Suomi ja muut länsimaat ovat jo nyt leikanneet liikaa maailman köyhiltä
Kehitysyhteistyöhön on tehty ja siihen valmistellaan uusia raskaita leikkauksia. Näitä esitetään kevyin perustein huolimatta siitä, että kehitysyhteistyö on osa eurooppalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa – ja että tämä rauhaa sekä vakautta edistävä työ on kriisissä.
Valtiovarainministeri Riikka Purran talousarvioesityksessä tiivistyy perussuomalaisten ajatus siitä, että kehitysyhteistyö on toisarvoista. Ministerin mukaan miljardin leikkauskohteet löytyvät, eikä niiden löytäminen ole edes kovin vaikeaa.
“Ajatus siitä, että kehitysyhteistyö on toisarvoista, on meille ja suurimmalle osalle suomalaisista vieras. Vastuu ihmisarvoisesta elämästä myös omien rajojemme ulkopuolella on arvovalinta, jonka haluamme tehdä”, korostavat Espoon piispa Kaisamari Hintikka ja Mikkelin piispa Mari Parkkinen.
Ulkoministeriön julkaiseman barometrin mukaan 81 % suomalaisista pitää edelleen tärkeänä köyhyyden poistamista ja eriarvoisuuden vähentämistä maailmasta. Perustuslakimme ensimmäinen pykälä ohjaa Suomea osallistumaan ’kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi’. Kehitysyhteistyö on keino toteuttaa tätä myönteistä velvollisuuttamme.
Suomi toteuttaa leikkauksia tilanteessa, jossa koko kansainvälinen järjestelmä natisee voimakkaasti lisääntyvien tarpeiden ja vähenevän rahan paineessa. Yhdysvaltojen massiivisten kansainvälisen avun leikkausten kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä kokonaisuudessaan, mutta ne ovat dramaattisia. Esimerkiksi humanitaariseen toimintaan on nyt 40% vähemmän rahaa kuin vuosi sitten tähän aikaan.
“Avun tarpeet eivät ole suinkaan pienentyneet maailmassa. Jo pelkästään sodat Gazassa, Sudanissa, Ukrainassa ja Myanmarissa osoittavat, miten paljon järjestöjen elämää pelastavaa työtä tarvitaan maailman kriisipesäkkeissä. Jokainen nälkään, pommituksiin ja suojelun puutteeseen kuollut on liikaa vuonna 2025. Kyse on ihmisistä, joilla oli tulevaisuuden unelmia ja joiden perheet ja ystävät jäivät heitä kaipaamaan”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen.
Lisäleikkauksia esitetään ennen kuin edellisistä kolmesta leikkauskierroksesta on tehty minkäänlaisia vaikuttavuusarviointeja. Kun argumenttina on, että kehitysyhteistyössä on edelleen väljää, jää epäselväksi, ovatko hallituksen kauppa- ja kehityspoliittisen selonteon toimeenpanosuositukset olleet alunperinkin ylibudjetoituja. Tämä tuskin pitää paikkaansa, koska Suomi ei pysty vastaamaan esimerkiksi rahoitusvelvoitteisiinsa, joita Pariisin ilmastosopimuksessa on asetettu – ja joita Suomi julistaa toteuttavansa.
“Leikkaukset tarkoittavat jyrkkää muutosta arvoissamme. Suomi on tunnettu ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolustajana, mutta leikkaa ihmisten oikeudesta hyvään elämään, ruokaan, koulutukseen, toimeentuloon ja rauhaan. Surullista kyllä, leikkaukset tarkoittavat suoraan myös sitä, että viemme nuorilta sukupolvilta mahdollisuuden rakentaa itselleen ihmisarvoista tulevaisuutta”, muistuttaa Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala.
Vaikka Suomen tuen vieminen maailman köyhimmiltä ihmisiltä olisi nykyhallitukselle ’erittäin helppoa’, vaikeuttaa päätös eurooppalaisen kokonaisturvallisuuden edistämistä. Kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhanrakentaminen ovat kiinteä osa EU:n turvallisuusarkkitehtuuria. Esimerkiksi ulkopoliittinen instituutti on varoittanut, että jäsenmaiden leikkaukset rauhan ja vakauden edistämiseen uhkaavat EU:n strategisia geopoliittisia pyrkimyksiä pitkällä aikavälillä.
Lopulta kyse on valtavasta ristiriidasta sanojen ja tekojen välillä. Suomi esittää olevansa pohjoismaista viiteryhmää kehityspolitiikassaan, mutta numerot puhuvat muuta. Suomi väittää tukevansa vahvaa YK:ta, mutta rajut leikkaukset syventävät YK:n kriisiä entisestään. Hallitus sanoo etsivänsä uusia markkinoita suomalaisyrityksille, mutta leikkaa finanssisijoituksista ja kaventaa läsnäoloaan kehittyvissä maissa.
Kun pelissä on köyhyyden vähentämisen ohella Suomen ja eurooppalaisen edun turvaaminen keskellä geopoliittista myllerrystä, menevät hallituksen leikkaukset liian pitkälle. Me kirkon järjestöjen edustajat ja humanitaarisen ja kehitysyhteistyön tekijät näemme kansainvälisillä areenoilla ja ruohonjuurella leikkausten aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen. Emme usko, että tämä vastaa suomalaisten tahtotilaa.
Mediatiedustelut:
Espoon piispa Kaisamari Hintikka, haastattelupyynnöt yhteyskehittäjä Mervi Ritokosken kautta, +358 50 472 7407
Mikkelin piispa Mari Parkkinen, haastattelupyynnöt piispan erityisavustaja Mirva Lehtisen kautta, +358 40 483 8537
Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen, +358 40 641 8209
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala, +358 40 820 1996