Moni perheenisä Nepalissa lähtee ulkomaille töihin – ”On vaikea vastata lasten tarpeisiin yksin”

Nepalissa moni perheenisä lähtee ulkomaille etsiessään perheelleen elantoa. Siirtotyöläisyyden kääntöpuoli on raskas arki sekä lähtijälle että kotiin jäävälle perheelle. 

Kun lapset olivat pieniä, maanviljelijä Khincha Lal Pahari teki niin kuin moni nepalilainen mies tekee: lähti töihin ulkomaillePäätöksen taustalla olivat kuulopuheet, joiden mukaan ulkomailla on mahdollista tienata hyvin. Ystävä auttoi järjestelyissä, ja niin Khincha lähti Malesiaan.  

Toimeentulon saaminen kotikylässä ei vaikuttanut mahdolliselta. 

Khinchan kotikylä, eteläisellä Sindhulin alueella sijaitseva Bakhfer, on hyvin syrjäinen, ja sinne johtavan tien päällystystyö on kesken. Valmistuminen kestänee vielä vuosia, ja mutkitteleva tie katkeaa välillä mutaisiin joenpohjiin tai vuorilta valuneisiin kiviin. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi tuotteiden vieminen kylästä markkinoille on hankalaa. Maanviljelyn lisäksi alueella on niukasti elinkeinomahdollisuuksia. 

 Maanviljely on Nepalin pääelinkeinojota vaikeuttavat vuoristoisen maan vaihtelevat sääolosuhteet. Monsuuniaikaan, kun vettä sataa paljon, on mahdollista viljellä vain riisiä, mutta yhtä ongelmallisia maanviljelylle ovat talvikauden pitkät kuivuuskaudet. 

Maaseudulla tiet ovat huonossa kunnossa ja säävaihtelut hankaloittavat kulkemista entisestään.

Ero perheestä tuntui pahalta eikä Khincha olisi halunnut jättää lapsiaan ja puolisoaan. Hän kuitenkin halusi antaa lapsilleen mahdollisuuden jatkaa koulunkäyntiä ja se onnistui vain rahan avulla. 

”Minä olen omien vanhempieni ansiosta saanut koulutuksen ja on minun vastuullani tarjota omille lapsilleni sama mahdollisuus”, Khincha kertoo lähtöönsä vaikuttaneista syistä.   

Malesiassa Khinchaa odotti pettymys. Työpäivät olivat 12–17-tuntisia ja lämpötila sisällä tehtaassa nousi sietämättömiin 55–60 astetta. Tulot eivät olleet niin korkeat kuin hän oli laskenut saavansa.  

”Työpäivien jälkeen olin hyvin väsynyt. Asuin muiden nepalilaisten työntekijöiden kanssa samassa ahtaassa huoneessa ja siellä oli rauhatonta”, Khincha kertoo. 

Hän työskenteli Malesiassa kolme vuotta ja palasi hetkeksi kotiin, mutta lähti pian sen jälkeen vielä muutamaksi vuodeksi töihin ulkomaille. Työkomennus Irakissa osoittautui hyvin raskaaksi. Siirtotyöläiset asuivat konteissa, joissa majoittui lähes 30 ihmistä kerralla. Ruoasta oli pulaa ja lopulta myös kahdeksan kuukauden palkka jäi saamatta. 

Siirtotyöhön lähdetään Nepalista paljon. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan joka neljännestä kotitaloudesta Nepalissa vähintään joku perheenjäsenistä on ulkomailla töissä, suurin osa lähtijöistä on miehiä. Useimmiten nepalilaiset suuntaavat MalesiaanIntiaan, Qatariin ja Saudi-Arabiaan.  

 Työt maanviljelyksien parissa pitävät Khincha Lal Paharin kiireisenä.

 Työt maanviljelyksien parissa pitävät Khincha Lal Paharin kiireisenä.

Raskaat työolot, katteettomat lupaukset hyvistä palkkatuloista ja koti-ikävä varjostavat ulkomailla työskentelevien nepalilaisten arkea. Samaan aikaan monenlaiset huolet painavat myös kotiin jäävää puolisoa ja perhettä.  

Nepalissa vaimo perinteisesti muuttaa aviomiehensä perheen luokse. Perheet ja appivanhemmat elävät samassa talossa tai pihapiirissä. Dil Maya jakaa talon miehensä veljen perheen kanssa. Ylempänä rinteessä elävät Dil Mayan miehen vanhemmat ja toinen veli. 

Dil Maya Syangtangin mies lähti ulkomaille viisi vuotta sitten. Hän sanoi palaavansa takaisin kotiin kolmessa vuodessa, mutta nyt Dil Maya ei enää tiedä milloin mies aikoo palata. Aluksi mies lähetti kotiin rahaa, mutta myöhemmin lähetyksiä on tullut vain harvoin. Epävarma tilanne on saanut Dil Mayan etsimään omaa toimeentuloa.  

