Oma sato sementtisäkissä – kaupunkiviljelyä Liberiassa

Rouva Togban takapiha kukoistaa. Hänen kasvimaansa ei ole mikään tavallinen vihannespenkki. Rouvan vihannekset on istutettu säkkeihin, joissa alun perin kannettiin sementtiä.

Paynesvillessä, lähellä Liberian pääkaupunkia Monroviaa, monen pienviljelystä tienestin saavan naisen elämä on helpottunut. Kirkon Ulkomaanavun tuella paikallinen kumppanijärjestö Project New Outlook (PNO) on opettanut heille, miten viljelyä voi jatkaa ympäri vuoden. Melkein kaikkea mitä liberialaiseen ruokapöytään tarvitaan, voidaan nyt tuottaa – takapihoilla.

Kuka tahansa voi oppia takapihaviljelijäksi, kun vain autetaan alkuun. Kaupunkiviljely onnistuu helposti, kun siemenet kylvää vanhaan sementtisäkkiin, joka on täynnä ravinteikasta multaa. Vahvarakenteisesta säkistä ravinteet eivät valu hukkaan edes silloin, kun sääolosuhteet ovat perinteiselle viljelylle liian rankat.

Parempi ruokavalio ja lisää tuloja

Martha Togban ja hänen perheensä keskeisin tulonlähde oli aiemmin kassavan viljely ja puun polttaminen hiileksi. Hiilelle löytyy aina ostajia, koska Liberiassa harva voi edes unelmoida sähkö- tai kaasuliedestä. Togban perhe myy myös lähimetsän palmuista tuotettua palmuviiniä, josta saadaan lisätuloja.

Säkkiviljelyn oppiminen on tuonut Marthan viljelyyn uudenlaista intoa. Uuden viljelytekniikan lisäksi hän sai Ulkomaanavulta uusia siemenlajikkeita. Nyt perheen ruokapöydässä on muutakin kuin kassavaa. Myös perheen tulot ovat kasvaneet, kun osa vihanneksista voidaan myydä markkinoille.

“Kasvatamme erilaisia papuja, chilejä ja kaaleja. Niistä saamme ruokaa pöytään, mutta arvokkaimmat lajikkeet myymme markkinoilla. Esimerkiksi vihreistä pavuista saa hyvän hinnan,” Martha Togba kertoo, ja esittelee ylpeänä kasvimaataan.

“Viime aikoina olen opetellut tuottamaan siemeniä ja ottamaan ne talteen. Sitten voin kylvää taas uudet vihannekset!”

Uudenlainen ratkaisu rankkoihin sääolosuhteisiin

Miksi viljellä sementtisäkeissä, kun lähiöalueilla ovat yleensä isot takapihat?

Länsi-Afrikassa sääolosuhteet ovat haastavat. Sadekausi ei tarkoita satunnaista ripottelua, vaan vettä tulee usein kaatamalla. Yhtämittainen rankkasade saattaa jatkua viikkokausia.

Monrovia on maailman sateisin pääkaupunki. Sade tulee voimalla, huuhtoo ravinteet mennessään ja muuttaa maaperän mutaiseksi massaksi. Kuivakaudella viljelyä haittaa puolestaan aurinko, joka kuivattaa maan viljelykelvottomaksi. Onneksi ravinteikasta maata voi hakea säkeissä suoalueilta.

Säkkiviljely on helppo tapa varmistaa, että sato pysyy tasaisena kuivuudesta tai rankkasateista huolimatta. Säkkejä voi siirtää paikasta toiseen, suojaan sateelta tai paahtavalta auringolta.

Vihannesten viljely on mahdollista rankoissakin sääoloissa, kun puutarhan kasvattaa helposti liikuteltaviin säkkeihin.

Vihannesten viljely on mahdollista rankoissakin sääoloissa, kun puutarhan kasvattaa helposti liikuteltaviin säkkeihin.

“Autamme heikossa asemassa olevia perheitä kehittämään viljelyä. Aikaisemmin rankkasateet ja kuivuus tuhosivat satoja. Uusi viljelytekniikka on tuottanut tulosta – lähes kaikki projektissa mukana olevat ovat onnistuneet viljelyssä aiempaa paremmin”, Kirkon Ulkomaanavun projektikoordinaattori Emmanuel Sandi toteaa.
”Projektin myötä moni perhe saa nyt tarvittavat vihannekset omalta takapihaltaan ympäri vuoden, ja runsaampien satojen myötä vihanneksia riittää myös myytäväksi”, Sandi kertoo.

Ulkomaanapu ja sen paikallinen kumppani PNO aloittivat paikallista viljelyä tukevan kehitysohjelman vuonna 2011. Tähän mennessä 146 heikossa asemassa olevaa perhettä on saanut maatalouskoulutusta seitsemässä kylässä Monrovian lähellä. Ohjelman piirissä olevista perheistä 85 prosenttia on onnistunut parantamaan satoja ja saamaan tuloja vihannesten myynnistä.

Ulkomaanavun ja PNO:n yhteistyönä toimii myös kanalaprojekti, jossa paikallisia naisia koulutetaan kananmunantuottajiksi. Liberiassa suurin osa kananmunista tuodaan ulkomailta. Pienkanalatoimintaa on kehitetty sinnikkäästi, ja nyt köyhien naisten tuottamia liberialaisia kananmunia saa Monrovian supermarketeista.

Teksti ja kuvat: Ulla Tarkka