Kehitysyhteistyöleikkausten edessä tekee mieli antaa periksi – eikö totta, Tomi Järvinen?
Toiminnanjohtaja Tomi Järvinen johtaa Kirkon Ulkomaanapua aikana, jolloin kehitysyhteistyö ja maailma ovat suuren epävarmuuden partaalla. Toimitus istutti Järvisen piinapenkkiin vastaamaan seitsemään väitteeseen.
Teksti: Elisa Rimaila
Asut Seinäjoella. Se taitaa olla aika kaukana globaalista etelästä.
Ei millään muotoa. Maailma on niin yhteen kuroutunut, että se ei enää ole vain maantieteellinen tai fyysinen ilmiö, vaan poliittiset ja ajatukselliset virtaukset kulkevat joka puolella. Myös ihmiset liikkuvat.
Avustusjärjestöiltä leikataan nyt niin rajusti, että välillä sinun tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin.
Ymmärrän ajatuksen, mutta olen luonteeltani toisenlainen. Jos jotakin tärkeää asiaa vastustetaan, se vain nostaa omaa taistelutahtoani. Haluan uskoa, että jos ihmiset ymmärtäisivät, mitä nyt on tapahtumassa, he puuttuisivat siihen. Nyt tehdään vahinkoa yhteisille asioille yhteisellä maapallolla. Siitä kärsivät eniten ne, jotka ovat kanssamme yhdenvertaisia.
Tiettyjä ihmisryhmiä pidetään tänään vähemmän arvokkaina kuin koskaan aiemmin.
Se ei välttämättä ole tietoista, mutta konkreettisestihan näin tapahtuu. Kun näin tapahtuu, siitä tulee pelottavan nopeasti hyväksytty käyttäytymismalli. Nytkin on kuultu esimerkiksi Elon Muskin suusta lausuntoja, joiden mukaan politiikan suurin ongelma on empatia. Olen tästä täysin eri mieltä hänen kanssaan. Jos politiikassa ei ole empatiaa, miten se voi olla yhteisten asioiden hoitamista?
Kehitysyhteistyöstä pitää olla hyötyä, mielellään taloudellista, myös tukea antavalle maalle.
Ei tarvitse olla, mutta niin väistämättä tapahtuu joko suoraan tai välillisesti, nopeasti tai hitaammin. Taloudellinen hyöty ei välttämättä ole eksponentiaalista kasvua vaan elinolojen ja mahdollisuuksien kehittymistä pikkuhiljaa. Hyöty on molemminpuolista, koska olemme keskinäisessä riippuvuussuhteessa toistemme kanssa. Kun kehittyvissä maissa voidaan hyvin, hyvinvointi heijastuu jollakin aikataululla myös meihin – ja toisin päin. Hyvässä kehitysyhteistyössä on myös tämä näkökulma.
Kehitysyhteistyötä tekevät haluavat lisää rahaa vain säilyttääkseen omat työpaikkansa.
Varmasti joillakin yksilöillä on omia motiiveja, mutta vaikka kehitysyhteistyön tekijä saisi työstään asiallisen korvauksen, se ei tarkoita, että hänen tekemänsä työ olisi maailman köyhimmille ihmisille vähemmän arvokasta kuin jokin muu. Tarvitsemme ammattilaisia, jotta voimme varmistaa työn laadun ja tehokkuuden.
Yhdysvaltojen vetäytyminen kansainvälisestä avustustyöstä pitää nähdä mahdollisuutena mullistaa sektoria kestävämmäksi.
Lähtökohtaisesti kyllä, mutta mikään ei oikeuta rahoituksen lopettamista näin nopeasti. Päätöksellä on hyvin konkreettisia vaikutuksia miljoonien ihmisten elämään, joilla on samat ihmisoikeudet kuin meillä. Vaikka maailma on myllerryksessä, ihmisoikeuksia ei ole mitätöity. Rahoituksen lopettaminen silmänräpäyksessä on täysin epähumaania.
Haba na haba hujaza kibaba eli säiliö täyttyy vähä kerrallaan. Itä-Afrikka-vuosinasi opettelit swahilin kielen, jotta paikalliset kunnioittaisivat sinua.
Opettelin swahilia, koska kieli on avain vuorovaikutukseen. Kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun ytimessä on kuitenkin ihmisten kohtaaminen, ei tavaroiden ja tietotaidon jakaminen. Kestävä muutos syntyy arvojen ja ajattelumallien muutosten kautta. Se ei tapahdu ohjeistamalla vaan elämällä ja elämää jakamalla.