Opinto-ohjaus on pelastanut tulevaisuuksia Myanmarissa

Lapsia opinto-ohjauksen tunnilla Myanmarissa.
Opinto-ohjaus toi rauhan ja keskittymisen kouluun Myanmarissa.

Koulun keskeyttäneiden lasten määrä ja koulukiusaaminen ovat vähentyneet ja koulun ilmapiiri on parantunut. Ne ovat isoja muutoksia, jotka Sandaraman kouluun toi opinto-ohjaus.

Peruskoulu kestää Myanmarissa yhtä kauan kuin Suomessa eli yhdeksän vuotta – ellei lapsi joudu käymään jotakin luokkaa kahdesti. Myanmarissa yhdeksännen luokan tarjoavat vain valtion koulut, jotka ovat osittain maksullisia, koska valtio rahoittaa kouluja vain vähän. Se tarkoittaa, että perheiden on sitouduttava lastensa peruskoulun suorittamiseen taloudellisesti. Kaikilla ei siihen ole varaa.

Köyhempien perheiden lapset voivat kuitenkin käydä peruskoulun ensimmäiset kahdeksan luokkaa luostareiden ylläpitämissä kouluissa. Niitä Myanmarissa on 1 600. Luostarikouluissa opetus seuraa valtion opetussuunnitelmaa, mutta koulut toimivat pääosin lahjoitusvaroin ja kunnilta saadun tuen turvin.

Luostarikoulujen oppilaat tulevat usein kodeista, joilla ei ole varaa valtion ylläpitämään kouluun. Luostarikouluissa opiskelusta ei koidu perheille ylimääräisiä kuluja, mutta luostarikoulusta ei saa peruskoulun lopputodistusta.

Tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja suunnitelmallisuutta, että lapset pääsevät Myanmarissa peruskoulun viimeiselle luokalle. Myanmarissa koulun keskeyttäminen on yleistä. Lasten koulunkäynti voi keskeytyä, tai jopa loppua, esimerkiksi perheen muuton takia. Monesti myös rahan puute vaikuttaa ratkaisuihin. Perhe voi tarvita lapsen auttamaan elannon hankkimisessa eikä osaa nähdä lapsen koulutusta pidemmän aikavälin ratkaisuna köyhyyteen. Alakoulun viimeisen eli viidennen luokan Myanmarissa suorittaa noin 70 prosenttia lapsista.

Iso osa koululaisista suorittaa alakoulua kauemmin kuin viisi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulussa opiskelee paljon eri ikäisiä koululaisia.

Sandaaleja luokkahuoneen ulkopuolella.

Kengät jätetään luokkahuoneen ulkopuolelle.

Tällaisten haasteiden keskellä on paljon kysyntää oppilaanohjauksen ammattilaisille. Heitä on koulutettu Myanmarissa tammikuusta 2018 alkaen.

Kirkon ulkomaanavun hanke on tuottanut Myanmarin suurimmassa kaupungissa Yangonissa tähän mennessä 17 opinto-ohjaajaa. Hankkeessa on mukana neljä paikallisten luostareiden ylläpitämää ja kaksi valtion koulua. Toiveena on, että opinto-ohjauksesta tulee osa Myanmarin kansallista opetussuunnitelmaa.

Opinto-ohjaajien työhön luotetaan

Yangonin länsipuolella Hlain Tharyarin kaupunginosassa sijaitsevassa Sandaraman koulussa on 445 oppilasta ja 18 opettajaa. Opettajista kaksi on kouluttautunut opinto-ohjaajaksi Kirkon ulkomaanavun hankkeesta. Yhteensä Myanmarissa ”opoksi” on nyt kouluttautunut Kirkon Ulkomaanavun tuella 17 opettajaa.

Varsinaisen koulutuksen lisäksi opot ovat saaneet tukea Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisilta. Työnsä tueksi opot ovat lisäksi saamassa burmankielisen oppaan, jossa on runsaasti konkreettisia ohjeita, koulutunneille tarkoitettuja tehtäviä ja työtä tukevaa tietoa.

Oppilaanohjaajien työhön kuuluu Sandaraman koulussa ryhmätuntien pitäminen 5.– 8.-luokan oppilaille. Lisäksi he tarjoavat kahdenkeskistä ohjausta, johon saavat tarpeen mukaan osallistua myös koulun nuoremmat oppilaat. Oppilaanohjaus ei vielä ole päässyt koulun varsinaiseen lukujärjestykseen, joten opinto-ohjaajat pitävät ryhmätunnit oman opetustyönsä ohessa. Se tarkoittaa heille neljää lisätuntia työtä kuukaudessa.

