Slummien kasvatista talousammattilaiseksi

Liberialainen Claudius Blamoh on kulkenut pitkän tien slummien kaduilta Ulkomaanavun talouskoordinaattoriksi. Häntä on elämässä rohkaissut Roomalaiskirjeen jae 8:28 ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”
Liberialainen Claudius Blamoh on kulkenut pitkän tien slummien kaduilta Ulkomaanavun talouskoordinaattoriksi. Häntä on elämässä rohkaissut Roomalaiskirjeen jae 8:28 ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”

Ulkomaanavun Liberian toimiston talouskoordinaattori rahoitti oman koulunkäyntinsä myymällä tienvarressa autoilijoille vettä ja kananmunia.

Teksti: Minna Elo
Kuva: Ville Palonen

Sen jälkeen kun Claudius Blamoh, 35, aloitti Kirkon Ulkomaanavun Liberian toimistossa talouskoordinaattorina, Liberian toimiston yhteistyökumppanit ovat oppineet, että taloon ei toimiteta yhtäkään hutiloiden tehtyä raporttia.

”Tarkastan kumppaneiden raportteja ja tilejä ja varmistan, että kaikki sujuu sovittujen toimintatapojen mukaan”, kertoo Blamoh. Hän vastaa myös toimiston käteiskassasta.

Ei ole itsestään selvää, että Blamohista tuli kirjanpitäjä ja talouskoordinaattori. Hän syntyi hyvin köyhään perheeseen slummissa ja ajautui huonoon seuraan. Päihteet ja rikokset olivat osa elämää.

”Tapahtui asioita, jotka eivät ole hyväksyttäviä.”

”Mutta minulla oli rohkeutta”, sanoo päättäväinen Blamoh.

”Katsoin ystäviäni ja ajattelin: he vain istuvat eivätkä tee mitään. Miksen menisi kouluun ja oppisi. Valitsen itse elämän, jota elän.”

Kova koulutie

13-vuotiaasta asti Blamoh on koulun ohella huolehtinut omasta elannostaan itse. Aluksi hän myi tienvarressa autoilijoille vettä ja sitten kananmunia. Lukioikäisenä tulot paranivat hieman, kun Blamoh opetteli parturiksi sekä korjaamaan lukkoja.

”Kun valmistuin lukiosta, myin kadulla bensaa, ja sain sillä rahoitettua jatko-opintoni. En ole ikinä hävennyt työntekoa kadulla. Olen ylpeä itsestäni”, hän toteaa.

Positiivinen ja yritteliäs elämänasenne on kantanut eteenpäin.

”Jos tänään tapahtuu jotain pahaa, se voi huomenna muuttua paremmaksi.”

Hetki joka muutti elämän

Vuonna 2008 Blamohille syntyi toinen poika, Courage. Kun lapsi oli kolmen päivän ikäinen, hänet vietiin takaisin sairaalaan. Hän sai lisähappea 11 päivää. Lääkäri sanoi, että unohtakaa tämä lapsi.

”Sanoin Jumalalle, että jos annat lapseni takaisin, teen työtä Sinulle.” Muutaman päivän kuluttua poika pääsi kotiin.

”Annoin lupauksen, että en koskaan enää käytä alkoholia.”

Samoihin aikoihin tapahtui myös asia, jota Blamoh ei voi koskaan unohtaa. Hän joutui muuttamaan asunnostaan ja hän päätti mennä takaisin kotiin vanhempiensa luokse. Kotiväki ei hyväksynyt häntä.

”Asuin monta vuotta poissa Liberiasta ja aina kun kysyin sinusta, olit kadulla”, sanoi isä. ”Et ole tervetullut tänne.”

Nykyisin Blamoh vierailee vanhempiensa luona, mutta menee yöksi omaan kotiinsa. Hän käy säännöllisesti vanhoilla kulmilla slummissa, ja yrittää rohkaista ystäviään muuttamaan elämäänsä.

Slummin lapsia hän auttaa myös taloudellisesti.

”Palkka ei tahdo riittää. Teen töitä niidenkin puolesta, jotka eivät tee mitään.”

Blamoh on eronnut ensimmäisestä vaimostaan, jonka luona asuvat kaksi yhteistä poikaa. Isä tapaa poikiaan ja tukee heitä. Kaksivuotias tytär Claudia asuu isänsä kanssa. Hänen äitinsä menehtyi ebolaan vuosi sitten.

”En ole vielä siellä missä haluaisin olla, mutta kiitän Jumalaa, että en ole siellä, missä olin ennen.”