Aikaisemmin minulla ei ollut edes muutamaa rupiaa rahaa. Kaikki maanviljelystä saadut vihannekset syötiin kotona eikä mitään riittänyt myytäväksi”, Dil Maya kuvailee ensimmäisiä vuosia miehen lähdön jälkeen.  

Dil Maya Syangtang toivoo, että hänen miehensä voisi palata kotiin. Lasten tarpeista on vaikea huolehtia yksin.

Miesten työskentely ulkomailla on vahvistanut naisten roolia perheen elättäjinä ja huoltajina. Aiemmin yhteisössä ei ollut suotavaa, että naiset työskentelevät kodin ulkopuolella ja tyttöjen kouluttamista pidettiin turhana. 

Dil Mayankin vanhemmat ajattelivat, että tytöt menevät koulunkäynnistä pilalla, ja siksi he lähettivät kouluun vain Dil Mayan veljenDil Maya aikoo tehdä toisin. 

”Haluan kohdella tytärtäni ja poikaani tasavertaisesti. Haluan, että he saavat hyvän koulutuksen.” 

Myös Suka Maya Thing, 23, on käynyt koulutuksen, joka takaa hänelle toimeentulon siksi aikaa, kun puoliso työskentelee ulkomailla. Mies lähti töihin Dubaihin kaksi vuotta sitten, ja Suka Maya elää nyt yhdessä kahden lapsensa, 5-vuotiaan Aashiksen ja 3-vuotiaan Anchalin, ja miehensä vanhempien kanssa.  

Perheen talo on vehreän rinteen päällä. Talon ympärillä kasvaa muun muassa bambua, jota Suka viljelee käsitöitään varten.  

Suka Mayan 5-vuotias poika käy koulua. Bambukäsitöiden myymisellä Suka Maya tienaa toimeentulon perheelleen.

Talon pihassa on värikkäitä bambutuoleja, joita Suka Maya valmistaa ja myy muiden bambuesineiden lisäksi. Myös hän on osallistunut yrittäjyyskoulutukseen ja kuuluu osuuskuntaan. Hän on ylpeä ja iloinen siitä, että on tienannut rahaa itse ja voi osallistua yhteisönsä kehittämiseen osallistumalla esimerkiksi osuuskunnan kokouksiin. 

Suka Maya on kannustanut myös ystäviään osallistumaan koulutuksiin. 

”Aiemmin ajateltiin, että naisen pitäisi olla vain kotona. Koulutus on parantanut elämänlaatuani, Suka Maya sanoo. 

Suka Maya on työnsä suhteen kunnianhimoinen. Hän haluaisi nähdä, minkälaisia tuotteita muualla myydään, ja kehittää omien tuotteidensa laatua ja tehdä niistä kilpailukykyisiä.  

Suka Mayan tytär ei ole vielä aloittanut koulua, mutta äidillä on jo toiveita hänen suhteensa. 

Olisin todella onnellinen, jos tyttärestäni tulee sosiaalityöntekijä tai äänitorvi alueen naisille.” 

Hän kuitenkin sanoo, että lasten on valittava oma polkunsa. 

Lasten koulunkäynti on vanhemmille tärkeä asia, mutta vaihtelevan ilmaston vuoksi sekin on välillä vaikeaa. Kesäisin koululle johtava tie tulvii, ja lasten on silloin mahdotonta kulkea yksin. 

”Joen tulviessa poikani ei voi mennä yksin kouluun, sillä koulutie on liian vaarallinen. Välillä isovanhemmat saattavat hänet, mutta välillä kouluun ei pääse ollenkaan.” 

Suka Mayan mies palaa muutaman kuukauden päästä takaisin kotikylään. Velka, jonka maksua varten hän lähti, ei ole vielä kokonaan maksettu, mutta perhe on nyt toiveikas tulevaisuuden suhteen. 

Tehokkaampi maanviljely, käsityöläisyys ja muu yritystoiminta kehittävät Nepalin maaseutua. Parempi elinkeino paikallisesti parantaa lasten mahdollisuuksia päästä kouluun ja perheet voivat pysyä yhdessä.  Siksi Kirkon Ulkomaanapu on tukenut Sindhulin alueella järjestettyjä koulutusprojekteja. 

Dil Maya on saanut Kirkon Ulkomaanavun projektista yrittäjyyskoulutuksen ja Khincha maanviljelykoulutuksen 

Yhteisvastuu 2020 tukee vanhemmuutta 

Vuoden 2020 Yhteisvastuukeräys nostaa esiin vanhemmuuden haasteet. 60 % keräystuotosta käytetään vanhemmuutta tukeviin toimintoihin kehitysmaissa Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.  

