Sirkustyttöjen äitihahmo suostuttelee vanhempia ja kannustaa tyttöjä liikkumaan

Mariam Omar Guzlan seuraa usein tyttäriensä sirkusharjoituksia Za'atrin pakolaisleirillä Pohjois-Jordaniassa. Kuva: Johanna Norrdahl

Kun vierailee tyttöjen sirkusteltassa Za’atrin pakolaisleirillä, ei voi olla tapaamatta mustaan huiviin ja löysään mekkoon pukeutunutta Mariam Omar Guzlania.

Useimpina arkipäivinä tämä kuuden lapsen äiti istuu tyttöjen sirkusteltan reunalla ja seuraa sirkusharjoituksia, joihin hänen tyttärensä Salaam, 13, ja Ahd, 17, osallistuvat. Hän myös harjoittelee tyttöjen ryhmän kanssa jonglöörausta ja akrobatiaa.

Tämä hentorakenteinen 40-vuotias nainen kertoo ennen perheen perustamista kilpailleensa nyrkkeilyssä ja kamppailulajeissa.

Hänen poikansa, Mohammad Qusam Guzlan, on yksi poikien sirkusryhmien kolmesta ohjaajasta.

”Sirkus on auttanut meitä sopeutumaan,” hän sanoo.

Guzlan kertoo huomanneensa lastensa henkisen hyvinvoinnin parantuneen sen jälkeen kun he aloittivat sirkustunnit.

”Liikunta on tärkeää, sillä se auttaa purkamaan energiaa hyvällä tavalla.”

Kirkon Ulkomaanapu aloitti humanitaarisen työn Za’atrin pakolaisleirillä syksyllä 2012. Hyvin pian Ulkomaanavun työntekijät saivat ajatuksen, että sirkuskoulu voisi tarjota nuorille paikan, jossa he voisivat purkaa sodasta ja pakolaisuudesta aiheutuneita traumoja.

Joka arkipäivä noin 35 nuorta syyrialaismiestä ja 20 -naista harjoittelee sirkustemppuja Ulkomaanavun harjoitusteltoissa Za’atrin pakolaisleirin 4. piirissä.

Ulkomaanavun kohderyhmänä ovat 15–24 -vuotiaat nuoret.

Stressin purkua ja parempaa käytöstä

”Liikunta on tärkeää, sillä se auttaa purkamaan energiaa hyvällä tavalla.” Mariam kertoo.

”Liikunta on tärkeää, sillä se auttaa purkamaan energiaa hyvällä tavalla.” Mariam kertoo.

Mariam Guzlan ja hänen perheensä ovat kotoisin Daaelin kylästä Etelä-Syyrian Daraasta. He joutuivat pakenemaan sotaa Jordaniaan ja ovat asuneet Za’atrin pakolaisleirillä Pohjois-Jordaniassa nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta.

Monet Jordanian suurimmalla pakolaisleirillä, Za’atrissa, asuvat pakolaiset ovat kotoisin Etelä-Syyrian maaseudulta, eivätkä he ole yhtä korkeasti koulutettuja kuin syyrialaiset suurissa kaupungeissa. Monet ajattelevat konservatiivisesti esimerkiksi siitä, mitä tyttöjen on sopivaa tehdä. Joidenkin mielestä liikunta tai sirkus eivät ole tytöille soveliaita harrastuksia.

Guzlan sanoo toisinaan suostuttelevansa vastahankaisia vanhempia päästämään tyttärensä sirkustunneille. Hän kertoo heille, että stressin purkaminen liikunnan avulla voisi esimerkiksi parantaa heidän lastensa käyttäytymistä ja tehdä heistä iloisempia.

Hän kuitenkin myöntää, että pakolaisleirillä eläminen on uuvuttavaa. Huoli tulevaisuudesta ja Syyriaan jääneistä sukulaisista kalvaa. Tulleessaan Jordaniaan syyrialaiset ajattelivat palaavansa kotimaahansa muutaman kuukauden kuluessa, mutta nyt kuukaudet ovat muuttuneet vuosiksi.

Guzlan, joka työskenteli Syyriassa sairaanhoitajana, sanoo, ettei pakolaisten saatavilla ole tarpeeksi lääkkeitä ja että he kaipaavat kotimaansa ruokia ja ilmastoa.
Za’atrin pakolaisleiri sijaitsee autiomaassa, jossa on kesällä paahtavan kuumaa ja talvella jäätävän kylmää.

Guzlan kertoo käyneensä perheen kotitilalla Syyriassa noin vuosi sitten selvittämässä, joko perhe voisi palata. Mutta taistelut jatkuivat, ja kotitalo oli tuhottu.

”Odotamme yhä hetkeä, jolloin voimme palata Syyriaan”, Guzlan huokaa.

Ehkäpä tytär Salaam voisi perustaa sirkuksen tai sirkuskoulun Syyriassa, hän pohtii.

Teksti: Terhi Kinnunen