Vapaaehtoistoiminta rakentaa apua
Ukrainaan 

Ylöjärveläisessä verstaassa syntyy hävikkimateriaaleista vapaaehtoisvoimin kaikkea roskakatoksista ja pihavajoista linnunpönttöihin. Tuotot lahjoitetaan Ukrainaan.

DIAKONIAPAPPI Johannes Riuttala on osallistavan diakonian konkari.

”Osallistavan diakonian mallissa avustuksen saa sellainen, joka lähtee liikkeelle ja auttaa jotain kolmatta”, Riuttala kertoo.

Osallistava diakoniatyö alkoi 1990-luvun lopulla Viljakkalan seurakunnassa käynnistetystä kuntouttavasta toiminnasta. Riuttalan kokoama, entisistä päihdeongelmaisista koostunut, ryhmä alkoi kunnostaa rapistunutta historiallista kaivosaluetta. Palkkioksi työporukka sai ostokortteja paikalliseen kauppaan.

”He olisivat voineet saada ostokortit muutenkin, mutta toiminnan myötä heidän merkityksensä löytyi. He eivät olleet ainoastaan avunsaajia vaan antoivat oman panoksensa, mikä nosti heidän itsetuntoaan.”

Kun kuntaliitoksen myötä Viljakkalan seurakunta liittyi Ylöjärveen, toi Riuttala mukanaan osallistavan diakonian mallin.

Apua Ukrainaan

Riuttala alkoi koordinoida Ylöjärvellä verstastoimintaa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan kevättalvella 2022. Aluksi porukka kunnosti myytäväksi seurakunnan varaston huonokuntoisia tuoleja, mutta sittemmin vapaaehtoistoiminta on laajentunut.

Mies pitää käsissään linnunpönttöä. Taustalla näkyy puutyöverstaan tavaroita.
Diakoniapappi Johannes Riuttalan verstaalla ei jätetä ketään yksin.

Verstas saa yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä hävikkimateriaaleja, joista on rakennettu kaikenlaista linnunpöntöistä leikkimökkeihin. Näin saadaan paitsi tukea Ukrainaan, hävikkimateriaali hyötykäyttöön ja mielekästä tekemistä vapaaehtoisille hyvässä porukassa.

”Pyrin ajattelemaan, miten monelle taholle tekemisestä voisi olla samaan aikaan hyötyä. Mahdollisuuksien etsintä sopii hyvin diakoniapapin hommaan”, Riuttala tuumailee.

Neljän vuoden aikana verstastoiminnalla on kerätty Ukrainaan yli 12 000 euroa. Summasta puolet on kanavoitu Kirkon Ulkomaanavun työhön.

”Ensimmäisinä vuosina ihmiset ostivat hanakasti kaikkea Ukrainan hyväksi, mutta nyt myynti on hiipunut. Ihmiset ovat ilmeisesti väsyneet sotaan.”

”Tukijärjestelmä pitää olla”

Syrjäytymisen ehkäiseminen on Riuttalalle sydämenasia. Hänellä on hyvät suhteet rikosseuraamuslaitokseen ja toiminnassa on ollut mukana myös vankilasta vapautuneita henkilöitä, jotka ovat toimittaneet verstaan tuotteita asiakkaille.

”Olen sitä mieltä, että ihmisellä on viime kädessä oma vastuu elämänsä onnesta, mutta tukijärjestelmä pitää olla”, Riuttala sanoo.

Nykyisiin tiloihin ei mahdu enempää vapaaehtoisia, mutta Riuttalan haaveena on laajentaa verstastoimintaa niin, että entiset vangit ja syrjäytyneet nuoret voisivat osallistua toimintaan nykyistä laajemmin.

”Tärkeintä on, ettei kaverit jää oman onnen nojaan.”