HELMIKUU OLI juuri vaihtunut maaliskuuhun, ja Yhdysvallat ja Israel olivat iskeneet Iraniin. Vartijana työskentelevä Dibas Shrestha saapui tuttuun tapaan yövuoroon Abu Dhabin kansainväliselle lentokentälle, kun Iranista lähti ohjus kohti Arabiemiraatteja. Maan ilmapuolustus torjui sen lentokentän kupeessa. Taivaalta tippui romua. Kolme ihmistä kuoli, kaikki siirtolaistyöntekijöitä. 29-vuotias Shrestha oli yksi heistä.

Shrestha oli työllään tukenut kotikylässään Nepalissa asuvaa perhettään. Nyt perhe menetti paitsi pojan, veljen ja sedän myös taloudellisen turvansa.

Siirtotyöläisten rahat jäävät saamatta

Arabian niemimaalla työskentelee miljoonia ihmisiä Nepalista ja muualta Etelä-Aasiasta. Nepalin bruttokansantuotteesta yli neljäsosa koostuu rahasta, jota nepalilaiset lähettävät maailmalta kotiin. Se on koko talouden tukipilari. Nyt talous horjuu, aivan kuten pandemian aikana.

Nepalissa palkat ovat matalat ja työpaikat vähissä. Siksi yhä useampi nuori nepalilainen lähtee etsimään onnea ja parempaa palkkaa muualta. He työskentelevät rakennustyömailla Qatarissa, palvelevat kotiapulaisina Dubaissa ja siivoavat pilvenpiirtäjiä Abu Dhabissa. Jo noin puolet Arabian niemimaan asukkaista on siirtolaisia. Iso osa Intiasta mutta myös Nepalista, Bangladeshista, Etiopiasta ja Ugandasta. He kuuluvat paikallisen järjestelmän alimpaan kastiin ja altistuvat, usein ulkona tapahtuvan työnsä takia, sodan riskeille.

Nepal päätti välittömästi sodan alettua jäädyttää uudet työluvat useaan maahan, johon Iran on kohdistanut vastaiskujaan. Tämä on vaikuttanut tuhansiin työntekijöihin, joilla oli jo viisumi esimerkiksi Arabiemiraatteihin. Monen perheen toivo paremmasta tulevaisuudesta jäi siis limboon.

Samalla useat rakennusprojektit, joissa siirtolaisia työskentelee, pantiin jäihin iskujen pelossa. Siihen loppui myös palkanmaksu ja samalla maksut kotiin perheelle.

Hormuzinsalmen sulku aiheutti öljypulan Aasiassa

Kun Israel ja Yhdysvallat hyökkäsivät Iraniin, vaikutukset alkoivat välittömästi heijastua myös muualle. Hormuzinsalmen sulku tuntui kukkaroissa ympäri maailman, mutta jotkut maat ovat olleet erityisen haavoittuvaisia sen vaikutuksille.

Noin 90 prosenttia salmen läpi kuljetettavasta öljystä viedään Aasian maihin. Myanmarissa polttoainepula aiheutti noin kuukauden sodankäynnin jälkeen tuntien jonot huoltoasemille, sillä bensaa alettiin rajoittaa ajoneuvon koosta riippuen 35–50 litraan viikossa ajoneuvoa kohti. Korkeat polttoainehinnat iskivät rajusti ihmisiin, jotka jo kärsivät taloudellisesta ahdingosta. Maan talous oli jo käytännössä romahtanut vuosia jatkuneen aseellisen konfliktin takia. Polttoainetta kipeästi kaipaavat, kuten taksinkuljettajat, tai generaattoreista työssään riippuvaiset, kääntyivät mustan pörssin puoleen. Siellä hinnat ovat jopa kymmenen kertaa korkeammat kuin bensapumpuilla.

Afrikan ruokaturva vaarantui

Myös monet Afrikan maat ovat täysin riippuvaisia tuontiöljystä, ja öljypula iskee ensimmäisenä juuri köyhimpiin. Se nosti heti esimerkiksi bussilippujen hintoja. Samalla inflaatio nosti ruoan ja käyttötavaroiden hintaa.

