”Tänään olen niin onnellinen!” isoisoäiti Rudhasa Kumari sanoo. 85-vuotias rautarouva on taivaltanut korkealla vuoren rinteellä sijaitsevasta kodistaan alas laakson pohjalle hakemaan avustustarvikkeita.

Kirkon Ulkomaanavun ja sen kumppanijärjestön UCEPin avustuskuljetus on saapunut syrjäiseen Bukhel-kylään kolmen tunnin ajomatkan päähän Kathmandusta pitkin vuorten reunaa kulkevaa kapeaa ja kuoppaista tietä, joka on tuntunut jatkuvan loputtomiin.

Talot ovat levittäytyneet jyrkille rinteille kauas toisistaan. Alhaalla laaksossa virtaa helisevä vuoristopuro ja viljavainiot kimaltavat kultaisina iltapäivän auringossa. Naiset korjaavat satoa säihkyvän punaisissa vaatteissaan.
Maiseman kauneus saa tragedian tuntumaan jotenkin entistä koskettavammalta.

Puolet kylän taloista on romahtanut, ja moni muu kärsinyt pahoja vaurioita. Surmansa sai kolme ihmistä: isoäiti, kuusivuotias lapsi ja sylivauva.

Maanvyörymät tukkivat kylään menevän tien neljän päivän ajaksi, ja 12 vakavasti loukkaantunutta evakuoitiin helikoptereilla.

Rudhasa Kumari kertoo, että tämä on ensimmäinen iso avustuskuorma, joka heidän kylänsä tavoittaa.

Kylälle ruokaa kahdeksi viikoksi

Ulkomaanavun viisi rekkaa ovat tuoneet kylän noin 400 perheelle avustuspaketin, joka sisältää sateenkestävän suojapressun, huopien ja makuualustan lisäksi ruokaa 15 päiväksi kullekin perheelle.

Kyläläisten hädästä huolimatta avun jakaminen toimii uskomattoman järjestäytyneesti. Kyläläiset odottavat kärsivällisesti vuoroaan, ja annetut tarvikkeet kirjataan täsmällisesti ylös, jotta jokainen saa osansa.

Erityisen tärkeältä tuntuu, että apu on saapunut paikalle juuri tänään, tiistaina 12. toukokuuta, kun Nepalia ravisteli keskipäivän aikaan uusi, 7,3 magnitudin järistys.

Voimakas järistys kaatoi lisää taloja jo valmiiksi kärsineillä alueilla. Kymmeniä ihmistä kuoli ja 2 000 loukkaantui eri puolilla Nepalia.

Pahinta on kuitenkin pelko, jonka järistys toi takaisin juuri kun ihmiset olivat alkaneet toipua ensimmäisen maanjäristyksen järkytyksestä.

Aika kiittää

Avustuspakettien saaminen saa kyläläiset hymyilemään. Päivän kauhu unohtuu, ja antaa tilaa toivolle.
Kyläläiset kiittelevät meitä vuolaasti. Tekisi mieli sanoa, että älkää meitä kiitelkö, vaan lahjoittajia kaukana Suomessa. Me vain tuomme heidän apunsa perille.

Olen itse vähintään yhtä kiitollinen näille ihanille kyläläisille heidän hymyistään ja hehkuvasta lämmöstä tämän kauhean katastrofin keskellä, joka on tuhonnut heidän kotinsa ja kodin mukana suurimman osan omaisuudesta.

Olen kiitollinen siitä, että tämä pienikin apu tuntuu riittävän, ainakin nyt. Että tänään huomisen murheet ovat huomisen murheita.

Olen kiitollinen siitä, että kyläläiset muistuttavat, kuinka kestävää tekoa me ihmiset olemme silloin kun meidän täytyy olla. Kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kantaa taakkamme.

Ilta hämärtyy. Kyläläiset pakkaavat tavarat selkäänsä ja lähtevät jalkaisin kohti kotejaan vuorten tiettömillä rinteillä. Helpolla pääsevät ne, joiden taloihin on vain tunnin patikkamatka.

Kaukaisimpiin taloihin voi kestää kävellä kolmekin tuntia. He saapuvat perille Nepalin maaseudun kirkkaan tähtitaivaan ohjaamina.

Teksti ja kuvat: Antti Helin/Kathmandu

Kirkon Ulkomaanavun keräys Nepalin maanjäristyksen uhreille

Keräystili: Nordea IBAN FI33 1572 3000 5005 04, viitenumero 4022.
www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/nepalin-maanjaristys/

Lähetä tekstiviesti APU numeroon 16499 (10e/viesti).
Lähteä tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16499 (20e/viesti).