Historia

Peppi (Inger Nilsson) vieraili 1970 Helsingissä kahdessa Ulkomaanavun järjestämässä lastenjuhlassa, joiden tuotto, 45 000 mk, käytettiin lääkkeiden hankkimiseen Nigerian aliravituille lapsille. Kuva: Jouko Kesäläinen
Peppi (Inger Nilsson) vieraili 1970 Helsingissä kahdessa Ulkomaanavun järjestämässä lastenjuhlassa, joiden tuotto, 45 000 mk, käytettiin lääkkeiden hankkimiseen Nigerian aliravituille lapsille. Kuva: Jouko Kesäläinen

Kirkon Ulkomaanavun viralliseksi perustamisajankohdaksi lasketaan syyskuun 25. päivä vuonna 1947, jolloin Suomen luterilainen kirkko liittyi virallisesti kirkkojen kansainvälisen avun verkostoon – tällöin vielä avun vastaanottajana.

Sotavuosien jälkeen Suomi oli raunioina. Ruoasta ja vaatteista oli suuri puute, sota oli köyhdyttänyt maata. Alueluovutuksena vaaditusta Karjalasta siirtyi muualle Suomeen asutettavaksi yli 400 000 ihmistä.

Köyhään Suomeen toimitettiin Suomen luterilaisen kirkon kautta rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita muun muassa Ruotsista ja Amerikasta. Erityisen aktiivisia avustajia olivat amerikansuomalaiset.

Keräyskampanjoita varten amerikkalaisille sisarkirkoille toimitettiin kuvauksia Suomen oloista ja tarpeista sekä apua saaneiden suomalaisten kiitoskirjeitä ja kuvauksia elämänmuutoksista.  Hätäavun lisäksi vahvistettiin Suomen luterilaisen kirkon diakoniavalmiuksia, ja tuettiin näin suomalaisten valmiuksia auttaa itse itseään.

Avun saajasta avun antajaksi

1950 ja -60 -lukujen vaihteessa Suomen kirkko kypsyi avunsaajasta avunantajaksi. Esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksen tuotosta runsas kolmannes ohjattiin ”maailman hädänalaisten auttamiseen”. Tänä päivänä Ulkomaanapu välittää 60 prosenttia Yhteisvastuukeräyksen tuloista maailman köyhimmille.

Kolmatta maailmaa ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta koskevat kysymykset saivat 1960-luvulla tilaa myös kirkkojenvälisten järjestöjen toiminnassa. Tuolloin sanomalehtien otsikoihin nousivat järkyttävät kuvat nälkäisistä Biafran lapsista.

Kansainvälistä avustustoimintaa koskevan ilmapiirin muuttuessa suopeammaksi korostui myös kirkon avustustoiminnan merkitys, ja Kirkon Ulkomaanavun asema vahvistui.

Kirkon Ulkomaanapu tänään

1970-luvulta lähtien Ulkomaanavun avustusvarat ja henkilökunnan määrä ovat kasvaneet tasaisesti. Vuoteen 1995 saakka Ulkomaanapu oli osa kirkon ulkoasiain hallintoa, mutta tuolloin se säätiöityi itsenäiseksi toimijaksi, jonka hallituksen kirkon ulkoasiainneuvosto nimittää.

Nykyään Ulkomaanapu on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyön ja katastrofiavun toteuttajista ja osa kirkollisten avustusjärjestöjen kattojärjestön ACT-allianssin verkostoa. Ulkomaanapu on mukana siellä, missä elämän edellytykset ovat kaikkein heikoimmat. Teemme työtä ihmisarvoisen elämän ja kansainvälisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tänä vuonna Kirkon Ulkomaanapu täyttää 70 vuotta – lue lisää!