Ihannemaailmassa jokainen lapsi saa laadukasta koulutusta

Nadège Ngbo opiskelee parhaillaan pedagogiaa St. Paul Deus- koulussa ja on suorittamassa käytännön opintoja Nicolas Barren koululla. Hän ohjaa 3-5-vuotiaiden lasten ryhmää. Ngbon mukaan opetus Nicolas Barressa ei eroa merkittävästi tavallisesta opetuksesta. Haasteita ovat iso ryhmäkoko ja pienten lasten keskittymiskyvyn puute. Pikkulasten ryhmällä on päivän aikana opetuksen lisäksi muutamia leikkitaukoja.
Nadège Ngbo opiskelee parhaillaan pedagogiaa St. Paul Deus- koulussa ja on suorittamassa käytännön opintoja Nicolas Barren koululla. Hän ohjaa 3-5-vuotiaiden lasten ryhmää. Ngbon mukaan opetus Nicolas Barressa ei eroa merkittävästi tavallisesta opetuksesta. Haasteita ovat iso ryhmäkoko ja pienten lasten keskittymiskyvyn puute. Pikkulasten ryhmällä on päivän aikana opetuksen lisäksi muutamia leikkitaukoja. Kuva: Catianne Tijarena

Koulutus ei ole itsestäänselvyys kaikille lapsille maailmassa. Jos kouluun pääsee, luokasta voi puuttua opettaja. Tai keskellä liian isoa oppilasmäärää opettajat tekevät työtään ilman kunnollista peruskoulutusta.

Jos Thaimaassa vuonna 1990 pidetyn Education for All -maailmankonferenssin yli 155 maan edustajaa olisivat voineet muuttaa maailman heti, kaikki ihmiset olisivat saaneet nopeasti laadukasta opetusta hyvissä kouluissa. Tavoite oli kaukana. Mutta yhteistyö alkoi tästä.

Kymmenen vuotta myöhemmin World Education Forumissa Senegalissa määriteltiin Education for all -tavoitteet.  Niistä yksi oli perusopetuksen takaaminen kaikille maailman lapsille vuoteen 2015 mennessä. Vielä on vajaa vuosi aikaa – miten kävi koulutuksen?

Oppimistulokset eivät parantuneet

Brenda Dizon on opettaja Barangay Salvacion koulussa Junamocin saarella. Hänen koulunsa tuhoutui pahoin vuoden 2013 marraskuussa taifuunin iskettyä saarelle. ”Lapset ovat kyselleet, milloin koulu taas alkaa.”

Brenda Dizon on opettaja Barangay Salvacion koulussa Junamocin saarella. Hänen koulunsa tuhoutui pahoin vuoden 2013 marraskuussa taifuunin iskettyä saarelle. ”Lapset ovat kyselleet, milloin koulu taas alkaa.”
Kuva: Ville Asikainen

”Monet maat halusivat edistyä nopeasti. Oppilaiden määrä kasvoi huimasti. Samalla opettajien tarve lisääntyi. Kehitysmaissa ei kuitenkaan ole pystytty kouluttamaan opettajia tarpeeksi nopeasti”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun teemakoordinaattori Minna Peltola. Hänen erikoisalansa on koulutus.

Vaikka yhä useampi lapsi pääsee kouluun, oppimistulokset eivät ole parantuneet. Pääsy kouluun kehitysmaissa ei takaa aina edes perustaitojen oppimista.

Maailman 650 miljoonasta peruskouluikäisestä lapsesta 250 miljoonaa jää vaille perustaitoja. Heistä 120 miljoonaa lasta ei mene kouluun lainkaan tai lopettaa viimeistään ennen neljättä luokkaa. 130 miljoonaa käy koulua, muttei opi edes perustaitoja lukemisesta ja laskemisesta.

Maailmanlaajuisten tilastojen mukaan parhaiten ja pisimmälle koulutettu on kaupungissa asuva valkoihoinen poika. Suomessa olemme tasa-arvoisuudessa pidemmällä.

Näin nättiä ei ole kaikkialla maailmassa. Vähemmistöjen edustajat ja maaseudun tytöt eivät usein pääse kouluun lainkaan. Monessa kehitysmaassa koulutus ei ole tasa-arvoinen oikeus – ei esimerkiksi Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tai Etelä- ja Keski-Aasian maissa.

Miljoonat opettajat epäpäteviä

Kun monissa kehitysmaissa luokkakoot ovat kasvaneet, opettajia on nopeasti palkattu lisää. Miljoonat heistä ovat epäpäteviä. Joissakin kouluissa rahaa on niin vähän, ettei opettajia ole yhtään.

”Useimmissa maissa käytetään paikallisesti päteviä opettajia. Usein heidän peruskoulutuksensa on vain yläkoulu ja ehkä vuoden opettajakoulutus. Opettajat ovat pikakoulutettuja, vanhempia tai vapaaehtoisia, jotka eivät saa palkkaa”, Minna Peltola kertoo.

YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön UNESCOn viime vuoden raportissa Education for All – Global Monitoring arvioidaan, että 250 miljoonan lapsen perustaitojen puutteen hinta on 129 miljoonaa dollaria. Se vastaa noin kymmentä prosenttia kaikesta koulutukseen käytetystä rahasta.

”Vuosituhattavoitteiden mukaisesti on pääasiassa kehitetty alakouluja. Toisen asteen koulutus on jäänyt ilman resursseja. Vaikka peruskoulutuksessa on saavutettu paljon, nyt on huomattu, että opetusta täytyy kehittää myös ylä- ja ammattikouluissa”, Peltola jatkaa.

Katastrofitilanteissa opetus jää minimiin

Kirkon Ulkomaanapu toimii useissa hauraissa valtioissa. Katastrofitilanteissa lapsiystävälliset opetusmetodit jäävät sivuun.
Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa on paljon maan sisäisiä pakolaisia, sama opettaja opettaa aamu- ja iltapäivävuoroissa. Ydinopetussuunnitelmaan kuuluu lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja ehkä historiaa.

”Minimiopetussuunnitelmasta puuttuvat usein taide- ja taitoaineet, jotka lisäävät lasten hyvinvointia. Yhdessä luokkahuoneessa voi olla yli 80 oppilasta. Jos opettaminen ei ole mahdollista, opettajat mukautuvat, oppilaat lukevat yhteen ääneen, ja yhteislaulua kuulee paljon”, Minna Peltola kertoo.

Hänen mukaansa 28 miljoonaa lasta asuu alueilla, joissa on käynnissä konflikti. Peltola kuitenkin uskoo, että koulutuksella voi muuttaa maailmaa.

Koulunkäynti pitää arkirytmiä yllä

Nsimire Kaduma Eveline opiskelee mekaanikon ammattiin Kirkon Ulkomaanavun kurssilla Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Nsimire Kaduma Eveline opiskelee mekaanikon ammattiin Kirkon Ulkomaanavun kurssilla Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Kuva: Ville Asikainen

Tutkimusten mukaan lasten on tärkeää päästä mahdollisimman pian katastrofin jälkeen takaisin kouluun. Säännöllinen oppi helpottaa perheiden elämää.

”Koulut pitävät myös arkirytmiä yllä. Muuten lapsista voi tulla villejä ja vallattomia. Jos lapset eivät ole koulussa, heidän käytöksensä voi muuttua väkivaltaiseksi esimerkiksi pakolaisleireillä”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen työn päällikkö Eija Alajarva.

Perusopetuksen ohella voidaan jakaa tietoa, pitää yllä käyttäytymissääntöjä ja kertoa yhteiskunnan pelisäännöistä. Ulkomaanapu tekee katastrofin jälkeisissä tilanteissa yhteistyötä aina paikallisten viranomaisten kanssa.

”Emme tee viranomaisten työtä, vaan paikkaamme sitä. Esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa Ulkomaanapu korjaa tuhoutuneita kouluja. Valtion tehtävä on vastata peruskoulutuksesta. Tosin eri valtioilla on eri mahdollisuudet ja resurssit ”, Alajarva sanoo.

”Pyrimme vaikuttamaan opettajien koulutukseen ja opetussuunnitelmien tekoon. Tilanne vaihtelee eri maissa. Filippiineillä yllätyimme paikallisten aktiivisuudesta. Opettajat perustivat aluksi kouluja jopa omiin koteihinsa. Teemme myös vaikuttamistyötä. Ihannemaailmassa kaikki lapset ja nuoret pääsisivät kouluun”, Alajarva kertoo.

Koulutus vähentää jopa lapsikuolleisuutta

Minna Peltola myöntää, että vääristynyt historianopetus tai vähemmistöjä syrjivät sisällöt voivat aiheuttaa paljon pahaakin. Mutta pääasiassa koulutus voi olla väline rauhaan.

Koulutettu opettaja on arvokas sijoitus lapsen ja koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Lasten koulunkäynti edistää tasa-arvoa, vähentää lapsiavioliittoja ja alentaa lapsikuolleisuutta. Erityisesti tyttöjen kouluttaminen parantaa heidän tulevaisuuden näkymiään.

Hyvin koulutettu opettaja pystyy pitämään kuria ilman väkivaltaa, opettamaan lapsen omalla äidinkielellä, ottamaan erilaiset lapset huomioon, lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä tukemaan tyttöjen osallistumista luokissa.

Opettajien kouluttamisen ja koulujen korjaamisen ohella Kirkon Ulkomaanapu antaa erityisesti nuorille monenlaista koulutusta. Perustaitojen, kuten lukemisen ja kirjoittamisen ohella, nuoria tuetaan vaikeissa olosuhteissa muun muassa järjestämällä ammattiopetusta.

”Koulutus on monelle nuorelle avain tulevaisuuteen. Humanitaarisessa kriisissä se on myös osa lasten ja nuorten suojelua”, Eija Alajarva tiivistää.

Teksti: Eeva Suhonen