Kun hyvän tekeminen kutsuu, edes kidutus ei sitä estä

Abu Omar kaivolla veden haussa.

Syyrialainen Abu Omar istui syyttömänä vankilassa. Nyt hänen elämällään on merkitys, josta hyötyy moni – myös juuri käynnistynyt Kirkon Ulkomaanavun ohjelma vammaisten pakolaisten auttamiseksi Jordaniassa.

Heinäkuun ensimmäinen vuonna 2014 oli merkittävä päivä syyrialaiselle Abu Omarille. Tuona päivänä Omar vapautettiin vankien vaihdossa syyrialaisesta vankilasta. Jo heti seuraavana päivänä Omar oli Jordanian rajalla. Uusi elämä alkoi Azraqin pakolaisleirissä Jordaniassa.

Omarilla oli takanaan 11 kuukautta vankilassa syyttömänä. Vankilassa häntä kidutettiin. Kädet, selkä ja olkapäät olivat vapautuessa heikossa kunnossa, sillä Omarin kädet olivat usein sidotut käsirautoihin selän taakse. Myös vatsasyöpä oli vienyt heikkoon kuntoon.

Seitsemän ensimmäistä vankeuskuukautta olivat rankimmat. Jopa kaikki yhteydenpito omaan perheeseen oli kielletty.

Niistä kuukausista Omar ei halua edelleenkään puhua mitään.

Koetusta huolimatta Omarin hymy on herkässä, sillä elämän merkitys on terävöitynyt entisestään.

”Auttaminen on veressäni. En odota kiitosta autettavilta Jumalan tähden, mutta olen onnellinen, kun näen ilon autettavien kasvoilla”, sanoo Omar.

Azrakin pakolaisleirillä Jordaniassa on paljon vammaisia tai vammautuneita henkilöitä.

Azrakin pakolaisleirillä Jordaniassa on paljon vammaisia tai vammautuneita henkilöitä.

Muiden palveluksessa

Omarin päivittäinen rutiini alkaa aamuneljältä. Jok’ikinen aamu hän noutaa kahden tunnin ajan vettä kaivolta perheille, joissa on vammaisia aikuisia tai lapsia. Vammaisten lisäksi Omar auttaa yksinhuoltajia. Peräti 46 perhettä selviää päivästä toiseen Omarin avulla.

Omar toimii myös YK:lla huoltomiehenä. Työpäivä kestää puoli kahdeksasta viiteen. Sen jälkeen alkaa taas omaehtoinen palvelus: Omar toimittaa ruokaa ja kaasupulloja niille, jotka eivät pysty itse kuljettamaan taakkoja. Jonot noutopisteisiin ovat pitkät; pehmeässä hiekassa haasteellista kuljettaa mitään painavaa.

Ja kun viikonloppu koittaa, toimittaa Omar viikon ruokatarvikkeet avustettavilleen.

Vaimon pyyntö

Omar kampanjoi Azraqin leirissä vammaisten aseman puolesta. Hän toimi vammaisten asialla jo vankilassa ollessaan. Kun elämä hiukan helpottui ja vammatkin parantuivat Azraqiin tulon jälkeen, oma vaimo pyysi Omaria hellittämään kutsumuksesta hiukan.

Juuri siitä Omar ei kuitenkaan voi luopua. Vakaumuksensa tähden Omar luopui jopa monen pakolaisen unelmasta, turvapaikasta Kanadassa. Mies kieltäytyi lähtemästä, vaikka paikkaa tarjottiin juuri hänelle.

”Elämäni on muiden Syyrian pakolaisten parissa. Jos lähtisin, kuinka kävisi perheille, joita nyt autan?”

Omaria sitovat maahan myös kaksi poikaa ja tytär, jotka ovat edelleen Syyriassa. He eivät pääse Jordaniaan.

”Kanada olisi aivan liian kaukana heistä. Ja minä haluan vain auttaa näitä perheitä. Se suo elämälleni merkityksen.”

Ulkomaanapu vammaistyöhön Jordaniassa

Arviolta 1,4 miljoonaa syyrialaista on saanut turvapaikan Jordaniasta. Heistä jopa kolmannes on vammaisia tai heillä on muita vakavia terveysongelmia.

Avustusjärjestöt täyttävät Azrakissa merkittävän osan vammaisten henkilöiden tarpeista. Silti liian moni elää vailla apuvälineitä tai apua arjen askareissa.

Esimerkki: Omarin kohdeperheiden lapsista 13 kärsii psyykkisestä sairaudesta. Heistä huolehtiminen leiriolosuhteissa on haastavaa, ja jotkut jopa sitovat väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsensa. Se ei ole ihmisarvon mukaista. Erityisesti yksinhuoltajaäideille vammaisesta lapsesta huolehtiminen on kuitenkin usein muuten mahdottomuus.

Siksi järjestöjen työtä – kuten vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun panosta – tarvitaan yhä enemmän.

Kevään aikana Ulkomaanapu kartoitti vammaisten henkilöiden tarpeita niin Azraqin kuin Zaatrin pakolaisleireissä sekä isäntäyhteisössä. Kartoitus tehtiin yhteistyössä UNHCR:n kanssa. Työn tuloksena aloitamme apuvälinetoimitukset heinäkuussa niitä eniten tarvitseville. Käyttöönottokoulutus kuuluu asiaan.

Merkittävä osa uutta ohjelmaa tulee olemaan myös vammaisille suunnattu psykososiaalinen tuki. Lisäksi kaikki Ulkomaanavun koulutustilat kunnostetaan Azraqissa, Zaatrissa sekä Ammanissa esteettömiksi.

Mukana toiminnassa on myös suomalainen vammaisjärjestö Abilis. Heidän roolinsa on olla mukana kouluttamassa ja tukemassa vammaisia henkilöitä.

Ja tietenkin – Abu Omar!

”Minun käteni ja sinun kätesi:  yhdessä voimme luoda paremman maailman”, toteaa Omar – ja lähtee taas kantamaan vettä yhdelle perheistään.

 

Teksti ja kuvat: Olli Pitkänen
Lähi-idän alueellinen ohjelmakoordinaattori