Maaorjien tytär kasvoi rohkeaksi

”Ihmiset näkevät minusta, että nainen pystyy tekemään työtä ja pärjää elämässä yhtä hyvin kuin miehet. Pitää vain mennä rohkeasti eteenpäin”, Kalawati sanoo. Kuva: Jari Kivelä

Kalawati, 21, on nuoresta iästään huolimatta päässyt pitkälle. Menestyneen ompelijan toive on, että kaikki naiset itsenäistyisivät.

Maaorjuus oli voimassa osassa Nepalia tämän vuosituhannen alkuun asti. Kalawati kuuluu haliya-väestöön, eli entisiin maaorjiin.

Käännettynä sana haliya tarkoittaa ”hän, joka kyntää”. Varakkaammat perheet pitivät heitä maataloustyön tekijöinä maillaan, käytännössä orjan asemassa. Orjuus perustui aikanaan annettuihin lainoihin, joita ei koskaan pystynyt maksamaan takaisin maatyöstä maksetulla korvauksella.

Haliyat julistettiin vapaiksi maaorjuudesta vuonna 2008.

”Meidät on vapautettu, mutta siellä missä äitini asuu, tilanne ei ole paljoa muuttunut”, Kalawati kertoo.

Hänen oma tilanteensa on kuitenkin valoisa. Kalawati on opiskellut ompelijaksi Kirkon Ulkomaanavun tuella. Hän pyörittää omaa ompelimoa ja kouluttaa yhteisönsä nuoria naisia.

”Olen tehnyt ahkerasti töitä ja kaikki on mennyt tosi hyvin”, Kalawati sanoo.

Ura alkoi kuuden kuukauden ompelukoulutuksella, josta sai oman ompelukoneen.

”En uskaltanut silloin perustaa omaa kauppaa, vaan menin töihin muiden firmaan, mutta olin siellä niin hyvä työntekijä, että sain pian opettajan paikan. Työkokemuksen kautta itsevarmuuteni kasvoi ja perustin oman kaupan ensin yhdessä toisen ompelijan kanssa. Myöhemmin, säästettyäni toiseen ompelukoneeseen, perustin uuden kaupan yksin.”

Kalawati on pystynyt säästämään rahaa niin paljon, että hän on ostanut maata. Hän pystyy myös auttamaan äitiään ja nuorempia sisaruksiaan. Kalawatin isä jätti perheen, kun hän oli kahdeksannella luokalla.

”Äidin kotona tilanne ei ole vieläkään hyvä. Ajattelin pitkään, että en mene naimisiin, vaan huolehdin vain äidistä ja sisaruksista. Mutta äidin toivomuksesta menin naimisiin viime vuonna. Mieheni kannustaa minua lähettämään äidille rahaa ja huolehtimaan myös sisarusten koulumaksuista.”

Kalawati kertoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen.

”Osaan työni ja pystyn siihen. Pärjään, vaikka tulisi vaikeaa. En anna periksi.”

”Vaikka tekisin vain pari vaatetta päivässä, tienaan sen verran, ettei minun tarvitse olla kenenkään varassa tai alistua. Haluaisin, että kaikki naiset oppisivat jotain ja itsenäistyisivät, niin ettei heidän tarvitsisi olla riippuvaisia miehistä.”

Ihmisoikeustietoa ja koulutusta

Vaikka Nepalin valtio on julistanut kaikki maaorjiin kuuluneet väestöryhmät vapaiksi, entisten maaorjien tilanne ei ole helppo.

Harva omistaa maata. Jos omistaakin, maa on huonosti viljelyyn soveltuvaa kuten jyrkkää vuorenrinnettä, joen viertä tai muuta joutomaata. Asuinalueet kärsivät vuosittaisista tulvista, maanvyöryistä ja metsäpaloista.

Ihmisten koulutustaso on huono ja työnsaanti vaikeaa.

Kirkon Ulkomaanapu tarjoaa vapautuneille maaorjille ihmisoikeustietoa ja ammattikoulutusta. Työssä huomioidaan erityisesti nuoret tytöt ja pojat, jotka eivät koskaan ole päässeet virallisen koulutuksen piiriin.

Teksti: Ulla Kärki ja Jenni Lähteenmäki