Sadat lapset pääsivät kouluun Etelä-Sudanissa

Mingamanin komissaari Deng Tong, vasemmalla ja Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Kalim Ul-Masih vihkivät tilapäiset luokkahuoneet käyttöön, Ulkomaanavun kenttätyöntekijä Moses Habib äärimmäisenä oikealla.
Mingamanin komissaari Deng Tong, vasemmalla ja Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maajohtaja Kalim Ul-Masih vihkivät tilapäiset luokkahuoneet käyttöön, Ulkomaanavun kenttätyöntekijä Moses Habib äärimmäisenä oikealla.

750 lasta pääsi jatkamaan keskeytynyttä koulunkäyntiään, kun Kirkon Ulkomaanavun rakennuttamat tilapäiskoulut ja luokkahuoneet avattiin Mingamanissa, Etelä-Sudanissa. Kun kaikki on valmista, koululuokkia on tarjolla yli kolmelle tuhannelle pakolaislapselle. ”Antakaa meille rauha ja oikeus koulutukseen”, lauloi koulun kuoro avajaisjuhlassa viime lauantaina, ja muut lapset, lasten vanhemmat ja paikalliset viranomaiset kuuntelivat.

Viime joulukuun puolivälissä leimahtaneet väkivaltaisuudet ovat keskeyttäneet satojentuhansien lasten koulunkäynnin Etelä-Sudanissa. Ulkomaanavun rakennuttamat luokat lievittävät koulupulaa. Juuri valmistuneiden kuudentoista luokkahuoneen lisäksi rakennetaan saman verran lisää läheisen pakolaisasutuksen keskelle. Oppilaita ilmoittautuu kaiken aikaa, ja Mingamanin pakolaiskouluun on jo rekrytoitu kuusitoista opettajaa.

Yksi uusista opettajista on Atem Kuer. Luokka on 5 B ja oppilaita on 37. Koululaiset ovat iältään 15-20 –vuotiaita. Monen lapsen koulunkäynti on ollut pitkään kesken tai jäänyt kokonaan alkamatta Etelä-Sudanin itsenäistymistä edeltäneen pitkän sisällissodan vuoksi. Maa on yksi Afrikan köyhimmistä, ja lapsia tarvitaan apuna kotona ja karjapaimenena. Koulunkäynnin hyödyt näyttävät kaukaisilta ja saavuttamattomilta.

Atem Kuerilla on apunaan vain liitutaulu. Koulukirjoja tai muistiinpanovälineitä ei oppilailla ole. Pulpetitkin puuttuvat, mutta se ei nyt haittaa, kun opettaja selvittää elollisten ja elottomien eroa luomakunnassa. Menossa on tiedetunti.

”Haluan opettajaksi”

Atem Kuer opettaa luokkaa 5 B. Meneillään on tiedetunti. Hän koettaa havainnollistaa ilman opetusvälineitä, mikä on elollisen ja elottoman luonnon ero.

Atem Kuer opettaa luokkaa 5 B. Meneillään on tiedetunti. Hän koettaa havainnollistaa ilman opetusvälineitä, mikä on elollisen ja elottoman luonnon ero.

Amyang Wuer on kuusitoistavuotias. Hänen perheensä lähti pakosalle Borista, Jonglein osavaltion pääkaupungista joulukuussa. Aikansa kierreltyään äiti, isä ja kuusi lasta päätyivät Mingamaniin. Amyang on ainoa perheestään, joka on lähtenyt koulutielle. Muut sisarukset ovat luku- ja kirjoitustaidottomia ja aikovat pysyä perheen karjan paimenina.

”Pidän matematiikasta ja tiedeaineista. Haluan oppia ja saada itselleni ammatin. Toivon, että minusta tulisi opettaja”, Amyang haaveilee tilapäisen koulun aaltopeltikaton alla.

Mingamanin väkimäärä kaksinkertaistui

Mingamanissa on tällä hetkellä yhteensä liki satatuhatta asukasta. Puolet heistä on maan sisäisiä pakolaisia. Heidän telttakylänsä täplittävät Mingamanin tasaista maisemaa. Mingaman on Awerialin maakunnan pääkaupunki Lakesin osavaltiossa. Kaikkialla ympärillä on levotonta ja väkivaltaista, mutta Mingaman on säilynyt rauhallisena muun muassa siksi, että se on etnisesti yhtenäistä dinka-heimon aluetta.

