Talon rakentamiseen ja vesijohdon vetämiseen tarvitaan ammattitaitoinen käytännön osaaja. Niin myös kehitysyhteistyön aloittamiseen. Koulun korjaamista tai ammattikoulutuksen tarjoamista edeltää huolellinen suunnittelu. Miten Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhanke alkaa ja miten sen kohteesta päätetään?

Tarpeen tunnistaminen

Uusi kehitysyhteistyöhanke alkaa todennäköisimmin sellaisessa maassa, jossa Ulkomaanapu on jo läsnä. Niitä ovat erityisesti hauraat valtiot, kuten Etelä-Sudan, Keski-Afrikan tasavalta ja Somalia, joissa haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat muun avun ulkopuolella.

Ulkomaanavun uusin maatulokas on Eritrea, jossa alkoi tänä vuonna työ koulutusjärjestelmän kehittämiseksi. Eritrean hallinto otti Ulkomaanapuun yhteyttä erityisedustaja Pekka Haaviston välityksellä ja pyysi järjestöä maahan.

Avunpyyntö voi siis tulla jopa suoraan valtion hallinnolta, mutta ei aina. Ehdotus voi tulla myös tutulta yhteistyökumppanilta, joka on huomannut uudenlaisen tuen tarpeen tai rahoittajalta, joka tahtoo työskennellä vaikkapa koulutuksen parissa tietyssä maassa ja etsii hankkeelle tekijää.

Usein Ulkomaanapu ryhtyy harkitsemaan uuden hankkeen aloittamisesta itse. Se tutkii parhaillaan mahdollisuutta aloittaa kehitysyhteistyöhanke Syyriassa. Taustalla on Syyriassa oleva ilmiselvä avustustarve, joka näkyy myös Eurooppaan tulevien pakolaisen määrässä.

Tilanneanalyysi: Ketkä toivovat järjestöjen pysyvän poissa?

Kun maa ja mahdollinen alue on päätetty, alkaa suunnittelutyön pisin vaihe; paikan päällä tehtävä tilanneanalyysi.

Tilanneanalyysissa perehdytään alueen nykytilanteeseen sekä siihen, ketkä alueella tarvitsevat tukea ja apua ja miksi. Lisäksi pyritään ratkaisemaan, mistä alueella vallitsevat perusongelmat kuten aliravitsemus tai toimeentulomahdollisuuksien puute johtuvat.

Työvälineenä käytetään haastatteluja, joita voi kertyä satoja. Analyysin tekemiseen menee noin puoli vuotta.

Sinä aikana on tärkeää selvittää myös, ketkä toivovat järjestöjen pysyvän kaukana.

”Meidän tavoitteemme on parantaa vähäosaisten oikeuksia. Karusti sanottuna tämä on yleensä joltain hyväosaiselta pois”, Ulkomaanavun kansainvälisen työn päällikkö Saara Lehmuskoski sanoo.

Suuret kaivosyhtiöt eivät voi enää riistää alueen vesi- ja viljelyaloja, jos asukkaat pääsevät paremmin selville omista oikeuksistaan. Sotapäälliköt eivät saa värvättyä joukkoihinsa sotilaita, jos nuorten koulutus- ja toimeentulomahdollisuudet alueella paranevat.

Siksi analyysissa otetaan huomioon myös, millaisia riskejä työn aloittamiseen liittyy ja miten niitä voi ehkäistä.

Vaatimuksena oikeusperustaisuus

Tilanneanalyysissa on selvitettävä erityisesti kaksi asiaa. Kenen oikeudet eivät tällä hetkellä toteudu? Kenen tehtäviin näiden oikeuksien varmistaminen kuuluisi?

Jos tytöt eivät pääse alueella kouluun, vastuussa voivat olla lasten vanhemmat, alueen päättäjät, valtion virkamiehet tai he kaikki.

”Usein osapuolet eivät tunne oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Vanhemmat eivät tiedä, että heidänkin lapsillaan on oikeus koulutukseen eikä alueen koulutuksesta vastaava virkamies tiedä, että hänellä on velvollisuus toimia asian hyväksi. Tai vaikka tietäisi, hän ei välttämättä osaa. Näitä kuiluja yritämme kuroa umpeen”, Lehmuskoski sanoo.

