Katastrofissa lapsuus loppuu lyhyeen – Syyrian sota on jatkunut jo 10 vuotta, ja nyt maan humanitaarinen kriisi syvenee

Poika seisoo selin kameraan ja katsoo pihalla leikkiviä koululaisia kohti
Syyrian kymmenvuotisella sodalla on ollut laajat vaikutukset kokonaiseen sukupolveen. Syyrialaislapsia koulun pihalla joulukuussa 2020.

Konfliktin romuttama Syyria on vaipunut talouskriisiin, jonka vaikutukset pahentavat maan humanitaarista tilannetta. Sotaa elävät lapset tarvitsevat kipeästi hetkiä, jolloin he voivat olla vain lapsia, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Ulriikka Myöhänen. 

”Saanko koskaan maksettua takaisin kotimaalleni? Minulle on sanottu, että kysymys on liian rankka ikäiselleni. Mutta kasvan tässä maassa. Syön ruokaa, jota maanviljelijäisäni on istuttanut sen maaperään. Opin siitä, mitä täällä tapahtuu. Haluan tosissani antaa takaisin maalleni, kun siihen joskus pystyn.”

Näin pohdiskeli syyrialainen, kahdeksatta luokkaa käyvä Ghadeer Al Aghawan tammikuussa.

Ei kai lapsen tarvitse tällaista ajatella, muistan kauhistelleeni haastattelua lukiessani. Itäghoutalaisen koululaisen mietteet kuitenkin alleviivaavat karua tosiasiaa: katastrofin keskellä lapsuus loppuu lyhyeen.

Syyria on elänyt kuoppaisen vuosikymmenen. Sota alkoi vuoden 2011 kansannousujen yhteydessä. Sen osapuolina on hallinnon joukkoja, oppositioryhmiä ja osapuolia tukevia suurvaltoja. Lisäksi sotaan on sekaantunut äärijärjestöjä, mikä on entisestään lisännyt tilanteen vakavuutta.

Maassa on miljoonia koululaisia, jotka ovat tarponeet koko peruskoulutaipaleensa poikkeusoloissa – siis sodan keskellä.

Konfliktin vaikutukset varttuvaan sukupolveen ovat laajuudessaan järkyttäviä.

Sodan keskelle on syntynyt ainakin viisi miljoonaa lasta. Lisäksi noin miljoona syyrialaisvauvaa on aloittanut elämänsä pakolaisina naapurimaissa. Tuhansien lasten tiedetään loukkaantuneen. Joka kymmenes tunti syyrialaislapsi menettää henkensä sodan vuoksi, paljastaa YK:n lastenjärjestö Unicefin tarkistettu data.

Helpotusta ei ole luvassa vieläkään. Syyria siirtyy sodan toiselle vuosikymmenelle vaikeassa tilanteessa.

Maa on talousromahduksen kourissa, eikä vastaavaa ole nähty koko sodan aikana, kirjoittaa muun muassa The New York Times -lehti. Rahanarvo on heikentynyt, palkat ovat pienentyneet ja perustarvikkeiden hinnat ovat kivunneet taivaisiin. Polttoaineesta on krooninen pula, eikä sitä riitä ruoanvalmistukseen saati rakennusten lämmittämiseen.

Kirkon Ulkomaanavun tukemassa koulussa Itä-Ghoutassa tietojenkäsittelytieteitä opettava Marwa Omar Safaya on nähnyt vaikutukset lapsiin läheltä.

Ankarina talvipäivinä olen huomannut, miten joidenkin oppilaiden kädet ovat muuttuneet sinisiksi. Heidän pieniä kehojaan ei suojele kylmältä mikään, sillä takin hinta voi vastata yhden kuun palkkaa näinä aikoina.”

Opettaja liitutaulun edessä

Itäghoutalainen opettaja Marwa Omar Safaya on nähnyt, miten jatkuva puute vaikuttaa lapsiin.

Syyt talousromahdukselle ovat moninaiset ja osin päällekkäiset. Taustalla vaikuttavat esimerkiksi sodan vahingot, länsimaiden Syyrian hallintoon kohdistamat sanktiot ja naapurimaa Libanonin pankkijärjestelmän romahdus.

