Myanmarin pakolaiset unelmoivat omasta talosta ja lasten koulutuksesta

Than Than Nun viisihenkinen perhe asuu yhden huoneen asunnossa pakolaisleirillä viidettä vuotta.

Myanmarin suurimmassa kaupungissa Yangonissa riemuitaan oppositiopuolue NLD:n vaalivoitosta. Katukojut ovat täynnä oppositiojohtaja Aung San Kuu Kyin valokuvilla varustettuja kalentereja ja lehtiä. Muutos näyttää lopultakin mahdolliselta maassa, jota sotilasjuntta on johtanut niin virallisesti kuin epävirallisesti puoli vuosisataa.

Demokratiajuhla ei kuitenkaan ulotu Myanmarin jokaiseen kolkkaan. Länsirannikolla sijaitseva Rakhine on maan toiseksi köyhin osavaltio ja altis luonnonkatastrofeille. Rakhine kärsi pahoin viime kesäkuussa alkaneista tulvista.

Aluetta piinaavat myös pitkään jatkuneet levottomuudet ja konfliktit uskontoryhmien välillä. Tällä hetkellä Rakhinessa elää yli 140 000 maan sisäistä pakolaista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.

– Demokratia ei ulotu tänne. Olemme asuneet leirillä jo neljä vuotta. Meillä ei ole mahdollisuutta palata koteihimme, koska alueet on vallattu. Emme voi myöskään muuttaa leirin ulkopuolelle, koska maa on hallituksen omistuksessa, eikä hallitus vuokraa meille maata. Silti unelmoimme siitä, että jonakin päivänä meillä on vielä mahdollisuus rakentaa omat talomme leirin ulkopuolelle, Kyaw Aye kertoo.

Kirkon Ulkomaanavun rakentamat väliaikaiskoulut ovat edelleen käytössä pakolaisleireillä.

Kirkon Ulkomaanavun rakentamat väliaikaiskoulut ovat edelleen käytössä.

Kyaw Aye johtaa Set Yone SU 3 -nimisen pakolaisleirin koordinaatiokomiteaa. Komitea työskentelee avustusjärjestöjen kanssa, joiden tukemana leirille on rakennettu suojia ja väliaikaisia asuinrakennuksia, perustettu kouluja ja tuettu sanitaatiota ja ruokahuoltoa.

Kirkon Ulkomaanapu on avustanut leirillä asuvia pakolaisia yhteistyöjärjestönsä Luterilaisen maailmanliiton kautta. Euroopan Unionin humanitaarisen avun toimiston ECHOn rahoituksen avulla on rakennettu väliaikaisia kouluja ja tuettu opetusta.

– Tärkein asia, mitä toivomme lapsillemme, on koulutus, koolle kutsutut naiset kertovat kuin yhdestä suusta.

Naiset kuuluvat leirin koordinaatiokomiteaan. Tällä hetkellä komiteassa on mukana kahdeksan naista ja viisi miestä.

– Aluksi hallituksen alaiset viranomaiset halusivat nimittää kaikki koordinaatiokomitean jäsenet. Kaikki heidän ehdokkaansa olivat miehiä. Me teimme kovasti vaikuttamistyötä sen eteen, että komiteaan saataisiin myös naisia, ja lopulta onnistuimme, iloitsee Naing Soe Aye, koordinaatiokomiteaa tukeva työntekijä.

Tukea tasapuolisesti eri uskontoryhmille

Leirille on perustettu alakoulu, jossa lapset voivat opiskella viidenteen luokkaan saakka. Viidennen luokan läpäisseet saavat todistuksen, joka tunnustetaan päteväksi myös maan kansallisessa koulujärjestelmässä.

Alakoulussa on tällä hetkellä 105 oppilasta ja neljä opettajaa.

– Toivomme kovasti, että leirille saataisiin koulu, jossa lapset voisivat jatkaa opintojaan viidennen luokan jälkeen. Nyt ainoana vaihtoehtona on mennä leirin ulkopuolelle ja kävellä puolen tunnin matkan päähän yläkouluun. Reitti on kuitenkin vaarallinen ja pelkäämme erityisesti tyttöjen turvallisuuden puolesta, Kyaw Aye sanoo.

Set Yone Su 3 -leirillä asuvat pakolaiset ovat buddhalaisia. He ovat hyvässä asemassa verrattuna muslimipakolaisiin. Buddhalaiset pakolaiset saavat liikkua vapaasti leirin ulkopuolella ja käydä myös halutessaan valtion koulua.

