Kuivuus kalvaa kuin syöpä ja selviytyminen on kiinni pienistä asioista – esimerkiksi vesisäiliöistä

Deqa Ahmed, 20, juottaa kamelia kaivon luona.

Somalimaata vaivaa kuivuus – taas. Kuivuutta aiheuttava El Niño -ilmiö toistuu Afrikan sarven rannikolla säännöllisesti. Onko köyhällä maalla mitään mahdollisuutta varautua kuivuuteen niin, että sateeton kausi ei aina merkitsisi maailmanloppua?

Teksti: Satu Helin, Kuvat: Ville Palonen

Somalimaan aavikoituvalla savannilla keinuen kävelevä kameli tuo mieleen dinosauruksen. Vaaleat eläimet näyttävät jättiläismäisiltä kumartuessaan etsimään viimeisiä lehtiä niistä pensaista, jotka jaksavat kuivassa maassa kasvaa.

Pitkistä kuivista jaksoista kärsivässä Somalimaassa kamelit ovat henkivakuutus. Baha dhamalain kylässä Gunburahan alueella asuvalla Rajid Ibrahimilla, 51, on onnekseen niitä monta. Hän on vaikutusvaltainen mies ja alaklaaninsa johtaja.

”Jouduimme vielä viime vuonna hakemaan vettä 15 kilometrin päästä. Sinne oli myös kävelytettävä kaikki vuohet ja kamelit, jotta ne saivat juodakseen. Matka kesti koko päivän, sillä eläimiä ei voi pakottaa juoksemaan koko matkaa. Erityisesti vuohet kulkevat miten sattuu. ”

”Välillä lapseni kävivät hakemassa vettä vain kamelien kanssa, koska ne ovat nopeita. Juotimme vuohet kotona. Silloin puoli päivää saattoi riittää.”

Baha dhamalai on yksi niistä sadoista kylistä, jotka ovat kärsineet Somalimaassa vallitsevasta kuivuudesta. Viimeisen kolmen vuoden aikana sateet ovat jääneet vähäisiksi. Kuivuuden vuoksi kaikkiaan yli miljoona ihmistä oli Somalimaan viranomaisten mukaan humanitaarisen avun tarpeessa vuoden 2016 lopussa.

Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin.

Kuivuuden selättäminen vaatii yhteistyötä

Baha dhamalain kylänraitti on parisataa metriä pitkä. Sen varrella on muutama matala talo, joiden katot on peitetty oksilla. Joukko miehiä pureskelee khat-huumetta niiden varjossa. Muut rakennukset ovat värikkäillä kankailla päällystettyjä majoja. Kylän suurin rakennus on vaaleanpunainen moskeija.

Silti täällä on kymmenentuhatta asukasta. Saman verran kuin Hämeenkyrössä tai Maarianhaminassa. Lähimpään kaupunkiin on parin tunnin automatka, jos siis sattuu autokyydin saamaan. Asukkaat ovat täysin riippuvaisia karjasta. Nytkin moni on siirtänyt asumustaan kauemmas kylästä paikaan, jossa eläimille on enemmän syötävää.

Juuri tällaisissa kylissä ratkeaa se, miten Somalimaa jatkossa tulee toimeen kuivuuden kanssa. 

Hätäapua Etelä-Sudaniin ja puhdasta vettä Somaliaan ja Keniaan – osallistu keräykseen lahjoitussivuillamme.

”Kylän päälliköstä riippuu, tekeekö kylä mitään kuivuuteen varustautumiseksi ja siitä aiheutuvien ongelmien ennalta ehkäisemiseksi” sanoo Kirkon Ulkomaanavun Somalimaan hankkeiden seurannasta ja valvonnasta vastaava päällikkö Jimale ali Nour.

Päälliköt käyttävät kylissä suurinta valtaa parin tärkeimmän klaanijohtajan kanssa. Kuivuuden selättäminen vaatii kuitenkin yhteistyötä koko kylältä.  Kuivuus vaikuttaa eri tavalla karjankasvattajiin ja viljelijöihin, eri tavalla miehiin ja kodinhoidosta naisiin. Harva päällikkö haluaa silti kysyä neuvoja saati jakaa valtaansa.

”Tyypillinen ajatusmaailma on, että ihminen kohtaa kriisin yksin. Ei ajatella, että kuivuus on koko kylän ongelma vaan sitä pidetään jokaisen henkilökohtaisena ongelmana.”

Somalimaassa maata pyritään suojelemaan aitaamalla suuria alueita, joille ei saa mennä.

Vesisäiliöt keräävät vähäisenkin sadeveden

Selviytyminen voi olla kiinni hyvin pienistä asioista. Esimerkiksi vesisäiliöistä.

Bahai dhamalissa ryhdyttiin vuosi sitten yhdessä miettimään, miten kuivuuteen voisi varautua.  Ryhmälle annettiin jopa nimi, kriisien torjumisen komitea. Käytännössä se koostui sukujen ja alaklaanien vanhimmista ja luotetuista henkilöistä.

