KUIVUUS JA KONFLIKTIT ovat estäneet koulunkäynnin tuhansilta Lounais-Somaliassa kotinsa jättämään joutuneilta lapsilta. Suomen ulkoministeriön rahoituksen tuella Kirkon Ulkomaanapu auttaa lapsia koulutielle, monia heistä ensimmäistä kertaa.

”Ennen koulun aloittamista en osannut lukea tai kirjoittaa. Nyt opin joka päivä jotain uutta.”

Yhdeksänvuotias Aniso Farah Mohamed asuu Darileyn maan sisäisten pakolaisten leirillä Lounais-Somaliassa. Vielä tämän vuoden alussa hän ei ollut koskaan päässyt kouluun. Nyt hän käy alakoulun toista luokkaa ja opettelee ensimmäistä kertaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.

Lähellä asuva 11-vuotias Mohamed Munye Mohamed aloitti alakoulussa huhtikuussa 2026. Anison tavoin hän on maan sisäinen pakolainen, jonka pääsy kouluun on ollut vaikeaa. Kirkon Ulkomaanavun Baidoassa ja Baraaweessa toteuttama koulutus- ja hätäkäteisapuohjelma on tukenut molempia lapsia.

Kodin menettäminen katkaisee monen lapsen koulutien

Toistuvat kuivuusjaksot ja konfliktit ovat ajaneet perheitä pois kodeistaan Bakoolin, Bayn ja Ala‑Shabellen alueilta jo vuosien ajan. Monet saapuvat Lounais-Somaliaan vain harvojen tavaroidensa kanssa ja asettuvat leireille suurimpien kaupunkien reuna-alueille.

Baidoa, Lounais-Somalian väliaikainen pääkaupunki, on nykyisin arviolta 1,6 miljoonan ihmisen koti. Heistä lähes puolet on joutunut jättämään kotinsa. Perustarpeiden täyttäminen on monille päivittäinen kamppailu. Somaliassa lähes joka viidennellä kotitaloudella ei ole luotettavaa pääsyä puhtaaseen veteen, ja Baidoassa yksi 200 litran tynnyri vesirekoilla kuljetettua vettä voi maksaa perheelle jopa 2,50 Yhdysvaltain dollaria (2,23 euroa). Osavaltion toinen keskus, Baraawe, on tilanteeltaan suhteellisen rauhallinen, mutta alueella toimii vain vähän humanitaarisia järjestöjä.

Kotinsa jättämään joutuneille perheille selviytymisen kustannukset ovat suurin este lasten koulunkäynnille. Kun vanhemmat kamppailevat ruoan ja veden hankkimiseksi, lapset jäävät usein kotiin tai heidät lähetetään töihin. Osa vanhemmista ei myöskään tiedä, että heidän lapsillaan on oikeus koulutukseen. Tytöt kohtaavat lisäksi omia esteitään: kuukautissuojien puute pakottaa osan heistä jäämään kotiin joka kuukausi. Vammaisia lapsia taas ei usein ilmoiteta kouluun lainkaan.

”En osannut lukea enkä kirjoittaa”

Aniso varttui Darileyn leirillä, jossa koulu oli paikka, johon hän näki muiden lasten menevän. Tänä vuonna tilanne muuttui. Joka aamu hän pukee ylleen sinisen koulupukunsa, ottaa reppunsa ja kävelee kouluun yhdessä muiden leirillä asuvien tyttöjen kanssa.

Luokassa hän kumartuu keskittyneenä harjoituskirjansa ääreen ja pitelee kynää huolellisesti seuraten opetusta. Hänen opettajansa, joka on saanut koulutusta ohjelmamme kautta, tarjoaa hänelle yksilöllistä tukea harjoittelun aikana. Eräänä aamuna liitutaululle oli kirjoitettu sana biyo, joka tarkoittaa somaliksi vettä.

Edistys näkyy muuallakin kuin harjoituskirjan sivuilla. Aniso istuu nyt yhdessä luokkatovereidensa kanssa, viittaa, vastaa kysymyksiin ja osallistuu ryhmätehtäviin.

”Olen iloinen, että saan käydä koulua. Pidän oppimisesta ja siitä, että saan olla yhdessä luokkatovereideni kanssa”, hän sanoo. ”Tykkään tulla kouluun, koska opin aina jotain uutta. Haluan jatkaa opiskelua.”

Yhdeksänvuotias Aniso aloitti koulunkäynnin myöhemmin kuin monet ikätoverinsa. Koulu on kuitenkin jo muuttanut hänen käsitystään tulevaisuudesta.

”Kun kasvan aikuiseksi, haluan tulla opettajaksi, jotta voin opettaa muitakin lapsia”, hän sanoo.

Ensimmäinen oma vihko

Mohamedille kolme asiaa mahdollistivat koulunkäynnin: maksuton opetus, koulutetut opettajat ja omat oppimateriaalit. Huhtikuusta lähtien hänellä on ollut oma koulureppu, oma vihko ja kynät, joten hänen ei enää tarvitse lainata tai jakaa niitä muiden kanssa. Hänellä on kaikki tarvittava oppituntien seuraamiseen, lukemisen ja kirjoittamisen harjoitteluun sekä uusien asioiden oppimiseen.

Opettaja kiertää pulpettien välissä tarkistamassa oppilaiden työskentelyä, ja liitutaulun ääressä Mohamed harjoittelee somalin kielen aakkosia. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös päivittäisen rytmin, paikan, johon hän kuuluu, sekä omanikäisiä ystäviä. Vielä puoli vuotta sitten mikään tästä ei ollut osa hänen arkeaan.

