Tyttöjen talo Kambodžassa on avain oppiin – ja unelmiin

Hub Lyhoun (toinen vasemmalta), 16, käy 11. luokka Kralanhin yläkoulussa. Ulkomaanavun tukemassa talossa kouluviikkojensa ajan asuvat tytöt ovat valinneet Lyhounin ryhmänjohtajakseen.
Hub Lyhoun (toinen vasemmalta), 16, käy 11. luokka Kralanhin yläkoulussa. Ulkomaanavun tukemassa talossa kouluviikkojensa ajan asuvat tytöt ovat valinneet Lyhounin ryhmänjohtajakseen.

Johanna Vuoksenmaa ohjasi Tommi Kaleniuksen versioimasta Suvivirrestä videon tämän vuoden Suvivirsi-kampanjaa varten. Video kertoo 14-vuotiaan Yisa-tytön tarinan Kambodžasta, Kralanhin kylästä. Moni Yisan koulukaveri asuu Tyttöjen talossa.

Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Siem Reapin kaupungista, Kralanhin kylässä seisoo kaksikerroksinen, oranssilla maalattu talo – avara, hyvin hengittävä ja harvaan kalustettu.

Kouluviikkojen ajan se on vajaan parinkymmenen yläkoulu- ja lukioikäisen tytön koti. He kuuluvat sadan oppilaan ryhmään, joiden koulunkäyntiä Ulkomaanapu Kralanhin alueella tukee.

Vähävaraisista perheistä ja vaikeista oloista tuleville tytöille, joista moni on orpo tai hylätty, kustannetaan muun muassa koulutarvikkeet, koulupuvut, ruoka, terveydenhuolto sekä opettajille maksettava lisäopetus.

Koulumatkojen helpottamiseksi heille on lahjoitettu myös polkupyörät. Maaseudulla yläkoulut ovat usein pitkien matkojen päässä ja varsinkin sadekaudella kulkeminen on velliksi muuttuvilla teillä vaikeaa. Jotta koulunkäynti onnistuu, on osan tytöistä asuttava kouluviikot poissa kotoa.

Sääntöjen rikkominen tuo kotitöitä

Supinaa, hihitystä, ujoja hymyjä. Sitten jo vapautunutta jutustelua ja äänekästä naurua.

Vieraita on selvästi odotettu. Kiltisti rivissä seisovien teini-ikäisten tyttöjen välillä näyttää vallitsevan hieno yhteishenki.

Mutta koska tytöt ovat tyttöjä, ovat yhdessä laaditut ja kaikille yhteiset säännöt tarpeen.

Näkyvälle paikalle talon seinään kiinnitetyissä, kaksitoista kohtaa kattavissa säännöissä on sovittu muun muassa kotiintuloajoista, siivousvuoroista sekä toisten tilan ja omaisuuden kunnioittamisesta. Sekä tietenkin kännyköiden käytöstä (ei saa puhua liian pitkään) ja pojista (heitä taloon ei saa tuoda).

Tyttöjen ryhmänjohtajakseen valitsema Hub Lyhoun, 16, kertoo että yhteiset säännöt oli helppo laatia. Rikkojalle on tiedossa ylimääräisiä kotitöitä, joten lipsumisia tapahtuu harvoin.

Lääkäri, poliisi – tai opettaja

Lan Davin (vasemmalla), 18, opettaa viikonloppuisin kotikylänsä lapsille englantia. Davinin toiveammatteja ovat lääkäri tai opettaja. Prin Kayan (oikealla), 16, mieliaineita koulussa ovat fysiikka ja kemia.

Lan Davin (vasemmalla), 18, opettaa viikonloppuisin kotikylänsä lapsille englantia. Davinin toiveammatteja ovat lääkäri tai opettaja. Prin Kayan (oikealla), 16, mieliaineita koulussa ovat fysiikka ja kemia.

11. luokkaa käyvä Lyhuon on hyvä matematiikassa, ja haluaa joko poliisiksi tai lääkäriksi. Kavereiltaan hän on kuullut, että haaveammattejaan varten hänen täytyy opiskella myös englantia, biologiaa, kemiaa, lakia ja politiikkaa.

Tänä vuonna koulunsa päättävä Lan Davin, 18, kaipaa perhettään mutta viihtyy talossa, koska voi keskittyä opintoihin. Lauantaisin kouluviikon päätteeksi kotiinsa matkaava Davin opettaa viikonloppuisin kotikylänsä lapsille englantia. Hänen haaveenaan on tulla joko opettajaksi tai lääkäriksi.

Yläkerrassa, tyttöjen omassa tilassa, tehdään läksyt ja vietetään vapaa-aikaa. Illalla lattialle levitetään siskonpeti. Vaatteet roikkuvat sulassa sovussa samalla rekillä huoneessa, joka alun perin lienee palvellut muuta tarkoitusta.

Vanhemmat tarvitsevat tukea ja asennekasvatusta

Tuesta huolimatta osa tytöistä joutuu paineen alla lopettamaan koulun. Viime vuonna sadasta stipendin saaneesta tytöstä koulunsa keskeytti 18.

Kulttuuri on perinteisesti sitonut khmer-naiset kiinteästi kotiin, ja siksi tyttöjen koulutuksen tukemisessa vanhempien ja ympäristön asenteisiin vaikuttaminen on ensisijaisen tärkeää.

Kambodžassa ei ole oppivelvollisuutta, joten usein tytöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taipua perheensä tahtoon, joka usein lyhytnäköisesti pitää työntekoa tai avioliittoa koulutusta kannattavampana vaihtoehtona.

Asenteiden muuttamisessa tärkeässä asemassa on vähävaraisten vanhempien toimeentulokeinojen ja yhteisöjen kokonaisvaltainen tukeminen. Kun vanhemmat saavat tukea omaan elantoonsa, antaa se myös perheen tytöille enemmän vapautta ja liikkumatilaa.

Kanankasvatus tukee koulunkäyntiä

Leoung Pichin, 59, pihassa käy kova kotkotus. Vaikka luku- ja kirjoitustaito puuttuu, kanankasvatus sujuu.

Kymmenen vuotta sitten leskeksi jääneen naisen vanhimmat lapset ovat kaikki jo perustaneet perheen. Kotona asuu enää nuorin tytär, joka käy koulun viimeistä luokkaa. Valmistuessaan hän on Pichin lapsista ainoa, joka on käynyt koulunsa loppuun.

Säästöryhmän jäsenyys on paitsi auttanut Pichia kanankasvatuksessa, tukenut hänen tyttärensä koulunkäyntiä. Kun perheen toimeentulo on kunnossa, voi tytär keskittyä kouluun. Se on myös Pichille tärkeää.

Naapurissa asuva Pichin nuorempi sisar Bun Mach, 49, kasvattaa sisarensa tavoin kanoja ja on mukana kylän säästöryhmässä. Mach on myös aiemmin tyttöjen talolla tapaamamme Davinin äiti – hänen, joka viikonloppuisin opettaa kylänsä lapsille englantia.

Puhe käy vilkkaana, eikä sisarusten hymyistä voi erehtyä. He ovat tyttäristään ylpeitä.

Teksti ja kuvat: Ursula Aaltonen

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut köyhistä oloista tulevien ja syrjäytymisvaarassa olevien yläaste- ja lukioikäisten tyttöjen koulutusta Kralanhin alueella luoteisessa Kambodžassa vuodesta 2013. 

Englannin sanoja voi opetella ohimennen seinään kiinnitetystä muistilistasta.

Englannin sanoja voi opetella ohimennen seinään kiinnitetystä muistilistasta.