Kathmandun värikäs valopilkku

Kuka tykkää uudesta bambukoulusta? Lasten kädet nousevat salamana ylös paitsi yhden murjottajan ja toisen pojan, joka on täydellisen keskittynyt piirtämään. Kuvan oikeassa reunassa näkyvä värikäs, palikoista koottu torni kuvastaa maanjäristyksessä kaatunutta historiallista Dhaurara-tornia.

Nepalin pääkaupungin Kathmandun laitamilla, karujen kolmikerroksisten betonitalojen kupeessa ja ensimmäisten peltojen luona on värikäs valopilkku.

Teksti ja kuvat: Antti Helin

Kathmandu. Kahden bambusta tehdyn rakennuksen seiniin on maalattu iloisia kuvia eläimistä ja lasten rakastamista japanilaisista piirroshahmoista. Maalauksista komein kuvaa Nepalin monia etnisiä ryhmiä seisomassa käsi kädessä taustallaan Himalajan lumihuippuiset vuoret.

Maalauksista komein kuvaa Nepalin monia etnisiä ryhmiä seisomassa käsi kädessä taustallaan Himalajan lumihuippuiset vuoret.

Bamburakennukset on pystyttänyt Kirkon Ulkomaanapu Shitalan koulun väliaikaisiksi luokkahuoneiksi.

Yhteensä Ulkomaanapu on tähän päivään mennessä pystyttänyt kaikkiaan 173 väliaikaista koulurakennusta korvaamaan viime huhtikuisessa voimakkaassa maanjäristyksessä vaurioituneita ja tuhoutuneita opetustiloja.

Kouluyhteisön sydämenasia

Shitalan kouluyhteisö on ottanut bamburakennukset sydämenasiakseen. Koulun opettajat ja oppilaat ovat yhteisvoimin osallistuneet rakennusprojektiin. He ovat tasoittaneet ja tukeneet mäkistä maata hiekkasäkeillä koulun perustuksiksi ja tehneet katonrajaan ylimääräiset sadevesirännit, jotka ohjaavat sadeveden pois rakennusten luota.

Koulun koristeli naapurustossa asuva maalari.

”Idea rakennusten tuli muokkaamiseen rehtoriltamme, mutta tämä on yhteinen projektimme. Tämä on meidän koulumme. Halusimme tehdä luokista viihtyisiä ja kestäviä, vaikka se vähän maksoikin ylimääräistä”, opettaja Rekha Bhusal sanoo.

Kymmenvuotias Suresh Tamang on innokas nuori taiteilija. Hän näyttää piirtämäänsä kuvaa majavasta.

Kymmenvuotias Suresh Tamang on innokas nuori taiteilija. Hän näyttää piirtämäänsä kuvaa majavasta.

Maalaukset eivät ole vain koristelua – ne myös suojaavat bambuseiniä kosteudelta.

Väliaikaiset koulurakennukset on suunniteltu kestämään käytössä kahdesta kolmeen vuotta, mutta koulun opettajat uskovat heidän bambuluokkiensa kestävän parannusten takia ainakin viisi vuotta.

Väliaikaiset luokkahuoneet ovat nuorimpien lasten käytössä, lastentarhasta ensimmäisiin luokkiin. Shitalan kolmikerroksinen betoninen koulurakennus on otettu jo uudelleen käyttöön, mutta sen seinissä on ohuita murtumia.

”Täältä pienet lapset on tarvittaessa helppo evakuoida”, Rekha Bhusal sanoo.

Bambukoulut ovat kevyitä mutta kestäviä rakennuksia. Kirkon Ulkomaanavun rakennuttamien koulujen laadusta vastaa suomalainen insinööri.

Lelujen parantava voima

Sisällä käy vilske. Englannintunti keskeytyy, kun nuoret oppilaat esittelevät käsinukkeja, muovailuvahaa, rakennuspalikoita ja piirustusvälineitä, joita Kirkon Ulkomaanapu on yhteistyössä Unicefin kanssa kouluun toimittanut.

Viisivuotias Sajna Tamang esittelee käsinukkea, joka on osa Unicefilta ja Kirkon Ulkomaanavulta saatua esiopetusmateriaalipakettia.

Viisivuotias Sajna Tamang esittelee käsinukkea, joka on osa Unicefilta ja Kirkon Ulkomaanavulta saatua esiopetusmateriaalipakettia.

”Olen onnellinen!” viisivuotias Sajna Tamang julistaa. ”Kivaa, kun voimme leikkiä ja piirtää.”

Opettaja Rekha Bhusal on tyytyväinen: ”Uudet opetusmateriaalit ovat tehneet meidän työmme kovin helpoksi. Aiemmin meillä oli käytössä vain muutama pallo.”

Lelu- ja opetustarvikkeita kouluille viedessään Kirkon Ulkomaanapu myös kouluttaa opettajat niiden käyttöön.

Maalausten tapaan myös lelujen antamisella on lasten viihdyttämistä syvempi merkitys. Lelut tekevät koulusta aiempaa lapsiystävällisemmän ja niitä voi käyttää monella tapaa opetuksessa.

Lelut tuovat iloa maanjäristyksen järkyttämien lasten elämään ja auttavat traumoista toipumiseen.
Monen lapsen piirrosten aiheissa näkyykin edelleen maanjäristys. Srijana Rai on piirtänyt Kathmandun historiallisiin maamerkkeihin kuuluneen Dhaurara-tornin, joka sortui maanjäristyksessä.
Kaksi muuta lasta on puolestaan rakentanut saman tornin värikkäistä rakennuspalikoista.

Bambukoulujen hyvät ja huonot puolet

Väliaikaiset koulurakennukset eivät tietenkään ole täydellisiä opetustiloja. Bambuseinien läpi kantautuu välillä naapuriluokan ääniä, ja kaatosade voi rummuttaa peltikattoa niin äänekkäästi, ettei opettajan puhetta kuule.

Opettajat Vijaya Mishru (vas.) ja Rekha Bhusal vakuuttavat bambukoulujen olevan viihtyisä opetusympäristö.

Opettajat Vijaya Mishru (vas.) ja Rekha Bhusal vakuuttavat bambukoulujen olevan viihtyisä opetusympäristö.

Ja koska tämä tilapäinen koulurakennus on tilanpuutteen takia jouduttu rakentamaan joutomaalle varsinaisen koulupiirin ulkopuolelle, joutuvat opettajat välitunneilla katsomaan tarkasti oppilaiden perään.

”Meillä opettajilla ei ole enää lainkaan vapaa-aikaa, kun joudumme koko ajan vahtimaan, etteivät lapset katoa omille teilleen”, Rekha Bhusal sanoo.

Rekha Bhusal vakuuttaa, että uusien bambukoululuokkiensa puutteista huolimatta niihin ollaan tyytyväisiä. Vastaanotto on ollut hyvä myös vanhempien parissa. Ja oppilaatkin pitävät.

”En kaipaa takaisin vanhaan luokkahuoneeseen”, kahdeksanvuotias Nirmala Tamang sanoo. ”Pidän tästä luokasta enemmän.”

Ja se kaikkein tärkeinkin on kunnossa.

”Tässä koulussa tunnemme olomme turvalliseksi”, Rekha Bhusal lisää.