Unohdetaan jo ne Valmetin traktorit! – SuomiAreenassa keskusteltiin kehitysyhteistyön muutoksesta ja tulevaisuudesta

Maailma menee eteenpäin kovaa vauhtia. Vuonna 2018 riksakuskillakin on kännykkä, ja kehittyvissä maissa matkailevista länsimaisista turisteista otetaan kuvia eikä toisinpäin. Onko kehitysyhteistyö tehnyt itsensä jo tarpeettomaksi?

Helteisessä Porissa keskusteltiin Suomi Areenan avajaispäivänä maanantaina 16.7. kehitysyhteistyön roolista muuttuvassa maailmassa. Tilaisuutta juontanut Riku Rantala avasi keskustelun kysymällä porilaiselta yleisöltä, ajatteleeko se köyhien määrän lisääntyneen vai vähentyneen vuodesta 1990. Vastaukset jakautuivat kahtia.

Tosiasiassa köyhyys on vähentynyt dramaattisesti 1990 -luvulta lähtien. Äärimmäisessä köyhyydessä elää enää alle 10 prosenttia maailman väestöstä. Mistä kehityksen sitten huomaa?

”Kävin tänä keväänä Etiopiassa, jossa aloitin kehitysyhteistyöurani 1980 -luvun lopulla. Etiopia on hyvä esimerkki siitä, mitä kehitys tarkoittaa maatasolla. 80 -luvun lopussa kaikki elivät siellä äärimmäisessä köyhyydessä. Nyt asukaskohtainen bruttokansantuote on nelinkertaistunut ja lähes kaikki lapset pääsevät kouluun, myös vammaiset, mistä me voimme suomalaisina olla hirveän ylpeitä”, kertoo ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Satu Santala.

CombiWorks Oy:n cleantech manageri Viljami Kettusella on takanaan jo kymmenen vuoden kokemus liiketoiminnasta Afrikassa. Pääsääntöisesti uusiutuvan energian ja aurinkoenergian projekteja mantereella toteuttanut Kettunen hoitaa Ugandassa sijaitsevaa yritystään Whatsappin välityksellä.

Mistä Kettusen kaltainen Afrikassa luovimaan tottunut liikemies huomaa kehityksen?

”Valaistus on olennainen asia. On esimerkiksi valtava merkitys lapsen kehityksen kannalta, että lapsi pystyy lukemaan iltaisin pidempään ja tekemään läksyjä. Toinen asia mihin valaistus vaikuttaa, on turvallisuus. Kun kouluihin ja sitä kautta koko yhteisöön saadaan valot, kaikki hyötyvät”, Kettunen summaa.

Kehitysyhteistyö muuttuu maailman mukana

Talous kasvaa kehittyvissä maissa kohisten. Maailman kymmenen nopeiten kasvavan talouden joukosta kuusi sijaitsee Afrikassa. Miksi sitten edelleen esimerkiksi Keniassa tehdään kehitysyhteistyötä, vaikka talous kasvaa siellä vuosittain monin verroin nopeammin kuin Suomessa?

”Ongelma kehittyvien maiden kehityksessä on, että usein kehitys osuu kasvukeskuksiin. Esimerkiksi paikallishallinnon korruptoituneisuuden vuoksi on paljon alueita, jotka eivät ole päässeet mukaan kehitykseen. Kehitysyhteistyöllä otetaan ne alueet huomioon, jotka muuten jäisivät ulkopuolelle”, muistuttaa Mika Jokivuori, Kirkon Ulkomaanavun Kenian ja Somalian maajohtaja.

Kehitysyhteistyötä tehdään yhä monimuotoisemmin ja useiden toimijoiden välillä. Järjestöjen ja yritysten välinen yhteistyö on yleistynyt kuluvalla vuosikymmenellä. Myös kehitysmaat itse toivovat kestävää yritystoimintaa.

”Jos yritykset saavat lisää liiketoimintaa järjestöjen ja kehitysyhteistyön kautta, se ei ole huono asia. Joku voittaa tarjouskilpailut aina kuitenkin, kyllä suomalaistenkin pitää olla mukana”, Santala muistuttaa.

Mutta eikö yritysyhteistyöstä ole huonoja muistoja? Moni etenkin vanhemman ikäpolven edustaja muistanee Valmetin traktorit, joita vietiin 80-luvulla Tansaniaan ruoan tuotantoa tehostamaan. Traktorit jäivät lopulta kuitenkin pelloille ruostumaan, sillä paikan päältä ei muun muassa löytynyt suomalaisiin traktoreihin oikeanlaisia varaosia.