Tätä menetelmää kutsutaan kehitysyhteistyössä oikeusperustaisuudeksi. Sitä on käytettävä jokaisen uuden kehitysyhteistyöhankkeen suunnittelussa.

Yhteiset tavoitteet onnistumisen avain

Kun ollaan selvillä tilanteesta, siihen liittyvistä ihmisistä ja heidän vastuistaan, kaikki kootaan keskustelemaan yhdessä. Jos kysymyksessä on koulutuksen parantaminen, mukana on lasten vanhempia, koulutuksesta vastaavia alueen virkamiehiä, kylän vanhimpia, rakennusurakoitsijoita ja niin edelleen.

Tarkoitus on yhdessä sopia tavoitteet, joihin kaikki sitoutuvat. Esimerkiksi, että kouluun pääsevien lasten osuus kasvaa ja että koulumatka on turvallinen. Apuvälineenä käytetään ”ongelmapuuta”. Siihen osallistujat kirjaavat alueen ongelmat omasta näkökulmastaan syy-seuraus-suhteen mukaan.
Yhteiset tavoitteet saadaan yleensä sovittua 1–2 viikossa.

”Ideana on, että uuden hankkeen tavoitteita ei todellakaan määritellä pöydän takana Helsingissä, vaan tavoitteet sovitaan niiden kanssa, joiden elämää asia koskee”, Lehmuskoski sanoo.

 

Kolmen vuoden toimintastrategia

Tässä vaiheessa on päätetty, mitä tehdään ja missä. Tavoitteet, riskit sekä hankkeen etenemistä koskevat mittarit ja arviointimenetelmät ovat valmiina. Strategia kertoo kuinka tavoitteeseen konkreettisesti päästään. Rakennetaanko kouluja, järjestetäänkö pienlainatoimintaa, tarvitaanko rauhanvälitystä.

Kehitysyhteistyöhankkeen peruspituus on kolme vuotta. Strategia kattaa koko tämän ajan. Jos hankkeella ei vielä suunnittelun alkaessa ole rahoittajaa, se yritetään hankkia viimeistään tässä vaiheessa.

”Kansainvälinen rahoitus on valitettavan lyhytjänteistä. Sitä on vaikea saada koko kolmelle vuodelle. Siksi on onnellista, että meillä on pitkäjänteisiä rahoittajia kuten kuukausilahjoittajat”, Lehmuskoski sanoo.

Työsuunnitelma on oppimisen väline

Ennen kuin varsinainen työ voi alkaa, tarvitaan vielä tarkka työsuunnitelma. Siihen on merkitty aikataulutus, kuten montako koulua valmistuu missäkin kuussa, milloin arkkitehti piirtää ne ja koska rakennustyöt käynnistetään. Samoin montako rekrytointia tehdään ja mistä.

Suunnitelma ei ole kiveen hakattu. Jos näyttää siltä, että esimerkiksi naisten toimeentulo ei parane kaupunkiviljelyn avulla, ryhdytään miettimään toista tapaa ratkaista ongelma.

Ensimmäisen vuoden aikana tehdään myös väliarviointi tavoiteanalyysissa sovittujen mittareiden avulla.

”Kehitysyhteistyö ei ole mikään alusta loppuun -projekti, vaan sykli”, Lehmuskoski painottaa.

”Saadut tulokset ja tehty työ syöttävät koko ajan uutta tietoa suunnitelmaan. Sen avulla hanketta parannetaan jatkuvasti. Parhaassa tapauksessa hanke on niin hyvä, että se sulautuu osaksi yhteisön tai vaikka koko valtion itsenäistä toimintaa.”

Liberiassa naisten toimeentulon parantaminen alkoi siitä, että yksittäiset naiset saivat apua oman pienkanalan perustamiseen. Nyt munantuotanto on laajennut niin, että pian voidaan alkaa etsiä yrityksiä investoimaan siihen.

”Ulkomaanavun rooli voisi olla esimerkiksi saman mallin vieminen muihin toimintamaihin kuten Haitiin.”

Teksti: Satu Helin Kuvitus: Pasi Kattelus

Juttu on julkaistu Tekoja-lehdessä 4/2015.