Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöleikkaukset ovat katastrofi, joka kuuluu koko maailmalle 

Vuosi 2025 alkoi dramaattisesti, kun Yhdysvallat leikkasi ison siivu mailman köyhimmiltä. Euoopalla on nyt näytön Paikka, sllä vaikuukset tulevat nkymään myös meillä.

Teksti: Tapio Laakso
Kuvitus: Julia Tavast

VUODEN ALUSSA kirjoitimme Tekoja-lehdessä siitä, miten Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin aikakausi, geopoliittiset jännitteet ja kärjistyvät konfliktit tuovat mukanaan merkittäviä haasteita kansainväliselle kehityspolitiikalle. Nyt näemme, että uhkakuvat toteutuvat ennusteitakin vakavampina.

Vuoden alku on ollut dramaattinen erityisesti köyhimmissä ja hauraimmissa valtioissa eläville ihmisille. Yhdysvallat päätti lopettaa käytännössä yhdessä yössä lähes kaiken kansainvälisen apunsa. Päätös katkaisi kerralla lähes 10 000 rahoitussopimusta, joiden arvo oli huimat 58 miljardia dollaria. Kehitysyhteistyön näkökulmasta tämä ei ollut vain byrokraattinen päätös, vaan alku kriisille, jonka mittakaavaa on vaikea liioitella.

Yhdysvallat on vuosikymmenten ajan ollut valtava kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kansainvälisen järjestelmän rahoittaja. Viime vuonna Yhdysvaltojen osuus oli 42 prosenttia kaikesta globaalista humanitaarisesta avusta. Suhteessa maan talouden kokoon panostus on ollut vaatimaton, mutta dollareissa summa on kuitenkin ollut valtava. Nyt massiivinen tukipilari on murentunut – ja ensimmäiset sortumat näkyvät jo.

Yhdysvallat on toteuttanut kehitysyhteistyötään useiden ministeriöiden ja virastojen kautta. Selvästi suurin budjetti on ollut kehitysyhteistyövirasto USAIDilla, joka oli globaalin terveyssektorin merkittävin toimija ennen kuin Trumpin hallinto ajoi sen alas – tai ”silppuriin”, kuten presidentin rinnalla uudistuksia runnonut Elon Musk asian ilmaisi. USAIDin terveysohjelmat tarjosivat muun muassa poliorokotuksia maissa, joissa tautia vielä esiintyy, ja tekivät työtä vaarallisten virusten leviämisen estämiseksi. Sellaisten, jotka voivat aiheuttaa pandemian.

Yhdysvallat rahoitti myös globaalisti merkittäviä ruokaturvattomuutta ja nälänhätää ennakoivia järjestelmiä sekä tiedonkeruuta, joka tukee nälänhätien ehkäisyä. Ilman Yhdysvaltoja nämä järjestelmät uhkaavat romahtaa, mikä vaikeuttaa ruokakriiseihin varautumista. Ajoitus ei voisi olla huonompi, kun humanitaarisen avun tarve maailmalla on suurimmillaan sitten toisen maailmansodan.

Arvioiden mukaan miljoonat saattavat kuolla päätösten myötä. Pelissä on ihmishenkiä, mutta heidän kohtalonsa saattaa jäädä huomaamatta, kun tilastoinnin rahoitus ja siten myös tilastointi päättyy.

Yhdysvallat on ollut Kirkon Ulkomaanavulle (KUA) tärkeä rahoittaja Ugandassa ja Keniassa. Se on tukenut seitsemällä miljoonalla dollarilla pakolaisten koulutusta. KUA:n osalta rahoituksen loppuminen tarkoittaa, että yli 200 000 lasta ja nuorta jää ilman koulutusta, koulutarvikkeita, suojelua, oppimistiloja – ja jopa kuukautishygieniatarvikkeita.

Huoli koulutuksesta on kuitenkin KUA:n työtä laajempi. Yhdysvallat on ollut suuri perusopetuksen tukija osana kehitysyhteistyötä. Humanitaarisen avun leikkaukset puolestaan ovat johtamassa isoihin rahoituksen uudelleenkohdentamisiin, ja koulutuksen pelätään jäävän pahasti jalkoihin. Jo koronapandemian aikaan näimme, kuinka valtavia vaikutuksia koulujen sulkemisilla on. Koulupudokkuus lisääntyy, samoin lapsityö, teiniraskaudet ja lapsiavioliitot.