Iso osa afrikkalaisista eli jo ennen Iranin sotaa kädestä suuhun. Puhuttiin elinkustannuskriisistä. Kun ruoan ja polttoaineen hinnat nousevat edelleen, moni perhe joutuu miettimään mistä luopua. Köyhä maanviljelijä on riippuvainen paikallisbussista, jolla saa vietyä tuotteensa markkinoille myytäväksi. Bussilipusta ei siis voi tinkiä. Ruokaa pitää saada perheelle ja katto pään päälle eli ruoasta tai vuokrasta ei voi tinkiä.

Ensimmäisenä luovutaan usein tyttöjen koulumaksuista. Sillä on kauaskantoisia vaikutuksia ei vain yksittäisten lasten vaan koko maan kehityksen ja maailman tulevaisuuden kannalta. Tilanne pahentaa koulutuskriisiä, jota Yhdysvaltain kehitysapuleikkaukset ovat aiheuttaneet esimerkiksi Ugandan ja Kenian pakolaisalueilla.

Geopoliittinen kamppailu läikkyy usealle mantereelle

Ei ole ennenkuulumatonta , että polttoaineen ja leivän hinnannousut johtavat vallankumouksiin. Niin kävi Sudanissa 2019, jossa vallanhimoiset kenraalit surkeiden sattumusten sarjan päätteeksi tukahduttivat sudanilaisten toivonkipinän demokratiasta. Sudanin sota on jatkunut kolme vuotta. Sotien ja kriisien lisääntyessä maailmalla Sudanin sodan sovittelupyrkimykset valuvat asialistoilla yhä alemmas. Mediahuomio kääntyy muualle, eikä siviilien kärsimykselle näy loppua.

Arabian niemimaan geopoliittinen kamppailu heijastuu jo nyt Afrikan sarveen. Se uhkaa Iranin sodan myötä läikkyä yhä vahvemmin Punaisen meren yli. Jos näin käy, turvattomuus lisääntyy ja pakolaistilanne pahenee. Jos Punaisesta merestä ja Adeninlahdesta tulee yhä turvattomampia merenkulkijoille, voivat rahtilaivat joutua etsimään muita, pidempiä reittejä. Tämä voisi uhata ruokaturvaa ja nostaa ruoan hintaa etenkin osissa Afrikkaa.

Diasporan apu kotimaihin tyrehtyi

Etiopiaa uhkasi valuuttakriisi jo ennen sotaa. Maa ponnisteli alkuvuodesta pelastaakseen birrin romahtamiselta. Sodan pelättiin syövän valuutan arvoa, mikä nostaisi yhä enemmän tuontitavaroiden hintoja etiopialaisille.

Myös Etiopian pääministeri Abiy Ahmed Ali pyysi kansalaisia käyttämään polttoainetta säästeliäästi kriittisten toimintojen, kuten sairaaloiden generaattoreiden toiminnan, turvaamiseksi. Tilanne uhkasi sysätä herkässä tilassa olevan maan yhä syvempään kriisiin.

Kun hinnat nousevat Suomessa ja työttömyystilanne pahenee, se ei vaikuta pelkästään suomalaisiin. Suomessa asuu paljon ihmisiä, jotka lähettävät rahaa vanhoihin kotimaihinsa. Kun heillä on vähemmän rahaa käytössä, kärsivät myös Suomessa asuvien sukulaistensa avusta riippuvaiset, haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset. Kun kotimaan hinnat nousevat, ja apu ulkomailta tyrehtyy, suuta kohti kurottava käsi ammottaa pian tyhjänä.

Vuosikymmenien aikana otetut hitaat kehitysaskeleet uhkaavat romuttua vallanhimon jaloissa, ja se vaikuttaa pitkällä aikavälillä meihin kaikkiin.

Lähteet: Maailmanpankki, Chatham House, Africa Business Insider, Africa Report, Global Campus of Human Rights, BBC, Kathmandu Post