Vieraalla maalla – Kongolainen Dorcas, 17, pelkäsi pakolaisuuden tarkoittavan tulevaisuudesta luopumista
17-vuotias Dorcas pakeni kotimaastaan Kongon demokraattisesta tasavallasta kesken koulupäivän. Ugandassa Dorcas ponnistelee pysyäkseen koulussa ja saadakseen riittävästi ruokaa. KUA auttaa pakolaisnuoria rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta.
Teksti: Elisa Rimaila
Kuvat: Antti Yrjönen
AAMUN VIILEIMMÄT tunnit soveltuvat parhaiten peltotöihin. Painava puuvartinen kuokka pölläyttää maakerroksesta pölyä, ja Dorcas Uwamahoro, 17, sylkäisee suustaan maahan muutaman ruskean pavun. Jos sateet tulevat ajallaan ja riittävinä, Dorcasin perheellä on kolmen kuukauden päästä lautasellaan oman pellon papusatoa.
Aurinko on jo noussut korkealle, vaikka peltoa ympäröivillä kukkuloilla linnut vasta virittelevät konserttiaan. Dorcas löytää taskuistaan vielä viimeiset pavut, viskaa ne maahan ja vetää kuokalla päälle ohuen maakerroksen.
“Kotona Kongossa elämä oli hyvää”, hän sanoo.
”Minulla on vain jatkuva nälkä ja joudun perheenjäsenteni kanssa työskentelemään paljon, että saisin syötävää. Vaatteeni likaantuvat, ja tunnen myös itseni likaiseksi”, Dorcas sanoo.
Dorcas saapui Ugandaan pakolaisena keväällä 2022 pian sen jälkeen, kun konflikti kärjistyi jälleen hänen kotiseudullaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa.
Pakomatka alkoi kesken koulupäivän.
”Koulun ympärillä alkoi kuulua laukauksia. Pakenimme veljeni kanssa kotiin, mutta jo ovella huomasimme, etteivät vanhempamme ja loput sisaruksemme enää olleet siellä. Viskasimme kirjat pois käsistämme ja jatkoimme juoksua”, Dorcas muistelee.
Kongon konflikti alkoi jo paljon ennen kuin Dorcas syntyi. Kolmen raa’an vuosikymmenen aikana yli viisi miljoonaa ihmistä on menettänyt henkensä. Kongo on valtava maa, ja sen itäosaan keskittyvä konflikti kuuluu maailman unohdetuimpien joukkoon: konflikti nousee uutisotsikoihin lähinnä, kun jotakin suurempaa tapahtuu. Sellainen hetki oli maaliskuussa 2022, kun aseistautuneet ryhmät jälleen kerran aktivoituivat ja sadat tuhannet joutuivat pakenemaan kodeistaan.
Vuoden 2023 loppuun mennessä noin puoli miljoonaa kongolaista oli paennut rajan yli naapurimaa Ugandaan ja lähes kuusi miljoonaa eli pakolaisena omassa kotimaassaan. Pitkällä väkivallan kierteellä on ollut valtavia vaikutuksia jo useampaan nuorten sukupolveen. Moni on joutunut keskeyttämään koulun ja elämään pelon varjostamaa arkea.
Sosiaalinen media yhdisti Kongosta paenneen perheen
Kun Dorcasin nykyiseltä kotipihalta, Ugandan etelärajalla sijaitsevalta suurelta Nakivalen pakolaisasutusalueelta tähyilee länteen Kongon suuntaan, on vaikea uskoa, minkälaisia luonnonrikkauksia kahden valtion välimaastossa on – ja minkälaista inhimillistä kärsimystä ne rajan toisella puolella ovat aiheuttaneet.
Kongoa ja sen itäistä naapuria Ugandaa erottavat Afrikan suuriin vesistöihin kuuluva Edwardinjärvi ja jylhät Virungavuoret. Ne maailma tuntee myös ”sumuisina vuorina”, kiitos yhdysvaltalaisen etologin Dian Fosseyn omaelämäkerrallisen menestyskirjan ja siihen perustuvan Hollywood-elokuvan.
Villin luonnon sijaan Dorcasin kotia ympäröivillä loivilla kukkuloilla kasvaa lähinnä istutettuja ruokabanaanipuita eli matokea. Rinteille on kynnetty myös etenkin maissi- ja papupeltoja, ja punaruskeaan hiekkaan muodostuneen tien laidoilla kävelevät verkkaiseen tahtiin pitkäsarviset ankole-rodun naudat ja vuohet. Eläinten seassa taivaltavat banaaniterttuja, vesikanistereita ja kuokkia kantavat ihmiset.