Muslimileireillä tilanne on haasteellinen ja liikkuminen on rajoitettua. Lisäksi leirien ulkopuolella elää satoja tuhansia muslimeja, jotka joutuvat asumaan rajatuilla alueilla pienissä kylissä.

Vaikka tilanne alueella on haasteellinen ja jännitteet uskontoryhmien välillä ovat suuria, Kirkon Ulkomaanapu ja Luterilainen maailmanliitto ovat pitäneet kiinni periaatteesta, että sekä buddhalaisia että muslimipakolaisia avustetaan tasavertaisesti. Tämä saa kiitosta Rakhinen osavaltion pääkaupungissa Sittwessä apulaisjohtaja Aung Kyau Khineltä. Hän työskentelee valtion alaisessa virastossa, joka koordinoi avustustyötä alueella.

– Jotkut järjestöt ovat suunnanneet apunsa vain muslimeille, kun taas jotkut järjestöt haluavat tukea vain buddhalaisia. Tämä on vain kasvattanut jännitteitä alueella, Aung Kyau Khine harmittelee.

Toiveena laadukas opetus

Leirillä Set Yone Su 3 koululaiset opiskelevat väliaikaisissa kouluissa, joiden rakentamista Kirkon Ulkomaanapu on ollut tukemassa. Alakoulun lisäksi leirillä toimii tällä hetkellä myös koulu, joka tarjoaa kahdessa vuorossa opetusta niille 11-17 -vuotiaille lapsille, jotka eivät ole koskaan opiskelleet, tai joiden koulutie on katkennut konfliktien vuoksi. Opettajat ovat leirillä asuvia pakolaisia, joille opettajan työ tuo pientä toimeentuloa.

– Olen päässyt kahteen koulutukseen, joista kumpikin kesti viisi päivää. Toisessa koulutuksessa käytiin läpi lukutaidon ja laskutaidon opettamista. Toinen kurssi oli elämäntaitokoulutusta, opettaja Khin Maung Cho kertoo.

Koulutusta halutaan ja arvostetaan.

Koulutusta halutaan ja arvostetaan.

Opettajat työskentelevät vähäisen koulutuksen avulla, ja opetus perustuu pitkälti toistamiseen ja ulkoa opetteluun, ilman asioiden syvempää ymmärtämistä.

– Haluaisimme kehittää opetuksen laatua. Opettajille pitäisi tarjota pedagogista koulutusta. Teemme yhteistyötä paikallisen opetusviraston kanssa. Olisi hyvä, jos koulutuksiin saataisiin mukaan myös valtion koulujen opettajia, opetusvastaava Duangporn Saussay miettii.

Leirillä järjestetään myös ammatillista koulutusta. Kolmen kuukauden mittainen ensimmäinen ompelijakoulutus päättyi juuri, ja noin 60 prosenttia kurssilta valmistuneista saa nyt itselleen toimeentuloa ompelutöillä. Uusi ompelijakurssi on käynnistymässä.

– Kuusitoistavuotias tyttäreni pääsi ompelijakurssille. Sitä ennen hän oli käynyt alakoulua vain kolme luokkaa, kolmen lapsen äiti Than Than Nu kertoo.

16-vuotias Mee Pu Chay (vas.) pääsi ompelijakurssille.

16-vuotias Mee Pu Chay (vas.) pääsi ompelijakurssille.

Than Than Nu asuu viisihenkisen perheensä kanssa väliaikaiseksi asumukseksi tarkoitetussa rakennuksessa, jossa on kahdeksan huonetta. Yksi huone on varattu yhdelle perheelle. Pieni eteinen antaa hieman liikkumatilaa, ja varsinainen huone voidaan rauhoittaa nukkumiselle.

– Olemme asuneet leirillä neljä vuotta. Kaksi lapsistani on syntynyt täällä, Than Than Nu kertoo.

Perheen lapset ovat 1-, 2- ja 16-vuotiaat. Lisäksi perhe on juuri löytänyt pienen koiranpennun, jota 1-vuotias Win Myint Than ja 2-vuotias Win Win Than silittävät ehkä jopa liiankin innokkaasti. Isosisko Mee Pu Chay hätistelee pikkusisarukset pois koiran kimpusta. Elämä pakolaisleirillä jatkuu arkisten asioiden äärellä.

Teksti ja kuvat: Johanna Kurki

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun opetusalan neuvonantaja, joka tekee parhaillaan selvitystä Myanmarin koulujärjestelmän haasteista ja mahdollisuuksista.