Koulun johto on kuitenkin jo havainnut opinto-ohjauksen hyödyt ja järjestänyt opinto-ohjaajan ja oppilaan välisille luottamuksellisille keskusteluille oman tilan.

Opoina Sandaraman koulussa toimivat vararehtori U Zaw Min Oo  ja luokanopettaja Daw Thidar Aung kertovat, että opinto-ohjaus on auttanut jo muuttamaan useamman lapsen elämän suuntaa. Opinto-ohjauksen ansiosta viisi keskeyttämisvaarassa ollutta koululaista onnistuttiin saamaan takaisin koulunpenkille viime lukuvuoden aikana. Koulun kesken jääminen vaikuttaa lapsen ja nuoren koko elämään ja esimerkiksi toimeentulomahdollisuuksiin.

Opinto-ohjauksen tunti Myanmarilaisessa koulussa.

Hlain Thayarin koulun vararehtori U Zaw Min Oo antaa opinto-ohjausta eri luokille neljästi kuussa.

Tuoreet opinto-ohjaajat ovat jakaneet oppejaan positiivisten keinojen käytöstä ryhmänhallinnassa, oppilaskeskeisistä opetusmenetelmistä ja yhteishenkeä parantavasta toiminnasta muillekin koulun opettajille.

”Aiemmin koulussa oli usein oppilaiden välisiä tappeluita ja kiusaamista sekä rauhattomuutta. Nyt koulussa on opiskelurauha ja opettajat voivat paremmin keskittyä opettamiseen”, kertovat luokanopettajat Daw Wah Wah Khaing sekä Daw Su Su Hlaing.

Opettajat kertovat, että koulun ilmapiiriä ja työrauhaa on yritetty ennenkin parantaa. Hankkeen myötä työ on kuitenkin ollut systemaattista, mikä on tuonut todellisen muutoksen koulun arkeen.

Luokanopettajat ilmaisivat koko koulun opettajien puolesta kiitokset opinto-ohjauksesta saadulle hyödylle. He toivovat, että kaikki opettajat saisivat mahdollisuuden osallistua kursseille, joissa opitaan pedagogisesti tärkeää tietoa lapsen kehityksestä, yhteistyötaitoja ja positiivisia keinoja ylläpitää työrauha luokassa.

Vanhempainilta ratkaiseva askel tulevaisuuteen

Kirkon Ulkomaanavun tukemina opinto-ohjaajiksi valmistuneet U Zaw Min Oo ja  Daw Thidar Aung  järjestivät Sandaraman koulussa kahdeksannen luokan oppilaiden vanhemmille vanhempainillan, jonka tarkoituksena oli vakuuttaa perheet siitä, että lapsen kannattaa antaa suorittaa peruskoulu loppuun. Arvovaltaansa tilaisuuden järjestämisessä käytti myös koulun rehtori, johtajamunkki Ven. Sandarwara.

Myös oppilaat osallistuivat vanhempainiltaan. He olivat valmistelleet puheenvuoroja, joissa kertoivat toiveistaan jatkaa koulunkäyntiä. Peruskoulun suorittaminen vaatii, että oppilaat siirtyvät yhdeksänneksi eli viimeiseksi vuodeksi luostarikoulusta maksulliseen valtion kouluun. Monelle köyhälle perheelle se tarkoittaa ison summan sijoittamista lapsen koulunkäyntiin.

Vanhempainiltaan osallistuneet vanhemmat saivat päättää, antaisivatko he lapsensa jatkaa koulunkäyntiä. Suostumuksen merkiksi vanhempien piti ottaa askel eteenpäin.  Lähes kaikki vanhemmat ottivat ratkaisevan askeleen eteen. Se tarkoittaa, että heidän lapsensa saavat valmistua peruskoulusta ja turvaavat sillä tavalla itselleen myös mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.

Teksti ja kuvat: Hanna Päivärinta

Kirjoittaja toimi Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisena Myanmarissa keväällä 2020.

Kirkon ulkomaanavulla on opinto-ohjauksen hankkeet käynnissä Kambodžassa ja Myanmarissa. Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoiset tukevat hankkeiden toteutusta.