Sota ja pakomatka ovat keskeyttäneet monien pakolaislasten koulunkäynnin jopa vuosiksi. Ulkomaanavun tukemat oppimiskeskukset ovat monille ainoa mahdollisuus päästä oppimaan Kreikassa.

Jo rappukäytävään kuuluu lasten ääniä. Kieltä ei erota, mutta volyymi vain kasvaa, kun ylimmän kerroksen ovesta astutaan pieneen aulaan. Lapset juoksentelevat paikasta toiseen ja äidit istuvat huoneen laidalla odottamassa vuoroaan sosiaalityöntekijä Stella Pazioun puheille.

Maanantai on Pazioulle aina kiireinen päivä, sillä silloin ateenalaisen Satovriandoun oppimiskeskukseen rekisteröidään uusia oppilaita. Monelle Kreikkaan saapuneelle pakolaiselle ja siirtolaiselle tämän keskuksen kaltaiset paikat ovat ainoa mahdollisuus oppimiseen, sillä pakolaisten integroiminen kreikkalaiseen koulujärjestelmään on vielä kesken.

Pazioun työnä on selvittää lasten aikaisempaa kouluhistoriaa ja tarvittaessa hän kertoo vanhemmille, mistä he voivat saada tarvitsemiansa palveluita. Sitten hän ohjaa uudet oppilaat sopivaan ryhmään, jossa he alkavat opiskella kreikkaa, englantia ja uudessa maassa pärjäämisen kannalta tärkeitä taitoja.

”Lapsilla voi olla usean vuodenkin tauko opiskelussa, sillä he ovat kulkeneet pitkän matkan Kreikkaan ja monet ovat saattaneet joutua jättämään koulun kesken jo kotimaassaan sodan vuoksi”, Paziou sanoo.

Keskuksen nuorimmat ovat noin kolmivuotiaita, jotka käyvät keskuksen lastentarhaa. Vanhimmat ovat täysi-iän kynnyksellä, ja lisäksi keskuksessa järjestetään kielikursseja oppilaiden vanhemmille.

Päivän aikana keskuksessa käy jopa yli 100 lasta ja nuorta.

Kielimuuri on ylitettävä päivittäin

Vanhan talon huoneet on jaettu luokkahuoneiksi matalilla sermeillä ja viereisen luokan puheensorina kantautuu myös Natassa Tselioun luokkaan, jossa kymmenen lasta värittää vimmaisesti erilaisia hedelmiä.

”Fráoula”, Tseliou sanoo kreikaksi ja osoittaa mansikkaa esittävää kuvaa.

”Al-Farawila”, toistaa apuopettaja arabiaksi.

Opettaminen on haasteellista, sillä uusia oppilaita tulee ryhmiin viikoittain. Joka kerta pitää aloittaa jollain tapaa alusta; selvittää millä tasolla lapsi on ja kertoa, mitä koulussa tehdään.

”Tavallisessa koulussa opetusta suunnataan eri tasoryhmille, mutta täällä jokainen lapsi on omalla tasollaan. Osa lapsista ei osaa lainkaan kreikan kielen sanoja, tai sitten he tuntevat sanat kuten vesi, joita ovat tarvinneet pakolaisleireillä Kreikan saaristossa”, Tseliou sanoo.

Lastentarhan puolella on käynnissä evästauko ja hummus-kurkkuleivät katoavat nopeasti pahvilaatikosta. Lastentarhanopettaja Dimitra Kanata silittää hänen jalkaansa halaamaan juuttuneen pikkutytön päätä.

”Meidän pitää joka päivä keksiä keinoja ylittää kielimuuri, vaikka mahdollisimman paljon yritämmekin tehdä kreikaksi. Luemme tarinoita ja askartelemme niihin liittyen, viimeksi piirsimme meren kaloineen”, Kanata sanoo.

Ulkomaanavulta tukea opetussuunnitelmien laatimiseen

Vaikka keskusta ylläpitävä kreikkalainen avustusjärjestö Apostoli onkin tehnyt avustustyötä jo pitkään, ei työntekijöillä ollut aiempaa kokemusta pakolaisten ja siirtolaisten parissa työskentelemisestä. Siksi apuun kutsuttiin Kirkon Ulkomaanapu.

”Yhdenkään lapsen ei tulisi jäädä ilman koulutusta. Ulkomaanavulla on kokemusta opetusalan hankkeista ja eri kulttuuritaustoista tulevien kanssa työskentelemisestä ja tästä yhteistyöstä on ollut suurta hyötyä esimerkiksi opetussuunnitelmien laatimisessa. Lisäksi Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisesta on ollut suuri tuki opettajillemme, jotka ovat usein vastavalmistuneita”, sanoo Apostolin ohjelmatyön johtaja Vassi Leontari.

Tavoitteena on, että Satovriandoun keskuksessa oppilaat oppivat tarpeeksi kreikkaa opiskellakseen kreikkalaisessa koulussa, tai englantia pärjätäkseen muualla Euroopassa.

”Huomaamme lapsissa selvän muutoksen, kun he pääsevät opiskelemaan. Opiskelu antaa heille uskoa tulevaisuuteen”, Leontari sanoo.

Teksti ja kuvat: Noora Jussila

ECHO:n ja Ruotsin kirkon rahoittama projekti toteutetaan yhteistyössä UNICEF:n kanssa.