammat länsimaat pitkälti 1900-luvulla tekivät. Kehitysyhteistyön puolella onkin viime vuosina kehitetty yhä enemmän keinoja, joilla voidaan tukea kehittyviä talouksia eriarvoisuuden tasaamisessa, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja muissa kestävän kehityksen kysymyksissä.

Naisten ja lasten asema parantunut

Yksi avain kestävään kehitykseen on koulutus. Kehitysyhteistyön ansiosta yhä useampi lapsi maailman köyhimmissä maissa pääsee kouluun. Vuonna 1990 jopa 100 miljoonaa lasta ei käynyt koulua. 25 vuotta myöhemmin, vuonna 2015, luku oli enää 57 miljoonaa.

Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa perusopetukseen osallistuvien lasten osuus nousi 52 prosentista 80 prosenttiin. Erona 1990-lukuun on myös se, että entistä useampi tyttö saa käydä koulua. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) viime vuosien saavutuksiin kuuluu se, että 200 000 lasta on saanut perusasteen koulutusta erityisesti hauraissa valtioissa ja pakolaisleireillä toteutettavan hätäavun kautta. KUA on tukenut myös paikallisten opettajien kouluttamista, mikä vahvistaa kestävällä tavalla koulutuksen jatkumista.

Nainen kaksi lasta kainaloissaan.

Suka Maya Thing valmistaa ja myy värikkäitä bambutuoleja työkseen.

Koulutus tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidon lisäksi monesti parempaa toimeentuloa. Lisäksi se nostaa ensisynnyttäjien ikää ja turvaa sekä äitien että lasten terveyttä ja asemaa. Seksuaalivalistuksen ja tietoisuuden yleistymisen ansiosta maailmassa havaittiin vuonna 2013 noin 30 prosenttia vähemmän hiv-tartuntoja kuin vuonna 2000. Hiv ei enää tarkoita varmaa kuolemaa edes kehittyvässä maassa. Sairauden etenemistä hidastavan lääkityksen saatavuus on 2000-luvulla parantunut merkittävästi.

Kehitysyhteistyön ansiosta myös alle viisivuotiaiden lasten kuolemat ovat puolittuneet. Vuonna 1990 jokaista tuhatta syntyvää lasta kohti kuoli 90 alle viisivuotiasta lasta. Vuonna 2015 luku oli 43 kuolemaa tuhatta syntyvää lasta kohti. Pikkulasten kuolemien yleisimmät syyt liittyvät tosin pitkälti edelleen sairauksiin, joita voitaisiin ehkäistä ja hoitaa rokottamalla ja paremmalla hygienialla.

Yksi merkittävä edistysaskel on ollut äitiyskuolleisuuden puolittuminen. Vuodesta 1990 raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin liittyvät kuolemat vähenivät Etelä-Aasiassa 64 prosenttia ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 49 prosenttia vuoteen 2013 mennessä. Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön tuella yhä useampi nainen maailman köyhimmissä maissa voi käyttää ehkäisyä, mikä vähentää ei-toivottujen raskauksien määrää ja tukee seksuaaliterveyttä.

Kehitysyhteistyöltä saa vaatia tuloksia

Kehitysyhteistyön historiassa on tehty virheitä. Pahimmillaan apu on mennyt vääriin käsiin ja täysin hukkaan. Juuri siksi kehitysyhteistyötä tehdään nykyisin hyvin tiiviissä yhteistyössä tukea saavien valtioiden, niiden viranomaisten ja paikallisten järjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyöstä on tullut myös tarkoin suunniteltua ja valvottua toimintaa, jonka tuloksia ja vaikutuksia arvioidaan ja mitataan jatkuvasti. Mikäli työ ei tuota haluttuja vaikutuksia, työtä tai sen toteuttamistapoja muutetaan.

Kehityksen mittaaminen on hidasta. Sen sijaan varsin luotettavasti voidaan mitata, onko esimerkiksi lasten lukutaito parantunut tai pääsevätkö tytöt entistä useammin kouluun. Valvonta ja mittaaminen vaativat ammattitaitoa. Siksi esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavulla on asiaan erikoistuneita suomalaisia ja toimintamaista palkattuja työntekijöitä, kehitysyhteistyön ammattilaisia.

Kirkon Ulkomaanavun tekemän kehitysyhteistyön tuloksia valvovat ja arvioivat vuosittain keskeisimmät rahoittajamme kuten Suomen Ulkoministeriö ja YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto OCHA.

Kehitysapu on vanhentunut termi

Kehitystä on tapahtunut myös kehityksen parissa työskentelevissä järjestöissä ja rahoittajapuolella. Kehitysapu on vanhentunut sana, jolla viitataan yksisuuntaiseen toimintaan, jossa joku auttaa ja toinen on avun kohteena. Nykyaikaisessa kehitysyhteistyössä korostuu yhteistyö.

Kun esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu päättää, minkälaisiin ohjelmiin se Suomen valtiolta ja muilta rahoittajiltaan käyttämänsä rahat suuntaa, se ei tee päätöksiä yksin.

Ohjelmatyön suunnittelussa kuunnellaan tarkalla korvalla paikallisia viranomaisia ja järjestöjä, jotka ovat oman maansa tilanteen parhaita asiantuntijoita.

 

Kirjoittaja: Elisa Rimaila

Kuvat: Jari Kivelä, Tatu Blomqvist

Lähteet: Fingo, Ulkoministeriö, Maailmanpankki