Tasa-arvo voi edetä paljon nopeammin kuin me feministit uskomme 

Opettaja kirjoittaa taululle KUA:n tukemassa koulussa Bidibidin pakolaisasutusalueella Ugandassa. Koulutus on avain tasa-arvon kehittymiseen.

Afganistanin kuningatar Soraja Tarzi astuu kuulijoiden eteen ja riisuu huntunsa. Hänen puolisonsa kuningas ilmoittaa julkisesti, että jatkossa hunnuttautuminen on Afganistanissa vapaaehtoista. On 1920-luvun loppu, ja pariskunta on päättänyt uudistaa maan.

Alkaa ällistyttävän nopea kehitys: perustuslaki, uskonnonvapaus, naisten äänioikeus, voimalaitosten ja puhelinlinjojen rakentaminen sekä journalismin ja tieteen tukeminen. Hallitsijapari kieltää lapsiavioliitot, verikoston, pakkotyön, orjuuden ja kidutuksen. Maa saa eläkejärjestelmän ennen monia länsimaita.

Historiassa on aina ollut naisia, jotka ovat johtaneet ja kehittäneet yhteiskuntia. Yhdysvalloissa juhlittiin vastikään ensimmäistä ei-valkoista varapresidenttinaista, mutta kukaan ei sanallakaan maininnut niitä tuhansia ei-valkoisia naisia, jotka ovat johtaneet yhteiskuntia läpi historian. Siis esimerkiksi länsiafrikkalaisen Ašantivaltakunnan 1800-luvun lopussa elänyttä kuningataräitiä, 60-vuotiaana sotapäälliköksi ryhtynyttä Yaa Asantewaata. Intiassa suurmogulien valtakuntaa 1500-luvulla hallinnutta kuningatarta, tiikerinmetsästäjää ja taidemesenaattia Nur Jahania. Etiopian keisarinnaa, teollisuutta ja hyväntekeväisyyttä harjoittanutta Taytu Betulia.

Olemme kuulleet Tšingis-kaanista, mutta emme Töregene-kaanittaresta, joka kumppaninsa Fatima rinnallaan hallitsi maailman suurinta valtiota.

Naiset ovat olleet sekä loistavia että umpisurkeita johtajia. He ovat kehittäneet yhteiskuntia joskus kohti tasa-arvoa että toisinaan poispäin siitä. Naiset eivät ole automaattisesti lempeitä hallitsijoita tai aja muiden naisten asemaa. Jotkut, kuten Soraja Tarzi, ovat panneet tuulemaan ja osoittaneet vääräksi erään feministien lempihokemista.

Me feministit nimittäin toistelemme usein, että tasa-arvokehitys ottaa aikansa. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niin edelleen. Historian valossa se ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Soraja Tarzi on vain yksi esimerkki siitä, että jos tahtoa on, asiat voivat muuttua hämmästyttävällä vauhdilla. Joskus tasa-arvolait muuttuvat sitten, kun suurin osa kansasta haluaa muutosta. Toisinaan tasa-arvolait muutetaan ensin, ja kansan tehtävä on hyväksyä ne.

Joskus myös kuvittelemme, että tasa-arvo lisääntyy ajan mittaan. Se ei ole totta. Historia on aaltoliikettä, jossa välillä mennään kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja sitten käännytään kohti huonompaa. Muutokset voivat olla salamannopeita – Soraja Tarzin valtakautta seurasi surkea aika, jolloin suurin osa hänen uudistuksistaan mitätöitiin. Ennen kuolemaansa vuonna 1968 hän ehti kuitenkin nähdä, kuinka moni uudistus palautettiin.

Piditkö jutusta?

  • Tämä artikkeli julkaistiin 25.2. ilmestyneessä Tekoja-lehdessä, jonka teema on Naiset ja kehitys. Pääset lukemaan koko lehden tästä.
  • Haluaisitko tilata ilmaisen Tekoja-lehden sähköisen tai paperisen version? Voit tehdä sen tästä.

Meidän jokaisen tehtävä on pohtia, missä kohtaa tuota aaltoliikettä olemme ja miten voimme itse pitää huolta, että suunta on kohti parempaa.

Maria Pettersson 

Kirjoittaja on Journalisti-lehden päätoimittaja. Hänen kirjansa Historian jännät naiset oli viime vuoden myydyimpiä tietokirjoja.