Maapallon väkiluku oli noin 7,6 miljardia ihmistä vuonna 2019. Väkiluvun odotetaan vielä kaksinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä, ennen kuin lukemat kääntyvät laskuun. Erityisen vauhdikasta väestönkasvu on Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Väestönkasvu kiihtyy siis edelleen, vaikka hedelmällisyysluku eli naisen keskimääräinen lapsiluku on laskenut kautta maailman. Maailman kokonaishedelmällisyysluku on peräti puolittunut 70 vuodessa. Vuonna 2017 kokonaishedelmällisyysluku oli 2,4 lasta naista kohti, kun vuonna 1950 vastaava luku oli 4,7 lasta.

Muutos on pitkälti aiheutunut siitä, että naiset Suomen kaltaisissa maissa saavat vähemmän lapsia kuin ennen. Mikäli kehitys olisi tasaista ympäri maailman, se tarkoittaisi, että maailman väestönkasvu hidastuu.

Hedelmällisyysluku on pienentynyt myös Afrikassa, vaikka mielikuvat suurista afrikkalaisperheistä elävät sitkeinä. Naiset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa synnyttivät vuonna 2018 keskimäärin 4,69 lasta. Korkeimmillaan hedelmällisyysluku oli alueella 1970-luvulla, jolloin perheiden lapsiluku oli lähempänä seitsemää.

Miksi väestö silti kasvaa edelleen etenkin Afrikassa? Vastaus on pitkälti puhdasta matematiikkaa: Afrikan väestö on maailman nuorinta ja lähivuosina hedelmälliseen ikään tulevat nuoret perustavat omia perheitään.

Aiheuttaako kehitysyhteistyö väestöräjähdyksen?

Toisinaan kuulee sanottavan, että syy maailman suurimpiin ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja turvallisuuteen liittyviin ongelmiin on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Väestöräjähdyksellä viitataan näissä yhteyksissä ihmismäärän hallitsemattomaan lisääntymiseen erityisesti maailman köyhimmissä maissa, joita Suomen kaltaiset pohjoiset vauraammat maat tukevat kehitysyhteistyön avulla.

Ajatus kehitysyhteistyöstä väestönkasvun vauhdittajana sisältää virheellisen oletuksen siitä, mitä nykyaikainen kehitysyhteistyö on. Kehitysyhteistyön tarkoituksena on turvata elämää, tukea ihmisarvoa ja omanarvontuntoa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on turvattu toimeentulo.

Kehitysyhteistyö ei ole sama asia kuin hätäapu, joka sisältää esimerkiksi välttämättömien elintarvikkeiden ja puhtaan veden jakelua. Hätäapua annetaan tilanteissa, joissa ihmiset tietyllä alueella ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja mahdollisuutensa hankkia elämälle välttämättömiä tarvikkeita. Kehitysapu puolestaan rakentuu tukemaan esimerkiksi sitä, että ihmiset pystyvät rakentamaan itselleen parempia elinympäristöjä, joissa he pystyvät turvaamaan itselleen toimeentulon, jonka avulla he pystyvät hankkimaan tarvitsemansa asiat. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kehitysyhteistyön ytimessä ovat koulutuksen, riittävän ja kestävän toimeentulon ja rauhallisen elinympäristön turvaaminen.

Miksi tehdään kehitysyhteistyötä eikä jaeta ehkäisyvälineitä?

Ehkäisyvälineet auttavat torjumaan sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Maapallon väestö ei kuitenkaan kasva vain siksi, että esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei olisi tarpeeksi ehkäisyvälineitä. Kyse on siitä, että ihmisiltä usein puuttuvat oikea tieto ja mahdollisuus suunnitella omaa elämäänsä.

Väestönkasvun hillitsemisen tehokkaimpia keinoja on turvata koulutus ja parantaa terveydenhuoltoa. Kun erityisesti tytöt pääsevät kouluun, heillä on aikuisina parempi mahdollisuus turvata oma toimeentulonsa ja tehdä itseään koskevia päätöksiä. Oma toimeentulo tarkoittaa, että naiset pystyvät vaikuttamaan paremmin esimerkiksi siihen, etteivät he päädy liian nuorina naimisiin ja kuinka monta lasta he saavat. Hiukankin kouluja käynyt nainen saa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimäärin 4-5 lasta, kouluttamaton 6-7 lasta.

Kun nainen tuo kotiin omat palkkatulot, koko perheen talous paranee. Myös Suomessa perhekoot ovat pienentyneet samaan aikaan, kun naisten koulutustaso on noussut ja työssäkäynti lisääntynyt.

Koulutus lisää myös tietoisuutta kaikkia elämän osa-alueita hyödyttävistä kestävistä elämäntavoista, jotka auttavat pitämään huolta paitsi perheestä myös ympäristöstä ja hidastamaan ilmastonmuutosta.

Terveydenhuollon kehittyminen tarkoittaa vähemmän lapsikuolleisuutta ja parempaa elämänlaatua. Ilmaston ja ympäristön kannalta mielessä kannattaa pitää se, että kehittyvien maiden väestön kuluttaminen ja hiilijalanjälki ovat vain murto-osan siitä, mitä me esimerkiksi Suomessa kulutamme.

Perheiden koosta ja hedelmällisyysluvuista puhuttaessa kannattaa aina muistaa, että niissä on kyse oikeista ihmisistä, heidän elämästään ja hyvin henkilökohtaisista haaveistaan. Perhe on elämän suurimpia onnellisuuden lähteitä myös maailman köyhimmissä maissa. Siksi kaikkein vastuullisinta väestöpolitiikkaa on tukea kehittyvien maiden nuoren väestön kouluttautumiseen tähtäävää työtä.

Kirjoittaja: Elisa Rimaila

Kuvat: Veera Pitkänen, Fredrik Lerneryd

Lähteet: Fingo, Maailmanpankki, UN Women