Perheet unohdetaan radikalisoitumista ehkäisevässä työssä – leimautumisen pelko estää tuen hakemisen

Radikalisoituminen ja väkivaltainen ekstremismi ovat Suomessa ainakin toistaiseksi pieniä ilmiöitä. Ennaltaehkäisyyn on hyvä panostaa nyt, kun tilanne on vielä vakaa. Perheiden tukeminen on tärkeää sekä radikalisoitumisen ehkäisyssä että ääriajattelusta irtautumisessa, kertoo Reach Out -hankkeen uusi raportti Kun perheenjäsen radikalisoituu: Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa.

Radikalisoitumisella tarkoitetaan prosessia, jossa ihmisen ajatusmaailma muuttuu ja hän alkaa oikeuttaa väkivallan vaikuttamisen välineenä. Väkivaltainen ekstremismi on sitä toimintaa, johon radikalisoituminen pahimmillaan johtaa. Väkivaltaista ekstremismiä voivat olla esimerkiksi terroristiset teot.

Radikalisoituneet henkilöt ovat kirjava joukko persoonallisuuksia hyvin erilaisilla perhe- ja koulutustaustoilla. Radikalisoitumisen taustalla on poikkeuksetta joukko juurisyitä, kuten osattomuuden sekä vihan ja kaunan tuntemuksia, jotka tuottavat tarpeen toimia maailmassa vallitsevien epäkohtien poistamiseksi. Taustalla voi olla myös rasismiin tai hylätyksi tulemiseen liittyviä kokemuksia. Juurisyiden lisäksi radikalisoituminen edellyttää sidoksia muihin ryhmiin ja yksilöihin, jotka tarjoavat ajatuksille eräänlaisen kaikukammion.

”Aiemmin ekstremismin torjunnassa keskityttiin yksilöön. Nyt on huomattu, että ilmiö yhteisöllinen. Radikalisoitumisen taustalla on yhteisö, jonka ajatusmaailmaan sitoudutaan. Sen vuoksi myöskään irtautuminen ei ole mahdollista, jos tukena ei ole yhteisöä eli esimerkiksi perhettä, joka on valmis ottamaan vastaan”, kertoo Reach Out –raportin laatinut vanhempi asiantuntija Marko Juntunen.

Perheenjäsenen radikalisoituminen on valtava kriisi koko perheelle. Esimerkiksi tilanne, jossa perheenjäsen radikalisoituu ja lähtee konfliktialueelle aiheuttaa perheelle monenlaista huolta. Surun ja pelon lisäksi radikalisoitunut perheenjäsen aiheuttaa läheisilleen byrokraattisia haasteita ja valtavan häpeän ja leimautumisen pelon.

”Kriisiin ajautunut perhe tarvitsee tukea. Suomessa meillä on hyviä palvelumuotoja, mutta palveluntarjoajat ja tukipalvelut eivät kohtaa. Se johtuu siitä, että väkivaltainen ektremismi ilmiönä luo pelkoa, se leimaa koko perheen. Apua ei uskalleta hakea”, kertoo ohjelmakoordinaattori Habiba Ali.

Perheiden tukeminen olisi ensiarvoisen tärkeää myös väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyn näkökulmasta. Tukemalla perhettä voidaan ehkäistä muiden perheenjäsenien mahdollinen radikalisoituminen. Terrorismin vastaista työtä on hyvä tehdä vakaassa yhteiskunnassa kuten Suomi. Työtä voidaan toteuttaa tavallisen nuorisotyön piirissä nimeämättä sitä radikalisoitumisen vastaiseksi työksi. Silloin siihen ei liity leimautumisen pelkoa, ja tulokset ovat paremmat. Ilmiön kärjistyessä projektien käyntiin saaminen voi olla hankalaa, ja ihmisiä on vaikeampi saada mukaan.

”Terrorismin kenttä on sellainen, että koskaan ei voi tietää, että mihin turvallisuusuhka lopulta kohdentuu. Ekstremismi on todella monimuotoista, ja tietoverkkoon mennyttä, kaikki ovat potentiaalisesti sen vaikutuspiirissä”, Juntunen sanoo.

Ekstremismi koskettaa ketä tahansa, uskonnollisesta taustasta ja maahanmuuttohistoriasta riippumatta. Tällä hetkellä Euroopassa äärioikeiston radikalisoituminen ja laajentuminen on huolestuttava ilmiö turvallisuuden näkökulmasta. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on oikean tiedon ja kriittisen ajattelun lisääminen. Epäluottamus ihmisten, yhteiskunnallisten instituutioiden ja ihmisryhmien välillä on se, mihin ääriliikkeet käytännössä pyrkivät, jotta he voivat saada tilaa omalle mustavalkoiselle ideologialle.