20 % keräysvaroista ohjataan vanhemmuutta tukevaan, vuonna 2021 käynnistyvään hankkeeseen. Siinä keskeisinä toimijoina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry.  

20 % keräyksen tuotosta käytetään vanhemmuuden tukemiseen paikallisseurakuntien kautta.  

2020 Yhteisvastuu juhlii 70 vuotta jatkunutta, vuonna 1950 alkanutta taivaltaan. 

Voit osallistua Yhteisvastuukeräykseen osoitteessa yhteisvastuu.fi. 

Dil Maya on perustanut yhdessä muiden koulutukseen osallistuneiden naisten kanssa osuuskunnan, joka tukee jäseniään työskentelyssä ja säästämisessä. Tarvittaessa osuuskunnasta voi lainata rahaa yrityksensä kasvattamiseen. Omalla yritystoiminnalla ja osuuskunnalla on ollut Dil Mayan elämään merkittävä vaikutus.  

”Kylällä ajateltiin ennen, että meistä naisista ei ole mihinkään. Mutta nyt tienaan elantoni koulutuksen ansiosta.” 

Dil Maya valmistaa ja myy kotinsa alakerrassa erilaisia ruokia kuten mausteista katuruokaa chatpatea. Tuloillaan hän ja moni muu nainen kylässä pystyy elättämään perheensä, eikä ole enää riippuvainen siitä, lähettääkö mies rahaa kotiin vai ei. Se on muuttanut monen naisen elämän ja luonut tasa-arvoa.  

”Aiemmin aviomiehet tienasivat ja toivat ruuan pöytään. Nyt me naiset tienaamme itse ja meillä on omat säästöt”, kertoo Dil Maya. 

Dil Maya on jo tehnyt mahdottomasta mahdollista elättämällä perhettään itse, mutta hän on edelleen huolissaan, miten kauan hän pystyy jatkamaan samaan malliin ilman puolisoaan. 

”Olisi parempi olla vanhempi yhdessä. On vaikea vastata lasten tarpeisiin yksin.” 

Nepaliin palannut Khincha sai koulutuksesta työvälineitä viljelytekniikoiden kehittämiseen ja paremman sadon turvaamiseksi. 

Nyt Khinchan taloa ympäröivät pellot, joissa viljellään perunaa ja riisiä. Keskelle peltoa Khincha on rakentanut kuusi tunneliviljelmää eli eräänlaista kasvihuonetta, jotka pidentävät vihannesten kasvukautta. Niissä hän viljelee kurkkua ja tomaattia. Kotitalon alakerrassa on kioski, josta Khinchan äiti myy juomia ja pientä syötävää. 

Omassa kotikylässä työskentely tekee Khnichan onnelliseksi.

Raskaiden ulkomaanvuosien jälkeen Khincha arvostaa entistä enemmän kotimaataan ja perhettään. Toimeentulo on turvattu, maanviljelykset menestyvät ja Khincha suunnittelee rakentavansa lammen, joka tekisi viljelysten kastelusta helpompaa kuivaan aikaan. Työtä on paljon, mutta nyt Khincha voi tehdä sitä perheen kanssa. 

”Koen, että kotikylässä pysyminen yhdessä perheeni kanssa, vaikka vain pienillä tuloilla, tekee minut tyytyväiseksi.” 

Khinchalla on neljä lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Hän kokee, että vanhemman vastuulla on johdattaa lapset oikeaan suuntaan, kasvattaa hyvin ja tarjota lapsille mahdollisuus käydä koulua.  

 Tehokkaamman maanviljelyn tueksi Khincha on saanut koulutusta ja välineitä Kirkon Ulkomaanavun projektista. Isänä Khinchan tehtäviin kuuluu jakaa perheen työt, katsoa että kaikki tulee tehdyksi.  

”Esimerkiksi tänään istutamme perunoita ja se täytyy tehdä yhdessä. Yksi kaivaa vaot, toinen istuttaa ja kolmas peittää vaon. Tehtäväni on tuoda kaikki yhteen.” 

”Edessä kulkevan velvollisuus on kertoa, millainen tie on, mitä edessä on ja varoittaa vaaroista. Se on vanhemman tehtävä. Näyttää tietä”, Khincha sanoo. 

Osallistu Yhteisvastuukeräykseen. Yhteisvastuun tuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. Ulkomailla vanhemmuuden ja perheiden monipuolinen tukeminen on elintärkeää esimerkiksi luonnonkatastrofeille alttiilla alueilla ja pakolaisleireillä, joissa vanhemmat joutuvat keskittymään selviytymiseen ja toimeentulon hankkimiseen.

Katso Yhteisvastuu keräyksen dokumentit:

Teksti: Noora Pohjanheimo
Kuvat: Tatu Blomqvist