Koulutuksen esteitä raivataan yksi kerrallaan

Aniso ja Mohamed eivät päätyneet kouluun sattumalta. Tammi-kesäkuun 2026 aikana Kirkon Ulkomaanapu puuttui järjestelmällisesti niihin esteisiin, jotka pitävät kotinsa jättämään joutuneet lapset poissa koulusta viidessä Baidoan ja Baraaween alueella sijaitsevassa koulussa.

Koulun ulkopuolella olevien lasten tavoittamiseksi kymmenen tiedonkerääjää sekä paikallisten koulukomiteoiden jäsentä vieraili viiden päivän aikana 3 602 kotitaloudessa. Näistä 1 448 oli naisten johtamia kotitalouksia. Kenttätiimit kertoivat vanhemmille, että jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen, myös tytöillä ja vammaisilla lapsilla. Tavoitteena on saada kouluun 3 425 lasta, jotka olivat aiemmin koulutuksen ulkopuolella.

Jotta uusille oppilaille voitaisiin tarjota laadukasta opetusta, Kirkon Ulkomaanapu rekrytoi ja koulutti 26 opettajaa, joista viisi on naisia. Ohjelman tavoitteena on, että naisten osuus opettajista olisi 30 prosenttia, sillä naisopettajien määrä auttaa tekemään luokkahuoneista turvallisempia erityisesti tytöille.

Kesäkuussa opettajat suorittivat 14 päivän koulutuksen, joka perustui Kirkon Ulkomaanavun Teachers in Crisis Contexts -lähestymistapaan sekä Somalian nopeutetun perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Sen avulla lapset, joiden koulunkäynti ei ole alkanut ajallaan, voivat kuroa kiinni oppimisvajettaan. Opettajat kokoontuvat nykyisin säännöllisesti opettajien oppimisryhmiin jakamaan kokemuksiaan ja kehittämään opetustaan yhdessä.

Tukea myös luokkahuoneen ulkopuolella

Lasten saaminen kouluun on vasta ensimmäinen askel. Jotta he myös pysyisivät koulussa, tarvitaan tukea sekä tytöille että heidän perheilleen.

Kirkon Ulkomaanapu jakoi koulujen murrosikäisille tytöille 342 pakkausta, jotka sisälsivät uudelleenkäytettäviä kuukautissuojia, saippuaa ja alusvaatteita. Lisäksi tytöille järjestettiin hygieniaan liittyviä koulutuksia. Ennen tätä osa tytöistä joutui olemaan poissa koulusta kuukautistensa aikana.

Jotta koulunkäynnin esteenä olevia taloudellisia paineita voitaisiin lievittää, 730 kotitaloutta 24 maan sisäisten pakolaisten asuinalueella on saanut kaksi ensimmäistä erää kolmiosaisesta yleiskäyttöisestä käteisavustuksesta. Avunsaajista 537 on naisia. Alustavan seurannan mukaan avustukset auttavat kattamaan perheiden ruokamenoja, mikä antaa vanhemmille mahdollisuuden pitää lapset koulussa sen sijaan, että nämä joutuisivat tekemään töitä.

Jokaisessa viidessä kohdekoulussa toimii nyt koulutettu koulukomitea, jossa on yhteensä 50 jäsentä, sekä vanhempainyhdistys, jossa on 64 jäsentä. Puolet jäsenistä on naisia. Komiteat ja vanhempainyhdistykset vastaavat koulujen päivittäisen toiminnan tukemisesta ja valvonnasta.

Vanhempainyhdistysten jäsenet ovat osallistuneet myös vammaisten lasten osallisuutta käsitteleviin koulutuksiin. Koulujen tavoitteena on, että viisi prosenttia oppilaista olisi vammaisia lapsia.

Katse eteenpäin

Seuraavien kuukausien aikana Kirkon Ulkomaanapu aikoo toimittaa oppimateriaaleja niille 3 425 lapselle, joille pyritään tarjoamaan mahdollisuus koulunkäyntiin. Ohjelman puitteissa kunnostetaan luokkahuoneita ja käymälöitä, hankitaan pulpetteja, tuoleja ja aurinkoenergialla toimivia sähköjärjestelmiä sekä tarjotaan apuvälineitä sadalle vammaiselle lapselle. Koulujen avauduttua tehdään vielä kolmas kotivierailujen kierros.

Ensimmäiset kuusi kuukautta ovat osoittaneet muutamia tärkeitä asioita. Ensinnäkin niiden lasten tavoittaminen, jotka eivät ole koskaan käyneet koulua, edellyttää vierailuja heidän koteihinsa ja suoria keskusteluja vanhempien kanssa. Toiseksi pelkkä kouluun ilmoittautuminen ei riitä: tytöt tarvitsevat kuukautissuojia sisältäviä pakkauksia, ja perheet tarvitsevat taloudellista tukea, jotta lapset voivat pysyä koulussa. Lopuksi koulutetut opettajat ja aktiiviset koulukomiteat ovat avainasemassa siinä, että luokkahuoneesta tulee paikka, jossa Anison ja Mohamedin kaltaiset lapset voivat oppia ja menestyä.

Anison elämässä muutos näkyy jo selvästi.

”Kiitos kaikille, jotka antoivat minulle mahdollisuuden käydä koulua”, hän sanoo. ”Haluan jatkaa oppimista ja saavuttaa unelmani.”

—

Kirkon Ulkomaanavun koulutus- ja hätäkäteisapuohjelman tavoitteena on auttaa Lounais-Somalian siirtymään joutuneita ja kriisistä kärsiviä lapsia pääsemään turvallisen ja laadukkaan koulutuksen piiriin Baraaweessa. Ohjelmaa rahoittaa Suomen ulkoministeriö.