Tilanne on vakava. YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan avuntarvitsijoiden määrä maassa alkuvuonna 2021 on 20 prosenttia suurempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Syyrian noin 18 miljoonasta asukkaasta yli 13 miljoona tarvitsee jonkinlaista humanitaarista apua. Heistä kuuden miljoonaan tarve on akuutti. Maailman ruokaohjelma WFP varoitti helmikuussa, että ennätykselliset 60 prosenttia syyrialaisista kärsii parhaillaan ruoan puutteesta.

Kaiken puutteen keskellä ei jälleenrakenneta kaupunkeja, jotka ovat tuhoutuneet vuosikymmenen mittaisessa sodassa. Lisäksi koronapandemia ja rajoitukset ovat vaikeuttaneet päivittäistä elämää entisestään.

Jo ensimmäisten yhteiskuntasulkujen alkaessa asiantuntijat ovat ilmaisseet maailmanlaajuisen huolensa siitä, miten koulutyön häiriintyminen vaikuttaa oppimiseen. Viime vuonna esimerkiksi Unicefin ja Maailmanpankin asiantuntijat varoittivat, että jo muutaman kuukauden mittainen koulusulku voi lyödä leiman kokonaiseen sukupolveen. Rajuimmissa ennusteissa poikkeuksellisten aikojen pelätään johtavan “menetettyihin sukupolviin.“

Syyriassa pandemia on vain kirsikka kakun päällä. Maassa on miljoonia koululaisia, jotka ovat tarponeet koko peruskoulutaipaleensa poikkeusoloissa – siis sodan keskellä. Opettaja Marwa Omar Safaya tuntee oppilaidensa tuskan.

Yritämme vakuuttaa oppilaillemme, että elämällä on heille paljon tarjottavaa ja että ihmeet tapahtuvat kouluja käymällä ja kovalla työnteolla. Päivän päätteeksi he kuitenkin ajattelevat vain, miten saisivat pakolliset opiskelut tehtyä päästäkseen töihin ja saadakseen ruokaa pöytään,” Marwa kuvailee.

Tyttö kirjoittaa tussilla taululle maski kasvoillaan

Kahdeksaluokkalaista Ghadeer Al Aghawania harmittaa, ettei hänen koulussaan ole tietokoneita.

Kahdeksasluokkalainen Ghadeer Al Aghawan kertoo olevansa tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä hänen koulunsa hyväksi on vuosien varrella tehty. Jotkut asiat kuitenkin harmittavat.

Meillä on atk-tunteja, mutta vain teoriaa. Meillä ei ole laitteita, joilla voisimme harjoitella oppimaamme. Se on joskus turhauttavaa, sillä tiedän, että Saqban pikkukaupungin ulkopuolella muu maailma on yhä enemmän riippuvainen tietokoneista ja teknologiasta. Minusta tuntuu, että jään jälkeen.”

Ghadeerin harmitus on perusteltu. Digikuilut eri yhteiskuntien välillä ovat syviä ja lisäävät eriarvoisuutta entisestään.

Meillä Suomessa surffailtiin netissä jo täyttä häkää, kun olin Ghadeerin ikäinen vuonna 2007. Osa kouluprojekteistakin tehtiin koneella. Syyriassa kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta vielä tänä päivänäkään, eikä digitaalista koulua niin vain tuoda sodan keskelle. Laitteet tarvitsevat ympärilleen yhteyksiä, yhteydet infraa, infraa rakennetaan vain rahalla.

Yksi juttu on kuitenkin selvä. Kouluilla on konflikteissa tärkeä tehtävä olipa yhteyksiä tai ei. Koulut nimittäin tarjoavat sodan keskellä eläville lapsille hengähdyspaikan. Myös kiitollisuudenvelkaansa pohtiva kahdeksasluokkalainen Ghadeer on löytänyt koulumaailmasta lohtua tilanteeseensa.

Toistaiseksi yritän vain tehdä parhaani koulussa,” Ghadeer sanoo.

Kahdeksasluokkalaisella riittää uskoa tulevaan.

Kaikki taisteluiden jälkeen tapahtuneet hyvät asiat ovat saaneet minut odottamaan sitä hyvää, mikä on vielä tulossa.”

Sotaa elävät lapset tarvitsevat hetkiä, jolloin he voivat olla vain lapsia. Koulu on niille paras paikka.

Ulriikka Myöhänen

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän viestinnän asiantuntija. Kirkon Ulkomaanavun työ Syyriassa keskittyy koulujen kunnostamiseen ja opettajien kouluttamiseen.

Auta Syyrian sodan lapsia