Seksuaalinen väkivalta – arkipäivää Kongossa

Trooppinen rankkasade pieksee YK:n lentokentän peltikattoa Benissä, Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa, Pohjois-Kivussa.Sade viivästyttää paluutamme provinssin pääkaupunkiin Gomaan. Hiekasta tehty kiitorata on liejuinen sateesta, eikä kone ole tullut vielä edellisestä määränpäästään. Pääsemmeköhän edes lähtemään tänään? Työtoverini neuvottelee henkilökunnan kanssa. Hänen nimeään ei löydy matkustajaluettelosta varauksesta huolimatta. Onkohan joku maksanut lahjuksia ja saanut paikan koneeseen? Kollegamme joutuu jäämään viikonlopuksi Beniin. Kongossa ei kannata matkustaa liian kiireellä aikataululla.Kuinka moni Suomessa tai muualla tietää paikasta nimeltä Beni? Tai Pohjois-Kivun provinssia Kongon itäosassa, jossa pitkään jatkunut konflikti on arkipäivää.Nepalista ja Jordaniasta tulleet rauhanturvaajat ovat tuttu näky minne ikinä Benissä meneekin. Harva heistä puhuu ranskaa saati suahilia. Vartiokopeissa aikaa tappavat rauhanturvaajat näyttävät kyllästyneen toimettomuuteensa.Ei ihme. Tunnelma on pysähtynyt, mutta kaikki voi muuttua nopeasti. Kun M23 kapinallisryhmä loppuvuodesta marssi Goman kaupunkiin, rauhanturvaajat saivat katsoa toimettomina vierestä. YK:n mandaatin puuttuessa he eivät voineet käyttää aseellista voimaa.Automatkalla Benistä Butemboon näen naisten kantavan painavia puukuormia selässään. Polttopuun kerääminen on naisten työtä. Puunhakumatkat ovat riskialttiita. Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleistynyt sodan aikana.

Kapinallisryhmät käyttävät seksuaalista väkivaltaa aseena oman asemansa vahvistamiseksi. Se herättää pelkoa ja demoralisoi yhteisöt.

Kapinallisjohtajaa Bosco Ntagandaa syytetään Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa myös seksuaalirikoksista.

Aseellisten ryhmien värväämät lapsisotilaat ottavat mallia vanhemmilta kapinallisilta. Tilannetta vakauttamaan tulleet rauhanturvaajat eivät pysty estämään raiskauksia. Seksuaalinen väkivalta on julma sodankäynnin väline ja siitä kärsivät sen uhrit – naiset ja tytöt.

Raiskattu nainen jää usein yhteisön ulkopuolelle. Raiskaukseen liittyy vahva stigma Kongossa. Naisen mahdollisuudet päästä naimisiin ovat heikot. Ja avioliitto olisi tae toimeentulosta ja asemasta yhteisössä.

Rankaisemattomuuden käytäntö vallitsee yhä. Ongelmia syntyy, kun väkivallan tekijä on tuttu, vaikkapa naapuri tai sukulainen. Siksi naiset usein jättävät asian sikseen, eivätkä vie asiaa oikeuteen ja vaadi korvauksia.

Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa ongelmia myös eri yhteisöjen välille. Näitä konflikteja ei aina ratkota oikeusistuimissa vaan viidakkoveitsin.

Kirkon ulkomaanapu tukee kongolaisia naisjuristien järjestöjä, joka antaa oikeusapua seksuaalisen väkivallan uhreille.

Tapausten vieminen virallisen oikeusprosessin piiriin on vahvistanut naisten asemaa, sekä ollut esimerkki muille naisille siitä, että heidän on mahdollista saada tukea ja ettei seksuaalirikoksista tule vaieta.

Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestöt tarjoavat myös psykososiaalista tukea. Lisäksi ne työskentelevät yhteisöissä seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi.

Vihdoin sade lakkaa Benissä. Pitkän odottelun jälkeen pääsemme lähtemään kohti Gomaa.

Mietin miten eri asemassa olen verrattuna kongolaisiin naisiin. Joku jo kantaa reppuani ja toinen viittilöi reittiä koneeseen. Sen sijaan kongolaiset naiset kantavat mukanaan seksuaaliväkivallan seuraukset -henkiset traumat, oman yhteisön syrjinnän, suunnittelemattomat raskaudet tai HIV-tartunnat.

Yksikin uusi raiskaustapaus Kongossa on liikaa.

Teksti: Marjo Mäenpää