Koodaustyöpajoissa rakennetaan robotteja, itsetuntoa ja uusia ystävyyssuhteita

Paikallisia ja pakolaisnuoria Code+Create työpajassa.
Sofia (vas.) on löytänyt uusia ystäviä Code+Create-työpajasta. Työpajassa opiskelijat koodasivat robottiautoja suorittamaan erilaisia tehtäviä. Kuva: Socrates Baltagiannis.

Opettaja George Kalewis läpsäyttää kätensä pöytään ja pieni oranssi robottiauto liikahtaa. Olemme Ateenassa ja nuorten ryhmä on juuri koodannut robotin sensorit reagoimaan ääniin.

”Hienoa! Seuraavaksi koodaamme robottiauton niin, että se havaitsee mustan viivan ja seuraa sitä. Tarvitseeko joku apua?” Kalewis kysyy ja apuopettajan roolissa tänään toimiva Michalis Vamvakaris kiertää auttamassa oppilaita.

Noin vartissa kaikki ovat valmiita ja Kalewis siirtyy toiselle pöydälle levittämiensä ajoratojen ääreen.

”Ooh!” pääsee Sofialta, 17, kun hänen autonsa lähtee käskystä liikkeelle ja mutkittelee kuuliaisesti itsekseen pitkin mustaa ajorataa.

Sofia on yksi 40 nuoresta, jotka osallistuivat touko-kesäkuussa Kirkon Ulkomaanavun järjestämiin Code+Create -työpajoihin Ateenassa. Robotiikan lisäksi kerran viikossa järjestetyissä työpajoissa on opeteltu muun muassa ohjelmoinnin perusteita, kuvankäsittelyä ja 3D-printtausta. Puolet osallistujista on kreikkalais- ja puolet pakolaistaustaisia.

”Osasin vähän Pythonin (ohjelmointikieli) perusteita entuudestaan, mutta täällä olen päässyt oppimaan paljon syvällisemmin. Minusta on ihanaa, että ryhmässä on ihmisiä kaikenlaisista taustoista, sillä on hyvä tutustua uusiin ihmisiin”, Sofia sanoo.

Myös Saidista, 18, on ollut mukavaa saada uusia ystäviä. Hän saapui Kreikkaan vanhempiensa ja kuuden sisaruksensa kanssa vuosi sitten Afganistanista, jossa perheen elämä oli käynyt liian vaaralliseksi. Tarkoitus oli jatkaa matkaa Saksaan sukulaisten luo, mutta matka tyssäsi Kreikkaan, jossa perhe odottaa nyt turvapaikkapäätöstä. Ateenasta Said ei tuntenut aluksi ketään.

”Kreikkalaisiin on ollut vaikea tutustua, sillä kaikki eivät puhu englantia. Olen nyt aloittanut kreikan opiskelun kesäyliopiston kurssilla. Kun kuulin tästä ohjelmasta, halusin tietenkin mukaan. Nautin opiskelusta paljon.”

”Said, tule tänne!” huikkaa Michalis, 14, joka asuu Ateenan ulkopuolella.

”On ollut todella hyvä päästä puhumaan englantia. Aluksi arastelin, eikä englantini ollut kovin hyvää, mutta nyt se sujuu. On hyvä ajatus ottaa ryhmään ihmisiä eri taustoista. Tällä tavoin opimme kaikki uusista kulttuureista”, Michalis sanoo.

Kreikkalaiset Michalis (vas) ja Sofia sekä afganistanilainen Said ovat ystävystyneet koodaustyöpajassa. Kuva: Socrates Baltagiannis

Kieli oli ensimmäinen haaste opettajallekin, sillä muutenkin mutkikkaat it-alan termit eivät olleet kaikille tuttuja. Aluksi opeteltiin käyttämään netin käännösohjelmia, mutta sen jälkeen oppilaita ei ole pysäyttänyt mikään.

”Palkitsevinta tässä on ollut nähdä, miten kovasti nuoret haluavat oppia. Kurssin edetessä heistä on tullut paljon itsevarmempia”, Kalewis sanoo.

Päivätyönään hän opettaa robotiikkaa kreikkalaisessa yliopistossa. Alkuun eri lähtökohdista tulevien nuorten opettaminen hieman jännitti, mutta pian huolet osoittautuivat turhiksi. Nuoret tutustuivat toisiinsa ja nyt he ovat Kalewin mukaan kuin yhtä perhettä.

”Kreikkalaisten nuorten on nyt helpompi ymmärtää toisista lähtökohdista tulevia nuoria. Kaikki he ovat nuoria, mutta eri maista. Tärkeintä, mitä voin heille opettaa, ei ole robotiikka vaan etiikka.”

Tauko on ohi ja Kalewi kutsuu ryhmän jälleen kokoon. Sofia, Said ja Michalis istuutuvat vierekkäin.

”Olkaa tarkkana. Nyt opetamme robotit viestimään keskenään. Teemme osasta robotteja vastaanottimia ja osasta lähettimiä”, Kalewi alustaa.

Ryhmä seuraa tarkkana. Toisten viestien vastaanottamisesta he tietävät nyt kaikki paljon enemmän kuin kuukausi sitten työpajojen alkaessa.

Opettaja George Kalewis uskoo eri taustoista tulevien nuorten ymmärtävän toisiaan paremmin koodaustyöpajojen jälkeen.
Kuva: Socrates Baltagiannis

Lue lisää