Ryhmä päätti, että ensimmäiseksi on kunnostettava sadevettä keräävät vesisäiliöt. Kylässä ei ollut yhtäkään ehjää. Niitä haluttiin neljä, yksi jokaisen kylän neljän alaklaanin tarpeisiin.

”Kun sateet viime vuonna alkoivat, kenelläkään ei ollut täällä tarpeeksi vettä”, Rajid Ibrahim kertoo.

Ei edes hänen omalla perheellään, vaikka hän kuuluu kylän varakkaimpiin ihmisiin.

Nyt kaksi säiliötä on valmistunut, ja kaksi muuta on muutaman päivän työtä vaille valmiita.

”Syksyn sadekaudella satoi yhden päivän. Onneksi olimme saaneet kaksi säiliötä juuri valmiiksi. Olimme hyvin onnekkaita. Saimme kaiken veden talteen”, Ibrahim sanoo.

Vain päivän kestänyt sade riitti täyttämään noin 16 000 litran vesisäiliön. Vesijohtona toimii alamaastoon kaivettu pitkä oja. Ensimmäisen viidentoista minuutin aikana veden annetaan virrata säiliön läpi, jotta säiliöön ei päädy maasta irtoavaa humusta. Sen jälkeen jokainen pisara kerätään talteen.

”Ero viime vuoteen on valtava. Meidän ei tarvitse huolehtia vedestä, ja karjan voi juottaa suoraan tässä vieressä”, Ibrahim sanoo samalla kun nostaa vettä eläinten juottoastiaan. Hän vastaa alaklaaninsa johtajana vesisäiliön kunnossapitämisestä ja valvomisesta.

Kirkon Ulkomaanavun tuella on Somalimaassa rakennettu kaatopaikkoja ja jätekuoppia, jotta roskat eivät leviäisi muun muassa juomaveteen.

Väkivallan mahdollisuuteen varauduttu

Säiliöiden myötä kylässä on ensimmäistä kertaa koskaan sovittu veden säännöstelystä. Yksi perhe saa nostaa päivässä noin 40 litraa. Samaan aikaan tavallinen suomalainen kuluttaa keskimäärin 150 litraa päivässä. Jos perhe on oikein iso, siis noin kymmenhenkinen tai suurempi, säiliöstä saa nostaa noin 80 litraa päivässä. Tällä tavoin yhden säiliön veden on tarkoitus riittää kylän asukkaille kolmeksi kuukaudeksi.

Veden säännöstelyä ei varsinaisesti vahdita, mutta säiliöiden kansiin on asennettu lukot.

Samaan aikaan tieto uudesta vedenottopaikasta on alkanut levitä. Vieraita vedenhakijoita karjoineen on saapunut heti lokakuun sateesta lähtien.

”Tämä vaikeuttaa säännöstelyä, koska veden käyttäjien määrä riippuu myös siitä, kuinka kuivaa muualla on ja kuinka hyvin muissa kylissä kuivuuteen varaudutaan.”

”Mutta vettä on annettava kaikille niille, jotka pyytävät, sillä muuten koko sukuasi uhkaa kirous”, sanoo toisesta vesisäiliöstä vastaava Assad Ibrahim Adam, 45. ”Moni uskoo siihen täällä.”

Farhan Ahmed, 20, ottaa vettä kaivosta.

Toistaiseksi veden jakaminen on sujunut rauhallisesti. Kun säiliön vedenpinta laskee, väkivallan mahdollisuus kasvaa.

Niin on käynyt ennenkin.

”Tällä kertaa olemme varautuneet.  Muutamat meistä kiertävät kylän alueella kertomassa, että odotamme vieraita vedenhakijoita ja että heitä pitää kohdella ystävällisesti”, sanoo kierroksia itsekin tekevä Assad Ibrahim Adam.

”Ihmiset ovat suhtautuneet hyvin. Erityisen tärkeää on, että johtajat näyttävät tässä asiassa hyvää esimerkkiä.”

Rauhan säilymiseen on paremmat mahdollisuudet silloin, kun kylään saapuva vieras kuuluu johonkin kylän alaklaaniin. Oman suvun jäsenelle annetaan vaikka viimeinen vesipisara. Suuren eläinlauman kanssa saapuva kilpailevan klaanin jäsen puolestaan saattaa jäädä ilman vettä tai jopa joutua väkivallan uhriksi.

”Pahimmassa asemassa ovat ne, joilla ei ole sukua missään muualla, mutta jotka kuivuus pakottaa lähtemään pois kotiseudulta. He eivät saa mistään vettä tai ruokaa. Ja silloin kun on kuivaa, näitä ihmisiä on paljon”, Jimale ali Nour sanoo.

Toinen ongelma vieraiden vesisäiliöiden käyttämisessä on eri bakteerikanta. Somalimaan itäosissa leviää jo ripuliepidemia.

Parasta olisi, jos ihmiset voisivat jäädä kotiseudulleen. Kuivuuden aiheuttama liikehdintä aiheuttaa enemmän uusia ongelmia kuin ratkoo entisiä. Siksi elämän perusedellytysten pitää olla kylissä kunnossa; että vesihuolto toimii ja töitä on tarjolla.

Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita.

Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö

Soramontun pohjaa muistuttava maisema ei muutu, vaikka matkaa on 200 kilometriä Buraon alueelle. Anab Mohammed, 39, paimentaa vuohia naapurinsa Deqa Abdin, 45, kanssa siellä, keskellä tyhjää savanniaavikkoa. Samalla he etsivät polttopuita. Niiden kerääminen on naisten vastuulla.

”Joka päivä tarvitaan ainakin kaksi tällaista isoa oksaa. Niiden etsimiseen voi mennä kolme tuntia”, Anab Mohammed sanoo ja nostaa harteilleen paksun, kuivuneen akaasiapuun oksan.

”Minulla on nyt 30 vuohta, mutta osa niistä sairastelee. Olen menettänyt kerran aiemmin kuivuuden takia kaikki vuoheni. Pelkään, että niin käy taas.”

Naiset hakevat perheilleen vettä noin puolen tunnin kävelymatkan päästä. Lähempänä sijaitseva vesisäiliö on ollut jo kuukausien ajan tyhjä.

”Vettä tarvitaan aina. Sitä kuluu ruuanlaittoon ja tiskaamiseen. Kun on pesupäivä, tarvitsen kaksinkertaisen määrän. Ennen jouduin tekemään kaksi matkaa. Nyt minulla on kottikärryt, joten saan pesupäivänäkin kanisterit kulkemaan kerralla”, Deqa Abdi sanoo.

Sadekausien rankkasateet voivat Somalimaassa kestää jopa viikkoja. Sellaisia ei ole moneen vuoteen nähty.

Kuivuutta aiheuttaa El Niño -ilmiö, eli meriveden lämpenemisestä Tyynellämerellä johtuva tuuliolojen ja merivirtojen muutos. Se toistuu 2–7 vuoden välein, mutta ilmiön voimakkuus vaihtelee.

Somalimaassa ilmiö on koetellut pahimmin maan itäosaa, joka on muuttunut hiekka-aavikoksi. Yli 60 prosenttia karjasta oli kuollut marraskuun 2016 loppuun mennessä.

Pahin kuivuus vuosikymmeniin

Kuivuus ja huono ravinto heikentävät vuohia. Kuolleita eläimiä jätetään usein teiden vierille Somalimaassa.

Kuivuus on kuin syöpä. Se kalvaa ja heikentää joka puolelta, kunnes vastustuskyvystä ei ole mitään jäljellä.  Kun kasvit kuolevat, karjalle ei ole ruokaa. Kun ruokaa ei ole tarpeeksi, eläimet heikkenevät ja kuolevat. Ihmiset menettävät toimeentulonsa.

Karjan menettämisen jälkeen moni on alkanut valmistaa puuhiiltä. Sitä on myynnissä muuten autiolta näyttävien kylien raiteilla. Puuhiilen valmistus tuhoaa kasvillisuutta ja tekee paljaan maan alttiiksi eroosiolle. Kun lopulta sataa, vesi ei imeydy, vaan ravinnerikas maa valuu sen mukana pois.

Kuivuus heikentää selviytymismahdollisuuksia niin monin tavoin, että sen seurauksien korjaaminen on vaikeaa ja kestää kauan.

Ympäri itäistä Afrikkaa kärsitään tällä hetkellä pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin. Yhteensä 12 miljoonaa ihmistä tarvitsee YK:n ruokaohjelman FAO:n mukaan ruoka-apua Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Somalimaassa. Somalia on julistanut kuivuushätätilan. FAO varoittaa, että pahin voi olla vielä edessä.

Erityisesti Afrikan sarven maissa ruokapula pahenee ja lisää karjaa kuolee kevätkuukausien aikana, kun perheet kamppailevat toistuvien kuivien kausien ja niiden aiheuttaman dominoefektin kanssa, se ennustaa.

Juuri nyt Baha dhamalin kylän läpi kulkee mies, joka laulaa kovaan ääneen. Päänsä päällä hänellä on juoma-astia, perässä noin kymmenen kamelin jono. Hän on viimeinen, joka tänään tulee juottamaan kameleitaan vesisäiliölle.  Laulu on vanha kameleiden juottamislaulu. Kun mikä tahansa kameli kuulee sen, se tietää, että tiedossa on vettä, väittää Rajid Ibrahim.

Tiesitkö, kameli, sinua ympäröivät miehet, jotka ovat valmiit hakemaan sinulle vettä, laulu alkaa.

Hätäapua Etelä-Sudaniin ja puhdasta vettä Somaliaan ja Keniaan – osallistu keräykseen lahjoitussivuillamme. Lue lisää työstämme Somaliassa tästä.

Kirkon Ulkomaanapu työskentelee Somalimaassa kuivuuden vaikutusten ehkäisemiseksi kumppanijärjestönsä Candlelightin kanssa. Ulkomaanavun tuella rakennetaan ja kunnostetaan vesisäiliöitä, käymälöitä, suojattuja kaatopaikkoja. Lisäksi Ulkomaanapu auttaa toimeentulonsa menettäneitä jäämään kotiseudulleen tarjoamalla ihmisille työtä ja työkaluja. Hankkeita on rahoittanut myös Suomen ulkoministeriö.