Kirkon Ulkomaanapu oli mukana paikallisten johtajien välisissä rauhanneuvotteluissa sen jälkeen, kun maan pohjoisosassa karjavarkaudet ja niiden kostoiskut ovat vaatineet kymmeniä ihmishenkiä. Ulkomaanavun maajohtaja Merja Färm oli seuraamassa neuvotteluja ja raportoi niiden kulusta.

Riitaisten poliitikkojen istuttaminen saman pöydän ääreen ei ole koskaan helppoa. Eldoretin hiippakunnan piispa Cornelius Koririlta ja Kirkon Ulkomaanavun Kenian toimistolta vaadittiin todellista periksiantamattomuutta, jotta molempien ryhmien paikalliset poliittiset johtajat saatiin saapumaan hätäkokoukseen Eldoretiin. Tämä oli vain muutama päivä sen jälkeen, kun Turkana- ja Pokot -soturit ottivat raa’asti yhteen Lomelon alueella toukokuussa.

Monimutkaisesta tilanteesta huolimatta kukaan ei lopulta tullut neuvotteluhuoneeseen antamaan tyhjiä lupauksia. Ensihetkistä alkaen oli selvää, ettei haluttomuus vastapuolen tapaamiseen johtunut haluttomuudesta saavuttaa rauha. Neuvottelut alkoivat hitaasti, mutta kun vauhtiin päästiin, kaikki olivat mukana tosissaan.

Vaikka delegaatiot itse toivat käsiteltävät asiat neuvottelupöytään, oli piispa Koririn henkilökohtainen panos keskustelujen aloittamiselle tärkeä. Hän nauttii molempien osapuolten suurta arvostusta. Koririn sovitteleva tyyli rohkaisee radikaaleintenkin mielipiteiden ilmaisuun. ”Puhukaa suoraan, jotta kaikki tietävät, mitä mieltä olette, ja asioista voidaan keskustella”, hän sanoo.

Sunnuntaiaamuun mennessä piispan tyyli oli purrut jo niin hyvin, että kun hänen täytyi poistua johtamaan jumalanpalvelusta, delegaatiot kykenivät jatkamaan neuvotteluja ilman ulkopuolista välittäjää. Puheenjohtajan paikan otti Baringon kuvernööri, H.E. Benjamin Cheboi, joka ei kuulu kumpaankaan kiistelevistä Turkana- ja Pokot-heimoista. Hänen johdollaan delegaatiot muodostivat seitsemän yksityiskohtaista sitoumusta. Tärkein näistä oli vaatimus vihamielisyyksien välittömästä lakkauttamisesta, että kiistakysymykset voidaan ratkaista rauhanomaisilla prosesseilla.

Väkivaltaisuuksien pohjimmaiset syyt ovat moninaisia ja kiistanalaisia. Niihin kuuluu kiistoja luonnonvarojen käytöstä, rajoista, laidunmaista ja vedensaantipaikoista. Myös yhteisöjen välille pitkän ajan kuluessa syntynyt epäluottamus, koulutuksen puute ja nuorten mahdollisuuksien vähäisyys ovat taustalla.

Perinteiseen karjankasvatukseen liitetään olennaisesti kulttuurisidonnaisia käsityksiä kunniasta, miehisyydestä ja uskollisuudesta yhteisölle. Se on polku, jolle nuoria edelleen kannustetaan. Aiemmin ammatin harjoittamiseen liittyi harvoin ihmisuhreja, mutta käsiaseiden ja kevyiden aseiden virta naapurimaista on tehnyt siitä väkivaltaisempaa.

Neuvotteluissa etusijalla oli saada tappaminen loppumaan välittömästi, ja tätä varten useat kiistakysymykset jäivät toistaiseksi ilman ratkaisua. Johtajat toivoivat piispa Koririn järjestävän aseiden vaiettua jäsennellymmät ja tavoitteelliset rauhanneuvottelut, joihin kutsuttaisiin mukaan neljän eri alueen poliittiset johtajat.

Toistaiseksi aseet ovat pysyneet vaiti. Rintama Baringon ja Turkanan rajalla on hiljainen. Mutta historiaa tuntevat tietävät, ettei ole hyökkäystä ilman kostoiskua, ja ennen pitkää kierre jatkuu kunnes asioista keskustellaan niiden vaatimalla vakavuudella.

Johtajat pyysivät hallitusta julistamaan laajamittaiset karjavarkaudet kansalliseksi katastrofiksi. Kun otetaan huomioon kuolleiden määrä ja väkivaltaisuuksien muut seuraukset, kuten koulujen sulkemiset ja elinkeinon menetykset, on helppoa yhtyä pyyntöön.

Jotta päätökset toteutuisivat myös käytännössä, molemmat delegaatiot suuntasivat neuvottelujen jälkeisenä viikonloppuna kiista-alueille levittämään tietoa rauhanvaatimuksista. Ne pyrkivät keskustelemaan sotilaiden ja muiden väkivaltaisuuksissa suoraan osallisina olleiden kanssa.

Piispa Korir matkusti delegaatioiden mukana ja isännöi vanhimpien tapaamisia eri kylissä. Niissä keskustellaan prosessin etenemisestä ja sitä mahdollisesti uhkaavista tekijöistä. Kirkon Ulkomaanapu osallistuu myös näille vierailuille, mikäli alueen turvallisuustilanne sen sallii.

Ilmassa on päättäväisyyttä ja varovaista toiveikkuutta.

Vaikka neuvotteluista puuttui muutama avainasemassa oleva poliittinen vaikuttaja, paikalla olleet johtajat päättivät vahvistaa henkilökohtaisen omistautumisensa rauhalle allekirjoittamalla loppulauselman omissa nimissään, sen sijaan, että olisivat jääneet odottamaan täydellistä prosessia.

Yksi delegaatioiden jäsenistä, entinen Kapedon suomalaisen lähetyskoulun oppilas, lupasi laulaa lauluja suomeksi kun rauha saavutetaan. Toivottavasti saamme kuulla hänen lauluaan pian.

Kirkon Ulkomaanapu tekee rauhantyötä Keniassa osana ADESOn, African Develpoment Solutions-järjestön, hallinnoimaa REGAL-IR hanketta, jota rahoittaa USAID.