Kaksi kertaa Suomen kokoisen Etelä-Sudanin useimmat kiistan aiheet koskevat maata ja maanomistusta sekä sen käyttöoikeuksia. Silti koskematonta ja käyttämätöntä maa-alaa on paljon.

”Koulutus on investointi tulevaisuuteen”

Mingamanin komissaari Deng Tong ymmärtää koulutuksen merkityksen.

”Se on pitkän tähtäimen investointi. Alueella on ollut pitkään pula koulutiloista ja nyt näiden tilapäisten tilojen valmistuminen hyödyttää myös kantaväestöä”, hän pohtii.

Varovaisen arvion mukaan yli 40 000 kouluikäistä lasta on vailla koulua vielä Ulkomaanavun koulujen valmistumisen jälkeenkin. Komissaarin mukaan Mingamaniin on aiemmin hakeuduttu siksi, että siellä on hyvät vesivarat. Nyt koulut toimivat lisähoukuttimena. Monet sisäiset pakolaiset ovat myös sellaisen matkan päässä kodeistaan, että he voivat turvallisuuden niin salliessa myös käydä kotonaan.

”Meille sopii myös, että sisäiset pakolaiset asettuvat tänne pysyvämmin”, komissaari Deng Tong sanoo.

Aasta ääähän

Yhden luokkahuoneen ulkoseinää koristaa koulun avajaisia varten tehty banderolli. ”Tähän avataan MÄT akatemia”, julisteessa lukee eikä kyseessä ole painovirhe. Dinkojen kielessä on ä-kirjain niin kuin suomessakin.

”Mät on dinkojen kieltä ja tarkoittaa yhtenäisyyttä. Näissä luokkahuoneissa on yhtenäisyyttä monella tapaa: pakolaislapset ja paikalliset lapset käyvät koulua yhdessä. Kaupunki on ottanut sisäiset pakolaiset vastaan, ja hyväksyy heidät osaksi yhteisöä. Suomalainen Kirkon Ulkomaanapu on rahoittanut, ja paikalliset ammattimiehet ovat rakentaneet nämä luokkahuoneet”, Mingamanin koulutoimen johtaja James Marer sanoo.

Koulut ovat kevytrakenteisia. Seinät on tehty ruo’osta, ja niitä vahvistettu alalaidasta pressuilla. Katot ovat aaltopeltiä. Poikkeuksellisen rankat sateet viivyttivät rakennustöiden aloittamista. Rakennustarvikkeita ei tahdottu saada paikan päälle pääkaupungista Jubasta, koska tie oli sateiden vuoksi niin huonossa kunnossa.

Koulut tuovat toivoa kaikille

Mingamanin asukasluku on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kymmenen kuukauden aikana. Maan sisäiset pakolaiset asuvat avustusjärjestöjen pystyttämissä teltoissa.

Mingamanin asukasluku on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kymmenen kuukauden aikana. Maan sisäiset pakolaiset asuvat avustusjärjestöjen pystyttämissä teltoissa.

Sisällissota ja tilapäisyys ovat jatkuneet pitkään. Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat tottuneet äärimmäisen niukkaan pakolaiselämään eri järjestöjen tunnuksia kantavien telttojen ja suojapeitteiden alla. Mahdollisuus koulunkäyntiin tuntuu kuitenkin elähdyttävän koko yhteisöä.

Avajaistilaisuus keskipäivän kuuman auringon alla venyy monituntiseksi. Ensimmäisenä väsyvät ilmapallot. Ne poksahtelevat rikki omia aikojaan. Lastenkin kärsivällisyys on koetuksella. He pyrkivät kutsuvieraiden tuntumaan, mutta vanhimmat oppilaat hätistelevät kepeillä lapset omille paikoilleen. Musiikiksi on valittu selkeärytmistä reggae-tonea.

 

Teksti ja kuvat: Hilkka Hyrkkö