Ebola vaikeuttaa naisten ja tyttöjen asemaa Länsi-Afrikassa vielä pitkään
Verenvuotokuume ebola on lisännyt jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevien syrjintää Liberiassa, selviää tuoreesta Study on the Gendered Impacts of Ebola in Liberia -tutkimuksesta. Erityisesti naiset ja tytöt ovat vaarassa joutua aiempaakin heikompaan asemaan.
Maailman terveysjärjestö WHO julisti viime lauantaina, että verenvuotokuume ebolan leviäminen on päättynyt länsiafrikkalaisessa Liberiassa. WHO:n mukaan Liberiassa ei ole löytynyt uusia tautitapauksia 42 päivään. Sierra Leonessa ja Guineassa tautitapauksia on edelleen, mutta alle kymmenen viikossa.
Vaikka varsinainen taudin leviäminen on nyt päättynyt Liberiassa, epidemiaa ei voi vielä julistaa voitetuksi edes siellä, painottaa Study on the Gendered Impacts of Ebola in Liberia -tutkimuksen tehnyt Leena Kotilainen. Kotilainen toimii tutkijana Turun yliopistossa.
”Köyhät ovat joutuneet ja joutuvat tulevaisuudessa maksamaan epidemian seurauksista eniten. Ebola on lisännyt jo monin tavoin haavoittuvassa asemassa olevien syrjintää Liberiassa”, hän sanoo.
Liberiaa, Sierra Leonea sekä Guineaa koetellut ebola-epidemia on vuodessa johtanut yli 10 000 ihmisen kuolemaan. Liberiassa kuoli yli 4 700 ihmistä, eli lähes puolet kaikista taudin uhreista. Tartunnan on tähän mennessä saanut yhteensä yli 25 000 ihmistä.
Ebola-leskeksi jääneitä naisia karkotettu perheistä
Kirkon Ulkomaanavun tilaaman tutkimuksen mukaan ebola on tuonut ylimääräisen syrjinnän muodon jo olemassa olevien rinnalle. Näin se on asettanut jo aiemmin haavoittuvassa asemassa olleet henkilöt yhä eriarvoisempaan asemaan.
”Liberiassa naisella ei usein ole miehen kanssa samanlaisia oikeuksia esimerkiksi perinnön jaossa. Ebola-leskiksi jääneitä naisia on karkotettu perheistä ilman omaisuutta”, tutkija Kotilainen kertoo.
Ebolan sukupuolisidonnaisia vaikutuksia korostaa se, että taudista parantuneella miehellä ebolavirus säilyy siemennesteessä kuukausia. Liberiassa yksi nainen on saattanut saada tartunnan jopa puoli vuotta sen jälkeen kun ebolasta parantunut mies oli julistettu terveeksi. On siis todennäköistä, että ebolaan liittyvä leimautuminen ja syrjintä tulee koskemaan myös miehiä.
Toisaalta epidemian aikana Liberian hauras terveydenhuoltojärjestelmä ei pystynyt vastaamaan muihin tauteihin sairastuneiden tarpeisiin. Moni kuoli tavallisiin sairauksiin kuten malariaan. Myös synnytyskuolemat lisääntyivät. Eniten kärsivät ne, joilla ei ollut mahdollisuutta etsiä hoitoa kaupungeista saati ulkomailta.
Monen säästöt syöty
Ebolalla on myös muita kuin suoraan terveyteen liittyviä seurauksia.
Jo vuoden kestänyt epidemia on romahduttanut monen tulotason. Yksi raskaista tulomenetyksistä kärsinyt ryhmä ovat olleet naiset, jotka perinteisesti ovat myyneet elintarvikkeita toreilla ja markkinoilla.
”Epidemian alussa heiltä ei haluttu ostaa mitään, koska siitä, mistä tauti tarttuu, ei ollut varmaa tietoa. Monet pelkäsivät voivansa saada sen markkinoilta. Monen yritys meni nurin, ja vähäiset säästöt piti syödä. Nyt yhä useampi perhe elää täysin kädestä suuhun”, Kotilainen kuvailee.
Ulkoministeriön ebola-erityisedustaja, suurlähettiläs Tiina Jortikka- Laitinen muistuttaa, että haasteena on ylläpitää ebola-torjuntavastetta edelleen. Hän arvioi, että klinikoita ja hoitohenkilökuntaa tullaan tarvitsemaan Liberiassa ehkä vuoden loppuun asti.
Jortikka-Laitisen mukaan toinen huoli on niiden parantuneiden asema, joita ei ole huolittu takaisin yhteisöön.
”Kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen toiminnan merkitys on näissä olosuhteissa aivan keskeinen.”
Hauraita valtioita tuettava
Ulkomaanavun ebola-edustaja Jussi Ojala on huolissaan siitä, miten jo ennestään hauras valtio voi selvitä ebolan aiheuttamista pitkän aikavälin vaikutuksista. Hänen mukaansa ebolan hätäapuvaiheessa unohdettiin paikallisten järjestelmien ja rakenteiden tukeminen monilta osin, vaikka tämän pitäisi olla hätäavussakin avainasemassa.
”Nyt kannattaisi valita pidempi tie ja tukea valtioiden omia rakenteita ja vahvistaa niiden toimintakykyä.”
Kotilainen, Jortikka-Laitinen ja Ojala puhuivat Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä ebola-seminaarissa viime viikolla.
Teksti: Satu Helin