Köyhän perheen ruoka ei riitä koko vuodeksi

Nuorempaa sukupolvea edustava Ma Har Aw I liittyi Pi Hun kyläkomiteaan naapureiden rohkaisemana.
Nuorempaa sukupolvea edustava Ma Har Aw I liittyi Pi Hun kyläkomiteaan naapureiden rohkaisemana.

Kyläkomiteat miettivät Myanmarin köyhällä syrjäseudulla, miten sato ja sen tuotto saadaan riittämään koko vuodeksi. Pi Hunin kylän asukkaat toivovat myös sähköä, terveyspalveluita ja koulua.

”Olemme miettineet kylän asukkaiden kanssa sitä, kuinka he näkevät oman elämänsä ja elintasonsa. Minkälainen kotitalous luokitellaan täällä rikkaaksi, köyhäksi tai jotain siltä väliltä”, Luterilaisen maailmanliiton kylätyöntekijä Than Lwin Soe, 26, kertoo Pi Hunin kylässä.

Kaunis kylä sijaitsee vuoristossa muutaman kymmenen kilometrin päässä Mindatin kaupungista lähellä Bangladeshin ja Intian rajaa. Alue kuuluu Myanmarin köyhimpiin ja eristyneimpiin. Nuori mies työskentelee yhdessä naispuolisen työparinsa Tin Tin Nun, 23, kanssa kolmessa kylässä.

Köyhä asuu bambutalossa

Luterilaisen Maailmanliiton kylätyöntekijät Than Lwin Soe (oik.) ja Tin Tin Nu työskentelevät työparina kolmessa kylässä.

Luterilaisen Maailmanliiton kylätyöntekijät Than Lwin Soe (oik.) ja Tin Tin Nu työskentelevät työparina kolmessa kylässä.

Kylätyöntekijöiden asukkaiden kanssa käymien keskustelujen tavoitteena on saada kyläläiset näkemään ja ymmärtämään oma tilanteensa. Lisäksi pohdinta tuottaa tarkempaa tietoa tarpeista ja ongelmista myös työntekijöille.

”Monen mielestä rikkaat ovat sellaisia, joilla on säännölliset tulot, kuten valtion virkamiehillä. Köyhyys merkitsee sitä, että ihmiset asuvat bambutaloissa, ja että heidän maatilkuistaan saamansa sato ja siitä saatu tuotto sekä muut tulot eivät riitä ruokkimaan perhettä koko vuodeksi. Suurin osa kyläläisistä määritteli itsensä köyhiksi”, Tin Tin Nun sanoo.

Luterilaisen maailmanliiton (LML) Myanmarin ohjelma avasi toimiston Mindatissa keväällä 2013. Se on palkannut ja kouluttanut kenttätoimistoon väkeä vähitellen. Ensimmäisenä toimintavuonna kolmivuotiseen projektiin valittiin Mindatin alueelta mukaan neljätoista kylää, joista yksi on Pi Hu.

LML:n toiminnan lähtökohtia on ihmisten voimaannuttaminen aktiivisiksi toimijoiksi. Kyläläiset perustavat keskuudessaan kyläkomitean, jossa he miettivät omia elinolojaan ja ympärillä olevia haasteita sekä sitä, kuinka he voisivat kehittää kyläänsä Luterilaisen maailmanliiton tukemana.

”Kyläkehityskomitean tehtävänä on työskennellä koko kylän puolesta kaikkien asukkaiden hyväksi”, Than Lwin Soe kertoo.

Kylässä on noin kolmekymmentä taloutta. Komitea on nyt perustettu ja siihen kuuluu neljä miestä ja kolme naista.

Jyrsijät tuhosivat sadon

Kyläkehityskomiteaan kuuluva rouva Khin Nwe Mu, 53, myöntää, että viljelystä saatavat tulot eivät riitä elämiseen monellakaan kylän perheellä. Suurin osa sadosta, kuten riisistä, menee omaan kulutukseen, joten siitä ei riitä myyntiin. Osa perheistä on joutunut myymään jopa kotieläimiä menojen kattamiseksi.

Mindatin alueella on Myanmarin heikoin tilanne ruokaturvan suhteen. Jopa neljännes ihmisistä kärsii suoranaisesta ruuan puutteesta. Pula ruuasta kasvoi rajusti vuoden 2007 jälkeen, kun suuri määrä jyrsijöitä tuhosi suuren osan alueen sadosta. Tilanne ei ole palautunut vieläkään normaaliksi.

Koulutie on jyrkkä ja vaivalloinen

”Viljelystä saatavat tulot eivät riitä elämiseen monellakaan kylän perheellä”, toteaa Pi Hun kylän kyläkomiteaan kuuluva Daw Khin Nwe Mu.

”Viljelystä saatavat tulot eivät riitä elämiseen monellakaan kylän perheellä”, toteaa Pi Hun kylän kyläkomiteaan kuuluva Daw Khin Nwe Mu.

Rouva Khin Nwe Mu on käynyt koulua oppikoulun yläluokille saakka. Koulu kun sattui sijaitsemaan lähellä kotia.

”Koulutuksesta on hyötyä kaikessa. Sitä kautta ihmiset saavat tarpeellista tietoa. Koulutus antaa myös eväitä toimeentulon hankkimiseen”, pohtii Khin Nwe Mu.

Pi Hun kylästä on lähimpään kyläkouluun matkaa yli kaksi kilometriä. Se on jyrkässä, vuoristoisessa maastossa liian vaivalloinen matka monelle pienelle viisivuotiaalle koululaiselle.

”Monet lapset aloittavat koulun vasta myöhemmin ja osa jää, varsinkin pojista, kokonaan kotiin auttamaan vanhempiaan viljelyksillä”, toteaa neljän lapsen isoäiti.

Kyläkomiteassa on naisia ja miehiä

Kyläkehityskomiteassa on mukana myös nuorempia naisia edustava Har Aw I, 26.

”Liityin komiteaan siksi, että pidän humanitaarisesta työstä. Lisäksi kyläläiset rohkaisivat minua tulemaan mukaan”, kertoo Har Aw I.

Har Aw Illa on aikaa paneutua komitean työhön, koska hän ei ole vakituisessa työssä.

”Minusta on myös hyvä, että komiteassa on mukana sekä miehiä että naisia, niin ettei kumpiakaan syrjitä.”

Har Aw I toivoo, että Pi Hun kylään saataisiin tulevaisuudessa sähkö. Hän haluaisi myös parantaa lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Nuoren vaimon oma perhe on ollut terveenä, lukuun ottamatta anopin malariaa. Hänen mukaansa terveyspalveluiden tulisi olla paremmin saatavilla.

Teksti: Riitta Saarinen
Kuvat: Petteri Kokkonen