Koulut paitsi kannattelevat ihmisten tulevaisuudenuskoa myös pitävät lapset ja nuoret turvassa ja mielenterveyttä vaalivan tuen piirissä kriisien keskellä.

Yhdysvaltojen leikkausten vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin projekteihin. Kyse on systeemisestä järistyksestä.

Yhdysvaltain rooli on merkittävä YK:n alaisissa järjestöissä kuten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ssä, Maailman ruokaohjelma WFP:ssä ja Unicefissa. YK-järjestöjen kautta vaikutukset heijastuvat koko globaaliin humanitaariseen järjestelmään, sillä järjestöillä on merkittävä koordinoiva ja perusrakenteita tarjoava tehtävä. YK-järjestöt varmistavat, että humanitaarisissa kriiseissä logistiikka toimii, työ on turvallista ja ajankohtainen tieto tilanteesta liikkuu.

Laajemmin huolena on muutenkin liitoksissaan natisevan kansainvälisen järjestelmän tulevaisuus. YK on kaukana täydellisestä, mutta silti paras olemassa oleva foorumi ylläpitää keskustelua ja sopimista maailman kaikkien maiden kesken.

Myanmarin tuhoisa maanjäristys maaliskuussa 2025 oli ensimmäinen suuri katastrofi sen jälkeen, kun Yhdysvallat ilmoitti lähes kaiken kansainvälisen apunsa lopettamisesta. Vielä viime vuonna Yhdysvallat rahoitti kolmasosan Myanmarin humanitaarisesta avusta ja olisi ollut ensimmäisten joukossa pelastamassa maanjäristyksen uhreja ja tarjoamassa apua. Uudessa rahoitustilanteessa USA lähetti paikalle kolmen hengen tiimin, joka irtisanottiin kesken avustustyön.

Eikä kyse ole vain maanjäristyksestä. Myanmar on sisällissotaa käyvä maa, jossa avun tarve on valtava. Useissa maissa – kuten Etelä-Sudanissa, Somaliassa ja Afganistanissa – USAID vastasi yli viidesosasta kaikesta avusta. Leikkausten seurauksena jopa yhdeksän prosenttia edellä mainittujen maiden bruttokansantulosta saattaa hävitä kertaheitolla.

Hauraissa maissa seuraukset ovat välittömiä, ja voivat syventää tai eskaloida pitkäaikaisia konflikteja. Köyhimmissä maissa on vähiten vaihtoehtoisia, esimerkiksi ulkomaisista investoinneista tai yksityiseltä sektorilta saatavia rahoituslähteitä. Toisaalta esimerkiksi ilmastokriisi ja vaikeat konfliktit tekevät jaloilleen nousemisesta vaikeaa ilman ulkopuolista tukea.

Kun maailman suurin kehitysyhteistyön rahoittaja vetäytyy, syntyy valtava tyhjiö. EU:lla ja jäsenvaltioilla – myös Suomella – on nyt toiminnan paikka. Köyhyys ja epävakaus lisääntyvät ja konfliktit syventyvät erityisesti Euroopan lähialueilla. On selvää, että se vaikuttaa myös meihin esimerkiksi siten, että tartuntataudeilta suojautuminen käy vaikeammaksi.

Yhdysvaltojen vetäytymisen myötä Euroopalla on aiempaa suurempi tarve löytää uusia kumppaneita. Diplomatia Kiinan, Intian, Turkin ja Persianlahden maiden suuntaan voi auttaa tuomaan mukaan uusia toimijoita myös kansainvälisen humanitaarisen järjestelmän tueksi.

Samalla Eurooppa voi nyt osoittaa luotettavaa kumppanuutta kriisien keskellä ja toimia. Myös Suomen on tarkasteltava omia leikkauksiaan uudelleen ja lisättävä rahoitusta etenkin niihin kohteisiin, joihin Yhdysvaltojen vetäytyminen on iskenyt pahimmin. Erityisesti koulutuksen tukeminen olisi meille luonteva tapa toimia.

Kun maailmaa yritetään hajottaa, meidän on syytä rakentaa.

Lähteet: Devex, Center for Global Development, Donor tracker, CNN. ReliefWeb 28.2.2025