”Niistä opittiin, voidaanko jo lopettaa Valmetin traktoreista puhuminen! Kehitysyhteistyötä kuten muutakin toimintaa kehitetään koko ajan tekemisen ohella. Nykyään lähdetään siitä, että päätökset tehdään siellä paikallisesti eikä täällä”, Santala huomauttaa.

Virheistä on siis opittu. Mietityttämään kuitenkin jää, miksi voittoa tavoittelevat yritykset haluavat tehdä järjestöjen kanssa yhteistyötä?

”Yritykset eivät löydä koulutettuja työntekijöitä, jos järjestöt eivät tarjoa koulutusta. Unohdetaan usein, että ensin tarvitaan järjestöjen tekemää työtä, ja vasta sitten yritykset tulevat paikalle. Järjestöjen avulla etenkin eriarvoisuus vähenee”, Kettunen sanoo.

Kettunen muistuttaa, että yrityksien ei olisi mahdollista laajentaa liiketoimintaansa kehitysmaihin ilman järjestöjen asiantuntijuutta. CombiWorks ja Kirkon Ulkomaanapu ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Nepalissa, jonne on viety esteettömiä konttikouluja maanjäristysten myötä tuhoutuneiden koulujen tilalle.

”Kun teemme KUA:n kanssa yhteistyötä, saamme samalla paikallista tietämystä ja tuntemusta. Siitä kannattaa maksaa. Kaipaisin lisää suomalaisia yrityksiä mukaan. Suomella on erittäin hyvä maine esimerkiksi Afrikassa. Meidän pitäisi miettiä, miten voisimme käyttää sitä paremmin hyväksi”, Kettunen sanoo.

Kettusen mukaan Suomessa pitäisi muutenkin olla avoimempia uusille mahdollisuuksille.

”Olisi hyvä avata Suomessa enemmän silmiä, Afrikassa ollaan esimerkiksi mobiilisovelluksien kehittämisessä jo paikoin pidemmällä kuin täällä. Kehitysyhteistyö ei toimi vain yhteen suuntaan, voimme miettiä olevamme myös ottavana osapuolena”, Kettunen sanoo.

Verkottunut maailma tuo mukanaan yhteiset ongelmat

Ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen uhkaavat kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa jo saavutetut hyvät tulokset alkavat ottaa takapakkia.

”Suomalaiset ovat osa sekä ratkaisua, että ongelmaa. Meidän pitää tehdä kotimaassa järkeviä ratkaisuja. Ulkoistamme ympäristö- ja hiilijalanjälkeämme kehitysmaille ostamalla niiltä tuotteet ja ruoat. Jokapäiväiset tekomme aiheuttavat asioita kaukana ja toisinpäin. Olemme monenkeskisempiä ja riippuvaisempia toisistamme kuin koskaan”, Santala muistuttaa.

Maailmanpankin arvion mukaan 100 miljoonaa ihmistä vajoaa takaisin köyhyyteen, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Ilmastonmuutos aiheuttaa jopa sisällissotia, koska se vaikuttaa ruoan tuotantoon. On sanottu, että anarkia jopa suomalaisessa yhteiskunnassa on vain kolmen menetetyn aterian päässä.

”Meillä pitäisi olla yhteisvastuu tästä maailmasta, niin että kaikilla ihmisillä olisi tasa-arvoiset lähtökohdat elämään”, Jokivuori muistuttaa.

Suomalaisten pitää kantaa vastuunsa yhteisistä ongelmista. Entä onko meillä jotakin erityistä lisäarvoa, jota voisimme kehityksen vauhdittamiseksi tarjota?

”Suomella on vahva osaaminen ammattikoulutuksessa. Meillä olisi siinä maailmanlaajuisestikin paljon annettavaa, se voisi olla yksi Suomen tavaramerkeistä. Vaikka työ automatisoituu, työntekijöitä tarvitaan aina. Jonkun ne robotit täytyy tulevaisuudessakin korjata ja ruoat viljellä”, Jokivuori summaa.

Tilaisuuden tallenteen voi katsoa MTV:n Katsomosta.

Tapahtuman ”Maailma muuttuu – muuttuuko kehitysyhteistyö?” järjestivät Porin SuomiAreenassa 16.7. Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura, Kepa, Kehys, Plan, Ulkoministeriö ja Punainen risti.