Dorcas saapui Itä-Kongosta Ugandaan eri reittiä kuin muu perhe. Älypuhelimien ja sosiaalisen median ansiosta perheenjäsenet löysivät toisensa pian ylitettyään rajan pakolaisten vastaanottoalueelle.
”Olin jo ehtinyt ajatella, etten enää näe vanhempiani. Oloni oli kamala, mutta YK:n pakolaisjärjestö UNCHR:n työntekijät vakuuttivat, että toivoa on.”
”Tunsin itseni äärimmäisen onnelliseksi heidät nähdessäni”, Dorcas sanoo.
YK:n pakolaisjärjestön mukaan Uganda tarjoaa turvaa 1,5 miljoonalle Kongosta ja Etelä-Sudanista paenneelle. Luvut tekevät Ugandasta Afrikan suurimman ja maailman neljänneksi suurimman pakolaisia vastaanottavan valtion.
Dorcasin perhe asettui Nakivalen pakolaisasutusalueelle, paikkaan, josta Ugandan pakolaisten asuttaminen aikanaan alkoi. Se on koko Afrikan vanhin pakolaisasutusalue, joka perustettiin alun perin jo vuonna 1958. Kuuden vuosikymmenen aikana Itä- ja Keski-Afrikkaa ovat nuijineet monenlaiset luonnonkatastrofit ja konfliktit, joiden vuoksi miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan.
Pinta-alaltaan satakuntalaista Nakkilan kuntaa vastaavalla alueella asui vuonna 2020 yli 170 000 pakolaista, jotka olivat kotoisin Kongon lisäksi etenkin Burundista, Ruandasta, Somaliasta, Etiopiasta ja Eritreasta. Liike on jatkuvaa. Yhdet ovat jääneet vuosikymmeniksi, toiset syntyneet pakolaisina. Kolmansilla on ollut onnea ja mahdollisuus palata kotimaahan.
Pakolaisuus teki riippuvaiseksi ruoka-avusta
Pakolaisuus on ollut 17-vuotiaalle kova pala purtavaksi. Elämä on hyvin erilaista kuin se, johon Dorcas on tottunut. Kotimaassa Kongossa Dorcasin isä työskenteli opettajana ja äiti viljeli perheen omaa maapalaa. Dorcas kävi koulua ja eli normaalia teini-ikäisen tytön elämää, johon sisältyi myös ystävien kanssa vietettyä aikaa.
”Ikävöin ystäviäni, mutta en tiedä, missä he nyt ovat. Sodan keskellä kaikki lähtivät omiin suuntiinsa”, hän sanoo vakavana.
Dorcasia kuunnellessa käy selväksi, miten paljon tulevaisuus häntä huolestuttaa. Suurin osa yksitoistahenkisen perheen vähistä rahoista menee tällä hetkellä ruokaan. Jokainen perheenjäsen saa Maailman ruokaohjelma WFP:n kautta sekä papujen, ruokaöljyn, suolan ja maissin kaltaisia ruoka-aineksia että rahaa, mutta lahjoitukset eivät riitä kattamaan kaikkia tarpeita. Etenkään ne eivät riitä pitämään perheen lapsia koulussa.
”Kotona Kongossa tällaisia ongelmia ei ollut. Täällä koulunkäynti on jatkuvasti vaarassa, koska meillä ei ole rahaa koulumaksuihin”, hän sanoo.
Ugandassa Dorcasilta kului kolme kuukautta päästä kouluun.
”Mietin silloin jatkuvasti, mistä saan kirjoja ja koulupuvun ja pääsenkö oikeasti ikinä takaisin kouluun. Olin todella masentunut”, hän kertoo.
Nyt Dorcas käy koulua useimpina päivinä. Dorcas sai koulutarvikkeet, repun ja tarvittavan rohkaisun Kirkon Ulkomaanavulta, joka on katastrofirahastonsa tuella työskennellyt Nakivalen pakolaisasutusalueella lasten ja nuorten kouluun paluun eteen vuodesta 2022.
Dorcasin perheellä on juuri ja juuri varaa maksaa koulunkäynnistä, mutta ei varaa kouluruokaan. Hän joutuu usein istumaan iltapäivän oppitunneilla vatsa kuristen.
Kouluruokailu Nakivalessa maksaisi 60 000 shillinkiä lukukaudessa, mikä vastaa vajaata 15 euroa. Rahalla ostaisi yhden lounaan Helsingin keskustassa, mutta Ugandassa pakolaisena elävälle summa on iso.
Inflaatio on nostanut ruoanhintaa myös Ugandassa. Samanaikaisesti Maailman ruokaohjelma WFP:n ja pakolaisjärjestö UNHCR:n kaltaiset suuret perinteiset avustusjärjestöt ovat joutuneet rahoituspulan vuoksi leikkaamaan apuaan rajusti.
Maailman ruokaohjelma WFP:n myöntämä käteisavustus henkilöä kohti on Ugandan pakolaisalueilla 12 000 shillinkiä eli noin 2,90 euroa kuukaudessa. Summa alittaa reilusti jo äärimmäisen köyhyyden rajaksi määritellyn noin kaksi euroa päivässä. Dorcasin perheenjäsenistä osa saa tukea ruokatavaroina, osa käteisenä.
Rahoituspula johtuu suurelta osin kahdesta asiasta: Siitä, että maailman mielenkiinto on kohdistunut voimakkaasti Ukrainaan, ei Afrikkaan. Samanaikaisesti kriisit ovat voimakkaasti voimistuneet alueella ilmastonmuutoksen ja poliittisen epävakauden vuoksi, mikä on ajanut satojatuhansia uusia ihmisiä Kongon lisäksi esimerkiksi Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Etiopiassa ja Sudanissa pakenemaan kodeistaan.
Ugandalaisissa kouluissa opetuskieli tuottaa hankaluuksia
Kurisevan vatsan ohella on myös toinen seikka, joka hankaloittaa Dorcasin ja monien muiden pakolaisten koulupäiviä.
”Kotona opiskelimme swahiliksi ja ranskaksi. Täällä opettajat puhuvat vain englantia. Puutteellisen kielitaitoni takia jouduin siirtymään pari vuotta matalammalle tasolle.”
Kielihaaste jäytää tytön mieltä, mutta pakolaisalueiden kouluissa noudatetaan Ugandan virallista opetussuunnitelmaa. Siinä opetuksen kieli määritellään englanniksi.
”Kotona olin luokkani parhaita oppilaita. Viittasin ahkerasti tunneilla ja ymmärsin kaiken. Tunsin itseni älykkääksi”, hän kertoo.
Koulussa suoriutuakseen Dorcas joutuu opiskelemaan englantia. Usein kaiken hankaluus turhauttaa.
”En ymmärtänyt ensimmäisinä päivinä koulussa mitään!”
Pikkuhiljaa Dorcas on oppinut kieltä ja saa apua myös koulussa vapaaehtoisena työskentelevältä englanninopettajalta, joka on itsekin saapunut Kongosta Ugandaan pakolaisena.
”Nyt osaan jo tervehdykset ja voin edes tervehtiä tunnilla opettajaa”, Dorcas sanoo ja selvästi hieman vähättelee osaamistaan. Nuoren naisen lempiaineita koulussa ovat etenkin matematiikka ja kemia – niissä kun pärjää laskemalla.
Nakivalessa pakolaiset ja alueen paikalliset lapset ja nuoret käyvät samaa koulua. Kieli yhdistää myös eri kansalaisuutta olevia pakolaisia. Dorcas kertoo saavansa tukea myös uusilta ystäviltään, joihin hän tutustui heti Ugandaan saavuttuaan.
”Aloimme tutustua toisiimme, koska meillä on yhteinen kieli”, hän kertoo.
Yksi Dorcasin uusista ystävistä on Neema Bizimana, 19, joka on Dorcasin tapaan joutunut totuttelemaan uuteen elämään vieraassa maassa. Teinityttöjen perheet jakavat nyt pakolaisasutusalueella saman, Ugandan valtion myöntämän pellon.
Dorcas ja Neema auttavat parhaillaan vanhempiaan istuttamaan pellolle papuja. Satoa on odotettavissa kolmen kuukauden päästä. Tytöt toivovat, että oman pellon sato lopettaa jatkuvan nälän.
Väsymys ja huolet tuntuvat kuitenkin unohtuvan ystävän seurassa. Tytöt kikattelevat tauolla kuokkiinsa nojaillen.
”Minulla on täällä ystäviä, joilta saan toivoa. Heillä on hyviä ideoita ja he myös kannustavat pysymään koulussa, vaikka mikä olisi”, Dorcas sanoo.
Vuonna 2024 Yhteisvastuu parantaa nuorten elämänhallintaa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia maailmalla ja kotimaassa. Keräyksen tuotoilla KUA tukee katastrofirahastonsa kautta koulutustarpeita Ugandan pakolaisasutusalueilla.
Osallistu Yhteisvastuukeräykseen
Lähetä tekstiviesti APU20 (20 € lahjoitus) numeroon 16588 tai lahjoita valitsemasi summa MobilePaylla numeroon 85050. (Keräyslupa RA/2020/639 ja ÅLR/2023/7525)